Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*
En oikein tiennyt millä palstalla kysymykseni esittäisin, ei tuntunut sopivan oikein muiden otsikoiden alle... Siispä: onko täällä muita odottajia, tai jo lapsen saaneita, joiden mies on kaltereitten takana? Olisi kiva saada vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa, ja kuulla kokemuksia niiltä joille asia on ennestään tuttu. Toivoisin keskustelua ilman syyllistämistä, ylenkatsomista, utelua... siis taustoista riippumatta, puhdasta kokemusten/ajatusten/tunteiden vaihtoa. Toivottavasti täältä löytyy edes joku... Mulla menossa rv 15+3.
Kommentit (243)
Vaikka täällä ei saisikaan itkeskellä, niin sun viesti oli niin lämmin, että alkoi vähän itkettääkin...
Onhan tämä tällasta. Kaikki mun ystävät ja poerheenjäsenet on olleet niin kummissaan, kun ne on kuulleet mun miehen menneisyydestä, ja tästä jutusta, kun siitä ei ikinä päällepäin uskoisi mitä kaikkea se on tehnyt ja kokenut.
Me päätettiin yhdessä, että tänä vuonna me laitetaan meidän elämä ihan kuntoon. Parisuhde ja perhe-elämä varsinkin, opiskellaan opintomme loppuun, ja nautitaan elämästä.
Hyvät jatkot sullekin Silppu!
Siis kun tää on jo kolmas viesti, jonka tältä istumalta kirjoitan..
Niin, kiitos myös Pertti myötätunnosta. Kerrohan sitten tuleeko teille se syysvauva.
Meidän joululoma kääntyi paljon parempaan suuntaan ton viestin jälkeen, ja kyllä me ollaan aika hyvin saatu asiammekin selvitettyä. Että niiltä osin päästän miehen hyvillä mielin kaltereiden taakse...Jos nyt noin voi sanoa. Vielä kun saisi tietoon miehen koko tuomion pituuden, kun siihen tulee pohjat päälle ja siinä oikeastaan yhdistyy kaksi tuomiota, niin kokonaiskeston pitäisi olla se puolisen vuotta, mutta oishan se kiva merkata kalenteriin tarkka päivä ja sitä sitten täällä odotella.
Nyt poistun ja jään odottelemaan josko muiltakin taas tulisi kuulumisia.
Aluksi ei tuu meille syysvauvaa:( mut jos vaikka lokavauva tulis:) yritys on ainaki hyvä sata!
Sepä ikävää että ukkokultasi lähtee tulevalla viikolla mut toisaalta heti kun on sisällä on taas yhden päivän lähempänä kotiutumista!
En nyt muista oliko sulla muitakin muksuja jos ei niin onneksi pikkuinen on niin pieni ettei vielä tuota iskän puolta vuotta poissa muista! Isompien muksujen kanssa onkin sitten toinen juttu!
Laita mulle spostia jos jaksat ja kerkeät kunhan leskeydyt...käyn tasaseen tahtiin kerran viikossa ton herra tossavaisen tarkistamassa!
Ja koittakaa nyt helliä toisianne nää viimiset päivät, älä tappele ni ei sit ketuta et tuli riideltyy!
Voima haleja monta lähettää sulle Pertti
Korttiakka: PALJON VOIMIA teidän perheelle!!! Voin vaan kuvitella miten ikävä sun tilanne on, kun ukkosi lähtee ja jäät pienen kanssa kaksin (itsellänihän kun tilanne on sikäli eri, että tiedän jo nyt olevani koko vauva-ajan yksinäni ilman miestä). Onni kuitenkin, vaavi on niin pieni, ja sä vaikutat vahvalta naiselta itse... Ja hei: täällä saa itkeskellä aina kun siltä tuntuu (toi mun edellinen " itkurinki" -läppä meinas lähinnä sitä että en alottanut tätä ketjua valitusmielessä vaan ihan muilla tarkoitusperillä...), uskoisin että me kaikki ollaan täällä toisiamme varten ja toistemme tukena ja just´sitä varten että pääsee jakamaan fiiliksensä muitten leskien kanssa. Tämä olkapää tarjolla aina kun tarttet!
