Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tyhmälle: miten niin jää puillepaljaille jos avomieheni kuolee?
18.05.2010 |
Kun aina perustellaan naimisiin menoa taloudellisilla syillä niin selittäkää mitä tämä käytännössä tarkoittaa jos jompi kumpi meistä kupsahtaa? Taustoja: molemmat ansaitsemme yhtä paljon, omaisuus puoliksi nimissämme, yksi yhteinen lapsi. Ymmärtääkseni leskeneläkekään ei ole mikään automaattinen etenkään jos itsellänikin on hyvät tulot.
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällöin kuolleen avomiehen periikin hänen vanhempansa, sisaruksensa jne. Se ihana ja kiva anoppi saattaa tuossa tilanteessa muuttua varsin ikäväksi, vaatii poikansa osuudet talosta ym. omaisuudesta. Siinä ei auta itkut, pakko on maksaa, pakko on muuttaa jopa sieltä kodista pois. Eli joo, käynti maistraatissa tai testamentin teko on ihan viisas homma, kaikkea elämässä ei voi ennakoida, mutta jotain voi.
vaiheessako ne miehen sukulaiset unohtavat sen yhteisen lapsen? Onhan se hänenkin kotinsa ja hänenkin perintönsä. Ei kai se anoppi voi ajaa omaa lapsenlastaan omasta kodistaan pois, vain sen takia, että haluaa olla ikävä ja ottaa omansa. Tai no tietysti näitäkin varmasti löytyy, mutta mitenkäs sen lapsen osuus siitä talosta sitten määritellään? Eikö se äidin ja lapsen osuus ole silloin enemmistö, jolloin ei ole anopilla enää mitään sanomista?
Anopilla ei enää ole avominiänsä kanssa mitään tekemistä, ei ole poikaa eikä lapsenlasta. Sen sijaan anopilla voi olla muita lapsia jotka tarvii rahaa ja sitähän löytyy kuolleen pojan kuolinpesästä. Ei kun jakoon vaan talot ja tavarat.
niin, luinpas huolimattomasti. Mutta mitenkäs sitten avioliittotilanteessa sitten käy, jos miehellä on vielä lainaa maksamatta? Jääkö ne sitten leskelle maksettavaksi vai napsahtaako se maksamatonkin omaisuus leskelle noin vain? Jos ei ole siis mitään erillisiä henkivakuutuksia tai lainaturvaa.
Tällöin kuolleen avomiehen periikin hänen vanhempansa, sisaruksensa jne. Se ihana ja kiva anoppi saattaa tuossa tilanteessa muuttua varsin ikäväksi, vaatii poikansa osuudet talosta ym. omaisuudesta. Siinä ei auta itkut, pakko on maksaa, pakko on muuttaa jopa sieltä kodista pois. Eli joo, käynti maistraatissa tai testamentin teko on ihan viisas homma, kaikkea elämässä ei voi ennakoida, mutta jotain voi.
vaiheessako ne miehen sukulaiset unohtavat sen yhteisen lapsen? Onhan se hänenkin kotinsa ja hänenkin perintönsä. Ei kai se anoppi voi ajaa omaa lapsenlastaan omasta kodistaan pois, vain sen takia, että haluaa olla ikävä ja ottaa omansa. Tai no tietysti näitäkin varmasti löytyy, mutta mitenkäs sen lapsen osuus siitä talosta sitten määritellään? Eikö se äidin ja lapsen osuus ole silloin enemmistö, jolloin ei ole anopilla enää mitään sanomista?
Anopilla ei enää ole avominiänsä kanssa mitään tekemistä, ei ole poikaa eikä lapsenlasta. Sen sijaan anopilla voi olla muita lapsia jotka tarvii rahaa ja sitähän löytyy kuolleen pojan kuolinpesästä. Ei kun jakoon vaan talot ja tavarat.
niin, luinpas huolimattomasti. Mutta mitenkäs sitten avioliittotilanteessa sitten käy, jos miehellä on vielä lainaa maksamatta? Jääkö ne sitten leskelle maksettavaksi vai napsahtaako se maksamatonkin omaisuus leskelle noin vain? Jos ei ole siis mitään erillisiä henkivakuutuksia tai lainaturvaa.
ei näköjään kukaan sitten enää halunnutkaan vastata..?
