otetaanko lapsia huostaan turhaan riittävän hyvistä kodeista?
Asia mietityttää, kun luin Suomi24:n biovanhempien palstaa - siellä vanhemmat syyttävät järjestäen "systeemiä" siitä, että heidän lapset ovat otettu huostaan ilman, että riittäviä avohuollon tukitoimenpiteitä on tarjottu.
Kuinkakohan paljon huostaanotoista tehdään perheisiin, missä lasten ongelmat johtuvat ihan vain lapsen omasta persoonasta, esimerkiksi jostain neurologisesta erityisyydestä tms. eikä vanhempien riittämättömällä vanhemmuudella ole ollut asiaan osaa eikä arpaa?
Kuinkahan suuri osuus huostaanotoista tehdä siksi, että vanhemmat ovat päihde- ja/tai mielenterveysongelmaisia tai muuten vain lasten kotiolosuhteet vaarantavat lapsen tasapainoisen kehityksen? Ainakin kun kyseessä on pienet, alla murrosikäiset lapset? Kuinka suuri osuus huostaanotoista koskee ylipäätään alle murrosikäisiä lapsia?
Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä väitteet, että lapsia huostaanotetaan liian heppoisin periaattein, onhan huostaanotto tavattoman kallis toimenpide.
Kommentit (207)
jotain perhetyötä lukuunottamatta josta sanoin että en ota vastaan koska se ei auta lasta millään tavalla.
Meillä siis ongelmana teini joka ei ole käynyt koulua yläasteella, normaalit kasvatuskeinot ei riitä koska ne eivät tehoa. Saa raivareita kun laitetaan rajoja, riehuu ja jyrää fyysisellä ylivoimallaan. Olisimme kaivanneet tarkempia tutkimuksia ja selvityksiä miksi koulunkäynti hankalaa ja mistä ongelmat johtuu ja konkreettisia ohjeita miten toimia lapsen kanssa jolla diagnosoitu tietty neurologinen ongelma. Lapsi oli vanhempien ja lastensuojelun mielestä masentunut mutta psykiatrian polin mielestä ei.
Meille tarjottiin ratkaisuksi huostaanottoa, muuta ei ollut tarjolla. Huostaanotto tehtiin pyynnöstäni muiden lasten takia jotka pelkäsivät tämän yhden riehumista. Papereissa kyllä sitten oli ihan puuta heinää, en jaksanut puuttua siihen.
Paperilla on kaikki niin kivasti, mutta ei se oikeassa elämässä välttämättä toteudu niin hienosti. Minulla ei ole enää samanlaista luottamusta lastensuojeluun kuin aiemmin kun olen nähnyt miten niitä hommia hoidetaan. Suurin osa sossuistahan ei ole mitään alansa asiantuntijoita vaan paljon parikymppisiä sosionomi- ja sosiaalityön opiskelijoita, jopa ihan opintojensa alkuvaiheessa.
Nyt on lain mukaan tehtävä kaikki mahdollinen avohuollon kautta ennen huostaanottoa.
kun minä olin 14 ja pikkusisko 10. Äidillä oli vaikeuksia päästä työelämään, hakea tukia jne.
Pikkusiskoni otti isän kuoleman raskaasti. Häntä myös kiusattiin koulussa. Hänelle tuli paljon poissaoloja.
Ratkaisuksi tarjottiin huostaanottoa. Kukaan ei istunut äitini kanssa alas katsomaan, miten perheen toimeentulon saisi järjestettyä, onko hän työkykyinen eli tarvitsisiko mahdollisesti lääkärin apua toipuakseen isän kuolemasta, meille lapsille ei tarjottu minkäänlaista apua suruun.
Ainoa tukitoimi oli tosiaan tuo huostaanotto. Ja todellakaan ei olisi päässyt perheeseen, vaan paikalliseen koulukotiin.
paitsi että teini ei käytä päihteitä, ei tee rikoksia ja kavereitakin on vaan yksi ja hänkin kiltti ja kunnollinen. Mutta koulua ei käy (monesti yritti mennä kouluun, mutta kääntyi portilla pois tai lähti kesken päivän) ja sisarusten halusimme kasvavan normaalissa perheessä eikä väkivallan uhan alla kun veljensä riehui ja satutti meitä vanhempia (on isokokoisempi kuin me vanhemmat).