Pertti: Mun x#$** tietokone on laukeemassa, tällä hetkellä en oikeen saa läheteltyä meiliä (luettua saan ne kyllä) ja siitä tämä katkos. Yritän korjata rakkineeni mahd. pian, ja laitan sitten taas postiakin (nyt oon duunikoneella). Peukut pydeen teidän yritykselle!!!
Mulla on menossa vko 23+, maha on karsean kokoinen jo nyt ja kenkien pukeminen pistää ähisemään... mahdanpa vyöryä viimesillä viikoilla, hih. Oon aika pienikokoinen (normaalisti...) joten ei kait se reppana mahdu kasvamaan kuin eteenpäin. Oon pikkuhiljaa alkanut raivata paikkoja tulokasta varten, ja jotaín hankintojakin jo tehnyt (kun tosiaan yksin ootan niin en uskalla jättää viime tippaan, jos vaikka tuleekin jotain propleemia tms.). Viimesimmän päänsäryn on aiheuttanut vaunupähkäily... Kertokaahan mimmit kokeneempina, että minkälaisia vaunuja teillä on tai on ollut, ja mitkä seikat teidän mielestä oli tärkeitä... mun kaveripiirissä ei ole kuin yksi äippä ennestään, joten ei oikeen ole keltä kysyä.
Edelleen; meilailla saa mieluusti, yritän päästä taas kirjottelemaan tännekin vähän useammin (meil ei aina duunissa pysty jos on kiirus).
Kiva oli lukea teidän kuulumisia... ja yksi uusikin (potentiaalinen lesken alku) oli näemmä ilmestynyt; welcome! Kuulumisiin...
Sinulle on postia ;)
Eli vaihteeksi löpisin sähköpostiisi!
Kiva kuulla et kaikki on hyvin ja masuasukki kasvaa!
Lukemisiin!
Joo, mies sitten poistui valtion elätettäväksi. Vauvalla on ihan hirveä ikävä isiä, niinkuin kerroin, mies hoiti lasta paljon enemmän kuin minä viime aikoina kun mulla oli ne työkuviot, ja nyt tuo pieni on ihan hajalla. Öisin jos nostan sen viereen nukkumaan, niin yrittää vaan etsiä peittojen alta isiä, ja tänä aamuna kiersi koko kämpän ympäri itkien ja etsien, eikä mikään auttanut...
Raastaa...
Vaan kyllähän tuo ainakin toivottavasti menee jo kohta ohi. Tajuaa lapsonenkin, että äiti on kuitenkin täällä.
On tää kyllä aika kamalaa. Vaikka sitä kuinka ajattelee, että puoli vuotta menee nopeasti, niin eipä se nyt lohduta.
Pitänee tässä parin viikon päästä lähteä miestä katsomaankin. Niin, jos en kertonut, niin hän joutui vankilaan n. 400 kilsan päähän, mikä ei ole kovin kiva juttu, kun en mä uskalla ton pienen kanssa sellasia matkoja lähteä itsekseni ajelemaan. No onneksi on jo joitain kavereita lupautunut silloin tällöin mun kanssa sinne lähtemään.
Mutta tällasia. En ole vielä saanut aikaiseksi itselleni sähköpostiosoitetta, kun olen vähän saamaton monissa asioissa nyt.
Huh, kauaspa ukkosi laittoivat. Pykälissä sanotaan, että " Vangit on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei heidän yhteytensä omaisiin kohtuuttomasti vaikeudu" , mutta tää on taas tätä, että määrittele kohtuuton... Mulla on onneks vaan tunnin ajomatka (edelliseen paikkaan oli vajaat kaksi), mutta siltikin ihan jo pelkkään kolmen vartin " pleksitapaamiseen" menee yli kolme tuntia matkoineen (yksin ja jos suoraan menee, taatusti venyy sitten kun on pieni mukana) ja perhetapaamiseen reilut viisi, sullahan se on sitten kokopäiväretki kun pikkumuksun kanssa lähdet reissuun. Oon sitten itse yrittänyt tehdä nuo visiitit kaikin puolin mukavaksi, on tapana kesäisin jäädä matkan varrella kahville ja jätskille, ja paluumatkalla syömään johonkin kivaan paikkaan... tuntuu silloin enempi siltä että on " huvimatkalla" eikä tunnu niin karulta. (Tosin nyttemmin menee jo rutiinilla, alkuun tuntui tylymmältä koko touhu kun kaikki tavat miten siellä vankilalla toimitaan jne. oli ihan uusia mulle kun en oo aikaisemmin vieraillut... ja nihkeesti kukaan ikinä neuvoi jos yritti kysellä... riippuu tietty paikasta sekin.) Oliko avolaitos vai suljettu tämä mihin miehesi joutui?
