Auttaako oma äitinne teitä lastenhoidossa?

auttaa loistavasti! Koskaan ei varmaan ole tullut vastaan tilannetta etteikö olisi lastenhoito onnistunut. Ja jos kuluu pitkä aika ettei meillä ole mitään menoa niin äitini jo kyselee perään ja haluaa lapset ihan vaan huvin vuoksikin. Vanhempani asuvat 70 kilsan päässä joten tavataan viikon parin välein.

Anoppi taas asuu ihan vieressä ja hänelle voi lapset viedä jos vaikka haluaa mennä rauhassa ruokaostoksille tai vaikkapa lähteä lenkille.

Eli kullanarvoista apua saamme molemmista suunnista.

seuraneitinä lapsille ja minä nautin ;)

mutta anoppi ottaa pari kertaa vuodessa viikonlopuksi hoitoon, vähissä on hoitopaikat valitettavasti en mä ymmärrä miten kukaan jaksaa jos ei välillä ole erossa lapsista!

Kerran on meidän vanhimmat lapset olleet mummolassa muutaman päivän hoidossa niin, että siskoni oli siellä auttamassa. Muuten ei koskaan, sillä äitini ei kanssa "uskalla" ottaa vastuuta. No, anoppi on onneksi "uskaltanut" ja auttanut silloin tällöin työmatkojen jne. aikaan.

Minäkin kaipaan kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, vaikka pari tuntia jossain kerran viikossa.



Karmivia nämä muutamat "mihin sun täytyis päästä" vastaukset, joita olet saanut. Täytyy tulla katkerilta tai avioliittoonsa tyytymättömiltä tai muuten ikäviltä ihmisiltä. Lapsien onnellisuus on heidän vanhempiensa avioliitto (siis jos yhdessä ovat).

Oon melkein jo itkeny, kun reilun puol vuotta sitte tajusin et eihän meil oo minkäänlaisia tukiverkkoja! vauva on nyt 1 v 3 kk. Kyllä harmittaa tosi paljon et aina saa katella kotona seiniä ja kun "ulos" lähtee ni se on kauppareissu kilometrin päähän. Missään ei ole tultu käytyä. kertokaa vinkkejä miten asennoituja ja jaksaa odottaa n. 10 vuotta et uskaltais lapsen ees hetken pitää yksin kotona

Me ollaan reissattu lasten kanssa kotimaassa ja ulkomailla.

Aloittakaa vaikka Tukholman tai Tallinnan risteilystä. Syötte seisovassa pöydässä, pääsette pois kotiympyröistä.

Tai menette johonkin kotimaan kaupunkiin yöksi hotelliin, hyvä aamupala, syötte ravintolassa, kiertelette kaupungilla. Lapsi nukkumaan rattaisiin päiväunet, sen ajan tehokasta shoppailua, seksiä hotellihuoneen kylppärissä tm.

Mielikuvitusta kehiin!

Toiset asuvat lähellä, mutta liian kiireisiä työelämässä ja harrastuksissa.



Maksettu hoitaja tarvittaessa, muutaman kerran vuodessa. Muutoin matkustellaan, käydään syömässä ravintoloissa, teatterissa (lasten-), näyttelyissä, tapahtumissa, kyläillään... lasten(3) kanssa.

Tai no. Olen varmaan kiittämätön, mutta hän siis vahtii lasta n. kerran vuodessa. Ei siis mielestäni auta.

Asumme noin viiden kilometrin säteellä molemmista isovanhemmista. Molemmat ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja olemme tekemisissä viikottain. Joinakin viikkoina lapset saattavat olla mummolassa useamman kerran, mutta monesti käymme ihan koko perheelläkin.



Joskus on tosiaan ihanaa kun saa menna rauhassa ostoksille tai vaikkapa siivota talon miehen kanssa kahdestaan. Varmasti onnistuu myös lasten kanssa, mutta vaihtelu ja oma-aika kyllä auttavat kummasti jaksamaan.



Koetan ap. palkata ulkouolinen hoitaja sillointällöin vaikka edes pariksi tunniksi niin pääset yksin miehen kanssa jonnekin.

Huokaus!

jo 3v mummolla päivähoidossa, ovat siellä 5pv vko joka päivä klo 7.45-16.15. Mummo on eläkkeellä ja hyvin jaksaa. Naapurissa mummolla asuu toinen mummo jolla on myös kaksi pientä lasta hoidossa, eli mummoilla ja lapsilla on seuraa toisistaan. On varmaan aika yleistä että isoäidit hoitaa. Mulla ainakin kavereilla kyllä hoitaa.