Erityisesti teini-ikäisten kohdalla on paljon niitä, joita ei vaan muilla toimin saada "aisoihin" ja pois huonoja vaikutteita antavasta kaveripiiristä. Eli lapsi lintsaa koulusta, käyttää päihteitä, on ehkä rikoksiakin.
Huostaanottoaja tehdään jopa se vuoksi, että nuoremmat lapset saisivat olla kotona rauhassa isosisarukselta.
riittävän hyvä, sosiaalityöntekijät eivät ole edes kiinnostuneet näkemään muita lapsiamme vaikka yksi on huostaanotettu, eivät epäile vanhemmuuttamme ja kotiamme huonoiksi ja ovat sen ihan suoraan sanoneet. Meillä ongelmat ovat teinin omia ongelmia eivätkä johdu perheestä tai siitä ettei olisi tehty tarpeeksi. Kunnossa on siis muutakin kuin vain kulissit.
t.104
..että lasten pykääminen maailmaan on eri asia kuin heistä huolehtiminen
enkä myöskään, etteikö olisi tehty kaikkea mahdollista vanhemmuuden tukemiseksi.
Liian myöhään huostaanotetaan liian monta lasta! *olen ensikodissa töissä*
edes nähneet yhtään hoitovirhettä, poliitikot eivät ikinä ole kuulletkaan lahjuksista jne.
Monia lapsia on otettu huostaan, kun he joutuvat psykiatriselle hoitoon tai neurologisten piirteiden vuoksi hoitoon. Näistä tuolla Suomi24 monet on katkeria. Silloin vanhemmat ei ole mitenkään syyllisiä. Liittyy jotenkin lakiin, että jos lapsi karkaa laitoksesta/sairaalasta kotiin ja se on huostaanotettu se voidaan paluttaa takaisin. Näin ei kuulemma voi tehdä jos lapsi ei ole huostaanotettu.
Lääkäri monesti pyytää huostaanottoa ja yleensä sossut ei paljoa uskalla lääkärille vastaan sanoa.
perheisiin. Meillä ei ollut perheessä mitään vikaa, miksi olisi otettu riehuva teini perheestään vieraaseen perheeseen riehumaan? Usein huostaanotetuilla nuorilla on koulunkäyntivaikeuksia, päihteidenkäyttöä ym eikä siinä sijaisperhe pärjää sen paremmin kuin oma perhekään. Omassa perheessä ei välttämättä ole mitään vikaa, nuoriin kun vaikuttaa moni muukin asia kuin omat vanhemmat.
t.104
Siis siten, että vanhemmat allekirjoittavat sopimuksen. Riippuu kaupungista ja sen resursseista mihin lapset ja nuoret sijoitetaan. Nuoretkin pyritään sijoittamaa perheisiin.
Sijaisäiti on aina parempi kuin biologinen äiti.
Sijoitetun lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen
Maanantai 17.5.2010 klo 20.05
Suomessa sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin tai laitoksiin kansainvälisesti vertaillen paljon. Syynä tähän voi olla se, että perheet jäävät ilman tarvitsemaansa tukea.
Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen on yhdessä professori Tarja Pösön kanssa selvittänyt, miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu nykypäivän Suomessa. Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin, mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä. Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut.
Sattuma ei saisi ohjata sijoitusta
Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä ja turvallisia kasvuoloja. Katkoksia kasvuoloihin aiheuttaa muun muassa lastensuojelutyöntekijöiden vaihtuvuus ja kiire.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa. Meillä ollaan yksimielisiä siitä, että pienet lapset pitäisi sijoittaa perhehoitoon, mutta Suomi kuuluu niihin eurooppalaisiin maihin, jotka sijoittavat myös paljon alle 3-vuotiaita lapsia laitoksiin.
