Lapsivieraat rohmuavat kahvipöydässä

Luojan kiitos tämä perhe ei usein kyläile, ei ole sukua eikä lähiystäviä, vaan lasten harrastusten kautta tutustuttu. Olisivat myös tulossa useammin kuin heitä haluan kestitä, mutten oikeasti jaksa sitä vanhempien välinpitämättömyyttä omista kullanmuruistaan. Lapset ovat lähes ylivilkkaita, pullista ja kakuista katoaa kuorutteet alta aikayksikön ja loput jää muruina pitkin pöytiä. Veisivät myös kaiken syömisen pois pöydästä, mutta sen olen kieltänyt. Äiti vaan naureskelee, että kylläpä meidän pojille maistuu. Ja kun olen kieltänyt tulemasta omia aikojaan pöytään, ja kieltänyt sotkemisen ja hamstraamisen, äiti vain naureskelee sitäkin, että niin hänkin aikoinaan kielsi, muttei enää jaksa. Ovat kuulemma niin vallattomia ja kasvavan lapsen kuuluu syödä. En tiedä kuuluuko kasvavan lapsen myös syödä kuin porsas, pöytä on heidän jäljiltään kyllä kuin sikolätti.

Eniten ärsyttää se kun olen vasta pöytää laittamassa, niin jo nää muksut tulevat rohmuamaan. Edes istumaan eivät kerkeä kun pitää seisten kurotella tarjottavia.

Ja joka kerta lähtevät vielä syömisten kanssa toiseen huoneeseen, eivät syö pöydässä.

Mä olen heitä kieltänyt niin miljoonasti tekemästä niin, mutta ei vaan opi. Varmaan ensi kerralla saan taas kieltää, rasittavaa.



Toisaalta kotoahan se malli lähtee. Lasten äidillä on tapana antaa syötävää ja sitten he saavat syödä sen missä haluavat. Mutta vois sitä kuitenkin opettaa lapsille että joka paikassa ei niin toimita. Lapset kyllä oppivat kun alusta saakka opettaa.

Esim. kälyni pitää minua nipona kun olen opettanut omille lapsilleni, että pöytään tullaan vasta kun pyydetään eikä keksejä yms. rohmuta eikä lääpitä jokaista tarjolla olevaa pullaa ja syömiset syödään pöydässä, keksien kanssa ei vaellella. Minä kyllä ihan sujuvasti ohjeistan myös vieraita lapsia silloin kun he tulevat meille kylään, vaikka ne vanhemmat istuisivat vieressä ja vetäisivät siitä herneet nenään. Hankalampaa minusta on puuttua rohmuamiseen silloin kun ollaan vieraissa, mutta ikävää on jos vieraat jäävät kokoaan ilman jotain herkkua kun oma väki rohmuaa kaiken.

mutta oletko ajatellut sen vanhemman kannalta, että kaikki sujuu loppujen lopuksi paremmin kun ei puutu asiaan? Siis että äiti ei puutu lapsensa rohmuamiseen? Jotkut lapset ovat meinaan niin impulsiivisiä ja raivoherkkiä, että kieltäessä saattaisivat saada puolen tunnin kohtauksen. Onko se parempi kuin kahvirauha, jossa joku ehkä vähän enemmän rohmuaa kuin toinen? Ole hyvä ja anna vinkki, miten 3-vuotiaan saa tyytyväisenä tyytmään siihen, että äiti sanoo ettei keksejä enää oteta sen sijaan että lapsi saa itkupotkuraivarikohtauksen?

Koska jotainhan on mennyt pieleen kun tällainen käytös sallitaan..? Mullakin tällainen ystäväperhe. Viimeksikin tarjosin jätskiä ja ihan oikeesti tää ystäväperheen tytär söi yli puolet kaikesta jätskistä! Otti varmaan 4 kertaa lisää kunnes jätski oli loppu! Äiti yritti estellä mutta mitä se auttaa kun se on tyyliin "voi voisiksä lopettaa nyt, heh". Kylläh sitä kunnolla pitää komentaa että lapset uskoo eikä vain kierrellä ja kaarrella!! Tai sitten alunperinkin pitää pienestä opettaa vähän tapoja. Ehkä se on sitten vähän vaikeaa opettaa jo 7-vuotiaalle tapoja..?

ota kuin sen verran kuin syövät ja ottavat siis kohtuullisesti. poikkeuksesta muiden vanhempien lapset käyttäytyvät mainitsemallasi tavalla. kaikkea rohmutaan lautanen täyteen ja välttämättä ei maisteta edes kuin yhdestä keksistä pala. jos kävisi niin että lapseni ei söiskään, söisin itse. on törkeää jättää syömättä otetut ruoat. vanhemman tehtävä on huolehtia että kaikki mitä on otettu, syödään.

niin se on kyllä tosi vaikeaa ojentaa vieraita lapsia kun äiti vain naureskelee vieressä... Kokeiltu on sitäkin ja tyttö alkoi itkeä sydäntäsärkevästi kun "tyhmä täti" ojentaa häntä, kilttiä mussukkaa. Tämä äiti eli ystäväni sitten lohdutteli. Itse olisin kyllä sanonut tytölle, että kyllä täti on nyt ihan oikeassa, ei noin vain saa tehdä! Tämäkin tyttö rohmuaa kaikki keksit alta aikayksikön, ennen kuin minä emäntänä edes ehdin teevedet hänen äidilleen keittää. Eiköhän äiteen kuuluisi vähän yritellä tytärtään estää?



