***KESÄHELMET TOUKOKUUN LOPULLE***

Jospa minäkin kirjoittelisin pitkästä aikaa.



Onnea Tyttö87:lle pikkuisen johdosta! :)



Varoitus: tiedossa omanapaista tekstiä...



Lepohoito, johon jouduin silloin maaliskuun puolen välin jälkeen tehosi hyvin, vaavi on nimittäin edelleen masussa ja huomenna paukkuu rikki rv 37! En olisi uskonut seitsemän viikon makailun ja jännittämisen jälkeen. Viimeiset kolme viikkoa olen saanut olla kotona, pari viikkoa piti lepäillä ja viikko sitten aloin ja pitikin alkaa liikkumaan ja olemaan jalkeilla. Olenkin sitten joka päivä käynyt miehen kanssa asioilla, niin että tulisi enemmänkin kävelemistä kuin pienissä kotitöissä. On ollut ihanaa huomata, ettei kunto olekaan parin kuukauden makoilun jälkeen ihan pohjamudissa vaan yllätävänkin hyvin olen jaksanut ja vauvakin on liikuskelusta ja pystyasennosta huolimatta pysynyt sisällä :)



Huomenna on loppuraskauden ultra, saa nähdä minkä kokoinen vauva on. Tähän asti on kasvanut melko tarkkaan keskikäyrillä.



Kovin kauaa en usko vaavin enää masussa pysyvän, tasan viikko sitten alkoi limatulppa irtoamaan ja on irtoillut pikkuhiljaa nyt viikon ajan. Eilen ja viime yönä oli enemmän kivuliaita supistuksia kuin ehkä koko raskausaikana yhteensä, mutta ei niin säännöllisiä tai kipeitä että olisi vielä lähtö tullut.



Mahdollinen syöksysynnytys vähän pelottaa. Kohdunkaula kun alkoi minulla valmistautua jo silloin viikolla 29, ja vauva on jo laskeutunut ihan alas. Äidilläni oli aikoinaan sama tilanne kuin minulla, ja hänellä molemmat synnytykset kestivät noin kaksi tuntia. Ensimmäisellä kerralla hän ei edes ollut huomannut mitään limatulppaa, lapsivesien menoa tai yhtäkään supistusta vaan isoveljeni meinasi syntyä tuosta noin vain vessanpönttöön! Onneksi äiti sentään oli silloin valmiiksi sairaalassa... Eli voitte kuvitella että vähän pelottaa sekin että osataanko lähteä ajoissa, ja toisaalta ottavatko tosissaan kättärillä tämän nopean synnytyksen uhan vai käskevätkö vaan olemaan kotona sinnikkäästi suihkussa... Toisaalta ihan "kivakin" jos ei mene mitään 12 tuntia punnertaessa vauvaa ulos, mutta mieheltä meinasi mennä yöunet kun kätilö alkoi kertoilla mitä pitää tehdä jos vauva kertakaikkiaan ehtii syntyä kotiin... Repeämiset ym. pelottaa vähän myös jos vauva kovin nopeasti tulee maailmaan. Onneksi en ole laskenut mielenrauhaani kivunlievitysten varaan vaan pikemminkin haluaisin kaiken menevän niin luomuna kuin vain kestän. On nimittäin paljon mahdollista etten ehdi saada mitään puudutteita...



Yöunet on nyt pätkittyneet kunnolla. Heräilen kahden tunnin välein tosi napakoihin supistuksiin kun on vessahätä. Vauva on niin alhaalla ja painaa, niin ei oikein meinaa vissiin tila riittää, pissaaminenkin alkaa olla tukalaa.



