Mihin tää maailma on menossa kun niin monen mielestä miehellä on täysi oikeus kiristää vaimoaan
tekemään abortin uhkailemalla erolla? Tai siis antamalla vaihtoehdot abortti tai ero?
Miten aikuinen mies voi oikeasti käyttäytyä noin? Meillä ainakin asioista keskustellaan ja päätökset tehdään yhdessä eikä niin, että toinen sanoo, että saat nämä vaihtoehdot minä en muuhun suostu. Todella toivon, että tuon ketjun ap:n mies on vaan järkyttynyt ja tulee järkiinsä ja ymmärtää, ettei voi toimia noin.
Tämä kysymys/ajatus heräsi siis tuosta ketjusta, jossa ap tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Todella moni siellä oli sitä mieltä, että ap:n miehellä on oikeus mielipiteeseensä (niin minustakin), mutta tuo kiristys ei ole mikään mielipide vaan todella törkeää toimintaa vaimoa kohtaan. Minulla ainakin heräisi myös kysymys, jos oma mieheni toimisi noin, että rakastaako hän minua ollenkaan tai käsittääkö, miten raskas abortti on naiselle henkisesti.
Eikä tarvitse minulle tulla sanomaan, että hyvä sanoa, kun en tiedä mistä puhun. Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu abortin jälkeen. Olen joutunut tekemään abortin kun tulin raskaaksi ennen sterilisaatiota ja raskaus olisi vienyt minut hautaan ja elossa olevat lapsemme olisivat jääneet puoliorvoiksi. Raskain mielin menin aborttiin ja vieläkin sitä joskus mietin ja tuntuu pahalta, mutta tiedän, että tämä oli meidän tapauksessamme oikea ratkaisu.
Kommentit (39)
se lapsi on jo olemassa, kun se on siellä kohdussa. Toki jokaisella miehellä on oikeus päättää, haluaako lapsia, mutta kun se lapsi on jo olemassa, on raukkamaista yrittää saada vaimo tappamaan se. Yhtä raukkamaista siinä vaiheessa on myös lähteä kävelemään.
Itse en kunnioita tuollaisia "miehiä" yhtään.
Meillä ainakin asioista keskustellaan ja päätökset tehdään yhdessä eikä niin, että toinen sanoo, että saat nämä vaihtoehdot minä en muuhun suostu.
Eikö tuossa tapauksessa se ole nimenomaan vaimo, joka on kiristyksen aloittanut? Antanut miehelle yhden vaihtoehdon eli mä olen nyt raskaana, aborttia en pysty tekemään, joten tehdään vauva! Mä en ihmettele yhtään, että mies on sitten vetänyt nuo kaksi vahtoehtoa: abortti tai ero. Kukaan mies ei tykkää tuollaisesta kiristämisestä.
Ei nyt enää ole kiristämisestä vauvan tekemiseksi kun pullat on jo uunissa!
Nämä joiden mielestä mielipiteen voi sanoa vasta sitten kun vauva on jo kohdussa niin onko teidän mielestänne abortti=ehkäisy?
Kun vauva tässä tilanteessa on jo olemassa niin miehellä ei taida siihen enää sanottavaa olla. Nainen päättää itse ruumiistaan ja niin sen kuuluukin olla.
Mä en ainakaan miettiä hetkeäkään kumpi olisi mulle tärkeämpää; oman lapsen henki vai aikuisen ihmisen (jos tätä miestä voi aikuiseksi sanoa) miellyttäminen.
Meillä ainakin asioista keskustellaan ja päätökset tehdään yhdessä eikä niin, että toinen sanoo, että saat nämä vaihtoehdot minä en muuhun suostu.
Eikö tuossa tapauksessa se ole nimenomaan vaimo, joka on kiristyksen aloittanut? Antanut miehelle yhden vaihtoehdon eli mä olen nyt raskaana, aborttia en pysty tekemään, joten tehdään vauva! Mä en ihmettele yhtään, että mies on sitten vetänyt nuo kaksi vahtoehtoa: abortti tai ero. Kukaan mies ei tykkää tuollaisesta kiristämisestä.
Ei nyt enää ole kiristämisestä vauvan tekemiseksi kun pullat on jo uunissa! Nämä joiden mielestä mielipiteen voi sanoa vasta sitten kun vauva on jo kohdussa niin onko teidän mielestänne abortti=ehkäisy? Kun vauva tässä tilanteessa on jo olemassa niin miehellä ei taida siihen enää sanottavaa olla. Nainen päättää itse ruumiistaan ja niin sen kuuluukin olla. Mä en ainakaan miettiä hetkeäkään kumpi olisi mulle tärkeämpää; oman lapsen henki vai aikuisen ihmisen (jos tätä miestä voi aikuiseksi sanoa) miellyttäminen.
Jotenkin alkaa kuulostaa jo siltä, että kovin moni tekisi näin, jos mies ei ole suostuvainen. Onko miehen vaan aina nieltävä se ja otettava vastuu, vaikka nainen petoksella hankkiutuisi raskaaksi?
eikö se muka jäisi vaivaamaan heidän välilleen? Varmasti joka riidassa tulee esille, ja nainen kantaa kaunaa vaikka heti ei myöntäisikään.