Kerran tämä samainen tyttö meinas juosta vilkkaalle valtatielle ja vetää mukanansa omaa tytärtäni sinne autojen joukkoon. No minä tietty suivaannuin kun eivät tätä ystävääni totelleet (hän tietysti kieltää vain hellästi:D) vaan huusin että nyt pysähdytte ja vähän äkkiä! Siitäkin tämä kullanmuru tietty purskahti itkuun.



Kyllä on kamalaa katseltavaa kun jotkut eivät lainkaan osaa opettaa lapsilleen edes alkeellisia käytöstapoja.



25

Tässä oli nyt ensinnäkin kyse hieman isommista lapsista kun 3-vuotiaista, mutta kyllä meillä ainakin kaikki kolme ovat uhmiksinakin kohtaloonsa tyytyneet kun on sanottu, että yksi vielä ja sitten riittää. Teet lapselle karhun palveluksen jos opetat, että raivarilla saa periksi ja huonoa käytöstä katsotaan sormien läpi raivarin pelossa.

mutta oletko ajatellut sen vanhemman kannalta, että kaikki sujuu loppujen lopuksi paremmin kun ei puutu asiaan? Siis että äiti ei puutu lapsensa rohmuamiseen? Jotkut lapset ovat meinaan niin impulsiivisiä ja raivoherkkiä, että kieltäessä saattaisivat saada puolen tunnin kohtauksen. Onko se parempi kuin kahvirauha, jossa joku ehkä vähän enemmän rohmuaa kuin toinen? Ole hyvä ja anna vinkki, miten 3-vuotiaan saa tyytyväisenä tyytmään siihen, että äiti sanoo ettei keksejä enää oteta sen sijaan että lapsi saa itkupotkuraivarikohtauksen?

-- nimeonmaanhan tuossa iässä sen kasvatuksen ja tapojen opettamisen PITÄÄKIN ALKAA! Koska sitten luulit? Jos tuota jatkat niin sulla on yhä 7-vuotiaanakin itkupotkuraivarin saava lapsi!!!

Meillä eräs tuttu perhe, jossa mielestäni nämä kasvatusasiat hanskassa. Siis just sillai ettei anneta lasten hallita ja hyppiä silmille. Siellä 3-vuotias olisi myös halunnut ottaa lisää keksejä, olivat meillä kylässä. Kyllä tämä isä kielsi poikaa ja poika siitä sai raivarin. En mä sitä sen kummemmin miettinyt, noinhan lapset huutaa siinä iässä jos niitä kieltää ja kieltää pitääkin jos on sitä mieltä että keksien mussuttaminen riittää! Kyllä se poikakin siitä sitten lopulta lopetti. Kyllähän minä toisena vanhempana sen ymmärrän että lapset välillä huutaa. Eikä siltä voi välttyä jos ei halua mitään pikkutyranneja saada:). Kunnioitan kaikkia vanhempia jotka uskaltavat kasvattaa lapsiaan!

Jos jotain on liian vähän ja sitä pitää säännöstellä, siitä ilmoitetaan.

Mutta kyllä me pääsääntöisesti varaudutaan siihen että tarjottavaa riittää!

Jos keksit loppuu niin hyvä että kelpasivat, tarjoilu ei ole niin köyhää ettäkö kukaan nälkäiseksi jäisi... Mikä ihmeen asenne tuollainen on, ettei tarjottavaa saa ottaa vapaasti? Sehän on todella epäkohteliasta vieraita kohtaan.

Vain suomalainen voi olla NATSINA kahvipöydällä! :D

Siis olet oikeasti sitä mieltä että yksi vieras voi vapaasti syödä vaikka 10 keksiä, niin ettei muille jää yhtäkään? Otatko sinä sitten esille 20 keksiä lisää joista tämä rohmuaja syö 10 lisää? Ihan oikeastiko joku voi olla tätä mieltä?



Minusta lapsen on ok syödä 1-2 keksiä per lajike. Sama koskee pullaa. Ei ihme että lapsetkin on lihavia jos jo pienestä opetetaan että herkkuja pitää syödä roppakaupalla!!!!

