Mikä on kivuliain toimenpide, jonka olet kokenut?

mutta sanoisin että tikkien poisto sormesta

Mulla menee polvi sijoiltaan aika ajoin, sattuu niin saakelisti. Sitten se muljautus takaisin on jotain ihan yhtä kamalaa.

Mutta hampaan juurihoito sattui aivan tuhottomasti. Sain puudutuksen 3 kertaa ja silti sattui paljon. Sen jälkeen pelkäsin hammaslääkäriin menoa, vaikken koskaan aiemmin ollut pelännyt (ja olen ollut 8 vuotta oikomishoidossa, jossa tehtiin kipeitäkin juttuja).

ja kaksi kätilöä painelee vatsaa saadakseen hyytymät ulos kohdusta. Ei hirveen kivaa, ja tää on tehty mulle lukemattomia kertoja kun sektioita on takana 3 ja yhdelläkin kerralla näitä tehdään useampi kerta.

En tarkoita itse synnytystä, toki siihen liittyvät toimenpiteet voivat olla kokemuksena. Mun täytyy sanoa, ettei tule niin kivuliasta toimenpidettä mieleen. Juurihoitoa ei ole (ainakaan vielä) tehty. Tuli mieleen tosta, kun joku kyseli selkäydinpunktiosta. Ai niin, punkteeraus 3. peräkkäisellä kerralla oli tosi kurjaa.

tärykalvojen puhkaisu ja korvien puhdistus. Kielen ompeleminen käyräneulalla.

niin toiseksi pahin on kohdunkaulan puudutus normaalitilassa ja pahin on kohdunkaulan puudutus kun on paikat liki jo auki ja alkaa ponnistuttaa.. siinä ei viisaudenhampaan poisto ilman puudutusta ole mitään, enkä kyllä keksi mitään pahempaa muutenkaan.

Siinä on juurihoidot, umpparileikkaukset ja synnytyksen toimenpiteet piis of keik.

melkein kahdeksi kuukaudeksi. Hämmästyttävää kyllä toisesta nänninpäästä katosi prosessissa puolet! Nyt se on palautunut, mutta miten ihmeessä tollanen on mahdollista. Joka tapauksessa tuntui aika ikävältä kun pahimmassa vaiheessa lapsi imaisi vereslihalla olevasta ja rupisesta nännistä ekan imaisun. Se tuntui selkärangassa asti juilaisuna. Tämä parin tunnin välein. Miten ihmeessä sitä jaksoi! Jokin hormoonihulluus kai.

ja antanut pullosta. Niin tein itse. Siinä sentään kipua voi jotenkin kontrolloida.

paksusuolen tähystys. Tämä lääkäri ei ainakaan sitä osannut tehdä.. sen ei kuulemma pitäisi sattua...

varjoaineneulan pistäminen turvonneeseen nilkkaan ovat kaikki samalla viivalla. Jokainen on saanut pomppaamaan puolimetriä ilmaan, selinmakuulta.

Vaikka oli puudutettu, sattui silti melkein enemmän kuin itse synnytys.

Minua on tähystetty sairauteni vuoksi useamman kerran, ja jos on ollut taitava tekijä - homma on mennyt suurinpiirtein tuskitta. Kipeää on toki tehnyt, mutta itkemättä olen selvinnyt.



Pari kertaa olen kokenut tähystyksessä niin kamalaa kipua, että henkeä vaan haukoin ja kyyneleet valui solkenaan... Välillä sain huudettua ja sitten taas lamaannuin täysin. Oli kuin joku olisi painanut puukon mahaani tuosta vasemmalta alavatsalta. Ja lääkäri vaan halveksien katsoi minua ja sanoi, että "Tämän toimenpiteen ei kyllä pitäisi tehdä noin kipeää". Koko homma kesti 1h45min, tähystin meni välillä mutkalle suolessa, ja hän ei päässyt etenemään suolessani jossa mutkat spiraalimaiset (vähän kuin korkkiruuvin kierteet)...

