Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
downeista vielä
17.05.2010 |
Oikeesti miten TYHMIÄ teistäkin ihmisistä iso osa on. Te täällä mukisette ja luulette tietävänne jotain down-lapsen elämästä. Olen itse down-lapsen äiti ja vielä nuori sellainen (alle 25-vuotias) Tiesin että saan down-lapsen, halusin down-lapsen enkä ikinä ole katunut päätöstäni. Elämäni ei ole vaikeaa, en ole väsynyt, enkä onneton. Olen onnellisempi kuin ikinä elämässäni. Lapseni on minulle siunaus ja onni. Minulla on myös ns. tavis lapsi ja rehellisesti hänen kanssaan olen helisemässä ja usein. Jos saan jomman kumman hoitoon niin mielummin taviksen. Toinen kun on aina kiltti, helppo ja onnellinen. Kukaan tässä maailmassa ei naura niin paljoa. En murehdi hänen tulevaisuuttaan. Oppii mitä oppii ja jos ei opi mitä sitten. Erilaisuus on rikkaus. Hän menee päivähoitoon, kouluun ja töihin. Hän muuttaa omilleen. (kuten kaikki downit nykyään, opiskelut, työpaikat ja asumiset määritellään paremmin lapsen tason mukaan) Jos voisin jollain taialla muuttaa hänet "terveeksi" en IKINÄ ikinä muuttaisi. Elämämme on ihanaa ja onnellista. Ainoa mikä ottaa päähän on asennevammaiset ihmiset, jotka ovat paljon vammaisempia kuin oma vammainen lapseni. Erona vaan on, että hän tulee joskus tiedostamaan vammansa, te ette ehkä koskaan. Hiton surullista.
Kommentit (89)
jos ennen oli huonosti ja nyt hyvin, ei se tarkoita suoraan että tulevaisuudessakin on hyvin. Olen aivan varma että tämä meidän hyvinvointimme muuttuu joskus, se puretaan. Jokainen joutuu vastaamaan itse itsestään ja vanhukset, vammaiset, mielenterveysongelmaiset häviävät aivan varmasti.
Voi olla ettei tuon ap:n lapselle olekaan paikkaa kun täyttää 18v. Mitenkäs sitten? Nykyäänkin monilla hoivaa ja tukea tarvitsevilla on suuria vaikeuksia saada apua ja tuskin se on paranemaan päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän sanoa, että vammaisen lapseni hoito ei ole vaikeampaa vaan erilaista.
on näitäkin "tavis"lapsia, jotka ei syystä tai toisesta saa elämänsä perusasioita järkättyä.
pystyy 18 vuotta täytettyään TÄYSIN omatoimisesti hoitamaan KAIKKI asiansa. En tiedä mimmoista teidän muiden elämä on ollut, mutta kyllä minä olen kotoa lukion jälkeen lähdettyäni ihan itse hoitanut omat asiani. Jos teillä vieläkin äitee täyttää veroilmoituksen, niin hyvä on, ehkä mulla on sitten vaan liian jyrkkä käsitys itsenäistymisestä.
No, onhan siinäkin saavutus... Monet tämän päivän nuorista aikuisista (18v) ovat uusavuttomia, hyvä kun saavat itse kesätyötä tselleen haettua ja edes koulunsa käytyä kunnialla loppuun saakka!
Hienoa AP että olet onnellinen lapsistasi!!!
. Yritän sanoa, että kehitysvammaisen lapsen kanssa ei automaattisesti ole vaikeaa. Eroja löytyy ihan samallalailla kuin taviksillakin.
mutta ei sitä aina jaksa kehitysvammaisen kanssa
kuullostaa siltä että lapsesi ovat vielä pieniä
se muuttuu kuin sinulla on teinin kokoinen joka käyttäytyy kuin 5 vuotias ja jota pitää hoitaa samalla vaivalla
ei kaveripiiri jaksa pysyä mukana, heidän elämä pyorii toisenlaisten asioiden kanssa. Pienempien lasten vanhemmat eivät halua noin suurta leikkitoveria heidän taaperolleen
sinun väsymys tulee iän mukana
rohkeutta nyt kuitenkin
90% ihmisistä kun on raatelevia susia. Ja ne raatelevat ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät mistään mitään tiedä!
