Tiedättekö ihmistyypin, jonka kanssa juttelu ei vain solju eteenpäin sitten mitenkään?

Joo. Ei aina ole pakko puhua.

Meillä on vain yksi suu, mutta kaksi korvaa...

Kyllä. Veljeni avovaimo vai mikä se on jos ei edes kihloissa, mut oltu yhdessä jo vuoden päivät= susipari. Kylässä käybti on aikavkiusallista, itse suht puhelias, niin on se hankalaa kun toinen ei saa sanaa suustaan. Annan kyllä suunvuoron, mutta kun vasta puolelta ei kuulu mitään:D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Veljeni avovaimo vai mikä se on jos ei edes kihloissa, mut oltu yhdessä jo vuoden päivät= susipari. Kylässä käybti on aikavkiusallista, itse suht puhelias, niin on se hankalaa kun toinen ei saa sanaa suustaan. Annan kyllä suunvuoron, mutta kun vasta puolelta ei kuulu mitään:D

Kuulostaa, että veljen avovaimolla on hyvä syy olla puhumatta tässä tapauksessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Veljeni avovaimo vai mikä se on jos ei edes kihloissa, mut oltu yhdessä jo vuoden päivät= susipari. Kylässä käybti on aikavkiusallista, itse suht puhelias, niin on se hankalaa kun toinen ei saa sanaa suustaan. Annan kyllä suunvuoron, mutta kun vasta puolelta ei kuulu mitään:D

Kuulostaa, että veljen avovaimolla on hyvä syy olla puhumatta tässä tapauksessa...

No eipä ole vaan minun kanssa, vaan muidenkin veljeni kertonut, veli lähti naapuriin kylään kun akka ei puhu mitään:D koko suku vähän tuommoisia siellä

Tähänhän vaaditaan kaksi joten AP taidat itsekin olla sellainen?

Kun kaksi keskustelutaidotonta kohtaa, syntyy juuri näitä tilanteita. Jos taas toinen keskustelutaitoinen, voi viedä keskustelua eteenpäin hiljaisenkin kanssa.

Eräs vanha ystävä, johon olen ottanut etäisyyttä. Ei juuri puhunut mitään. Tuli kylään ja ei oikeastaan itse kertonut mitään. Myötäili vain sanomisiani, mutta ei mitään rakentavaa.

Lasten kautta tutustuttiin ja lasten läsnäollessa ole puhuttavaa hälläkin. Sitten kaksin oli hiljainen.

"Kuin köyttä työntäisi" -keskustelu. Rasitun näistä, koska joudun koko ajan itse generoimaan juttua. Välillä voi olla toki hiljaakin, ei tarvitse papattaa hädissään. Työn puolelle menee. He eivät ehkä tiedosta, että heidänkin tulisi ottaa vastuuta sosiaalisesta soljuvuudesta. Sosiaalisten taitojen puutetta tuo on. Se voi rakentua ujouden päälle. Ujous ei kuitenkaa ole riittävä selitys, koska näitä taitoja voi oppia ja opetella. Apergereilla saattaa olla todella hyvät keskustelutaidot, koska he on monet pienestä asti opetelleet määrätietoisesti keskustelun saloja (joillain sitten taas ei, jos eivät ole treenanneet). Arvostan.

Ja olen siis itse se keskustelutaitoinen. Inrtoverttina vain väsyn tuollaisesta, joten en mielellään tee tuota. Töiden puolesta kyllä, koska teen hommia ihmismassojen kanssa. 

Joo. En itsekään ole puheliaimmasta päästä, mutta kyllä se aika kiusaannuttavaa on olla seurassa, jossa toiselta joutuu nyhtämään sanoja, että keskustelua voisi edes luonnehtia kahden ihmisen vuorovaikutukseksi.

Minä varmaan olen tällainen joidenkin mielestä. Olen kyllä harjoitellut päästäkseni ujoudesta. Yritän esittää vastakysymyksiä, kertoa omia kokemuksia keskustelunaiheesta jne. Toisten kanssa keskustelu alkaa soljua kuin itsestään, toisten kanssa ei millään. Joillakin on niin eri mielenkiinnon kohteet ettei juttelusta tule mitään, ja toisten seurassa muuten vaan jäädyn enkä saa sanottua mitä mielessä pyörii.

Yleensä juttu luistaa paremmin sellaisten kanssa jotka itsekin ovat isossa porukassa hiljaisempia, mutta juttelevat mielellään kahdestaan tai kolmestaan. Porukassa äänekkäät, huomionkipeät tyypit eivät mielestäni itsekään hae keskustelua, vaan yleisöä. Siksi heidän kanssaan on vaikea keskustella kahden kesken.