Ensin kutsui paikalle yhden lääkärin auttamaan, aikansa teurastivat siinä minua ja kutsuivat taas uuden lääkärin ja viimein neljäs (taisi olla ylilääkäri) tohtori joka tuli paikalle, sai skoopin ohutsuoleen saakka. Vapisin ja tärisin ties miten pitkään tuon jälkeen, yöllä en saanut nukuttua vatsakivuiltani...



Kun synnytin esikoiseni ilman mitään kivunhoitoa, sanoin kätilöille että "Jumalalle kiitos, tämä ei ollut mitään tähystykseen verrattuna".



Enää en aio suostua tähystykseen ilman kunnollisia (suonensisäisiä) lääkkeitä! Nyt tiedän etten todellakaan ole "ylireagoinut" kuten lääkäri halveksien sanoi, eikä kipukynnykseni todellakaan ole "sairaanloisen alhainen". Meidän sairaalassa tähystykseen sai PANADOL tabletin (!!!!!) ja muuta ei muka ollut tarjolla. Jumankauta, pakko on seuraavalla kerralla olla. Tai minä en sinne pahoinpideltäväksi mene!!!!!



Anteeksi tilitys, kiitos että sain purkaa tuskaani :)

Synnytys on ehkä ollu kipein kokemus, käynnistettiin cytotecilla ja supistukset tuli tosi rajuina. Mutta jos sitä ei lasketa niin...



Nenäpolyyppileikkauksessa laitettu puudutus ei yhtäkkiä riittänytkään ja alkoi tuntua ihan hirveää kipua. Meinasin menettää tajun ja sain adrenaliinia suoneen. Sit lisättiin puudutetta ja kohta taas leikkaus jatkui onnellisesti.

On tutkittu paksusuolta, vatsaa, keuhkoja. Kaikki noi on ollut epämiellyttäviä, mutta ei erityisen kivuliaita. Vaikein on ollut keuhkotähystys, se on tehty kaksi kertaa, toivottavasti ei enään ikinä tarvitse sitä kokea, ainakaan ilman täystainnutusta.



Kivuliaita toimenpiteitä on ollut viisaudenhampaan poisto kun puudutus ei toiminut, eikä hammaslääkäri uskonut puhetta. Hammaskiven poisto on myös joka kerta kivuliasta.



Luuydinnäytteen otto sattui myös ikävästi, mutta oli onneksi nopeasti ohi.

Kun synnytyksen jälkeen laitettiin taas kierukka, se ei tuntunut lainkaan.

Mutta se ensimmäinen kierukka.. voi jumaleisson, että se sattui. Itse synnytyskään ei ollut niin paha.

synnytyksessä, kohdunsuulle laitettava puudutus ja piuhan laitto sikiön päähän, kun olin vasta 2 cm auki.

paiseen puhkaisu kurkusta sattui myös.

Kun lankoja ei ollut näkyvissä. Silloin kyllä tähtiä vilisi silmissä, kun jouduttiin kaivelemaan :S

Kakkosena kohdun varjoainekuvaus.

mutta kivuliainta on ollut kitalaen puudutus hammaslääkärissä pientä leikkausta varten.



Hammaslääkäri paineli suoraa kyytiä 2 pruutallista kovaa vauhtia ympäri kitalakea, joka muutenkin on arkaa aluetta.

eli sektion aikana puutuminen tapahtui vain osittain ja tunsin todellakin kipua. Koska leikkaus oli jo alkanut sain kivunlievityksenä ilokaasua, kunnes lapsi oli maailmassa, sen jälkeen voitiin vasta laittaa morfiinia.



Puuduin sitten heräämössä, joten muiden vastanneiden kokemat leikkauksen jälkeiset kivut eivät sit tuntuneet mulla miltään. Puudutus lähti sit poiskin vasta kuuden tunnin kuluttua sektiosta, vaikka tunnissa pitäisi helpottaa.