Sitten jos ja kun saat sen s-postiosoitteen, niin laittele ihmeessä postia. Enpä tässä osaa muuta kuin edelleen toivottaa kovasti voimia teille, ja kirjottelehan taas miten hommat lähtee käyntiin. Rutistuksia!!!
Osui silmään ja oli pakko lukasta loppuun saakka.
En ole mikään tuomion enkeli tai vastaava enkä halua parjatakaan teitä äitejä, jotka kaikesta huolimatta haluatte olla miestenne tukena ja toivona. Niitähän miehenne nyt varmasti tarvitsevat, varsinkin jos muu suku on hylännyt.
Itsellä ei ole kokemusta tuollaisesta. Itse asiassa päinvastoin, meillä mies kuuluu taas näihin lain edustajiin=0)
Se, mikä minua on aina ihmetyttänyt, on se, että miksi täytyy ottaa viinaa jos tietää ettei se sovi... Pahoinpitelyt on todella vakavia asioita eikä siinä auta selitellä. Entä jos pahoinpitely osuukin jonain päivänä omaan perheeseen? Ettekö pelkää sitä? Eikö perheellinen mies ole sen verta velkaa lapsilleen, että kunnostautuisi ja hakisi apua jostain itselleen jos ei omaehtoisesti pysy lain tiellä?
Toivottavasti teidän kaikkien asiat järjestyvät parhain päin, on todella sääli jos tuo rakkaus menee harakoille. Mahtavatko miehenne edes tietää miten paljon heillä onkaan kotona. Varmaan on vaikeaa selittää asiat lapsille. Tsemppiä kuitenkin!
On se kiva että sinä betty boop jaksat kommentoida keskusteluamme ja valaa uskoa/sääliä...
Kuten jokainen meistä kirjoittaneista on mielestäni melko selvästi ilmaissut ei kenenkään miehistä tätä Rikollisuutta päälle päin näy...ovatpahan sattuneet olemaan väärässä paikassa väärään aikaan...Lisäksi minun mielestäni pääasia lienee se että ukot ovat tekosistaan jotain oppineet!! Ja jokainen teoistaan myös maksaa!
Myös minä olen Lain edustaja että älä nyt erehdy meitä pelkästään miestemme perusteella leimaamaan...
Ole ystävä hyvä tyytyväinen omaan elämääsi ja muista etten minäkään vielä pari vuotta sitten olisi uskonut tässä tilanteessa olevani!
KORTTIAKKA:
Kovasti voimia sulle ja poitsulle! Ikävää että ukkosi laitettiin noin H..tin kauas, onko siirto mahdollisuuksia?
Muista rakas ihminen se että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa! Sinä siis jaksat vaikka päivän kerrallaan!
Ja jokainen päivä on lähempänä miehesi kotiutumista!
Ja vielä anteeksi ketutukseni ylempää kirjoittajaa kohtaan mutta just toi ihmistyyppi saa jotenkin mut kiehumaan!
Sunnuntai-illan jatkoja Pertti
Ehkä ihan ensin sanon sen, että mun mies ei ole väkivaltainen, eikä sitä ole tuomittu väkivaltarikoksista. Sillä lähti nuoruudessaan mopo käsistä huumeiden kanssa, ja se johti rikoskierteeseen, josta se on oman perheensä (ihan mielettömän ihania tyyppejä) avulla alkanut jo vuosia sitten nousemaan. Sanon näin, koska tuollaisista asioista toipuminen ja irtautuminen on aina vuosien prosessi. Meidän suhde alkoi pari vuotta sitten ja ihan niinä alkuaikoina sattui tuo tölväys, mistä mies nyt on istumassa. Mä olin silloin ulkomailla ja miehellä kuumeni välit exän kanssa ja se lähti " tuulettumaan" .
