Tyttäreni vaihtoi kaverinsa kanssa pet shopin, minä vahdin tarkkana vieressä. Hölmöäkö?

Luultavasti mä olisin sanonut lapselleni, että valitse ne jotka voit vaihtaa mutta en mä tätä juttua olisi enää vauvapalstalle tullut kirjoittamaan. Ei se nyt sentään niin mielenkiintoinen ja ihmeellinen asia ole.

Luultavasti mä olisin sanonut lapselleni, että valitse ne jotka voit vaihtaa mutta en mä tätä juttua olisi enää vauvapalstalle tullut kirjoittamaan. Ei se nyt sentään niin mielenkiintoinen ja ihmeellinen asia ole.

Vaan se, että miten tuka valinnoissa lastaan!

Luultavasti mä olisin sanonut lapselleni, että valitse ne jotka voit vaihtaa mutta en mä tätä juttua olisi enää vauvapalstalle tullut kirjoittamaan. Ei se nyt sentään niin mielenkiintoinen ja ihmeellinen asia ole.

Vaan se, että miten tuka valinnoissa lastaan!

Ei munkaan äiti määräillyt mitä kiiltokuvia sain vaihtaa aikoinaan. Jos vaihdoin jonkun tappiokseni, opin kyllä, että seuraavalla kerralla en enää vaihda yhtä tyhmästi.

"Annatko mulle tämän?"-kysymyksiin? minua ainakin ärsyttäisi..

nyt on kuitenkin kyse pienistä muovisista, hyvinkin halvoista leluhahmoista. Mun tytölläni on niitä korillinen, ja aivan sama jos antaisi vaikka kaikki pois.



Mä en edes tajuaisi mitkä niistä on hienoja ja mitkä ei.

"Annatko mulle tämän?"-kysymyksiin? minua ainakin ärsyttäisi..

ilman että äiti on aina auttamassa sillä noita tulee vastaan myöhemminkin. Mitä pikemmin sen parempi. Jos haluat lastasi auttaa, sano sille, että on ok sanoa ei, jos ei halua tavaroitaan antaa.

Ei munkaan äiti määräillyt mitä kiiltokuvia sain vaihtaa aikoinaan. Jos vaihdoin jonkun tappiokseni, opin kyllä, että seuraavalla kerralla en enää vaihda yhtä tyhmästi.

[/quote]

Itse olen ollut tosi tiukkana, että mitään ei saa vaihtaa/antaa ilman lupaa. Ja jos lapseni on halunnut jonkun jutun antaa kaverilleen, niin olen kyllä myös siitä ilmoittanut lapsen äidille.

Ei osaa tehdä järkevää vaihtokauppaa ja siksi kiellän vaihtamiset tai vahdin vieressä jä ikää6v.

tai jonnekin nettiin perustaa paikka, missä äidit voisivat vaihtaa lapsiensa Pet Shopeja?



Sitten sitä voisi laajentaa vaikka jalkapallo- ja jääkiekkokortteihin jne...

osa vastauksista on aika lailla asiattomia.



Minusta toimti ap niin oikein kuin tuollaisessa äkkinäisessä tilanteessa pystyit. Tyttäresi on mukava lapsi, kun ei ole niin tavaran perään vaan pystyy vaihtamaan ja antamaankin omistaan. Älä tuhoa sitä piirrettä, mutta ohjaa oikeaan suuntaan.



Oma esikoiseni oli nuorena aika samanlainen kuin sinun tyttäresi. Eskarivuonna hän sai sellaisen kaverin, joka oli tottunut saamaan aina kaiken (perheen iltatähti) ja jonka kanssa tuli usein vähän kuvaamasi kaltaisia tilanteita. Alkuun en niistä tiennytkään ennen kuin tytär jossakin vaiheessa kertoi kuinka tämä kaveri oli onnistunut "huijaamaan" häneltä jonkun superihanan tarran, kun olivat vaihtaneet. Eli kaverilla oli sellainen asenne, että hän saa juuri mitä hän haluaa, minun tyttäreni saa sellaista mihin tämä kaveri suostuu! Mukana oli "kiristystäkin", tyyliin, jos et tee niin kuin minä sanon, en ole kanssasi enää koskaan.



Pikkuhiljaa tyttäreni on oppinut pitämään puoliaan, mutta tosi asiassa siihen on mennyt vuosia (juuri tämän yhden kaverin kohdalla) ja nyt, kun ovat jo yläluokille siirtymässä, ei tyttöjen välit ole enää oikeastaan edes hyvät, pikemminkin vihamieliset. Tämä kaiken saava kaveri on kaikki nämä vuodet osoittanut käytöksellään olevansa manipuloiva, omaa etua tavoitteleva lapsi, joka osaa aikuisten silmien alla (esim. koulussa) toimia kuin enkeli, mutta ikätovereiden kesken on melkoinen selkään puukottaja.



Pikkulapsivaiheessa aikuisen tehtävä on valvoa ystävyyssuhteita ja puuttua tarvittaessa tilanteeseen, mutta tietenkin oikeudenmukaisesti. Turhaa lasten leikkeihin sekaantumista pitää kuitenkin välttää eikä omaa lasta tule suojella liikaa. Hankalien tilanteiden jälkeen niistä keskusteleminen auttaa ja lapsi toimii tulevaisuudessa ehkä toisin. Aikamoista nuoralla taiteilua tämä vanhempana oleminen kuitenkin on.