Joo, itseni

Joo. Joko ne overipuheliaat, joilta ei saa suunvuoros. Toinen ärsyttävä tyyppi on hitaasti puhuva ja hitaasti etenevä...ja jolla kestää vastata kysymykseen

Vierailija kirjoitti:

"Kuin köyttä työntäisi" -keskustelu. Rasitun näistä, koska joudun koko ajan itse generoimaan juttua. Välillä voi olla toki hiljaakin, ei tarvitse papattaa hädissään. Työn puolelle menee. He eivät ehkä tiedosta, että heidänkin tulisi ottaa vastuuta sosiaalisesta soljuvuudesta. Sosiaalisten taitojen puutetta tuo on. Se voi rakentua ujouden päälle. Ujous ei kuitenkaa ole riittävä selitys, koska näitä taitoja voi oppia ja opetella. Apergereilla saattaa olla todella hyvät keskustelutaidot, koska he on monet pienestä asti opetelleet määrätietoisesti keskustelun saloja (joillain sitten taas ei, jos eivät ole treenanneet). Arvostan.

Ei kaikki aspergerit treenaamallakaan opi.

Vierailija kirjoitti:

"Kuin köyttä työntäisi" -keskustelu. Rasitun näistä, koska joudun koko ajan itse generoimaan juttua. Välillä voi olla toki hiljaakin, ei tarvitse papattaa hädissään. Työn puolelle menee. He eivät ehkä tiedosta, että heidänkin tulisi ottaa vastuuta sosiaalisesta soljuvuudesta. Sosiaalisten taitojen puutetta tuo on. Se voi rakentua ujouden päälle. Ujous ei kuitenkaa ole riittävä selitys, koska näitä taitoja voi oppia ja opetella. Apergereilla saattaa olla todella hyvät keskustelutaidot, koska he on monet pienestä asti opetelleet määrätietoisesti keskustelun saloja (joillain sitten taas ei, jos eivät ole treenanneet). Arvostan.

Mä olen juuri tuollainen, mun aivot ilmeisesti vaan toimii eri tavalla. Vaikka yritän pitää yllä keskustelua se ei ole jatkuvaa ja luonnollista niin kuin useimmilla, vaan heitän aiheita toisen perään sitä mukaa kun niitä jostain tulee mieleen. En pysty uppoutumaan syvälliseen keskusteluun tuntemattomien kanssa, vaan kaikki keskustelunaloitukset loppuvat lyhyeen.

Yllätys yllätys en pidä tilanteista, joissa tulisi harrastaa small talkia puolituntemattomien kanssa. On vaivaannuttavaa kun itsekin ymmärtää olevansa se henkilö, joka ei vain osaa keskustella.  "Sosiaalisesti taitavat" eivät yleensä pyri omalla toiminnallaan helpottamaan tätä tilannetta, vaan siirtyvät keskustelemaan muiden kanssa. Ymmärrän heitä, vaikka olisi toki hienoa jos joku koittaisi helpottaa elämää meillekin jotka ei vaan osaa.

Minulle tule hetkiä, ehkä väsymyksen takia tai että olen ollut yksinäni pitkään, ettei ainakaan mitään keskustelun aloituksia tahdo syntyä ollenkaan. Pää on jotenkin tyhjä.

Olen huomannut että jotkut ihmiset eivät tuo esille aiheita. Eivätkä kysy muilta mitään. Sitten keskustelutilanteissa voivat vaikuttaa pärjääviltäkin, jos joku toinen tuo aiheita esiin ja näkee vaivaa.

Joskus aktiivisempi voi vaikuttaa tyrkyltä ja varautuneempi suositulta tai menestyvältä, kunnes sitten tulee tilanteita, joissa paikalla onkin pari ihmistä ja hiljainen on hiljaa. Silti osa voi pitää vaivaa näkemättömämpiä suositumpina, jos muut hännystelevät heitä.

Usein tietoisuus varautuneen ulkonäöstä, asemasta tai taidoista voi nostaa hiljaisen sosiaalista statusta.

Alkaa puhua kuukautisista.

Mulla on ADD ja saatan tilanteesta riippuen pupattaa kuin papupata tai olla täysin mykkä. Nuo molemmat ovat toki ääripäitä. Pelkkä liian pitkä tauko ravinnon saamisesta saattaa johtaa mykkä-efektiin ja silloin ei ole toivoakaan mistään smalltalkin harrastamisesta edes lähimmäisteni kanssa, puhumattakaan vaikkapa työkavereista. Lisäksi usein ongelmia smalltalkissa teetättää se, ettei suurimman osan tuntemieni ihmisten kiinnostavat asiat kiinnosta minua pätkääkään ja toisinpäin.

Ärsyttävää, jos toinen haluaisi jutella, mutta sitten vain tuijottaa mykkänä, ja odottaa minun keksivän puheenaiheen.

Työkaverina aika rasittavia.