Velka vähennetään aina siitä omaisuudesta, joten tottakai se velka siirtyy myös leskelle, jos haluaa siis asunoon jäädä asumaan.
Se ero noissa avoliitto ja avioliitto-tapauksissa on olemassa, että mitä sille OMAISUUDELLE (ei velka ole omaisuutta) käy.
Hän perii isänsä. Jos ei lasta olisi, avopuolisosi puolikas omaisuudestanne menisi hänen muille lähimmille sukulaisilleen. Sinä ei saisi siitä mitään.
Perisikö meidän tilanteessa isänsä osuuden asunnosta? Menisikö koko miehen omaisuus vain lapselle?
Mitä tuo perhe-eläke on?
ap
Lapsi perii vanhemsa, ei tämän puolis, oli sitten avo- tai aviopuoliso.
Aviopuolison kuollessa leski saa 50% kaikesta parin omistamasta omaisuudesta, ei perintöä (tuossa katsotaan kaikki, ei merkitystä kumman nimissä mikäkin on ollut). Lapset perivät miehen osuuden (jos ei lapsia/lapsenlapsia eli rintapreillisä, vaimo perii).
Avopuolison kuollessa lapset perivät kaiken isänsä omaisuuden. Leski ei peri mitään, pitää vain sen mikä on virallisesti hänen omaansa. Jos ei lapsia/lapsenlapsia, miehen omaisuus periytyy hänen seuraavaksi lähimmälle sukulaiselleen, eli vanhemmilleen, sisaruksilleen, sisaruksen lapsilleen. Avopuoliso ei saa tästä puolesta mitään.
Puolta asuntoahan ei myydä, vaan koko asunto ja myymisestä saatu raha jaetaan. Tai toisena vaihtoehtona talon pitävä puoliso maksaa perilliset ulos.
Teillä tilanne sinällään turvattu että lapsi perii isänsä eli et joudukaan keskustelemaan sen kälysi kanssa siitä myydänkö vai maksatko puolet talon arvosta heille...
Teidän tapauksessa koko miehen omaisuus menee vain lapselle. (Olettaen että lapsi on elossa isänsä kuoltua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pointtini olikin lähinnä siis se, että jos on asuntovelkainen pariskunta(eikös se ole aika tavallista) , niin miten on kannattavampaa
a) periä se velka ja maksaa sitä pankille tai vaihtoehtoisesti myydä asunto, kuin
b) ottaa velkaa siihen toiseen asunnon puoliskoon, jotta saa lunastettua sen miehen omaisilta tai taas vaihtoehtoisesti myydä asunto?
Vai kannattaako naimisiin mennä vasta sitten kun velkaa on niin vähän, että jää plussan puolelle?
Tällöin kuolleen avomiehen periikin hänen vanhempansa, sisaruksensa jne. Se ihana ja kiva anoppi saattaa tuossa tilanteessa muuttua varsin ikäväksi, vaatii poikansa osuudet talosta ym. omaisuudesta. Siinä ei auta itkut, pakko on maksaa, pakko on muuttaa jopa sieltä kodista pois. Eli joo, käynti maistraatissa tai testamentin teko on ihan viisas homma, kaikkea elämässä ei voi ennakoida, mutta jotain voi.
vaiheessako ne miehen sukulaiset unohtavat sen yhteisen lapsen? Onhan se hänenkin kotinsa ja hänenkin perintönsä. Ei kai se anoppi voi ajaa omaa lapsenlastaan omasta kodistaan pois, vain sen takia, että haluaa olla ikävä ja ottaa omansa. Tai no tietysti näitäkin varmasti löytyy, mutta mitenkäs sen lapsen osuus siitä talosta sitten määritellään? Eikö se äidin ja lapsen osuus ole silloin enemmistö, jolloin ei ole anopilla enää mitään sanomista?
Anopilla ei enää ole avominiänsä kanssa mitään tekemistä, ei ole poikaa eikä lapsenlasta. Sen sijaan anopilla voi olla muita lapsia jotka tarvii rahaa ja sitähän löytyy kuolleen pojan kuolinpesästä. Ei kun jakoon vaan talot ja tavarat.
niin, luinpas huolimattomasti. Mutta mitenkäs sitten avioliittotilanteessa sitten käy, jos miehellä on vielä lainaa maksamatta? Jääkö ne sitten leskelle maksettavaksi vai napsahtaako se maksamatonkin omaisuus leskelle noin vain? Jos ei ole siis mitään erillisiä henkivakuutuksia tai lainaturvaa.
ei näköjään kukaan sitten enää halunnutkaan vastata..?