5 keksiä lautaselleen, niin siinä on jo 25 keksiä mennyt ja vati tyhjänä. Kyllä luulisi kouluikäisten lasten tajuavan, että nyt ei muille jäänyt mitään, ei voi ottaa näin montaa. Kyse ei ole köyhyydestä, koska voin toki täydentää astiaa, mutta minusta tuo asetelma vaan on jotenkin kummallinen. Ei ajatella muuta kuin minäminäminä. Ja pahimmassa tapauksessa vielä jätetään puolet rohmutuista syömättä.

Vain suomalainen voi olla NATSINA kahvipöydällä! :D

Vain AV:lla lasten kasvattaminen koetaan natsimaiseksi käytökseksi. Normaalissa elämässä se kuuluu ihan asiaan.

Mutta eihän teidän lapsia tietenkään saa rajoittaa, ettei tule paha mieli...

Jos jotain on liian vähän ja sitä pitää säännöstellä, siitä ilmoitetaan.

Mutta kyllä me pääsääntöisesti varaudutaan siihen että tarjottavaa riittää!

Jos keksit loppuu niin hyvä että kelpasivat, tarjoilu ei ole niin köyhää ettäkö kukaan nälkäiseksi jäisi... Mikä ihmeen asenne tuollainen on, ettei tarjottavaa saa ottaa vapaasti? Sehän on todella epäkohteliasta vieraita kohtaan.

Sen nyt luulisi olevan itsestään selvää, mutta näköjään ei.

se, kuinka tärkeä asia on, kannataako siitä nostaa meteli. Lapsi, jota rajoitetaan liikaa ja jokaisesta asiasta tehdään ongelma, on alistetussa asemassa. Kun aikuinen on joustamaton, ei voi odottaa että lapsi joustaa. Onko sillä nyt niin väliä, jos lapsi silloin tällöin kylässä ollessa syö herkkuja enemmän kuin normaalisti? Olen ehdottomasti hyvien tapojen opettamisen kannalla, mutta en ymmärrä miksi jotkut vanhemmat haluavat olla niin tiukkoja että haluavat pitää omasta kannasta kiinni kynsin hampain ja niin, ettei siitä lopulta tule kuin paha mieli kaikille. Ei lapsi mene siitä pilalle eikä kasvatus ole epäonnistunutta, jos tyyliin kerran kuussa tulee tällainen tilanne, että lapsi saa rohmuta.

se, kuinka tärkeä asia on, kannataako siitä nostaa meteli. Lapsi, jota rajoitetaan liikaa ja jokaisesta asiasta tehdään ongelma, on alistetussa asemassa. Kun aikuinen on joustamaton, ei voi odottaa että lapsi joustaa. Onko sillä nyt niin väliä, jos lapsi silloin tällöin kylässä ollessa syö herkkuja enemmän kuin normaalisti? Olen ehdottomasti hyvien tapojen opettamisen kannalla, mutta en ymmärrä miksi jotkut vanhemmat haluavat olla niin tiukkoja että haluavat pitää omasta kannasta kiinni kynsin hampain ja niin, ettei siitä lopulta tule kuin paha mieli kaikille. Ei lapsi mene siitä pilalle eikä kasvatus ole epäonnistunutta, jos tyyliin kerran kuussa tulee tällainen tilanne, että lapsi saa rohmuta.

se, kuinka tärkeä asia on, kannataako siitä nostaa meteli. Lapsi, jota rajoitetaan liikaa ja jokaisesta asiasta tehdään ongelma, on alistetussa asemassa. Kun aikuinen on joustamaton, ei voi odottaa että lapsi joustaa. Onko sillä nyt niin väliä, jos lapsi silloin tällöin kylässä ollessa syö herkkuja enemmän kuin normaalisti? Olen ehdottomasti hyvien tapojen opettamisen kannalla, mutta en ymmärrä miksi jotkut vanhemmat haluavat olla niin tiukkoja että haluavat pitää omasta kannasta kiinni kynsin hampain ja niin, ettei siitä lopulta tule kuin paha mieli kaikille. Ei lapsi mene siitä pilalle eikä kasvatus ole epäonnistunutta, jos tyyliin kerran kuussa tulee tällainen tilanne, että lapsi saa rohmuta.

Eikä siinä tarvitse edes olla mitenkään tiukka ja ankara, että sen taidon oppivat. Kyllä mua ainakin säälittää nää pienet rohmuajat, hengen hädässä kauhovat keksiä suuhun, lautaselle ja taskuihinsa, ikään kuin huomenna ei olisi ruoasta tietoakaan. No, ehkä heillä sitten on sellaiset kotiolot, että pitää pitää puolensa, jos meinaa ruokaa suuhunsa saada, siihen johtopäätökseen olen tullut. Tai sitten vanhemmat ovat sivistymättömiä moukkia.

Siitä vaan naapurin kakaraa näpeille jos rohmuaa ennen aikojaan.