Jäi vaivaamaan tilanne päiväkotieteisessä (päiväkotikaverin takia)
Aamulla oli tilanne, jossa lapseni päiväkotikaveri tuli vielä kerran ryhmähuoneesta ulos eteiseen ja sanoi että rakastaa äitiään. Oma lapseni sanoi, että x:lle tulee varmaan kova ikävä päivällä. Äiti sanoi, että niin me sanotaan monta kertaa päivässä koko ajan sanotaan niin ja rakastetaan.
Ei siinä mitään, voivathan sanoakin. Mutta sama äiti kirkuu siellä joka toinen aamu naama punaisena lapselleen. Milloin mistäkin, suurinpiirtein jos tossut ei mee sekunnissa jalkaan. Ja tiedän että lapsi käy terapiassa ja ovat lastensuojelun asiakkaita ja päiväkodissa käyvät keskusteluja tämän tästä tuosta lapsesta, paikalla psykologeja, kelto, lto, äiti ja ehkä se sossukin. Äiti on itse kertonut nuo. Ja suoraan sanoen vaikuttaa että hänellä ei niin sanotusti oo kaikki muumit laaksossa. Emme tunne sen kummemmin, ja tilitti tuollaisia suurinpiirtein heti kun tavattiin. Tästäkin voi päätellä jotain.
Tuli vaan paha mieli kun tiesin totuuden, ja mietin esittikö tuossa vai uskooko todella olevansa rakkkaudentäyteinen äiti. Jäi vaivaamaan koko tilanne. Ja lapsen tulevaisuus epävakaan äidin kanssa.
Kommentit (47)
ja perhe oireilee sitten siitä.
Ei ne kaikki kokoukset sun muut välttämättä olekaan fiksuja.
mutta miten sitä perhettä pitää sitten auttaa?
Ne jutut mitä tiedän, mihin on puututtu ja minkä takia on sitä kokoustamista jne. eivät ole kuitenkaan sellaisia, joita on joka lapsella ja joka perheellä. Vaan ihan näin ulkopuolisen korvin kuulostavat asioilta, joihin pitää puuttua. Oikeasti vakavilta asioilta,jotka vaikuttavat lapsen kehitykseen. Äiti ei selvästi ole voinut niitä asioita korjata yksin, ehkä on jopa ruokkinut niitä juttuja.
ap
ja perhe oireilee sitten siitä.
Ei ne kaikki kokoukset sun muut välttämättä olekaan fiksuja.
Nykyään suurin ongelma tukitoimissa on se, että niitä tarjotaan sen mukaan mitä on saatavilla, eikä sen mukaan mitä perhe tarvitsisi.
Paljon kokouksia ja silti tuloksena voi olla täysin plus miinus nolla.
niin silloinhan lapsella on ongelmia? Mun esikoinen on seurannassa, en ala syitä erittelemään, ei kuitenkaan perheoloista johtuva asia. Ja kyllä mulla menee häneen välillä pahasti hermot. Ja juuri siksi yritän mahdollisimman usein kertoa hänelle että kaikesta huolimatta on aivan uskomattoman rakas. Ei kai se nyt ole se paha asia. Ja jos lapsi sanoo niin takaisin, silloin ei voi olla pahin mahdollinen äiti. Siis kun vielä ihan spontaanisti niin teki:)
tämän alan ammattilainen, mutta se mitä oon näistä lukenut, niin kyllä vanhemmillakin on osuutta lapsen oireiluun. Jos on epävakaa, ei kovin ennustettavissa oleva, kyllä se vaikuttaa lapseen. Plus on muutakin selkeästi äidin siihen tuomaa.
Kaikki ei oo neurologista. Ja vaikka olisikin, niin joku juttuhan voi olla periytyväkin.
Ei se rakastaminen ole paha asia. Surullista on että vaikka rakastaa, niin se ei riitä.
ap
niin silloinhan lapsella on ongelmia? Mun esikoinen on seurannassa, en ala syitä erittelemään, ei kuitenkaan perheoloista johtuva asia. Ja kyllä mulla menee häneen välillä pahasti hermot. Ja juuri siksi yritän mahdollisimman usein kertoa hänelle että kaikesta huolimatta on aivan uskomattoman rakas. Ei kai se nyt ole se paha asia. Ja jos lapsi sanoo niin takaisin, silloin ei voi olla pahin mahdollinen äiti. Siis kun vielä ihan spontaanisti niin teki:)
koululainen ja tämä päiväkoti-ikäinen. Ko. äidillä on 1 lapsi.
Mites se tähän liittyy?
Vaan on kertonut ne siinä mielessä että valitti niistä joutumisista sinne ja tänne terapiaan ja kokoukseen. Vastustaa paljon sitä. Ja aloite noihin on tullut hänen ulkopuolelta. Lapsi oireilee ilmeisen paljon päiväkodissa, kaiken kanssa: syömisen, lyö muita, huutaa kuin riivattu jne.
On hänen mielestä jonkun muun vika, että joutuivat. On jotain uhkaa että jos ei käy niissä, niin lastensuojelussa mietitään vakavampia toimia. Onko se jo sitten lapsen poisotto, en tiedä. En oo kysellyt. En uskalla kysyäkään.
Jos olisi noin, että hän yrittäisi vakauttaa ja yrittäisi auttaa tilannettaan, niin ei mulla kylmäisi niin.
ap