otetaanko lapsia huostaan turhaan riittävän hyvistä kodeista?

Minä kuulun niihin, jotka uskovat että suurin osa huostaanotoista on kyllä erittäin tarpeellisia ja tulee liian myöhään.



En ole sijaisvanhempi itse ja arvostan kovasti sijaisvanhempien työtä. Lapsen biologisten vanhempien kanssa tekemisissä oleminen voi olla kovinkin rankkaa, oletan. Kokemusta asiasta ei ole.



Uskon myös, että osa huostaanotettujen lasten vanhemmista ei aidosti tajua, miksi lapsi huostaanotettiin. Koska heillä itsellään ei ole ollut normaalia lapsuutta, eivät he tajua, mikä on normaalia lastenhoitoa, mikä ei.

Uskon myös, että osa huostaanotettujen lasten vanhemmista ei aidosti tajua, miksi lapsi huostaanotettiin. Koska heillä itsellään ei ole ollut normaalia lapsuutta, eivät he tajua, mikä on normaalia lastenhoitoa, mikä ei.

Tai siis ihmiset tuomitsee kyllä tosi herkästi jos omassa elämässä ei ole vastoinkäymisiä. Mielestäni EI ole OIKEIN että viranomaiset päättävät onko lapsilla oikeus kasvaa biologisten vanhempiensa luona. Lapsi on lahjoista suurin ja tuomitsemisen sijaan pitäisi antaa uusia mahdollisuuksia myös sellaisille jotka tekevät virheitä. Varsinkin kun vanhemmiksi kasvetaan. Jotenkin tuntuu että nykyään ei uskota että ihmiset kasvaa henkisesti koko elämänsä ajan. Virheistä oppii sanotaan, mutta vanhemmille ei sallita virheitä ilman rangaistuksista julminta. Toivottavasti kuitenkin meille arjen suossa räpiköiville sallittaisi mahdollisuus olla omanlaisia vanhempia omille lapsillemme. Rakkaus on kuitenkin voimavara myös lapselle, enkä usko että viranomaiset tai ei-sukulaiset voivat kuitenkaan samalla tavalla lapsiamme rakastaa.

Aina ajaa aikuisen oikeuksien ohi! Aikuisella ei ole oikeutta vaurioittaa omaa jälkikasvuaan oman hekisen kypsymättömyytensä takia.

noiden kliseiden sijasta voi ajatella sitten ihan omilla aivoilla ja loogisesti:



Samaan aikaan huostaanottojen määrä lisääntyy räjähdysmäisesti ja sosiaalityöntekijöistä valtaosa on epäpäteviä. Voisiko lisääntynyt kokonaismäärä, lisääntynyt huostaanottojen liittyä _mitenkään_ epäpäteviin sosiaalityöntekijöihin ja virheiden kasvuun?



Vai meinaatko että et alkaisi epäillä yhtään sitäkään, että jos kunnan kirurgit olisivat "valelääkäreitä" ja potilaskuolemat tuplaantuisivat?



Sinusta koko kuvio olisi ihan ok? Mikään hälytyskello ei soisi?



80

t. 81

Päin vastoin: odotetaan liian pitkään. Kunnes lapsilla on jo psyykkisiä vaurioita. Meillä oli naapurissa perhe, jossa eron kohdalla isä muutti pois. Lapset olivat sen jälkeen pitkälti heitteillä äidin ryypätessä. Minä tein lastensuojeluilmoituksen kertaalleen, seurauksena pikainen huostaanotto. Lapset palautettiin sitten parin viikon päästä ja sossusta kävi joku aamuisin puhalluttamassa äidin. Mutta melko sama meno jatkui. Nyt noista lapsista osa on jo aikuisia. Esikoinen syrjäytynyt, toiseksi vanhin ammatissa, kolmas syrjäytynyt - nuoremmista en enää tiedä, mitä heille kuuluu. Tuon kokemuksen jälkeen en hetkeäkään usko, että joku huostaanotettaisiin liian heppoisesti. Ei tässäkään perheessä äiti mielestään tehnyt mitään väärin. Toki voi puolitoistavuotias itse vaihtaa vaippansa, joo ja 12 vee huolehtia 5:estä nuoremmasta sisaruksesta. Ruokaa on turha laittaa ja hyvin voi se puolitoistavuotias elellä pulloon tuupattavalla mehulla. (Lapset laihtuivat ihan silmissä ja mm. minä naapurustossa ruokin heitä joka kerta, kun sattuivat meille kylään.) Siivoaminenkin on sillä lailla turhaa, että ryyppäjäisten jälkeiset tupakanstumpit voivat hyvin velloa pitkin lattioita. Ei noita tajua, jos ei satu törmäämään.