Lapsi on Jumalan lahja tähän maailmaan! Ja jokaisella lapsell ja hänen elämällään on tarkoitus!
Menkää itseenne te typerät!
Ja vammaispalvelulaki pitää huolen kyllä siitä, että kukaan vanhempi ei joudu maksamaan itse mitään, mikä aiheutuu vammasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säälin sua. oot rakentanu jonkun "onnellisuuden muurin". Myönnä että jos voisit, ottaisit terveen lapsen ja olisit abortoinut tämän.
ja mä olen tosiaa erkkakoulussa opena ja huh.. jos mun lapsi olisi vammainen, en jaksaisi! SIINÄ että on vammainen lapsi, ei ole mitään positiivista!
Monesti kysyn apua kuitenkin, esim. verotoimistosta.
Jos hän kysyisi, auttaisiko se asiaa millään lailla? Tulisiko ilmoitus silti täytettyä edes sinne päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"
jos ennen oli huonosti ja nyt hyvin, ei se tarkoita suoraan että tulevaisuudessakin on hyvin. Olen aivan varma että tämä meidän hyvinvointimme muuttuu joskus, se puretaan. Jokainen joutuu vastaamaan itse itsestään ja vanhukset, vammaiset, mielenterveysongelmaiset häviävät aivan varmasti.
Voi olla ettei tuon ap:n lapselle olekaan paikkaa kun täyttää 18v. Mitenkäs sitten? Nykyäänkin monilla hoivaa ja tukea tarvitsevilla on suuria vaikeuksia saada apua ja tuskin se on paranemaan päin.
"
Niinpä. Ei kannata koskaan siis vanheta vanhukseksi asti. Mitä sitten kun sulle ei oo paikkaa ja SUN lapset vaihtaa sun vaipat. Hyi olkoon oikeesti. Et pysty 80-vuotiaana elämään itsenäisesti, vähän sun elämäs on sairasta. Mitä jos pelaat varman päälle ja hyppäät sillalta jo tänään? Eipähän tarvi kenenkään pitää huolta susta ja jää paikka vaikka sille vammaiselle lapselle.
vammainen lapseni on kuusi vuotta, tavikseni seitsemän. Tähän mennessä asia on ollut näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuullostaa siltä että lapsesi ovat vielä pieniä se muuttuu kuin sinulla on teinin kokoinen joka käyttäytyy kuin 5 vuotias ja jota pitää hoitaa samalla vaivalla ei kaveripiiri jaksa pysyä mukana, heidän elämä pyorii toisenlaisten asioiden kanssa. Pienempien lasten vanhemmat eivät halua noin suurta leikkitoveria heidän taaperolleen sinun väsymys tulee iän mukana rohkeutta nyt kuitenkin
tuossa vähän ennen kouluikää. Siihen asti lapset oikeastaan leikki aika eri-ikäisten kanssa. Ja erityislapsen voi esim. laittaa nuorempien kanssa jolloin leikit synkkaa paremmin. Mutta sitten kun ikää tulee kumpikin osapuoli rupeaa turhautumaan.
ap kestämistä. säälin sua :( en ikinä haluis vammaista lasta.saatikka kehtais kulkea sen kans..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olet itse oivaltanut kaiken ytimen ja se onkin pääasia ja onnenne salaisuus!
Hyvää yötä ja siunausta!
! Ja vammaispalvelulaki pitää huolen kyllä siitä, että kukaan vanhempi ei joudu maksamaan itse mitään, mikä aiheutuu vammasta!
miten se siihen pystyisisi
Siis seuraavat 50 vuotta on nyt toimeentulo taattu?
ota selvää säästo-ohjelmista ja sijoitus mahdollisuuksista, joten voit jättää hänelle perintoä
Vanhemmat ovat lapsistaan taloudellisesti vastuussa
jotkut vammaisen lapsen kustannuksista saat ilmaiseksi, et kaikkea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ap kestämistä. säälin sua :( en ikinä haluis vammaista lasta.saatikka kehtais kulkea sen kans.."