Niistä rötöksistä, joita mieheni teki, ei kukaan meistä tavallisista ihmisistä saisi kuin sakkoja ja ihan korkeintaan ehdollista. Mutta mieheni menneisyyden takia häntä rankaistaan kovemmalla kädellä, kuten tuolla ylempänä tuli jo ilmi.
Sitten siitä rakkaudesta. Mä olen miettinyt paljon näitä asioita, ja voin täydestä sydämestä sanoa olevani onnellinen mieheni kanssa. HÄn on hyvä, kiltti, erittäin hyvätapainen ja äärimmäisen rakastava, ja lapsellemme mahtava isä. JOs sinä hyvä Betty Boop tapaisit hänet, ei mieleesi todellakaan juolahtaisi, että hei, tässähän on Rikollinen.
Juttelin tänään just parin kaverini kanssa, ja ne ei jaksa lakata ihmettelemästä sitä, kuinka mun mies voidaan laittaa vankilaan. Siis kun siinä vaan ei ole mitään järkeä, kukaan ei oikein pysty käsittelemään sitä. Mies joka käy töissä, opiskelee, hoitaa lastaan, siinäpä se elämä noin pääpiirteissään. Miten kaksi vuotta jonkun kovan onnen illan jälkeen sitten erotetaan perheestään puoleksi vuotta... Noh, kyllähän me selvitään.
No joo. Eiköhän siinä taas tullut Puheenvuoroa.
HEi Pertti ja Tuittu, mä yritän edistyä sen sähköpostin kanssa, henkisestä asiastahan tässä on kyse, kun olen ihan tajuttoman väsynyt ja kiireinen näinä aikoina, niin pelkään, että en jaksakaan kirjottaa. Sitten potisin huonoa omaatuntoa... Äääh.
Hyvät alkavat viikot teille kaikille!
Osui silmään ja oli pakko lukasta loppuun saakka.
En ole mikään tuomion enkeli tai vastaava enkä halua parjatakaan teitä äitejä, jotka kaikesta huolimatta haluatte olla miestenne tukena ja toivona. Niitähän miehenne nyt varmasti tarvitsevat, varsinkin jos muu suku on hylännyt.
Itsellä ei ole kokemusta tuollaisesta. Itse asiassa päinvastoin, meillä mies kuuluu taas näihin lain edustajiin=0)
Se, mikä minua on aina ihmetyttänyt, on se, että miksi täytyy ottaa viinaa jos tietää ettei se sovi... Pahoinpitelyt on todella vakavia asioita eikä siinä auta selitellä. Entä jos pahoinpitely osuukin jonain päivänä omaan perheeseen? Ettekö pelkää sitä? Eikö perheellinen mies ole sen verta velkaa lapsilleen, että kunnostautuisi ja hakisi apua jostain itselleen jos ei omaehtoisesti pysy lain tiellä?
Toivottavasti teidän kaikkien asiat järjestyvät parhain päin, on todella sääli jos tuo rakkaus menee harakoille. Mahtavatko miehenne edes tietää miten paljon heillä onkaan kotona. Varmaan on vaikeaa selittää asiat lapsille. Tsemppiä kuitenkin!
[/quote]
En mielestäni kirjoittanut mitenkään parjaavasti tai mollivasti...
Tarkoitin tuolla lain edustamisella sitä, että mieheni työskentelee lain parissa. Hän näkee vastaavaa päivittäin työssään. Siksi olen kuullut paljon siitä, miksi joku saa minkäkinlaisen tuomion ja eihän se rikollisuus koskaan päälle päin näy, ei tietenkään. Herättää vain kysymyksiä... Ei pahoinpitelyyn voi osallistua koskaan vahingossa, kyllä aikuinen tietää omat tekonsa. Eri asia sitten ymmärtääkö tekojaan. Se yksikin pahoinpitely voi maksaa toiselle koko elämän, ja se toinen osapuoli joutuu vain telkien taakse. Elämää ei korvaa mikään eikä menetettyä terveyttä. Tämähän on vain pelkkää faktaa. Varmasti myös uhrit ja heidän omaisensa kokevat suurta vääryyttä jos joku saa pahoinpitelystä vain ehdollista. Miksi pahoinpitelyyn syyllistyneiden pitäisi ylipäätään olla vapaina hakkaamassa ihmisiä kaduilla. Eihän viinaakaan voi syyttää omista tekosistaan, se on vain keino paeta ongelmiaan.
