Hankala 7-vuotias tytär, löytyykö vertaistukea!?
Olen ennenkin kirjoitellut tänne tyttärestämme "ei voi olla normaalia 6-7 -vuotiaan käytöstä". Tällä hetkellä eniten ärtymystä aiheuttaa nämä:
- tytär ei ole ikinä antanut pitää hiuksiaan kiinni, muuten kuin pitkät etuhiukset pinnillä pois naamalta (aina oltava sama pinni!). Olisi niin mukavaa joskus laittaa esim. ponnarille, leteille, etuhiukset leteille tms. mutta se on ihan mahdoton ajatus tytölle. Joskus kun on yritetty niin repii heti pois. Kiristää ja ärsyttää/ahdistaa "erilainen" tunne päässä...Myös hiusten harjaaminen jää tosi harvaan, ehkä juhliin/kylään lähtiessä harjataan (ei tykkää yhtään harjaamisesta)
- tyttö ei vieläkään ulkoile edes omassa pihassa hetkeäkään yksin. Eräskin tappelu on tästä syntynyt. Meillä olisi niin mukava ikioma piha jossa on leikkimökki, hiekkalaatikko, ulkoleluja ja -pelejä runsaasti mutta ei olla keksitty konstia jolla hänet saisi edes hetkeksi pihalle yksin. Jos laitamme pakolla ulos, hän jyskyttää huutaen ikkunoita ja jos emme päästä sisään niin rikkoo ikkunan. Jos uhkailemme esim. karkkipäivän menetyksellä, ei sekään auta (on jo muutaman kerran menettänyt). Syyksi haluttomuuteensa hän sanoo: ei ole mitään tekemistä ja ahdistaa kun ei voi puhua kenellekään. Lahjominenkaan ei onnistu: ei löydy sellaista lahjaa jolla hänet saisi suostumaan yksin ulkoiluun. Edes helteillä, vaikka ovi oli auki olkkarista takapihalle, ei mennyt ulos!
Olemme NIIN väsyneitä ja ärsyyntyneitä tilanteeseen. Pitäisi aina itse ehtiä ulkoiluttajaksi ja sitten kaikki kotityöt ovat ihan rempallaan. Olisi niin upeaa kun saisi joskus rauhassa esim. siivota että lapsi olisi sen aikaa pihalla. Sitä odotellessa...
Kommentit (53)
Meillä tilanne on aikapaljon samanlainen. Esikoinen on ihan ylihuolehtivainen: onhan sinulla äiti avaimet ja kännykkä, missä omani on, olethan kotona, ethän lähde ulos jne... Hepulin saa, jos ovi ei avaudu ensi yrittämällä, kännykässä on vain kaksi tolppaa jäljellä, äiti ei löydä heti avaimiaan...
Juontaa juurensa siitä, kun joskus vuosia sitten pissatin koiranpentua ulkona ja lapset juoksivat perässä ja paiskasivat oven kiinni. Jäimme siis ulos lukkojen taakse.
Kannattaa muistella onko tapahtunut perhetilanteessa jotain, että lapsi on kokenut hallinan menettämisen tunteen. Tilanne voi olla ollut ihan pienikin. Meillä em. episodi ainakin on kantautunut vuosien päähän. Ei mielellään mene ulos leikkimään, jos ei pääsekään sisälle kun haluaa.
Tytär on hiljainen sivusta seuraaja ja pikkuvanha. Ei halua leikkiä vuotta nuoremman siskon kanssa, joka on kova itsekseen leikkijä. Tykkää tietokone peleistä, askartelusta jne. Mikään leluilla leikkiminen ei ole ikinä kiinnostanut, joten yhtäläisyyksiä löytyy .
Kuulostaa aivan meidän tytöltä tuo ylihuolehtivaisuus! Juuri samanlaista meillä! Olen monesti sanonut tytölle, että ei sinun kuulu huolehtia näistä asioista, hän kun huolehtii esim. pikkusiskon tekemisistä jatkuvasti (mm. siskon syömistä kommentoi jatkuvasti ruokapöydässä). En tiedä voisiko se liittyä tähän, mutta kerran lapsen ollessa pienempi jätin hänet hetkeksi kotiin yksin kun kävin lähikaupassa. Hän jäi katsomaan videota. No, video olikin loppunut ja hän hätääntynyt ja kun tulin kaupasta hän seisoi ulko-ovella parkuen. Näin jälkikäteen ajatellen en enää tekisi tuota toiste. En tiedä miten en sitä silloin pitänyt mitenkään isona juttuna. Olemme siitä jutelleet monesti jälkeenpäin ja se on kyllä jäänyt hänellä mieleen.
Minä soittaisin sinuna perheneuvolaan ja pyytäisin, että perheneuvolan psykologi tapaa tytön ja arvioi, onko aihetta johonkin diagnoosiin. Noin joustamaton käytös voi viitata siihen, että jotain ongelmaa on.
Onko lapsi jo koululainen? Miten hän on pärjännyt koulussa / hoidossa / kerhossa tms.?
mutta onko hän päivisin koulussa tai eskarissa? Eikö ole ketään leikkikaveria, että jos yksin joutuu vain pihalle menemään aina niin ei mikään ihme jos siellä ei viihdy. Ei meilläkään tyttö ole pihassa, kun ehkä 1/2 h jos yksin joutuu olemaan(kerrostalon pihassa) jos olis ihan oma piha niin varmasti viihtyis pidempään, kun pikkuvelikin sais mennä mukaan mutta on nyt liian pieni vielä tohon ulos menemään...