On siinä jollakin vanhemmalla taas terve ajattelu tapa. Entä jos lapsestasi tulisi vaikka luonnottoman lihava. Sanoisiko tämä Äiti ihminen; Anteeksi kulta etten viitsi kanssasi kaupungilla kulkea. Häpeän kun olet sellainen kuin olet.
Ihmiset hyvät jotka näitä kommenteja kirjoitatte voisitte miettiä uudestaan. Jokaisella täysin terveellä ja nuorella ihmisellä on mahdollisuus saada kehitysvammainen lapsi.
Jos et itse asiaa käsitä ja kykene nimenomaista riskiä ymmärtämään ehkä olisi sellaisten ihmisten parempi jättää se lapsien tekeminen muiden huoleksi.
En ole rakentanut itselleni muuria, olen oikeasti onnellinen.
Ja se mun pointti tässä on, että en kuvitellutkaan elämän oleman ruusuilla tanssimista, ei se kenelläkään ole. Tulen vielä monta kertaa tuntemaan itseni riittämättömäksi, väsyneeksi ja surulliseksi. Olen lopun elämääni huolissani ja vastuussa, molemmista lapsistani. Molempien kanssa tulee vielä tunne, että en jaksa enää, mutta se ei liity vammaan, se liittyy äitinä oloon.
Olen nyt jo taistellut toisen oikeuksista enemmän kuin mistään ennen ja tulen vielä taistelemaan. Se on tiedostettu valinta. Tulen myös taistelemaan toisen lapseni kanssa, eri asioista.
Molemmista tulee ongelmia, erilaisia.
Molemmista tulee ongelmia, erilaisia.
on hienoa että koet olevasi onnellinen, mutta tuo on ärsyttävää että nyt jo olet kiveen hakannut sen miten asiat tulevat menemään nyt ja tulevaisuudessa. Minä kaipaisin näihin keskusteluihin aina ihmisiä joilla on pikkasen enemmän elämänkokemusta.
osata kauheasti joten erot käytännön elämässä on aika pienet. Vanhemmat hoitaa käytännössä kaiken ja lasten omatoimisuus liittyy lähinnä siihen mitä leikkejä leikitään ja otetaanko nyt punainen vai sininen paita. Siitä se sitten rupeaa kouluiässä muuttumaan. Lapset rupeaa laajentamaan reviiriän, tekemään yhä monimutkaisempia juttuja itse. Koulusta mennään kavereiden luo ja harrastuksiin omatoimisesti jos mahdollista jne.
Olisi kiva kuulla ap:n mietteitä vaikkapa sitten kun hänen lapsensa ovat aikuisuuden kynnyksellä, tuossa 1516-vuotiaina. Uskon että ap:n mietteet voivat olla ihan samat kuin nytkin, mutta uskon että pieni osa mahtipontisuudesta on voinut kadota matkalle :).
Kuopus on 6v. ja paljon hankalampi lapsi, kuin tämä kehitysvammainen lapsi.
Ihana asenne sinulla.
siellä oli yksi nainen joka sanoi että pääasiallinen syy masennukseen oli hänen kehitysvammainen poikansa. Vuosia kasaantunut väsymys. Poika oli vain lievästi kehitysvammainen, asui asuntolassa ja pystyi jopa sellaisiin juttuihin kuin leipominen jne. Silti äiti koki rankaksi sen että oli niin kovin vastuussa pojasta, eronnut ja niin edelleen, eläkeikä lähestyi. Että ei se nyt aina ole ruusuilla tanssimista hyvin pärjäävienkään kanssa.
Aikuisilla on ihan sama meininki ihan vammattomienkin lastensa kanssa. KAtsokaas kun niilläkin voi olla alkoholismia, mt-ongelmia, päihdeongelmia, tai sitten äidillä voi olla ihan muuten vaan sellainen luonne, että projisoi omat ongelmansa lapsiin.
Ei siinä, totta kai monella on myös uupumusta vammaisten lasten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Äiti ei täytä minun veroilmoitustani. Monesti kysyn apua kuitenkin, esim. verotoimistosta. Mies kysyy monesti minulta ym. Olispa kamalaa jos ihan äidiltä kysyisin neuvoa...