Varmasti harmittaa ja ottaa päähän jos puoliso on järjestänyt asiansa noin. Tietysti aina ihminen voi kehittää itseään ja päästä ns. kuiville, oli sitten kyse huumeista tai pahoinpitelystä. Onneksi miehillänne on perheet, perheenhän olettaisi olevan se vahvin voima. Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta asioista voi oppia ja oppiikin jos itse niin haluaa, vaikka jotkut eivät ehkä näin uskoisikaan.
Kaikesta huolimatta toivon teille hvää jatkoa ja että miehenne saisivat mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen perheidensä parissa.
Tokihan sitä mielipiteensä saa sanoa, enkä itse kokenut kirjoitustasi mitenkään parjaavana tms, mutta silti se oli mielestäni tässä ketjussa tarpeeton. AIVAN VARMASTI joka ikinen meistä leskistä on saanut riittämiin moralisointia ja päivittelyä ja ihmettelyä, AIVAN VARMASTI jokainen meistä ymmärtää miten vääriä miestemme teot ovat olleet ja että niistä kuuluukin rankaista, ja tuskin kukaan meistä kyseenalaistaa sitä etteikö väkivalta olisi kamala asia ja etteikö ongelmiin tarvitsisi hakea apua. Jokainen meistä on taatusti tahollaan miettinyt asiaa yökaudet... " Mies vankilassa" -aihe on kuitenkin melkoinen tabu, ja saman kokeneita ei joka nurkalta löydy. Tämän ketjun idea oli saada tukea ja neuvojakin muilta vastaavassa tilanteessa olevilta, helpottaa sekin kun huomaa ettei ole yksin. Ja keskustelua nimenomaan ilman ylenkatsomista, päivittelyä, urkkimista... tasavertaisina ihmisinä. Aiheesta on vaikea keskustella sellaisten kanssa, jotka eivät vastaavaa ole kokeneet, ainahan sitä voi yrittää ymmärtää mutta tosissaan voi ymmärtää vasta kun on itse samassa jamassa... helposti keskustelut aiheesta johtavat moralisointiin ja hämmästelyyn. Usko pois, tämä EI ole sellaista elämää josta olisin pikkutyttönä haaveillut, mutta tällaiset kortit mulle on jaettu ja niiden kanssa täytyy opetella elämään.
Ystävyydellä, -tuittu-
Oon tästä justiinsa töihin lähdössä. Tänne kuuluu ihan hývää... pikkasen meni hermot ja kiukkuspäissäni itkeskelin, kun Kelaan asioidessa sain niin p***kaa palvelua (mieli kun on herkillä muutenkin...), kun kerroin että mies on vankilassa (asumistukeen liittyen) niin tosi tylyksi ja kummalliseksi meni keskustelun sävy. Juuh, onhan tähän törmätty kerran jos toisenkin, mutta nyt raskaana en jotenkin jaksais yhtään tommosta. Ja melkosesti supistellu viime päivät, kaikki asennot on kehnoja, sekin vähän stressaa... Noh, kyl tää tästä taas, häntä pystyyn ja sillai. Mitenkäs sulle? Ikävä tietysti kauhea, sulla ja pikkuisella ja miehellä tietysti myös... joko on soittelemaan päässyt?
Ollaanpas näköjään samoihin aikoihin koneella kaikki! :)
Likka just päikkäreillä joten mun hengähdystauko on nyt, ennen ku isompi tulee koulusta!
Korttiakalle sen verran että ei tää sähköpostien vaihto mitenkään kauheen aktiivista oo täälläkään joten ota nyt se osote itelles ja kirjottele ilman paineita! (Olipas kummasti sanottu)
Ehkä sen takia haluisin hinata tätä keskusteluu just s.posti puolelle et täältä aina tasaseen löytyy joku kommentoija ja mulla välillä jotenki hirttää kiinni ku lueskelen ihmisten hyvän tahtosia kommenteja!