On aika yleistä että isovanhemmat hoitaa ja kyllähän se harmittaa kun jossain porukalla aletaan sopia että mennäänkö kaikki illalla piipahtamaan terassilla, muut alkavat soitella mummoille niin me aletaan miettiä kumman vuoro tällä kertaa olikaan mennä yksin.



Kyllä meillä on varaa lapsenvahtiin mutta siinä on aina oma järjestely ja huoli siitä miten joku nuori tyttö pärjää. Ja olisi ihanaa saada lapset yöksi kotoa pois että saisi seuraavana aamuna nukkua. Näillä eväillä on tietysti mentävä mutta kyllä se joskus surettaa.

Rakastaa tyttärentytärtään ja haluaa auttaa niin paljon kuin voi. On ollut tyttäreni elämässä läsnä heti alusta alkaen, ensimmäisen kerran tapasivat laitoksella alle vuorokausi tytön syntymästä. Lapsella (1v) on erittäin hyvä suhde mummuunsa, eikä ikinä ole ollut vaikeuksia, kun lapsi on ollut hänen hoidossaan.

Ei kai kyse nyt olekaan siitä etteikö lasten kanssa voisi mitään tehdä mutta olisihan vaikka nyt se seksi edes joskus mukavampaa kun ei kukaan nukkusi viereisessä huoneessa! Jos ei se ole mahdollista niin ei, ei kai siihen kenenkään elämä lopu mutta tekeehän siitä elämästä vaihtelevampaa jos joskus saa tunniksi-pariksi lapselle hoitajan.



Ja kannattaa ottaa myös huomioon että lapset on tosi erilaisia. Joidenkin kanssa se reissaaminen on mukavaa, toisten kanssa ennemmin jää kotiin. Ja ihan turha sanoa että tottumiskysymys, toiset ei totu vaikka kuinka totuttaisi ja jossain kohtaa mieluummin jo luovuttaa.

sekä äitini että anoppini auttavat pyydettäessä lasten hoidossa. Molemmat asuvat lähellä ja ovat sen verran nuoria että jaksavat poikakaksikkoa hyvin hoitaa=)



yökylään en ole vienyt, mutta ostosten, lääkäri- ja neuvolakäyntien ajaksi joskus vien kun se heidän työvuorojensa puolesta sopii. Molemmat myös tarjoutuvat välillä esim. ulkoilemaan poikien kanssa, jotta sillä välin voin vaikka siivoilla tms.



olikohan vauva- tai meidän perhe lehdessä tässä taannoin juttua varamummoista.... ei toki yöhoitokuvioita helpota, mutta joskus päiväaikaan voisi olla hyvä apu? en oikein kunnolla tiedä toiminnasta, joten kertokaa ihmeessä joku ap:lle jos jollakin kokemusta=)

auttavat lastenhoidossa todella paljon! Kiitos siitä heille.

Kriisivaiheet= lasten pitköaikaiset sairaudet/ vauvan koliikkivaihe ja vanhempien pitkät työpaikkakuntoutukset

Tosin välimatkaa on 250km. Äitini tulee kyllä tarvittaessa meille ja heille voimme viedä lapset milloin vain. Välimatkan takia ovat sitten yleensä viikon kerrallaan. Viedään kyllä vain siksi, että ollaan itse töissä ja lapset saavat ylimääräistä lomaa.



Anoppi asuu lähellä ja hänkin hoitaa lapsia mielellään. Hän auttaa, jos tarvitaan muutaman tunnin hoitoapua tai meillä on iltamenoa, jolloin lapset menevät hänelle yöksi.



Olemme hyvin kiitollisia isovanhempien avusta.

Yöksi ei ota kuitenkaan (1,5 v), ehkä sitten kun kävelee itse nukkumaan eikä enää heräile. Lapsi on tosi rauhaton nukkuja. Pitää kanniskella öisin, jos/kun herää, mitä ei vanha ihminen jaksa.



Äiti kyllä vie lapsen kerran viikossa lapsen ulos, että saan nukkua päiväunet rauhassa. Kaksi kertaa on myös vahtinut lasta, kun olemme miehen kanssa käyneet leffassa päivänäytöksessä Olen hyvin kiitollinen näistä.

Minunkin äitini on kuollut, mutta myös asui niin kaukana, ettei ollut arjessa apua.