Lapsille voi opettaa neuvottelua ja kaupankäyntiä. Keskustelemalla asiasta ja miettimällä mitä voi sanoa.

Pojan synttäreillä yksi vieraista otti uuden lelun vaihtaakseen sen vastaavaan omaansa. Kaverin piti tuoda vaihdokki eskariin, mutta arvaatte mitä siinä kävi. Eipä tuonut.



Minusta vaihtojutut eivät ole kivoja. Olen ehkä materialisti, mutta kyllähän huijaaja oppii miten saada vedätettyä itselleen tavaraa. Eli mielestäni aikuisen tulee jonkin verran ohjata näitä tilanteita.



Itse annoin lapsena lelun hyvää hyvyyttäni kaverilleni. Hän rikkoi sen heti ensimmäiseksi silmieni edessä. Jäipä tosi hyvä mieli tapahtuneesta! Ehkäpä siksi olen nykyäänkin tosi tarkka omistani enkä lainaa kenellekään mitään.

Kyllä vanhempien tulee suojata kilttiä lastaan näiltä hyväksikäyttäjiltä. Ohjata suojelemaan itseään. Aina löytyy lapsissakin noita ottajia ja määräilijöitä, huomaavat äkkiä, jos toinen on kiltti ja ystävällinen, ja alkavat manipuloida.

tuollaisiin vaihtokauppoihin, missä isompi on selvästi ahne ja hyväksikäyttäjätyyppinen. Pienempi on helposti ympäripuhuttavissa eikä edes ymmärrä tavaroiden arvoa jne. Meillä olisi antanut rahaa kerran kaverilleen, usein ehdotti, että veisi jonkin lelun jne. En ole materialisti vähääkään, ja aina saa antaa jos sovitaan ja jutellaan asiasta kunnolla, että tiedän, mistä on kyse ja olen varma, että antaminen on järkevää. Mutta joskus idea on vain niin nopea, ettei lapsi edes ajattele asiaa loppuun. Olen selittänyt, että mitään ei saa vaihtaa, jos ei molempien äidit ole samaa mieltä. Siihenhän se sitten lopahtaakin, koska yleensÄ mielestäni vanhemmat ei ole kovin innokkaita vaihtokauppoihin muutenkaan. En siis todellakaan ole ainoa. Toiseksi olen sanonut, ettÄ hyville ystäville voi ihan kaupastakin joskus aina ostaa jotakin pientä jos haluaa ilahduttaa. Se on saajallekin kivempaa. Tai jos on jotakin kaksi, sen ylimâäräisen voi antaa jollekin jonka tietÄä siitä tykkäävân, mutta ei vaihtomielessä, vaan ihan antamalla. Puhun muutenkin mieluummin antamisesta kuin vaihtamisesta, koska vaihdossa tulee helposti just se ajatus, että kuka hyötyy parhaiten. Jos antaa niin se on sitten rehellistä antamisen iloa, eikä saamisen ahneutta.



Minusta ap asetelmassa on muu ongelma kuin äidin puuttuminen asiaan. Sen isomman lapsen käytös on ihan asiatonta, ahnetta ja törkeää. Jos lapsi joskus pyytää jotakin, se on normaalia, mutta jos kinuaa aina jotakin kylässä ja toisten omia tavaroita, niin pitâähän se sanoa, ettei niin ole tapana tehdä ja se ei ole kivaa käytöstä muutenkaan, että ahmii itselleen toisten tavaroita. KAverin luo voi tulla leikkimään sellasilla tavaroilla, mitä ei itsellä ole ja voi pyytää synttärilahjaksi jne itselleen, mutta kukaan ei voi saada kaikkea mitä näkee muilla olevan. Ehkä itse sanoisin kaiken tämân sille lapselle tosi suoraan ja jos ei tehoaisi, niin pyytäisin vanhempia selittÄmään sen lapselle. Tuskin hekään ovat kovin innoissaan jos kuuleevat lapsensa kerjäâvän toisten tavaroita tai vaihtelevan omaksi edukseen.



Vanhempien ja aikuisten tehtävä on antaa terve ja hyvä sosiaalisen käytöksen malli. Ei siitä vastuusta voi vetäytyä ja sanoa, ettÄ "oppikoon vaan kantapään kautta" tai ettÄ se on tavallista että aina on hyväksikäyttäjiä ympärillä. Just tuolla tavalla kasvaa ne, jotka sitten ovat joko liian uhrautuvaisia ja miellyttämisen haluisia isompina tai sitten silmiäänkään rÄpäyttÄmättÄ ihan törkeän itsekkäitä...

Vai ohittavat sen normaalina toimintana, knu lapsi roudaa muiden tavaroita kotiinsa? jos tuollainen kinuaminen on jatkuvaa, niin kyllä varmasti toisen lapsen vanhemmillekin olisi siitä hyvä ystävällisesti huomauttaa.

Joskus olen kysynytkin lapselta, että onko tämä tosiaan meidän. Eli aika vaikeaa on tietää ellei joku tule sanomaan, että lapsi on ottanut tavaraa.



Itse toivoisin, että minulle tultaisiin asiasta sanomaan jos niin olisi, että lapseni on epärehellinen tai röyhkeä. Mutta kaikki vanhemmat eivät kestä kritiikkiä omasta lapsestaan. Onhan se rankkaa, mutta toisaalta sellaiset tilanteet voisivat olla opettavaisia.