Tästä kysymyksestä saadaankin lisää kommentoijia:
Kirjoitit Tuittu olleesi kelaan yhteydessä, miksi he sinut luokittelevat (taas kumma ilmaus) kun oot naimisissa mut mies istuu? Tarkoitan siis oletko heidän laskuissaan yh vai mikä? Miehen tulothan ei luonnollisesti mihinkään vaikuta mutta oletko kolme vai kaksi henkinen perhe sitten kun vauva syntyy?
Otahan tuittu rauhallisesti ettei vauva päätä syntyä ennen aikojaan jos nyt jo supistelee! ja älä välitä kelan tädeistä ne on kai ammatikseen kaikille ynseitä!
Korttiakka pidä sä myös ittestä ja poitsusta huolta!
Kuulumisiin Pertti
Tästä kysymyksestä saadaankin lisää kommentoijia:
Kirjoitit Tuittu olleesi kelaan yhteydessä, miksi he sinut luokittelevat (taas kumma ilmaus) kun oot naimisissa mut mies istuu? Tarkoitan siis oletko heidän laskuissaan yh vai mikä? Miehen tulothan ei luonnollisesti mihinkään vaikuta mutta oletko kolme vai kaksi henkinen perhe sitten kun vauva syntyy?
Kelan vinkkelistä en ole yh, joten esim. lapsilisään en saa yh-korotusta. Näin siksi, että olen naimisissa, eikä syy erillään asumiseen ole eroaikeet. Jos ei oltais naimisissa, ne laskis mut yh:ksi, vaikka mun tilannehan olisi oikeesti prikulleen sama kuin nytkin... ei olla edes kirjoilla samassa osoitteessa. Tuomion pituuskaan ei vaikuta, vaikka ukkonihan tulee olemaan poissa monta vuotta... vankilatuomio on kuulemma verrattavissa työmatkaan (yritin kyllä sanoo että harva mies on duunimatkalla vuositolkulla, ja että duunimatkalla yleensä tienaa rahaa jota voi sitten perheelleen laitella, toisin kuin vankilassa...) Ja vaikka osoite on eri, joudun kuiteskin hommaamaan Kelalle todistuksen siitä että mies on linnassa, ja kaikkiin papereihin sen nimen (myös isyyslomaa/-rahaa koskevaan paperiin, vaikkei mun ukko missään nimessä pääse kumpaakaan hyödyntämään vaikka haluaiskin), siispä täytän lomakkeen ja postitan äijälle joka kuittaa sen ja postittaa takaisin ja sitten saan ne aina eteenpäin, heh. (Tavallisissa tapaamisissa noi allekirjotushommat ei hoidu, ja perhetapaamiset on sen verran harvemmin että pitkittyy liikaa kaikki asiat jos niitä oottelee.) Aaargh! Se siitä, puh kun helpotti...
Ja juu yritän ottaa iisisti, meinasin että käyn lääkärissä tsekkauttaan paikat niin tiedän sitten miten varoen tarttee elellä. Kirjotellaan taas!
tehän olette kaikki pahoja ja huonoja ihmisiä miestenne tekosten vuoksi. olette lisäksi vähäjärkisiä, ja kuulutte alempaan yhteiskuntaluokkaan, koska miehenne lusii. teidän miehillänne on koko kropan peittävä tatuointikerrasto, ja he istuvat lähikapakassa hastamassa ritaa. antakaa anteeksi noille ihmisille, jotka perustavat käsityksensä jenkkileffoista!
omasta puolestani nostan hattua teidän positiiviselle asenteellenne. meillä mies on ollut kolme päivää työmatkalla, ja olen kuolla ikävään. tiedän, että te olette tavallisia äitejä perheinenne, ja teillä on samat arkiset surut ja ilot kuin muilla. Teidän miehenne istuvat vankilassa, ja on hienoa että olette löytäneet saman kokeneita. olisi mielenkiintoista tietää miksi betty tulit tänne moralisoimaan. kyllä nämä ihmiset osaavat itsekin ajatella, ja miehet varmasti katuvat tekojaan. joillain ihmisillä vaan joskus kiehuu niin yli, että he menettävät harkintakykynsä. minä ainakin haluan mieluummin antaa tukea näille urheille äideille, jotka jaksavat pitää toivoa yllä!