Jos velkaa on enemmän kuin omaisuutta niin sitten ei ole perittävää. Miinussummaista perintöä ei voi saada eli vaikka kuolleen omaisuus ei riitä kuittaamaan velkoja niin ne eivät periydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukea kun ihmiset vääntää näitä ja mitä kummallisempia käsityksiä onkaan ties vaikka kellä :D
Me onneksi olimme naimisissa. Mies meinaa kuoli ja oisipa aika paljon huonompi tilanne jos ei oltais oltu naimisissa. Oli helppoa hoitaa kaikki asiat kun ei tarvinnut veivata ja miettiä omia ja lasten oikeuksia kun ne oli ihan selvät.
Ei mitään velkaa peritä.
Otetaanpa nyt joku suht tavallinen esimerkki tähän taas ja väännetään rautalangasta.
Perheellä asunto, arvo 200t ja velkaa 100t.
Mies kuolee ja siten omistaa 100t asuntoa ja siitä vähennetään 50 t velkaa.
Jos pariskunnalla elossa olevia lapsia tuo 50 t menee lapsille.
Jos pariskunta avioliitossa, niin vaimo saa jäädä asuntoon asumaan, vaikka esim. täysikäinen lapsi perisi asunnon ja haluaa siitä omansa pois.
Jos pariskunta avoliitossa, niin lapset saa pakottaa myymään asunnon ja heittää äitinsä pois kotoaan.
Jos pariskunnan lapsi on kuollut, niin tuo 50t siirtyy aviopulisolle.
Jos pariskunnan lapsi on kuollut ja pari on ollut avoliitossa, niin tuo 50t siirtyy miehen vanhemmille, sisaruksille tms.
Lisäksi oleellinen ero avioliiton ja avoliiton välillä on se, että jos miehellä olisikin vielä jotain omaisuutta enemmän kuin vaimolla (vaikka perinyt jo omat vanhempansa tms.), niin leski saisi tasinkona ilman veroseuraamuksia tuota omaisuutta, kun taas perimällä siitä menisi veroja.
En ymmärtänyt selvästikään kysymystäsi. Vai oliko tuossa sun tapauksessa sellainen olettamus, että asunnon arvo oli 200t ja lainaa vielä enemmän kuin asunnon arvo? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten tietysti anoppi tai vainajan äiti päättää tai sisarus tai jopa serkku, jos ei lähiomaisia ole. Avopuoliso ei ole sukulainen.
pointtini olikin lähinnä siis se, että jos on asuntovelkainen pariskunta(eikös se ole aika tavallista) , niin miten on kannattavampaa
a) periä se velka ja maksaa sitä pankille tai vaihtoehtoisesti myydä asunto, kuin
b) ottaa velkaa siihen toiseen asunnon puoliskoon, jotta saa lunastettua sen miehen omaisilta tai taas vaihtoehtoisesti myydä asunto?
Vai kannattaako naimisiin mennä vasta sitten kun velkaa on niin vähän, että jää plussan puolelle?
200 000 arvoinen asunto ja siitä 100 000 velkaa.
(Jos ei lapsia, vain pariskunta)
Aviopari: 200 000 - 100 000 =100 000 perittävää. Tuo jaetaan kahtia jolloin sinun omaisuutesi on 50 000 (eikä muutu mihinkään, on yksinkertaisesti sinun) ja miehen omaisuusuus 50 000. Tuo miehen 50 000 periytyy sinulle. Oma asiasi on sitten, myytkö asunnon, maksat lainan ja otat oman 50 000 ja perityn 50 000 ja ostat niillä muuta vai pidätkö asunnon ja lyhennät vain yksin tuon 100 000 olleen lainan. Sinun omaisuutesi arvo siis yhteensä 100 000.