Kiva lukea että muillakin on ollut kaikenlaisia tuntemuksia nyt loppuraskaudesta. Itselläni mielialat vaihtelevat kamalasti, välillä itken onnesta kun ajattelen tulevaa vauvaa ja välillä silkasta väsymyksestä tilanteeseen, ahdistuksesta ja pelosta synnytyksen ja oman jaksamiseni suhteen. Onneksi miehen ymmärrys on riittänyt ihmeellisen hyvin, hän jaksaa olla ihana. Lisäksi huomasin että olen kuin ilmetty esimerkki kirjojen ja oppaiden äideistä joiden kerrotaan kääntyvän sisäänpäin loppuraskaudesta. En välitä nähdä hirveästi muita kuin miestäni ja vanhempiani, tuntuu ettei kukaan muu nyt ymmärrä. Muut sukulaiset ja ystävät tuntuvat osaavan juuri nyt kysellä kaikkea liian tunkeilevaa, sanoa kaikkea mitä en todellakaan haluaisi nyt kuulla ja minkä koen loukkaavana ja tuntuvat osaavan viisastella ja pelotellakin. Jotenkin olen nyt todella herkkänahkaisessa tilassa, ärsyynnyn ja pahoitan mieleni todella helposti. Olenkin sitten pyrkinyt olemaan ihan omassa rauhassa oman perheen kesken. Voi olla että tarvitsen vain aikaa ajatella ja sulatella kaikkea mitä on tapahtunut, viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet ehkä elämäni rankinta aikaa pitkän sairaalassa makaamisen, vauvan keskosuuden pelon ja kaiken muun vuoksi. Lisäksi tarvitsen jotenkin tilaa synnytykseen valmistautumiseen, enkä halua että joku anoppi soittelee kaksi kertaa päivässä että supisteleeko. Jospa tässä jotenkin pää pysyisi kasassa viimeiset viikot tai päivät, ja myös sitten synntyksen jälkeen.



Alkaa kyllä olla sen verran hankala olo tämän masun kanssa että tuntuu että vauva saisi jo tulla, kun on näin hyvät viikotkin saatu kasaan kaikesta huolimatta. Kaikki on onneksi nyt valmiiksi laitettu, vauvan tavarat hankittu ja sairaalakassit pakattu. Nyt vain odotellaan.



Hyviä odotuspäiviä kanssasisarille ja tsemppiä synnytyksiin! :)

Vaniljaa komppaan noissa ruskovillan harsoissa. Vaippaharsoiksi ihan parhaita (ainakin kaikkiin muihin meillä kokeiltuihin verrattuna)!!!!! Hintaa en minäkään muista, mutta eiköhän se ruskovillan sivuilta selviä!



Berry: Kiva kuulla että lepo on auttanut!! Vaikka eihän tuo varmasti ole helppoa ollut. Toivotaan että teillä ei mies kuitenkaan kätilöksi joutuisi vaikka hyvähän se on sellainenkin vaihtoehto tiedostaa jos ei vaan kertakaikkiaan sairaalan ehdikään. Toivotaan että se pieni sieltä tulisi kuitenkin ihan rauhallisessa tahdissa!



Minä olen käynyt kurkkimassa tuolla toukokuisissa ja vähän jännää ajatella että seuraavaksi on meidän kuukausi!! Kohta niitä alkaa kesäkuisia tupsahdella oikein urakalla!!



Eilen saimme sitten pinnasängynkin viimein hankittua ja peitot ja lakanat siihen pestyä. Nyt on tuolla pienelle sänky valmiina!! Turvakaukalokin löytyi ja on nyt sekin pestynä putsattuna!!



Mitäs sitä pitäisi vielä? Sairaalakassia en ole vielä edes miettinyt vaikka tämän raskaushepatoosin (kirjoitinhan jo siitä?) takia saatan hyvinkin pian käynnistykseen joutua elleivät arvot ala laskea. Itseasiassa huomenna olen taas labraan menossa ja sitten keskiviikkona äitipolille lääkäriä tapaamaan. Saa nähdän mitä siellä sanotaan. Kun en vaan sisään joutuisi.



Pönttis rv 36+5

Hei!

Joku kommentoi aiempaa viestiäni, kun pahoittelin, että odotus vielä jatkuu pitkään. En ihan tarkoittanut, että haluaisin vauvan aivan niin ennenaikaisena syntyvän, mutta välillä tämä odotus käy jo hermoille, varsinkin kun täytyy kahta lasta jatkuvasti muistuttaa varomaan äidin mahaa... Olen nyt asennoitunut siihen kesäkuun puoliväliin, ja hyvähän se on, niin kuin sanoitte, vauvan saada vielä lisää painoa ja muutenkin kasvaa.