Isä palasi kuvioihin takaisin jonkin ajan kuluttua. Ilmeisesti juuri siksi, että äiti ei kyennyt hoitamaan lapsia. Eivät eronneet (tai mistä minä tiedän, saattavat nykyään olla jo eronneita, tuosta on vähän jo aikaa).



Hylkäsi tietyllä tavalla juu lapsensa joksikin aikaa. Mutta oletan, ettei hän tajunnut miten vaimonsa hoiti lapsia. Hommahan siis räjähti käsiin isän lähdettyä. Oli yrittänyt saada vaimoaan tajuamaan juomisensa + sanonut hakevansa huoltajuutta jne. Siinä prosessissa vaan kestää aikansa.



Isäkään ei ollut ihan "normikansalainen", mutta ainakin huolehti lasten perushoidosta.



t. se asiasta kirjoittanut

on määritelty lastensuojelulaissa, näin pähkinänkuoressa ne ovat: Jos lapsi itse tai joku muu uhkaa vakavasti vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen. Jos avohuollon tukitoimenpiteistä ei ole ollut tilanteessa apua.



Lapsen etu on tärkeintä. Lastensuojelu on lasten, ei vanhempien oikeus. Jos vanhemmalla on vaikkapa vakava päihdeongelma, ei ole lapsen etu tulla uudestaan ja uudestaan palautetuksi äidin/isän luo ja sitten taas huostaanotetuksi. Se vaarantaa lapsen kehityksen. Toisaalta lain henki ja kirjain nykyään korostavat hyvinkin paljon perheen yhteyttä ja lapsen oikeutta vanhempiinsa.



Kiireellinen sijoitus, entiseltä nimeltään kiireellinen huostaanotto, usein tapahtuu kaoottisessa tilanteessa, esim. lapsi viedään pois humalaisten aikuisten keskeltä tms.



Lastensuojelussa on varmasti vähemmän epäpäteviä sosiaalityöntekijöitä kuin muilla sosiaalityön saroilla, sillä kelpoisuuden vaatii mm. huostaanottopäätöksen tekeminen.

kierretään mm. niin, että asiakastapaamiset ja käytännön työt hoitavat epäpätevät ja sitten heidän taustallaan toimii yksi pätevä, joka toimii kumileimasimena ja hyväksyy ja kuittaa nämä toimet. Hän ei koskaan edes tapaa perhettä, vaan tekee päätökset epäpätevien paperien perusteella.



Prosessissa on siis kaksi riskikohtaa: Epäpätevä toimii asioissa, joihin ei ole pätevyyttä ja pätevä tekee päätöksiä edes asiakasta näkemättä jo kertaalleen epäpätevän kautta suodattuneiden paperien pohjalta.

että alalla on edes niitä hiukan epäpäteviä kuin että niitä lapsista ei kukaan huolehdi?! Typerää saivartelua ja tittelitonttuilua. Lastensuojelu tekee sen mitä pystyy tässä kaoottisessa yhteiskunnassa, jossa kukaan muu lapsista ei huolehdi kuin nämä epäpätevät sosiaalitädit.