Minä nyt ihmettelin tuon oman ketjun aloittaessani sitä, että miten voi mies, jonka kanssa meillä on kohta 20v yhteistä taivalta takana ja tähän mennessä yhdessä selvitty monista vastoinkäymisistä niin yhtäkkiä yllätysraskauden sattuessa antaa vain kaksi vaihtoehtoa, abortti tai ero eikä suostu keskustelemaan, miksi on niin jyrkkä tällä kertaa.
Myönnän kyllä sanoneeni/kirjoittaneeni, etten usko pystyväni aborttia tekemään, varsinkaan jos en tiedä miksi abortti on miehelle se ainoa vaihtoehto kun aiemmin olimme molemmat sitä mieltä, että iltatähti olisi ehkä tervetullut jossain vaiheessa myöhemmin.
Mutta kuten eilen kirjoitin aloittamaani ketjuun, että sain vihdoin mieheni keskustelemaan ja kertomaan ajatuksistaan ja tuon keskustelun pohjalta olemme menossa keskustelemaan ulkopuolisen kanssa ja hieman myöhemmin päätämme mitä teemme raskauden suhteen.
sen ketjun ap, josta tämä sai alkunsa
Meillä ainakin asioista keskustellaan ja päätökset tehdään yhdessä eikä niin, että toinen sanoo, että saat nämä vaihtoehdot minä en muuhun suostu.
Eikö tuossa tapauksessa se ole nimenomaan vaimo, joka on kiristyksen aloittanut? Antanut miehelle yhden vaihtoehdon eli mä olen nyt raskaana, aborttia en pysty tekemään, joten tehdään vauva!Mä en ihmettele yhtään, että mies on sitten vetänyt nuo kaksi vahtoehtoa: abortti tai ero. Kukaan mies ei tykkää tuollaisesta kiristämisestä.
jos asia olisi niin ehdoton miehelle, olisi hän steriloinut itsensä. se on miehelle pienempi operaatio kuin naiselle abortti. minusta elämän tappaminen ei ole mikään pieni juttu eikä siitä selvitä noinvaan, pahimmassa tapauksessa nainen vihaa miestään juuri tuosta syystä. kyllä mies on vastuussa siitä minkä on aikaansaanut. miehen sterilisaatio ei ole iso juttu jus ei todellakaan halua lasta. toinen asia on miksi ei halua ? siis noin voimakas mielipide? onko jo lähdössä?
Sterilisaatio on tosi iso päätös, eikä sitä pidä minusta tehdä leikiten. Vaikka nyt tuntuisi siltä, ettei tähän perheeseen mahdu enää yhtäkään lasta enkä voi NYT kuvitella niitä koskaan haluavani, voi olla järkevää jättää "luukku auki" tulevaisuuden mahdollista mielenmuutosta silmällä pitäen.
En itse tekisi sterilisaatiota enkä vaatisi sitä toiselta. Toisaalta en usko että tekisin abortinkaan tai vaatisin sitä toiselta.
Jos oikeasti ehkäisystä on yhteisesti sovittu ja huolehdittu ja raskaus on silti alkanut, on mielestäni miehellä oikeus haluta aborttia. Jos tilanne olisi toisinpäin, nainen tahtoisi abortin mutta mies painostaisi pitämään lasta, olisi selvempää että nainen saa päättää ettei lasta halua. Miksei mies saisi sitten samaa mahdollisuutta, en voi ymmärtää.
Nämä asiat on tosi vaikeita, mutta minun mielestäni se menee näin: seksiä harrastettaessa päätetään ehkäistäänkö vai ei, ja jos ehkäistään ja siitä huolimatta tullaan raskaaksi kumpikin miettii tahollaan mitä tilanteesta tahtoo. Jos nainen lapsen haluaa ja mies ei, nainen pitää lapsen ja mies menee menojaan mutta maksaa elatusmaksuja ja (minun mielestäni) osallistuu jonkin verran lapsen elämään. Jos taas mies haluaa ja nainen ei, silloin taitaa käydä niin että mies jää lapsetta..
Abortin joko tekee tai ei tee. Sitten saa olla itse vastuussa muksustaan ja ukko lähtee jos ei halua lasta NYT.
Olen odottanut joskus että mieskin haluaa vauvan, ja on siinä pieni ero tehdäänkö vauva nyt vai 5 vuoden kuluttua.
Jos ei lasta halua niin ei halua.
Ei tähän ole yhtä oikeaa valintaa, se on jokasen omalla harteella.
Ja abortin saa nainenkin halutessaan tehdä vaikka mies haluaisi lapsen pitää.
eikö se muka jäisi vaivaamaan heidän välilleen? Varmasti joka riidassa tulee esille, ja nainen kantaa kaunaa vaikka heti ei myöntäisikään.
enkä ole toipunut siitä vieläkään. Avioliittomme on hajoamispisteessä, enkä enää tiedä mikä auttaisi... Eli vaikka ei itse edes kaunaa tiedostaisi, ei mieheen enää koskaan suhtaudu samalla tavalla kuin ennen.