Olo on itse asiassa jo vähän helpompi, tosin käveleminen on kyllä varsinaista pikkuaskeltepsutusta. Kaupungilla näkee paljon muitakin raskaana olevia, joten sikäli kivaa!



Kukaan ei edelliseen kysymykseeni vielä tarttunut, joten kysynpä uudestaaan: onko teistä kukaan harrastanut äitiysjoogaa tai -jumppaa? Itse yritän vaivalloisesti aina joogaan selviytyä.



Pahoittelut omanapaisuudesta, mukavaa ihanan aurinkoista päivää!



Cedarfalls

36+1

Äkkiä vastaan vain Cedarfallsin (johan on vaikea kirjoittaa :D) kysymykseen. Kävin kansalaisopiston äitiysjoogassa rv 26 alkaen kuuden kerran kurssin ja silloin vielä lähes päivittäin tein sarjoja kotona. Kovasti ensikertalaisena joogasta tykkäsin ja ajattelin jatkaa sitten synnytyksen jälkeenkin. Nykyisin teen kotona lähinnä lantion avauksia ja lantionpohjalihasharjoituksia, koska monet asennot ovat käyneet ainakin itselle raskaiksi. Pää alaspäin meinaa lähteä taju ja selinmaakuulla alkaa oksettaa ja ahdistamaan. Lonkkasäryt meikäläisellä katosi, kun aktiivisesti joogasin, mutta nyt sitten ovat palanneet hieman lievempinä taas kiusaamaan joogailun vähentyessä. Hurjan hyvin olet minun mielestä jaksanut käydä, jos vielä noillakin viikoilla jaksat joogassa ravata! Kannustukseni siihen! :) Toivotaan, että joogasta olisi jotain apua sitten synnytyksessäkin!



blitza 35+5

Kiva oli lukea BERRYn kuulumisia ja hyvä, että pieni on pysynyt matkassa näinkin kauan. Toivotaan, ettet kuitenkaan syöksysynnytystä joudu kokemaan. Itselläni on juuri kokemusta päinvastaisesta, mutta ainakin on kroppa ehtinyt touhuun mukaan.



Onko PÖNTTIS sulla kovin pahat nuo kutinat?



Ite pakkailin sunnuntaina vähän SAIRAALAKASSIA valmiiksi. Eipä sinne kummosiakaan kyllä tarvitse... Ja kaipa tuo mieskin osaa jotain pyydettäessä tuoda.



Tänään mulla oli lääkärineuvola. Kohdunkaula oli lyhentynyt kolmesta sentistä puoleentoista eli jotain on sentään alapäässä tapahtunut. Heti ei ollut mitään tuntemuksia, mut nyt iltapäivällä on ristiselkää jomottanut ja muutenkin supistellut... Neuvolassa oli kaikki muuten hyvin :) Vähän oli verenpaineet korkeemmat kuin aiemmin, mut ei mitenkään hälyyttävästi.



Pylläri 37+2

Neuvolakäynti oli taas tänään. Kaikki oli ihan ok, vielä ei onneksi seuraava kymmenluku painossa mennyt yli :) ens viikolla paukkuu sitten rikki. Th kyseli että pistetäänkö seuraava käynti kahden viikon päähän (kun 39+1), minä meinasin etten tiedä. Sovittiin sitten että ensi viikon perjantaina. Välistä tuntuu tökkimistä kohdunsuulla ja silloin tällöin supistuksia kun rupeaa tekemään jotain, mutta viitteitä synnytyksen käynnistymiseen ei kyllä oo.



