Minkä ikäisenä olit/olet kauneimmillasi?
Kommentit (43)
olin uran huipulla, upea ja itsevarma.
Valokuviakin viitsii katsella niiltä ajoilta.
Ei tosiaankaan pitänyt mun kohdalla paikkaansa, vaan ehkä siinä 22-23 paikkeilla.
Sitä ennen oli vielä oma tyyli hukassa.
Nyt olen 36 v ja vauvan takia tosi väsähtäneen näköinen, mutta en silti vielä kauhean rupsahtanut. : )
kauneusjuttuja voi itse arvioida, monet sanoo viisikymppisenä että nyt olen kauneimmillani kun en jaksa enää välittää ulkonäöstäni ja siitä mitä muut sanoo ja itsetunto on niiin hyvä, ja kuitenkaan kukaan ei tosiasiassa viidenkympin jälkeen ainakaan kaunistu. On eri asia se, miltä tuntuu, kuin se, miltä näyttää.
koko ajan:) Iho on vihdoin täydellinen, ei siis enää finnejä, eikä vielä ryppyjäkään.
Olen yhtä hoikka kuin teininäkin, mutta lantio on hieman leventynyt raskauksissa eli en ole yhtä pötkö kuin nuorena. Olen 165/49. Ei arpia ja lisäksi lihaskunto parempi, koska liikun enemmän.
Lisäksi pukeudun hyvin laadukkaasti ja osaan valita itselleni sopivat vaatteet. On rahaa panostaa laatuun. Lisäksi käyn usein kampaajalla, jotta tukkakin on aina ok.
Ja sitten tietysti se itsevarmuus...
Ainoa huononnus on rinnat. ennen täydelliset b-kupit ovat imetysten jälkeen tyhjät a-läpyskät, rumat:( Onneksi topatut liivit on keksitty.
eli juuri nyt. olen löytänyt oman tyylini.
valvoneena pienehköjen lasten äitinä olen rupsahtanut.
Kauneimmillani oli 25-vajaa kolmikymppisenä.
Nyt 31v:nä olen rupsahtanut pahasti :(; vauvamaha, raskausarpia, tummat silmänaluset+ryppyjä&pigmenttiläiskiä tms. silmänalusissa, myös hiukset tummuneet.
Olen itsevarmempi, osaan pukeutua (ja minulla on siihen myös rahaa) ja meikata ja laittaa hiukseni paremmin kuin koskaan, ja lisäksi olen 3 lapsen jälkeen timmimmässä kunnossa kuin koskaan yli 18-vuotiaana. Imettänyt olen, mutta täydellinen en ollut ennen sitäkään. Tärkeintä minusta kuitenkin on tuo itsevarmuus, koska sitä ei ollut 18-vuotiaana en tuntenut itseäni kauniiksi eikä minua myöskään sellaisena kohdeltu; nyt kyllä kohdellaan.
Mutta noin muuten tunnen nyt olevani kauniimpi, pukeudun tyylikkaammin ja laadukkaammin, saan enemman kohteliaisuuksia. eika yhtaan harmita etta kadulla ei enaa vihellella peraan niinkuin silloin melkein 20 v sitten.
naisellisena, vielä virkeän ja nuoren näköisenä siis aikana ennen lapsia ja vuosien univelkoja...
Nyt olen melkein komeimmillani. Osaan jo laittautua nätiksi ja ostaa itse omat farmarihousut ja kauluspaidat. Vaimo opetti.
T: 11cm mies
nyt 3-kymppisenä. Joskus 16-vuotiaana mä näytin ainakin ihan kauhealta, vieläkin tekee paha katsoa kuvia niiltä ajoilta.
Kroppa oli ennen lapsia parempi, mutta naama nyt. Ja itsevarmuus on a&o.
nyt oon kohta 30 ja olen löytänyt tyylini
Osaan pukeutua paremmin, laittaa tukkaa, meikata kauniisti ja olla naisellinen tyylikkäämmin. Kun naamastakin on kadonnut vauvanpyöreys, niin näytän ilmeikkäämmältä ja viehättävällä tavalla "elämää kokeneelta". Pömppömaha tosin on, ja raskausarpia yms, mutta yhä vähemmän ne mua häiritsevät.