Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jäi vaivaamaan tilanne päiväkotieteisessä (päiväkotikaverin takia)

Vierailija
26.05.2010 |

Aamulla oli tilanne, jossa lapseni päiväkotikaveri tuli vielä kerran ryhmähuoneesta ulos eteiseen ja sanoi että rakastaa äitiään. Oma lapseni sanoi, että x:lle tulee varmaan kova ikävä päivällä. Äiti sanoi, että niin me sanotaan monta kertaa päivässä koko ajan sanotaan niin ja rakastetaan.



Ei siinä mitään, voivathan sanoakin. Mutta sama äiti kirkuu siellä joka toinen aamu naama punaisena lapselleen. Milloin mistäkin, suurinpiirtein jos tossut ei mee sekunnissa jalkaan. Ja tiedän että lapsi käy terapiassa ja ovat lastensuojelun asiakkaita ja päiväkodissa käyvät keskusteluja tämän tästä tuosta lapsesta, paikalla psykologeja, kelto, lto, äiti ja ehkä se sossukin. Äiti on itse kertonut nuo. Ja suoraan sanoen vaikuttaa että hänellä ei niin sanotusti oo kaikki muumit laaksossa. Emme tunne sen kummemmin, ja tilitti tuollaisia suurinpiirtein heti kun tavattiin. Tästäkin voi päätellä jotain.



Tuli vaan paha mieli kun tiesin totuuden, ja mietin esittikö tuossa vai uskooko todella olevansa rakkkaudentäyteinen äiti. Jäi vaivaamaan koko tilanne. Ja lapsen tulevaisuus epävakaan äidin kanssa.

Kommentit (47)

Vierailija
41/47 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaan on kertonut ne siinä mielessä että valitti niistä joutumisista sinne ja tänne terapiaan ja kokoukseen. Vastustaa paljon sitä. Ja aloite noihin on tullut hänen ulkopuolelta. Lapsi oireilee ilmeisen paljon päiväkodissa, kaiken kanssa: syömisen, lyö muita, huutaa kuin riivattu jne.

On hänen mielestä jonkun muun vika, että joutuivat. On jotain uhkaa että jos ei käy niissä, niin lastensuojelussa mietitään vakavampia toimia. Onko se jo sitten lapsen poisotto, en tiedä. En oo kysellyt. En uskalla kysyäkään.

Jos olisi noin, että hän yrittäisi vakauttaa ja yrittäisi auttaa tilannettaan, niin ei mulla kylmäisi niin.

ap

Terapiat, kokoukset yms. ovat kaikki tarkoitettu tukemaan perheen ja nimenomaan lapsen arkea. Jos on terveysongelmia, epävakautta mitälie, niin äitihän yrittää vakauttaa lapsensa elämää hakemalla ja ottamalla vastaan kaiken tuon ulkopuolisen avun. Ongelmista ääneen puhuminenkin on hyvä asia. Äiti siis tiedostaa ongelmien olemassaolon eikä yritä lakaista niitä maton alle.

Vierailija
42/47 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja perhe oireilee sitten siitä.



Ei ne kaikki kokoukset sun muut välttämättä olekaan fiksuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/47 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta miten sitä perhettä pitää sitten auttaa?

Ne jutut mitä tiedän, mihin on puututtu ja minkä takia on sitä kokoustamista jne. eivät ole kuitenkaan sellaisia, joita on joka lapsella ja joka perheellä. Vaan ihan näin ulkopuolisen korvin kuulostavat asioilta, joihin pitää puuttua. Oikeasti vakavilta asioilta,jotka vaikuttavat lapsen kehitykseen. Äiti ei selvästi ole voinut niitä asioita korjata yksin, ehkä on jopa ruokkinut niitä juttuja.

ap

ja perhe oireilee sitten siitä.

Ei ne kaikki kokoukset sun muut välttämättä olekaan fiksuja.

Vierailija
44/47 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyään suurin ongelma tukitoimissa on se, että niitä tarjotaan sen mukaan mitä on saatavilla, eikä sen mukaan mitä perhe tarvitsisi.



Paljon kokouksia ja silti tuloksena voi olla täysin plus miinus nolla.

Vierailija
45/47 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin silloinhan lapsella on ongelmia? Mun esikoinen on seurannassa, en ala syitä erittelemään, ei kuitenkaan perheoloista johtuva asia. Ja kyllä mulla menee häneen välillä pahasti hermot. Ja juuri siksi yritän mahdollisimman usein kertoa hänelle että kaikesta huolimatta on aivan uskomattoman rakas. Ei kai se nyt ole se paha asia. Ja jos lapsi sanoo niin takaisin, silloin ei voi olla pahin mahdollinen äiti. Siis kun vielä ihan spontaanisti niin teki:)

Vierailija
46/47 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämän alan ammattilainen, mutta se mitä oon näistä lukenut, niin kyllä vanhemmillakin on osuutta lapsen oireiluun. Jos on epävakaa, ei kovin ennustettavissa oleva, kyllä se vaikuttaa lapseen. Plus on muutakin selkeästi äidin siihen tuomaa.

Kaikki ei oo neurologista. Ja vaikka olisikin, niin joku juttuhan voi olla periytyväkin.

Ei se rakastaminen ole paha asia. Surullista on että vaikka rakastaa, niin se ei riitä.

ap

niin silloinhan lapsella on ongelmia? Mun esikoinen on seurannassa, en ala syitä erittelemään, ei kuitenkaan perheoloista johtuva asia. Ja kyllä mulla menee häneen välillä pahasti hermot. Ja juuri siksi yritän mahdollisimman usein kertoa hänelle että kaikesta huolimatta on aivan uskomattoman rakas. Ei kai se nyt ole se paha asia. Ja jos lapsi sanoo niin takaisin, silloin ei voi olla pahin mahdollinen äiti. Siis kun vielä ihan spontaanisti niin teki:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/47 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

koululainen ja tämä päiväkoti-ikäinen. Ko. äidillä on 1 lapsi.



Mites se tähän liittyy?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan kolme