TÄnään pistin pinnasängyn valmiiksi ja viikkasin vaatteita valmiiksi. Sairaalakassinkin pakkaamisen sain aloitettua, aika moni tavara vaan pitää muistaa heittää kassiin vasta ennen lähtöä. Pitänee ostaa jotain herkkujakin :)



Muutoista oli puhe tässä joku aika sitten. Silloin meinasin että muutto voi periaatteessa tulla nopeastikin vaikka onkin aika epätodennäköistä. Päätettiin tehdä asialle jotain ja muutetaan miehen työn perässä tampereen seudulle kesällä, kunhan asunto saadaan sieltä järjestymään. Oonkin nauranut kavereille että älkää kysykö missä ja milloin meidän ristiäiset on, mulla ei ole hajuakaan.



t. Nirppa rv 37+2

Pylläri kyseli kutinoista: Niitä mulla ei ole ollut lähes ollenkaan. Siksi onkin vaikeaa ajatella että on jotain niin vakavaa että pitää vähän väliä arvoja mittailla ja lääkärissä ravata. Tällä kertaa jäin “kiinni” ihan vain verikokeessa joka otettiin koska mulla on ollut raskaushepatoosi aiemminkin. Edellisessä raskaudessa hepatoosi löytyi kun neuvolassa valittelin ohimennen kutinaa (joka ei todellakaan ollut erityisen kovaa eikä ollenkaan kämmenissä tai jalkapohjissa) ja terkka sanoi että jos varmuudenvuoksi kuitenkin ne verikokeet otettaisiin. Hyvä että otettiin!! Se voi kuitenkin olla tosi vaarallista lapselle varsinkin jos sappihapot pääsevät oikein korkeiksi.



Pönttis rv 36+6

Berry: Kateeksi käy kun sinulla on noin ihana ja ymmärtäväinen mies. Minulla kans mielialat vaihdellu ja stressaan varmaan turhastakin välillä. Mies ei oo antanu mulle huomiota eikä minkäänlaista läheisyyttä ja olen yrittänyt keskustella hänen kanssa, mutta hän haluski erota joten lähti jo perjantaina, eikä aikonu tulla takas ja puhuminen ei kuulemma mitään muuta... Nyt olen sitten yksin 9,7, 6 ja 11kk lapsien kans ja + rv 34+3 menossa =(







minnaht

Helteet saapuneet ja sitä mukaan voimakkaat turvotukset..saa nähdä mitä huomisessa neuvolassa sanotaan :O

On tosi raskas olo muutenkin. Lonkkaan sattuu koska nukun pääosin vasemmalla kyljellä - mitä suositellaankin kyllä. Vessassa saa täälläkin ravata tosi tiheään ja jos ei ehdi niin tulos on sitten arvattavissa, grrr. Olen yrittänyt vähän lantionpohjalihasjumppaa tehdä mutta pah kun unohdan senkin. Ei muuta mutta edellisen kohdalla pitkän ponnistusvaiheen takia jäi aika pysyväksi lievä inkontinenssi :(



BERRY: No sulla on jännät paikat jos limatulppakin alkaa irtoilla!! Ja tosi hienoo että lepäily on auttanut. Onko sulle sanottu, milloin pitää synnärille lähtee kun tilanne on noin pitkään ollut tuollainen?



MINNAHT09: Siis että ihanko totta jäit nyt loppuodotuksessa yksin lasten kanssa? Oliko eron haluamisen syy joku erityinen? Voimia sinulle ja toivottavasti saatte puhuttua todellakin asiat perinpohjin siitäkin huolimatta, mikä sitten loppuratkaisunne on. Suoraan sanottuna tuntuu tosi epäreilulta sua ja perhettänne kohtaan...





Jeps, iltapalalle ja keräämään voimia sohvalle :)



p ja rv 34+3

Hienoa kuulla että berrynkin pikkuinen pysyi kuin pysyikin matkassa mukana hienoille viikoille saakka! Ja nythän saa sitten jo syntyäkin :) -toivottavasti kuitenkin sairaalaan eikä kotiin!



Minnaht: Iso halaus!! Todella rankka tilanne sinulla nyt. Toivottavasti sulla on sukulaisia tai hyviä ystäviä lähellä, jotka auttavat nyt lasten kanssa. Sunkin nuorin on vielä noin tosi pieni.



ON: Mäkin oon käyny vaklaamas noita toukokuisia :). Alkaa jo noi synnytysasiat pyöriin mielessä ja jännittään oma tuleva koettelemus.. Yölläkin kun herään vessaan niin helposti jään sitten pyöriin sänkyyn ja miettiin synnytystä ja miten oikeen siitä selviydyn tällä kertaa :( . Turvotusta täälläkin, ja supistuksia.. Muuten olo hyvä, joskin jo nyt tosi iso!!