Ne tenavat, jotka takapuoli paskaisessa kolmen päivän vaipassa etsivät koiranruokapussista syötävää tai imeskelevät hapanneita viikon ikäisiä tuttipullomaitoja tai ne tenavat, joita isä vetelee koirankettingillä tai äiti polttaa tupakalla tai heittää paljain jaloin parinkymmenen asteen pakkaseen, eivät paljon titteleitä tarvitse: he tarvitsevat kodin ja vanhemmat, jotka osaavat heistä huolehtia. Geeneillä tai sosiaalitädin tittelillä ei tämän asian kanssa tarvitse olla mitään tekemistä.

kierretään mm. niin, että asiakastapaamiset ja käytännön työt hoitavat epäpätevät ja sitten heidän taustallaan toimii yksi pätevä, joka toimii kumileimasimena ja hyväksyy ja kuittaa nämä toimet. Hän ei koskaan edes tapaa perhettä, vaan tekee päätökset epäpätevien paperien perusteella. Prosessissa on siis kaksi riskikohtaa: Epäpätevä toimii asioissa, joihin ei ole pätevyyttä ja pätevä tekee päätöksiä edes asiakasta näkemättä jo kertaalleen epäpätevän kautta suodattuneiden paperien pohjalta.

kuka on oikea asiakas ja kuka ei, vaan mättävät juuri tuolla periaatteella, että "minä nyt tässä töitä paiskin, parempi sekin kun ei mitään!".



Turha huostaanotto se vasta trauma on. Kuin oma yhteiskunta raiskaisi.

parempi että edes epäpätevä yritää auttaa lapsia kuin että lapset jäävät niille sijoillensa sietämättömiin olosuhteisiin.



Pitää muistaa, että kenestä tahansa vanhemmasta tai perheestä ei tule lastensuojelun asiakasta. Ja aika paljon on pitänyt lapsen kehityksessä mennä vikaan, ennenkuin huostaanottoon päädytään.



Kukaan tavanomaisesti lapsensa hoidosta selviytyvä perhe (jolla on myös tavanomainen lapsi, ei mikään neurologisesti tms. erityislapsi) ei edes saa lastensuojelun tukitoimenpiteitä, saati huostaanottoa, sen verran tiukilla resurssit ovat.

Kukaan tavanomaisesti lapsensa hoidosta selviytyvä perhe (jolla on myös tavanomainen lapsi, ei mikään neurologisesti tms. erityislapsi) ei edes saa lastensuojelun tukitoimenpiteitä, saati huostaanottoa, sen verran tiukilla resurssit ovat.

Asiakkuuteen riittää, että joku on "huolissaan".

tekevöt huostaanottopäästöksiä. Ja kyllä tapaukset ovat sellaisia, että sanovat itsekin jopa itkevänsä kun näkevät millaisissa oloissa huostaanotettavat lapset elävät. Ja että harva normaali ihminen uskoisi, kuinka lapsia jotkut voivatkaan kohdella. Toinen näistä tutuistani oli juuri tehnyt kiireellisen huostaanottoopäätöksen samettihamekansan keskuudesta - vastasyntynyt vauva otettiin huostaan, koska hän ei saanut edes perushoitoa ja koti oli epäinhimillinen.

Epäinhimillinen voi toki tarkoittaa muutakin kuin likaisuutta, mutta sellainen mielleyhtymä tuosta tuli...

mutta ls-ilmoituksen tekoon se kyllä riittää, mutta ilmoituksesta ei siis automaattisesti ala ls-asiakkuus.

lasten hyvinvointi on jollain tapaa riskialtista. Joillakin se voi olla äidin väsymys vaikka diabeteslapsen hoitoon, jolloin selvitään yleensä kevyillä avustustoimenpiteillä.



Se voi myös tarkoittaa, että äiti ja/tai isä on päidehkoukussa, epävakaa ja ennakoimaton, ja lapsen perushoito ja perusturva on vaarantunut. SIlloinkin varmaan usein yritetään avohuollon tukitoimenpiteitä, mutta jos vanhemman/vanhempien elintavat eivät muutu, ei lapsen pidä sitä sietää loputtomiin.

kun aletaan tehdä lastensuojelutarpeen selvitystä.



Ja sen ilmoituksen tekemiseen riittää "huoli". Kannattaa siis toivoa, ettei riitaannu eksänsä kanssa, saa naapurikseen mt-potilasta tai anoppi sairastu vainoharhaiseen alzheimeriin. Ja ala tehtailla ilmoituksia.

Kyllä niitä oikeitakin lastensuojelutapauksia on niin paljon, ettei turha huoli-ilmoitus johda yhtikäs mihinkään, mikä uhkaisi perhettä ja sen koossapysymistä.