nimim.aivan tavallinen äiti, jonka mies on aivan yhtä tavallinen kuin teidän kaikkien! hän nyt ei vaan ole tehnt mitään vastaavaa typeryyksissään!
voitko lyödä kättä päälle, että sinä, tai miehesi ette koskaan istu vankilassa? -minä en!
silppu:
tehän olette kaikki pahoja ja huonoja ihmisiä miestenne tekosten vuoksi. olette lisäksi vähäjärkisiä, ja kuulutte alempaan yhteiskuntaluokkaan, koska miehenne lusii. teidän miehillänne on koko kropan peittävä tatuointikerrasto, ja he istuvat lähikapakassa hastamassa ritaa. antakaa anteeksi noille ihmisille, jotka perustavat käsityksensä jenkkileffoista!Ja toi oli hyvä (nuoli ylös päin)
Tuittulle sen verran että arvelinkin ton kela/sossu systeemin olevan jotain noin no loogista!
Mutta siitä lisää nyt lähden kipin kapin kauppaan...
Ajattelin nyt taas tänne kirjotella, kun en vieläkään ole saanut sitä sähköpostia aikaseksi...Joku psyykkinen esto selvästi päällä.
Mies on nyt ollut poissa parisen viikkoa, ja tämä kotielämä näin yksinään alkaa pikkuhiljaa sujua. Vauvakin on taas oma normaali itsensä. Käytiin viikonloppuna miestä tapaamassa, ja olihan se outoa, mutta oli kyllä ihana nähdä. Varmaan teki miehelle tiukkaa, kun vaikka selvästi vauva isänsä tunnisti, niin oli jo kuitenkin aika paljolti unohtanut, ts. suhtautui kuin johonkin tuttavaan, jonka on muutaman kerran nähnyt. Mulle se oli sitten toisaalta helpotus, kun olisi ollut ihan kamalaa, jos se pieni ressu olisi taas tullut kamalan surulliseksi.
Niin, mitäpä tässä muuta. Pahinta on ehdottomasti nukkua yksin. Mä olen aina ollut aika kova pelkäämään pimeää ( tai pikemminkin kaikkea mitä pimeässä voi olla), mutta sen oli jo näinä yhteiselovuosina aika hyvin voinut unohtaa. Nyt sitten on taas kaikki hirviöt sängyn alla...
Niin, nyt sitten vaan odotellaan päivien kulumista. Kyllä sitä muuten tässä tilanteessa taas ihan uudella tavalla arvostaa yksinhuoltajien jaksamista, kun itse pääsee kunnolla sitä elämää maistamaan...
Hyvät alkuviikot teille.
Meillä mies lähtee istumaan ensi keskiviikkona. Nämä viime ajat on olleet oikeastaan pelkästään sen odottamista. Pinna on välillä molemmilla kireellä, mikä on tosi tylsää, kun pitäisi nauttia näistä viime ajoista.
Ei musta itsestäni mitenkään pahalta tunnu, tiedän että mies siellä pärjää hyvin, ja tulee entistä ehompana takaisin, mutta tuo pieni vauveli, joka on niin kovin isänsä perään... Tuntuu niin kauhealta, kun ei se pieni tajua miksei isi yht´äkkiä tulekaan enää kotiin. Meillä kun mies on hoitanut vauvaa paljon enemmän kuin minä viime aikoina, johtuen tosta mun työkuviosta. Eli tämä tuleva yksinhuoltajuusjakso kyllä aika paljon jännittää, kun meillä tuo mies on aivan mahtavan paljon hoitanut lastaan.
No mutta ei tässä kummempia.
Ai niin, se piti vielä tästä " oikeusjärjestelmästä" sanoa, että kyllä pikkusen ottaa päähän, kun mun mies, joka kuuluu myös näihin kännissä törttöilijöihin, teki koko jutun yhden kaverinsa kanssa, ja molemmat ottivat kaiken syyn niskoilleen (lukee pöytäkirjoissa), niin silti mun mies sai sen puoli vuotta vankeutta, kun tuo toinen sai huimat kaksi kuukautta...Eikä ollut mikään ensikertalainen tuo toinenkaan.
Mutta hyviä jatkoja kaikille teille, ja on aina kiva lueskella teidän kuulumisia.