- vanilja rv 34+4

minnaht: Voi ei! Kuulostaa miehen puolelta aika raukkamaiselta ja vastuuttomalta:( Voimia!



Pönttis: Millaisia arvoja sulla on ollut? Mulla oli eka raskaudessa tuo raskaushepatoosi ja kaksi seuraavaa raskautta arvoja seurailtiin, mutta kohosivat vain hieman. Nyt ei ole edes tarkistettu, koska ei kuulemma aihetta. Sitten ottavat verikokeet jos alkaa kutista. Mulla kyllä kutinaa ollut joka kerta ja nyt ei ollenkaan, joten en osaa olla huolissaan. Pitäisköhän kuitenkin tarkistaa...:/



ON: Nyt loma alkaa vaikuttaa:) Viime viikolla olo oli vielä yhtä huono kuin töissä ollessa. Ei supistele juuri ollenkaan. Oon yrittänyt pakkailla muuttokampetta hitaasti kiiruhtaen. Tahti kyllä aika onneton:D



Eniten harmittaa se, että pinna tosi kireällä lasten kans ja nekin jotenkin tosi kiukkuisia kun on kuuma, ja varmaan tämä muutohässäkkäkin niitä jännittää. Mies nukkuu jo raksalla, joten siihenkään ei saa purkaa näitä raskauskiukkuja... Noh, pari päivää ja meidän arki muuttuu aika tavalla. Ihanaa!

Kerrassan ihanaa - nyt sitten äitiyslomaillaan :)



Ihan alkuun pakko kommentoida tuota minnaht:n tilannetta:



Kaikki mahdollinen tsemppaus sulle vaikeaan tilanteeseen. Toivottavasti saat asian setvittyä miehesi kanssa ja ymmärtää olla ainakin apuna ja tukena tulevan vauvan kanssa. Erittäin epäreilua toimintaa!! Hänenkin lapsestaan/lapsistaan on kuitenkin kyse.



ON: Mä siirryn nyt pikkuhiljaa mammavaihteelle ja yritän unohtaa toimiston mölinät ja kiireen. Lupasin tosin vastailla puhelimeen jos soittoja tulee. Ja teen sen kyllä ihan mielelläni. Saapi kerrankin keskittyä vain neuvomaan itse tekemisen sijaan.



Täällä viikkoja siis kasassa nyt 35+0 ja ihanan energinen fiilis vielä. Yhtään ei ole sellainen uh-öh-auh olo :)



Ihanaa ajatella, että tässä menee vielä mahdollisesti kokonainen kuukausi kun saapi laitella rauhassa vaavin tavaroita kuntoon.



Meillä on ihan kaikki vielä kesken... siis ihan ihan ihan kaikki.



Sairaalakassin voisi tietty pakata viimeistään tuossa kesäkuun alussa. Toukokuun puolella aattelin keskittyä vain olemiseen ja ehkä hiukan vaavin tavaroiden laitteluun. Jos vaikka kokoisi pinniksen ja hoitopöydän?



Peipposka rv 35+0

Aikamoiseen tilanteeseen minnaht miehesi sinut jätti! Voimia todella ja toivottavasti saat lähipiiristä apua loppuajaksi ja lasten kanssa.



Onkohan Berry päässyt nyt jo toimiin? Niin "hyvältä" tilanteesi jo kuulosti. Hyvin kyllä vuodelepo auttanut, kun noin hyville viikoille mennyt.