Kohta tytöllä on kouluunmenotarkastus kouluterkkarilla (syksyllä aloittaa koulun), pitää varmaan siellä ottaa puheeksi. Monissa asioissa tyttö on hirveän joustamaton, kun hän saa jotain päähänsä niin hän ei luovuta millään. Kaikki mennään sitten taistelujen kautta, sillä emme halua usein antaa hänelle periksi asioissa. Päivittäiset vaatetaistelut ovat myös yksi ongelmamme.
ap
Kohta tytöllä on kouluunmenotarkastus kouluterkkarilla (syksyllä aloittaa koulun), pitää varmaan siellä ottaa puheeksi.
et oo aikasemmin kysyny keneltäkään etkä ottanu puheeks neuvolassa tms??
että olette tehneet ulkoilusta mahdollisimman epämiellyttävää. Ei ehkä kannata pakottaa, sillä se vaan lisää häneen vihaansa ulkoilua kohtaan. Nyt kesällä on hyvä tilaisuus koko perheen voimin viettää aikaa pihalla mahdollisimman paljon, katsotte että tyttö pääsee alkuun leikeissään, ja jossain vaiheessa livahdatte huomaamattomasti sisälle, niin ehkä hän jää ulos jatkamaan leikkejä? Myös samanikäinen kaveri voisi olla hyväksi!
Jos laitamme pakolla ulos, hän jyskyttää huutaen ikkunoita ja jos emme päästä sisään niin rikkoo ikkunan.
Kuka haluaa kököttää yksin pihalla?
meillä on siis toinenkin tytär (4,5v) joka on oikein innokas yksin leikkijä, välillä myös ulkona. Mutta jos 7-vuotias menee kaveriksi, tulee siellä tappelua ja riitaa jatkuvasti. Ja pikkusiskon leikit ovat liian vauvamaisia.
Naapureissa ei ole kavereita, jonkin matkan päässä asuu muutama ikätoveri mutta tyttömme ei tykkää kenestäkään. Yksi hyvä kaveri on eskarissa mutta hän asuu vähän kauempana. Tyttömme ei koskaan ole käynyt pyytämässä esim. ketään kaveria ulos tai ollut kylässä muiden kuin tämän eskarikaverin luona.
ap
teille ja kuskaatte ja näette vaivaa.
Se että 4-vuotiaan leikit tuntuvat lapsellisilta, on vain ihan terve merkki.
meillä on hyvin usein kavereita kylässä, lähes päivittäin (juuri näitä ikätovereita naapureista) ja esim. naapurin poika ehdottaa usein että mennään ulos, mutta tyttömme ei halua. Leikit näiden kavereiden kans ei oikein suju, yhteisiä mielenkiinnon aiheita ei ole. Tyttömme ei ole koskaan osannut leikkiä millään lelulla, eikä osaa vieläkään. Ainoat kiinnostavat asiat ovat tietokone-/tv-pelit, roolileikit jonkin verran (yleensä kyllästyy ja lopettaa melko pian, lisäksi haluaa määrätä näissä leikeissä leikin kulun), piirtäminen, riehuminen ym. liikkuminen. Mutta viikonloppuisin useinkaan kavereita ei ole ja silloin on pitkät päivät sisätiloissa. Kun olemme koko perhe ulkona, pitää häntä viihdyttää koko ajan ja hän seuraa mukana koko ajan, eli ei puhettakaan että jäisi ulos kun muut menevät sisälle. Olisi kyllä kiva tietää, onko hän vaan erilainen persoona vai onko jotain oikeasti "vialla". Pienestä pitäen hän on ollut ainakin todella haastava :/.
meillä on hyvin usein kavereita kylässä, lähes päivittäin (juuri näitä ikätovereita naapureista) ja esim. naapurin poika ehdottaa usein että mennään ulos, mutta tyttömme ei halua. Leikit näiden kavereiden kans ei oikein suju, yhteisiä mielenkiinnon aiheita ei ole. Tyttömme ei ole koskaan osannut leikkiä millään lelulla, eikä osaa vieläkään. Ainoat kiinnostavat asiat ovat tietokone-/tv-pelit, roolileikit jonkin verran (yleensä kyllästyy ja lopettaa melko pian, lisäksi haluaa määrätä näissä leikeissä leikin kulun), piirtäminen, riehuminen ym. liikkuminen. Mutta viikonloppuisin useinkaan kavereita ei ole ja silloin on pitkät päivät sisätiloissa. Kun olemme koko perhe ulkona, pitää häntä viihdyttää koko ajan ja hän seuraa mukana koko ajan, eli ei puhettakaan että jäisi ulos kun muut menevät sisälle. Olisi kyllä kiva tietää, onko hän vaan erilainen persoona vai onko jotain oikeasti "vialla". Pienestä pitäen hän on ollut ainakin todella haastava :/.
Meillä on vuotta vanhempi tyttö, eli ekaluokkalainen nyt. Hänellä on paljon samanlaista kuin sinun tytölläsi. Ei leiki, ei ole koskaan leikkinyt, urheilee ja riehuu kyllä, ei halua olla kavereitten kanssa, ei halua olla yksin. Sukkien on oltava mustat.
Tukkansa antaa letittää eikä lahkeiden pituudella ole väliä. Mutta nahkaa ei saa näkyä hanskoista. Pipon pitää peittää korvat.
"Jäimme kiinni" jo 5-vuotispsykologilla ja olemme olleet TYKSissä tutkimuksissa. Tulos oli, että tytöllä on paljon asperger piirteitä, mutta ei diagnoosia, niin pahoja oireet eivät olleet. Mielestäni tyttösi kuulostaa niin paljon omaani vaivalloisemmalta, että diagnoosin saat jos haluat.