Auttaako oma äitinne teitä lastenhoidossa?

Mihin teidän pitäisi päästä?

Erosin miehestäni 5,5 v sitten, lapset olivat silloin 4 ja 8 vuotiaat. Teen 3-vuorotyötä, enkä olisi tullut toimeen ilman äitini apua. En tiedä, miten voin kylliksi kiittää äitiäni korvaamattomasta avusta.



Edelleen äitini käy ruokkimassa lapseni ollessani iltavuorossa. Yövuorossa ollessani lapset ovat usein äidilläni, vaikka tulisivat jo yön toimeen keskenäänkin.

Silloin tällöin palkkaamme MLL hoitajan illaksi jos haluamme käydä jossain

vaikka edes syömään tai shoppailemaan. Kai sitä kahdenkeskistä aikaakin saisi olla?

yhden lapsen kanssa syömässä ja shoppailemassa??

Tai auttoi silloin kun lapset oli pieniä. Tuli tarvittaessa meille kotiin ja välillä lapset oli yökylässä mummolassa. Nyt mun lapset on jo isoja ja edelleen käyvät mummin luona, mutta nyt jo oma-aloitteellisesti ja tilanne on kääntynyt niin että lapset ja minä vuorostaan autetaan mummia tarvittaessa. On kyllä ihan terve jne. mutta jossain pikku asioissa jeesataan.

Joten meidän kahden keskinen aika rajoittuu iltaan/yöhön. Miehen vanhemmat ovat jo sen verran iäkkäitä, etteivät hirveästi jaksa juosta pienten lasten perässä.



Ja tuolla yhdellä ei taida sytyttää, jos ei ymmärrä että kahdenkeskinen aika tarkoittaa sitä että on kahdestaan. Joskus parisuhteelle on hyväksi saada keskittyä vain toisiinsa.

jos parisuhde on jo vuoden päästä romahtamassa ilman kahdenkeskisiä shoppailua?

Tänä päivänä ei enää ole itsestään selvää että mummi tai vaari jaksaisi kiinnostua lapsenlapsistaan siinä määrin että haluaisi viettää näiden kanssa vähän aikaakin. Itseäni surettaa lasten puolesta, että isovanhemmat ovat "kiireisiä" ja liian väsyneitä osallistumaan näiden elämään. Välimatkaa meillä ei ole kuin 15 km, isovanhemmat ovat vasta 60 vuotiaita eikä heillä ole kummallakaan mitään harrastuksia. Valokuvia on kyllä kiva katsella lapsista ja kertoa näiden edesottamuksista työkavereille, mutta siihen se jääkin.



Olisihan se omakin aika joskus ollut bonusta monen lapsen kansssa, mutta eniten surettaa tosiaan lasten puolesta.

jos parisuhde on jo vuoden päästä romahtamassa ilman kahdenkeskisiä shoppailua?

Jos sinua ei haittaa ettet saa miehesi kanssa yhteistä aikaa (esim. tuo shoppailu tai leffassa käynti tai vaikka apua päiväseksiä!) niin se ei tarkoita etteikö joku muu sitä voi tarvita. Lapset ovat takuu varmasti rakkaita pariskunnalle, vaikka sitä yhteistä aikaa ei saisikaan. Se on vain mukava plussa elämässä, jolloin saisi viettää aikansa vaikka kullan kainalossa löhöämässä.

mutta surkea täytyy kyllä äidin olla silloin.

mutta surkea täytyy kyllä äidin olla silloin.

No mutta, ei kaikkien tarvitse olla täydellisiä kermaperseitä ;)

Normaali äitiys riittää.

Minusta tuli yh ja on paljon ilta- ja viikonlopputöitä.

mutta surkea täytyy kyllä äidin olla silloin.

Huoh, kun ei osata vastata edes ap:n kysymykseen.

Oma äiti on kuollut, joten ei auta. Miehen äiti ottaa mielellään lapset kylään muutamaksi tunniksi, jos on jotain itselle tai miehellä tai molemmilla.

Oon melkein jo itkeny, kun reilun puol vuotta sitte tajusin et eihän meil oo minkäänlaisia tukiverkkoja! vauva on nyt 1 v 3 kk. Kyllä harmittaa tosi paljon et aina saa katella kotona seiniä ja kun "ulos" lähtee ni se on kauppareissu kilometrin päähän. Missään ei ole tultu käytyä. kertokaa vinkkejä miten asennoituja ja jaksaa odottaa n. 10 vuotta et uskaltais lapsen ees hetken pitää yksin kotona

Me molemmat teemme vuorotyötä joten vanhempani ovat auttaneet kun olemme molemmat töissä. Omiin menoihimme emme kyllä enää kehtaa pyytää kun muutenkin auttavat paljon. Lapsia kolme.

tai sitten liikutte kolmisin kodin ulkopuolella. Ei elämä pääty lasten tuloon.

myös lasten kummit ovat auttaneet, naapurin rouva on ollut lapsenlikkana jne.

Sillä myös minun äitini on kuollut. Onneksi minulla on ihana anoppi, joka hoitaa oikein mielellään ja asuu lähellä.