Taitaa alkaa lähes kaikilla kesäkuisilla pikkuhiljaa äitiysvapaat alkaa, ei olisi voinut paremmissa keleissä alkaakkaan:)



Itse olen täysin valmis jo synnärille, viikot nyt jo niin hyvät ettei varsinaisesti ennenaikaisesta enää ole kyse. Jotenkin nyt jo harmittaa etten ole osannut nauttia raskausajasta niin paljon kun odotin ja halusin. "Vaivaa" toisensa perään ollut ja ei ole oikein hyvä olo ollut. Vatsa on ihana ja ihania hetkiä on ollut vauvan kanssa kun pyöriskellyt. Nyt en niistäkään enää oikein nauti kun liikkeet tekee kipeetä. Pää painaa pahasti alapäässä ja vauvan liikkeet pahentaa tunnetta että alakerta repeää. Supistuksia tulee edelleen paljon, mutta eipä ne kai niin vaarallisia ole kun pari viikkoa sitten jo lääkäri sanoi että varautua lähiaikoina lähtöön ja tässä edelleen ollaan. Lääkärin lepokäsky päättyi menneellä viikolla, mutta eipä kyllä kävelylenkkejä tms pystyisi tekemäänkään tai mielenkiinto tehdä yleensäkään mitään menee jo aamulla kun ennen ylösnousua tulee ensimmäiset kipeet supistukset. Pissahätä on lähes koko ajan, silti lähes mitään ei tule kun pöntölle istuu. Ja pienikin hätä aiheuttaa lisää supistuksia.

Tää kaikki on kyllä aiheuttanut sen että mielialat vaihtelee reippaasti. Harmittaa kuinka lyhyt pinna on ja miten hermostun välillä aivan turhasta. sitten tuleekin itselle itku kun turhaan suuttunut. Mielipuolista! En tosiaan ole tälläinen aiemmissa odotuksissa ollut. Toivottavasti pää rauhottuisi synnytyksen jälkeen, muuten perhekkin saa varmaan hermoromahduksen.

Kuumuus aiheuttanut aikamoiset turvotukset:/ neuvolatäti kauhisteli mun jalkoja, on ihan sinipunaiset suonipullistumista ja suonikohjuista ja nyt vielä kahtakauheammin kun turvonneet, ei hameita tarvitse enää ikinä pitää.



Eilen pakkasin sairaalakamppeita itselle valmiiksi, pojille vaihtovaatteet hoitoa varten ja vauvalle kotiintulovaatteet kaukaloon. Vaikea keksiä mitä vauvalle ottaisi vaatteiksi kun näistä ilmoista ei tiedä. Mies tietysti saa tuotua mitä tarvitsee, mutta luulen että hänellä vielä enemmän olisi pohdittavaa mitä tuo jos en mitään valmiiksi laita:) Viikonloppuna meinattiin koota pinnasänky ettei jää sitten miehen kontolle. Kaikki muuten alkaa olla pesty ja laitettu valmiiksi.



No se valituksesta ja tsemppiä kaikille loppuaikaan!



Mammatus rv 36 tasan

Tuli eilen illalla jostain syystä ihan sellanen tunne, et vauva alkaa oikeesti pian syntymään. Luultavasti tämä on nyt vaan pään sisällä tää tunne, koska ei paljonkaan supistele tms. Jotain menkkamaista kipua on nyt alkanut olla ja se ilmeisesti on hyvästä vaan. :) Mut ihan hyvä että alkaa päästä tuo synnytys niin on siihen ehkä helpompi alkaa varautua.. Tai voiko siihen nyt ensikertalainen niin paljon varautua.



Aika pelottavia ajatuksia on nyt kyllä pyörinyt mielessä. Kai se sairaalakassikin pitää vaan valmiiks laittaa vaikka lääkäri kuinka uhkaili yliaikaisuudella. Eihän sekään nyt voi varmaks mitään sanoa kun ei tunne mun kroppaa. Tuskinpa ne paikat kaikilla samaan tahtiin aukee. ;)



Neuvolasta jäi taas pitkästä aikaa hyvä mieli. Kolme viime kertaa (vai jopa neljä) on ollu jotenkin ahdistavia. On tullut painosta palautetta, mun huonosta hempasta ja raudan syömättömyydestä, on jätetty raskausmyrkytyksestä epätietoinen olo ja tädit on vaihtunu tiheesti.. Nyt kuitenkin kun oli taas se tuttu th siinä niin oli niin paljon rauhallisempi mieli eikä tullut mitään typeriä kommentteja. Toki nyt olin ekaa kertaa "laihtunut" eli paino -400g, hemppa oli noussut kahdes viikos 110:sta 125:een, pissat ja paineet oli ok.