Huostassapito voi kestää vuosikausia, mutta sijoituspaikat saattavat vaihtua usein. Jos lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen kahden vuoden välein, samalla vaihtuvat kaverit, päiväkodit ja koulut. Sekin on mahdollista, että lapelle ei kehity uusia pysyviä ihmissuhteita, mutta yhteydet vanhoihin katkeavat, toteaa Puustinen-Korhonen. Hänen mielestään pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuutta olisi myös selvitettävä.
Puustinen-Korhonen muistuttaa, että sijaishuoltopaikkakin voi olla riskiympäristö, riippuen siitä, millaisia ongelmia paikan muilla lapsilla on. Monilla lapsilla on vakavia käytöshäiriöitä, väkivaltaisuutta ja itsetuhoisuutta.
Myös sijaishuollossa olevat psyykkisesti sairaat lapset ovat joutuneet jonottamaan hoitoa yli lain salliman rajan.
Mutta eikö kodinhoitaja hoida kotia,
perhetyöntekijä ihmisiä?Sen ajan kun perhetyöntekijä käyttää lapsia ulkona voi äiti rauhassa siivota. Mitä vikaa tässä on?
KYLLÄ SUOMESSA OTETAAN JOTKUT HUOSTAAN MILLÄ EI SIIHEN TODELLA EES TARVETTA. Sitten tas ne joilla pieni taloudellinen henkinen jelppi auttais pääsemästä eteenpäin elämässä,mutta tää ei siis SOSSU TÄTIEN Imakoo korista. Näissä asioissa päättävistä ihmisistä olisi oltava laki ainoastaan itse joilla on lapsia niin saa päättää myös lasten asioista,ei he jotka luulee vaan joilla kokemusta.
että Suomessa sijoitetaan laitoksiin poikkeuksellisen paljon jopa alle 3-vuotiaita.
Lakkaa nyt hyvä ihminen jo inttämästä...
Kaikki huostaanotetut pyritään sijoittamaan perheisiin, mutta perheitä ei riitä kaikille.
Fakta nyt kuitenkin on, että edes niitä alle 3-vuotiaita ei saada tarpeeksi koteihin.
Siinä ei sinun pyrintösi nyt paljon paina faktojen rinnalla.
Mutta milloinkas sossuilla muuta olisi kuin pyrintöä ja mutua?
minä en tiedä ensimmäistäkään aiheettomasti huostaanotettua lasta. Sen sijaan tiedän montakin, jotka olisi pitänyt huostaanottaa, mutta sitä ei ole tehty.
En todellakaan voi edes uskoa, että joku tosissaan puolustelee esim. päihteitä käyttäviä äitejä ja heidän oikeuksiaan lapsiinsa. Lasten oikeudet pitää aina olla ennen vanhempien oikeutta. Kenelläkään, ei edes omilla vanhemmilla, ei saa olla oikeutta tuhota lapsen elämää.
huostaanotettu lapsia??? Siitäkö että arvostelen järjestelmää? Sijaisäiti ei ole objektiivinen taho. Hänen on oltava sitä mieltä, että huostaanottoja ei tapahdu turhaan, sossut ovat ammattitaitoisia jne. KOSKA jos hän edes alkaisi hetkenkään ajatella muuta, hän joutuisi pohtimaan omaa moraaliaan ja omaa toimintaansa.
Sijaisvanhempana en ole toiminut, mutta olen viimeiset 10 vuotta tehnyt töitä nuorten psykiatrisella osastolla ja 2 eri lastenkodissa. Kyllä ei ole yhtään ainutta aiheetonta huostaanottoa tullut vastaan, pikemminkin saanut ihmetellä miksi lasta ei ole otettu huostaan.
Tai ylipäätään puhunut sinusta? Oletko maailman napa?
on oikeassa ei kaikissa kunnissa oo koteja
Ei se sossu niistä tiedä, mikä on perätön ja mikä ei ennen kuin on selvittänyt. Siinä sitten syytön perhe kärvistelee vuoden tarveselvityksessä...