Avopari ilman testamenttia. 200 000 - 100 000 = 100 000 perittävää. Jos talo on yhteisomistuksessa niin puolet on sinun eli 50 000. Puolet on miehen eli 50 000 ja se menee hänen perillisilleen, (oletetaan että vanhemmat ovat kuolleet ja hänellä vain yksi veli eli tämä veli on perillinen). Sitten voitte sopia maksatko tuon 100 000 velkaa pois plus tuon veljen 50 000 eli yhteensä 150 000 pois ja pidät talon (josta maksettua omaisuutta sinulla siis 50 000 valmiina) vai myyttekö talon, maksatte velan pois ja sinä pidät 50 000 ja veli pitää 50 000. Sinun omaisuutesi arvo siis yhteensä 50 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään velkaa peritä. Otetaanpa nyt joku suht tavallinen esimerkki tähän taas ja väännetään rautalangasta. Perheellä asunto, arvo 200t ja velkaa 100t. Mies kuolee ja siten omistaa 100t asuntoa ja siitä vähennetään 50 t velkaa. Jos pariskunnalla elossa olevia lapsia tuo 50 t menee lapsille. Jos pariskunta avioliitossa, niin vaimo saa jäädä asuntoon asumaan, vaikka esim. täysikäinen lapsi perisi asunnon ja haluaa siitä omansa pois. Jos pariskunta avoliitossa, niin lapset saa pakottaa myymään asunnon ja heittää äitinsä pois kotoaan. Jos pariskunnan lapsi on kuollut, niin tuo 50t siirtyy aviopulisolle. Jos pariskunnan lapsi on kuollut ja pari on ollut avoliitossa, niin tuo 50t siirtyy miehen vanhemmille, sisaruksille tms. Lisäksi oleellinen ero avioliiton ja avoliiton välillä on se, että jos miehellä olisikin vielä jotain omaisuutta enemmän kuin vaimolla (vaikka perinyt jo omat vanhempansa tms.), niin leski saisi tasinkona ilman veroseuraamuksia tuota omaisuutta, kun taas perimällä siitä menisi veroja. En ymmärtänyt selvästikään kysymystäsi. Vai oliko tuossa sun tapauksessa sellainen olettamus, että asunnon arvo oli 200t ja lainaa vielä enemmän kuin asunnon arvo? En ymmärrä.
mistäs se pankki sitten perii ne saatavansa, jos ei niitä velkoja "peritä"? Siis jos puolisolla on vaikka se 100 000 asunto josta kuolemahetkellä velkaa jäljellä 30 000, niin napsahtaako se maksamaton osuus sille leskelle ihan ilmaiseksi. Mistä se vainajan velka pankille sitten maksetaan, jos se leski saa pitää sen talon?
pointtini olikin lähinnä siis se, että jos on asuntovelkainen pariskunta(eikös se ole aika tavallista) , niin miten on kannattavampaa a) periä se velka ja maksaa sitä pankille tai vaihtoehtoisesti myydä asunto, kuin b) ottaa velkaa siihen toiseen asunnon puoliskoon, jotta saa lunastettua sen miehen omaisilta tai taas vaihtoehtoisesti myydä asunto? Vai kannattaako naimisiin mennä vasta sitten kun velkaa on niin vähän, että jää plussan puolelle?
200 000 arvoinen asunto ja siitä 100 000 velkaa. (Jos ei lapsia, vain pariskunta) Aviopari: 200 000 - 100 000 =100 000 perittävää. Tuo jaetaan kahtia jolloin sinun omaisuutesi on 50 000 (eikä muutu mihinkään, on yksinkertaisesti sinun) ja miehen omaisuusuus 50 000. Tuo miehen 50 000 periytyy sinulle. Oma asiasi on sitten, myytkö asunnon, maksat lainan ja otat oman 50 000 ja perityn 50 000 ja ostat niillä muuta vai pidätkö asunnon ja lyhennät vain yksin tuon 100 000 olleen lainan. Sinun omaisuutesi arvo siis yhteensä 100 000. Avopari ilman testamenttia. 200 000 - 100 000 = 100 000 perittävää. Jos talo on yhteisomistuksessa niin puolet on sinun eli 50 000. Puolet on miehen eli 50 000 ja se menee hänen perillisilleen, (oletetaan että vanhemmat ovat kuolleet ja hänellä vain yksi veli eli tämä veli on perillinen). Sitten voitte sopia maksatko tuon 100 000 velkaa pois plus tuon veljen 50 000 eli yhteensä 150 000 pois ja pidät talon (josta maksettua omaisuutta sinulla siis 50 000 valmiina) vai myyttekö talon, maksatte velan pois ja sinä pidät 50 000 ja veli pitää 50 000. Sinun omaisuutesi arvo siis yhteensä 50 000.
eli perittävän omaisuuden määrässä on ero, mutta se talo menee myyntiin kuitenkin, jos ei saa lisää lainaa.