Mut on kyllä ollut inhottavaa että nuo terkkarit on vaihtunu vähän väliä.. Ja on ollut jotain harkkareita paikalla.. Toki ne on kysyneet et onko ok että ne siinä on, mut kerrankin kun oletin sen vaan istuvan ja seuraavan sivusta, niin se hoitikin sit koko käynnin ja oli sit aika säätämistä. Sf-mitta oli toisen mielestä neljä senttii enemmän ja toisen mielestä pissa ok ja toisen mielestä ei.. No oishan sen voinut siitä komentaa pois, mut ei vaan jotenkin viittinyt..



Turvotus alkaa pikkusen jo ottaa päähän. Sopivia kenkiä ei ole ja muutenkin kävely semmosta ankkamaista vaappumista. Tulee niin semmonen hei-mä-oon-raskaana-kattokaa-kaikki -olo. Ooteko muut kiinnitäny muuten huomioo siihen miten paljon ja häpelemättä ihmiset tuijottaa mahaa! Ihan kaikki tuijottaa. Lapsilta se on vaan söpöä kun ne ihan pysähtyy pää kenos kattomaan, mut muilta se alkaa pikkusen ärsyttää.. Vaikka tietääkin et ne kattoo vaan mahaa, ei muuta.



Nyt lähen kauppaan ja ostan mansikoita! Kermavaahtoa tietty ainakin yhtä paljon kun mansikoita. Voi taivas että ne on hyviä! :)



Panumilla rv 37+1

Täälläpä on taas vilkasta keskustelua. Se on mukavaa se! Nyt on kyllä hyviä ja huonoja uutisia odottajilla. Erityiskannustus Minnaht:lle! Erouutiset on niin ikäviä ja vielä erittäin ikävältä kuulostaa tuollainen!



Taitaa taas tulla omanapaista teksitä kerrassaan, joten syytä varautua..



Eilen oli mielenkiintoinen päivä. Ensin aamulla oli neuvoa+lääkärikäynti. Pissa ok, verenpaine 114/64, paino jotain +630g/viikko (jatkuvasti on ollut juurikin tuollaista painonnousua) ja nyt on vissiin tullut 10,5 kg, eli ihan mun odotusten mukaan. Hemoglobiini on ollut koko raskauden niin hyvä, että ei tällä kertaa mitattu ollenkaan.



Sykkeet vauvalla oli 150, liikkuikin tietty juuri samalla ;). Järkytys sen sijaan oli Sf- mitta! Viimeksi jäi vähän epämääräinen tunne, että kasvaako vauva hyvin, kun kolmessa viikossa mitta oli kasvanut 27 cm:stä 28 cm:iin. Mittaajana viimeksi oli harjoittelija.



Nyt lääkäri mittasi niin sai mitaksi ensin 36 cm ja tarkasti vielä uudelleen ja sai 35 cm. Eli keskikäyrän alapuolelta mentiin yli yläkäyrän! Ensi viikolla on neuvola, ja lääkäri totesi, että odotetaan sen mittauksen tuloksia, ennen kuin lähete kokoarvioultraan laitetaan (siis jos tarvetta). Lohdutti vielä, että lapsivettä saattaa olla paljon (eikö sekin voi kertoa, että jokin on vialla..?), eikä Sf- mitta välttämättä tarkoita isoa vauvaa. Näin olen ymmärtänytkin, mutta ei kai tuollainen pompsaus paljon muuta voi olla?



Toisaalta alkushokin jälkeen ajatukset vähän ovat tasoittuneet ja iso vauva tulee, jos on tullakseen. Lääkärin/kätilön arvion mukaan sitten mennään synnytystapaa mietittäessä, ei siinä sen kummempaa. Jotenkin ajatuksissa on ollut, että on olemassa joku "ihannevauva", joka on suht pieni eli ehkä joku 49 cm ja 3500 g. Tämäkin on nyt sitten sisäistettävä, että ihannevauvaa ei ole olemassakaan (korkeintaan käyrillä). Tätä tulevaa lasta kyllä rakastan, oli hän minkä kokoinen tahansa (senkin tajusin vähän sulateltuani).