Jos voisin, kääntäisin kelloa taaksepäin ja en tekisi aborttia.
myös meillä kävi näin.Kadun ikuisesti mitä tein.
että kn sain tietää olevani raskaana ehkäisystä huolimatta ja kerroin miehelle, tämä sanoi heti, että toivotetaan tervetulleeksi, jos joku tosiaan on tulossa. Todella kaameaa ajatella, että olisi joutunut painostetuksi ratkaisuun, jota ei kestäisi kantaa... Kun tämä pieni niin kovasti halusi maailmaan niin ei ole minun asiani häntä estää syntymästä ja mieskin myöntää osuutensa asiaan ja on valmis tämänkin pienen syliinsä ottamaan.
että vaimo voi valita lapsen tai hänet. Itselle ei olisi vaikea valinta, mies lentäisi kuin lepäääkeihäs.
Kun lapsiluku on täynnä, ei vaimolle enää anneta munaa.
Tein itse abortin, vaikka mies olisi halunnut pitää lapsen.
Taustojani en tässä ala selvittää, mutta kevein perustein sitä ei tehty.
Mitä tästä voimme päätellä? Kun lapsiluku on täynnä, ei vaimolle enää anneta munaa.
varsin usein miehen "haluttomuuden" taustalla.
Juuri tämä on minunkin päätelmäni.
Mitä tästä voimme päätellä? Kun lapsiluku on täynnä, ei vaimolle enää anneta munaa.
Kadun sitä enemmän kun mitään. Kaiken lisäksi muutaman kuukauden päästä mies lähti toisen matkaan ja jäin yksin. Kadun varmasti ikuisesti, että tapoin lapseni ja palkaksi mies vielä jätti minut :(
eikö se muka jäisi vaivaamaan heidän välilleen? Varmasti joka riidassa tulee esille, ja nainen kantaa kaunaa vaikka heti ei myöntäisikään.
enkä ole toipunut siitä vieläkään. Avioliittomme on hajoamispisteessä, enkä enää tiedä mikä auttaisi... Eli vaikka ei itse edes kaunaa tiedostaisi, ei mieheen enää koskaan suhtaudu samalla tavalla kuin ennen.
Jos voisin, kääntäisin kelloa taaksepäin ja en tekisi aborttia.
etukäteen, ennen kuin se ehkäisy pettää?
Mulla on kuparikierukka ja se on meidän perheen yhdessä sovittu ehkäisymuoto. Mies ei halua piuhoja poikki eikä halua käyttää itse muutakaan ehkäisyä. Minä taas en halua hormonaalista ehkäisyä.
Olemme myös yhdessä sopineet, että jos jostain luonnon oikusta kierukka pettää, lapsi toivotetaan tervetulleeksi. Emme kuitenkaan hanki enää tietoisesti lapsia, niitä meillä on jo kolme ennestään ja se periaatteessa riittää.
Neljäs lapsi ei kaataisi talouttamme, siinähän se joukon jatkona menisi. Mutta kumpikin meistä on sitä mieltä, että jos kierukka pettää se on yhtä paljon molempien "syytä" ja molemmat siitä kantaa vastuun. Ei tulisi mieleenkään tappaa omaa lihaa ja verta olevaa lasta sen vuoksi, että talouskiristyy ja oma jaksaminen vähenee. Yhdessä siitä selvittäisiin.
että jos tulen ehkäisystä huolimatta raskaaksi niin pidämme vauvan. Mies oli kuitenkin vahingon oikeasti sattuessa toista mieltä.
37
etukäteen, ennen kuin se ehkäisy pettää?
Mulla on kuparikierukka ja se on meidän perheen yhdessä sovittu ehkäisymuoto. Mies ei halua piuhoja poikki eikä halua käyttää itse muutakaan ehkäisyä. Minä taas en halua hormonaalista ehkäisyä.
Olemme myös yhdessä sopineet, että jos jostain luonnon oikusta kierukka pettää, lapsi toivotetaan tervetulleeksi. Emme kuitenkaan hanki enää tietoisesti lapsia, niitä meillä on jo kolme ennestään ja se periaatteessa riittää.
Neljäs lapsi ei kaataisi talouttamme, siinähän se joukon jatkona menisi. Mutta kumpikin meistä on sitä mieltä, että jos kierukka pettää se on yhtä paljon molempien "syytä" ja molemmat siitä kantaa vastuun. Ei tulisi mieleenkään tappaa omaa lihaa ja verta olevaa lasta sen vuoksi, että talouskiristyy ja oma jaksaminen vähenee. Yhdessä siitä selvittäisiin.
Jos se sattuu haluamaan keskellä yötä seksiä niin sitä täytyy antaa tai jos mies haluaa abortin niin tottakai nainen sen tekee, kerran se on miehen tahto.