Siis tässä vain vastine siihen, kun täällä pelotellaan, että anoppi tulee ja laittaa talon myyntiin jos et lunasta sitä. Pitäähän se jäljellä oleva lainakin sitten itse maksaa ja jos siihen ei ole varaa, niin menee talo myyntiin siinäkin tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pointtini olikin lähinnä siis se, että jos on asuntovelkainen pariskunta(eikös se ole aika tavallista) , niin miten on kannattavampaa a) periä se velka ja maksaa sitä pankille tai vaihtoehtoisesti myydä asunto, kuin b) ottaa velkaa siihen toiseen asunnon puoliskoon, jotta saa lunastettua sen miehen omaisilta tai taas vaihtoehtoisesti myydä asunto? Vai kannattaako naimisiin mennä vasta sitten kun velkaa on niin vähän, että jää plussan puolelle?
200 000 arvoinen asunto ja siitä 100 000 velkaa. (Jos ei lapsia, vain pariskunta) Aviopari: 200 000 - 100 000 =100 000 perittävää. Tuo jaetaan kahtia jolloin sinun omaisuutesi on 50 000 (eikä muutu mihinkään, on yksinkertaisesti sinun) ja miehen omaisuusuus 50 000. Tuo miehen 50 000 periytyy sinulle. Oma asiasi on sitten, myytkö asunnon, maksat lainan ja otat oman 50 000 ja perityn 50 000 ja ostat niillä muuta vai pidätkö asunnon ja lyhennät vain yksin tuon 100 000 olleen lainan. Sinun omaisuutesi arvo siis yhteensä 100 000. Avopari ilman testamenttia. 200 000 - 100 000 = 100 000 perittävää. Jos talo on yhteisomistuksessa niin puolet on sinun eli 50 000. Puolet on miehen eli 50 000 ja se menee hänen perillisilleen, (oletetaan että vanhemmat ovat kuolleet ja hänellä vain yksi veli eli tämä veli on perillinen). Sitten voitte sopia maksatko tuon 100 000 velkaa pois plus tuon veljen 50 000 eli yhteensä 150 000 pois ja pidät talon (josta maksettua omaisuutta sinulla siis 50 000 valmiina) vai myyttekö talon, maksatte velan pois ja sinä pidät 50 000 ja veli pitää 50 000. Sinun omaisuutesi arvo siis yhteensä 50 000.
eli perittävän omaisuuden määrässä on ero, mutta se talo menee myyntiin kuitenkin, jos ei saa lisää lainaa.Siis tässä vain vastine siihen, kun täällä pelotellaan, että anoppi tulee ja laittaa talon myyntiin jos et lunasta sitä. Pitäähän se jäljellä oleva lainakin sitten itse maksaa ja jos siihen ei ole varaa, niin menee talo myyntiin siinäkin tapauksessa.
Mutta suurempi osa maksetusta omaisuudesta on sinun ja siis sinulle jää joko enemmän rahaa käteen myymisen jälkeen tai joudut hakemaan vähemmän lisälainaa maksamiseen, kummin päin sitten päätätkin toimia. Eli esimerkkitapauksessa hyödyt 50 000€ jos olette avioliitossa miehen kuollessa (tai teillä on keskinäinen testamentti) ja lisäksi saat päättää ihan itse miten toimit, ei tarvitse vääntää sen anopin kanssa ratkaisua.
Missään tapauksessa ei peri niin että saa talon täysin eikä joudu lyhentämään velkoja ollenkaan.
Mutta suurempi osa maksetusta omaisuudesta on sinun ja siis sinulle jää joko enemmän rahaa käteen myymisen jälkeen tai joudut hakemaan vähemmän lisälainaa maksamiseen, kummin päin sitten päätätkin toimia. Eli esimerkkitapauksessa hyödyt 50 000€ jos olette avioliitossa miehen kuollessa (tai teillä on keskinäinen testamentti) ja lisäksi saat päättää ihan itse miten toimit, ei tarvitse vääntää sen anopin kanssa ratkaisua. Missään tapauksessa ei peri niin että saa talon täysin eikä joudu lyhentämään velkoja ollenkaan.
tätä juuri ajoin takaa, että eihän siihen asuntoon niin vain jäädä vaikka naimisissa oltaisiinkin. Myynti voi olla silloinkin edessä.
