Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
downeista vielä
17.05.2010 |
Oikeesti miten TYHMIÄ teistäkin ihmisistä iso osa on. Te täällä mukisette ja luulette tietävänne jotain down-lapsen elämästä. Olen itse down-lapsen äiti ja vielä nuori sellainen (alle 25-vuotias) Tiesin että saan down-lapsen, halusin down-lapsen enkä ikinä ole katunut päätöstäni. Elämäni ei ole vaikeaa, en ole väsynyt, enkä onneton. Olen onnellisempi kuin ikinä elämässäni. Lapseni on minulle siunaus ja onni. Minulla on myös ns. tavis lapsi ja rehellisesti hänen kanssaan olen helisemässä ja usein. Jos saan jomman kumman hoitoon niin mielummin taviksen. Toinen kun on aina kiltti, helppo ja onnellinen. Kukaan tässä maailmassa ei naura niin paljoa. En murehdi hänen tulevaisuuttaan. Oppii mitä oppii ja jos ei opi mitä sitten. Erilaisuus on rikkaus. Hän menee päivähoitoon, kouluun ja töihin. Hän muuttaa omilleen. (kuten kaikki downit nykyään, opiskelut, työpaikat ja asumiset määritellään paremmin lapsen tason mukaan) Jos voisin jollain taialla muuttaa hänet "terveeksi" en IKINÄ ikinä muuttaisi. Elämämme on ihanaa ja onnellista. Ainoa mikä ottaa päähän on asennevammaiset ihmiset, jotka ovat paljon vammaisempia kuin oma vammainen lapseni. Erona vaan on, että hän tulee joskus tiedostamaan vammansa, te ette ehkä koskaan. Hiton surullista.
Kommentit (89)
Hyväksyy ihmiset vikoineen päivineen. Kehitysvammaisille riitää arjen hallinta ja vaikka apua tervitsevatkin, niin sitä apua saa.
Ei tarvi osata täyttää veroilmoitusta ollakseen onnellinen.
Kehitysvammaiset ihmiset eivät ole mörkö minulle enään ja oman lapseni kautta kasvoin viisaammaksi.
T. Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi osata täyttää veroilmoitusta ollakseen onnellinen.
Kyllä hän on aina kaivannut tervettä lasta. Ei se sulje pois sitä, ettei hän poikaansa rakastaisi.
TV:stä tuli kerran dokumentti lievästi kehitysvammaisesta naisesta. Hän itse sanoi, ettei olisi halunnut koskaan syntyä. Elämä on niin vaikeaa.
Olen ollut kehitysvammaisten hoitolaitoksessa töissä. Siellä monet ne lievästi kehitysvammaiset, jotka tajusivat olevansa poikkeavia, kärsivät tilanteestaan/vammastaan tosi paljon. Tiesivät, että heissä on joku vialla, mutta eivät sitä, että mikä ja miksi.
muutama vuosi sitten. Meillä oli ihana down-tyttö. Iloinen, nauravainen, aina tyytyväinen. Rakastin häntä yli kaiken. Kolme vuotta sitten hän kuoli. Enää en voisi allekirjoittaa ap:n tekstiä. Vieläkin toivon sydämeni pohjasta sitä, että hän olisi ollut terve, tavis kuten ap asian ilmaisee. Vielä on elämää ap:lla näkemättä jamuiden kokemuksia kuulematta. Toivon ap:lle lapsineen hyvää jatkoa. toivottavasti perheestä löytyy myös nuori isä, sillä tukea ap tulee tarvitsemaan.
meidän muksulla epäillään lievää kehitysvammaa.
Voi kuinka voisin estää ettei hänen tarvitsisi koskaan tuntea noin... en kai mitenkään. Parhaani yritän ja taistelen hänen puolestaan mutta maailma on todella julma, kuten tästäkin ketjusta huomaa...
Millaisia lapsia nämä "en kehtaisi kulkea sen kanssa" aikuisetkin kasvattavat.
Kyllä hän on aina kaivannut tervettä lasta. Ei se sulje pois sitä, ettei hän poikaansa rakastaisi. TV:stä tuli kerran dokumentti lievästi kehitysvammaisesta naisesta. Hän itse sanoi, ettei olisi halunnut koskaan syntyä. Elämä on niin vaikeaa. Olen ollut kehitysvammaisten hoitolaitoksessa töissä. Siellä monet ne lievästi kehitysvammaiset, jotka tajusivat olevansa poikkeavia, kärsivät tilanteestaan/vammastaan tosi paljon. Tiesivät, että heissä on joku vialla, mutta eivät sitä, että mikä ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan jotain päälle kolmen kympin? Ap tietänee.
Lisäys vielä keskusteluun, etteivät kaikki downit ole iloisia ja helppoja + näyttää siltä, että he hymyilisivät aina, mutta se pysyvä iloinen ilme johtuu silmien ulkonäöstä.
Esim. kehitysvammaliiton leireillä olen nähnyt monta yleiseltä käyttäytymiseltään aggressiivista ja todella itsepäistä downia. Hankalia hoidettavia, siis hoidettavia, kun eivät pärjää yksin missään arkielämän asioissa. Esim. pukeutuminen, peseytyminen, ruokailut, liikkumiset paikasta toiseen yms. eivät onnistu ilman jatkuvaa ohjausta. Tämäntasoisilla downeilla pitää olla joku koko ajan vieressä valvomassa.
Toisaalta sitten on downeja, jotka pystyvät hoitamaan ainakin osan arkielämän asioita itsenäisesti.
Muutama asia vaikuttaa tähän itsenäistymisen asteeseen aika paljon, mm. lukemaan oppiminen, puheen taso ja ymmärrys, kellon tunteminen, muistin kehittyminen, kärsivällisyyden taso jne....
kommunikointiin kykenemättömiä, perheensä sadisteja. Ole siinä sitten onnellinen.
Ja kyllä olen katkera downin pikkusisko, jonka lapsuus oli yhtä helvettiä ja jonka vanhemmat ovat vieläkin vankeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mieheni poika oppi pyyhkimään pyllynsä vasta 15 v. Murrosiässä hän alkoi tarttumaan aina kaikkien naisten tisseihin ja nipisteli takapuolista.
Poika on nyt 18 v, eikä hänen puheestaan saa vieläkään oikein mitään selvää. Osaa vähän lukea, laskea ei lainkaan. Ei voi lähteä yksin mihinkään, koska eksyy eikä muistaisi ottaa avaimia mukaan.
Isoin ongelma on se, että poika on todella jääräpäinen. Ja downeille tyypillisesti tukeva, mutta poikkeuksellisen pitkä, siis isokokoinen. Eli jos poika ei halua johonkin lähteä, niin sitten ei lähdetä. Mikään suostuttelu ei tehoa. Tämä on aika hankalaa, jos on ihan pakollinen meno tiedossa.
... ja sitten se tekemisen hitaus. Pukemiseen menee aikaa puoli tuntia, syömiseen joskus tuntikin. Tästä seuraa se, että poikaa usein autetaan liikaa, kun ei jakseta odottaa. Ja näin poika ei opi uusia asioita.
Alue: Aihe vapaa
Asuvat yhdessä ja tekevät kaikkea, vaikka ei töissä kävisikään.
Opiskella voi, vaikka ei osaisi edes lukea ja se pitää nuoren elämässä kiinni.
Ap on täysin oikeassa.
T. Edellinen, jolla 8v. kehitysv. lapsi.
Ps. Ei tarvi osata niitä monimutkaisia asioita.