Miksi ihmeessä pitää ottaa taas eri summat näihin laskuihin kuin aikaisemmissa?
No mutta, vastausta siis kuitenkin.
100t omaisuutta, josta 30t velkaa.
Jos puolisolla tuollainen tilanne ja avopari, niin velkaa on otettava koko 100t että saa maksettua esim. miehen vannhemmille sen puoliskon.
Jos taas kyseessä aviopuoliso, niin velkaa on otettava pankista se 30t.
Kyse on siis siitä, että haluaako sen 70 t vai 0 t. Onko vaikea ymmärtää, että 70t on enemmän rahaa kuin 0?
Tai on vaikea ymmärtää, että 30t velkaa on vähemmän kuin 100t velkaa?
Mutta suurempi osa maksetusta omaisuudesta on sinun ja siis sinulle jää joko enemmän rahaa käteen myymisen jälkeen tai joudut hakemaan vähemmän lisälainaa maksamiseen, kummin päin sitten päätätkin toimia. Eli esimerkkitapauksessa hyödyt 50 000€ jos olette avioliitossa miehen kuollessa (tai teillä on keskinäinen testamentti) ja lisäksi saat päättää ihan itse miten toimit, ei tarvitse vääntää sen anopin kanssa ratkaisua. Missään tapauksessa ei peri niin että saa talon täysin eikä joudu lyhentämään velkoja ollenkaan.
tätä juuri ajoin takaa, että eihän siihen asuntoon niin vain jäädä vaikka naimisissa oltaisiinkin. Myynti voi olla silloinkin edessä.
Mutta kait sinä senkin tajuat että siihen asuntoon on sitä helpompi jäädä, mitä suuremman osan siitä omistaa. Tai sitä helpompi on ostaa uusi asunto mitä enemmän myymisen jälkeen jää itselle rahaa.
Miksi ihmeessä pitää ottaa taas eri summat näihin laskuihin kuin aikaisemmissa? No mutta, vastausta siis kuitenkin. 100t omaisuutta, josta 30t velkaa. Jos puolisolla tuollainen tilanne ja avopari, niin velkaa on otettava koko 100t että saa maksettua esim. miehen vannhemmille sen puoliskon. Jos taas kyseessä aviopuoliso, niin velkaa on otettava pankista se 30t. Kyse on siis siitä, että haluaako sen 70 t vai 0 t. Onko vaikea ymmärtää, että 70t on enemmän rahaa kuin 0? Tai on vaikea ymmärtää, että 30t velkaa on vähemmän kuin 100t velkaa?
mutta en tarkoittanut lukuja, vaan ihan tätä ajatusta, että jos ei ole naimisissa, ajetaan omasta kodista ulos, mutta jos ollaakin aviossa, se oma koti on turvattu. Ymmärrän kyllä ilman esimerkkejäkin, että omaisuutta tulee sen erotuksen verran enemmän, mutta tarkoitin nyt lähinnä tätä kodin menettämistä.
Mutta kait sinä senkin tajuat että siihen asuntoon on sitä helpompi jäädä, mitä suuremman osan siitä omistaa. Tai sitä helpompi on ostaa uusi asunto mitä enemmän myymisen jälkeen jää itselle rahaa.
ymmärrän. Tämä oli vain kritiikkiä tuohon mustavalkoiseen ajatteluun kodin alta myyvästä hirviöanopista. Voihan käydä niinkin, että anoppi antaa asua siinä asunnossa niin kauan kuin itse haluat eikä tarvitse muuttaa mihinkään eikä ottaa lisälainaakaan.
Anopilla ei enää ole avominiänsä kanssa mitään tekemistä, ei ole poikaa eikä lapsenlasta. Sen sijaan anopilla voi olla muita lapsia jotka tarvii rahaa ja sitähän löytyy kuolleen pojan kuolinpesästä. Ei kun jakoon vaan talot ja tavarat.