Eilen olimme myös miehen kanssa tutustumassa synnytysosastoon. Siitä ehkä viimiestään tuli ajatuksiin lopullisesti synnytys ja sen lähestyminen. Oikeastaan se voi olla milloin vain, vaikkakin sisätutkimuksessa paikat olivat kiinni, mutta pehmenneet. Nyt ohjelmassa on sairaalakassin pakkaaminen jossakin vaiheessa.



Muuten vointi on ollut erinomainen. Pahemmin ei ole turvotuksia ollut, vaikka kuumuus aika lailla häiritsee, lähinnä nukkuessa tosin. Viime yönä oli kuumuuden lisäksi melkoinen ukkosrintama tässä liikkeellä, jäi yöunet neljään tuntiin, kun ukkonen jyrisi noin kolme tuntia. Jännitin aika paljon myös sitä, että rakennuksella kaikki olisi, kunnossa, kun meillä ei ole siellä vielä kattoa, vaan pelkillä pressuilla mennään vielä ensi viikko.



Välillä on vähän menkkamaista "särkyä" mutta supistuksia ei kyllä vieläkään oikein ole. Kai ne alkavat vasta synnytyksen käynnistyttyä. Vielä riittää mielenkiintoa ottaa selvää, millainen loppuraskaus on. Vielä ei ole mikään kiire syntyä..



Lilium 36+1

Moi!

Samaistun Mammatuksen alkertakipuihin. Itselläni on parina viime päivänä vihlonut häpyluuta oikein kunnolla kun vauva nyrkkeilee alavatsaan. Sattuu hitosti, mutta onneksi loppuu heti kun liikkeet loppuu. Oon ollut huomaavinani että jos rakko on täynnä niin silloin tuntuu vielä pahemmalta.



Tosiaan te jotka olette pari viikkoa edellä alkaa olla h-hetki kohta käsillä, edelleen toivon itse pääsevän tuonne viikolle 37. Nyt näyttää jo kyllä paremmalta, sairasloma ja lepo tekevät tehtävänsä ja vointi on kohentunut huomattavasti. Maalle tekee mieli hirveästi näillä säillä, mutta en taida uskaltaa lähteä kun paikalla ei ole ketään ajokortin kanssa.



Äitiyspakkauskin saapui vihdoin - taidan olla vika tästä ketjusta joka sen sai. Johtui siitä että töissä pidättelivät papereita summien laskemiseksi. Lopputulemana sain sitten 2010 pakkauksen.



Tsemppiä Minnaht:lle, toivottavasti saatte asiat järjestymään!



UnduS 34+4

Huh hellettä täälläkin!



Ihan ekaks, tsemmpiä Minnath:lle! Ei enää vois pahempaan aikaan käydä mitään tollasta! Kamalaa. Toivottavasti asiat selviää ja pääsette hyvään lopputulokseen.



Ja tsemppiä kaikille joilla helle on tuonut turvotusta tai muuten ankeaa oloa mahan kanssa. Täällä tämä täti on niin turvonnut jaloista, että mitkään normikokoiset housut tai kengät ei mee jalkaan ja jalat on tosi kipeet kun kaikki liikkuminen sattuu. Ne on ihan semmoiset tukit. yhtä paksut reidestä alaspäin. Nilkat? Mitkä ne on?!



Entiedä, että hirvittääkö vai ei mutta viikon päästä on sitten vauva sylissä! Tasan siis viikko enää. Iik! Jotenkin vaan kokoajan tuntuu vauveli niin kaukaselta mutta aika vähissä tässä on päivät enää... Olis jo korkee aika alkaa laittaa vauvelin tavaroita kuntoon. Kun ei ole sitä omaa huonetta vielä pikkuiselle niin on jotenkin sellainen olo, että mihin laittaa mitäkin kun ei ole omia paikkoja. Vaipatkin vaihdan ihan keittiön pöydällä ja pikkuinen joutuu nukkumaan vaunuissa. Onneksi on sentäs hyvät vaunut missä nukkua ja tavallaan ihan kätevääkin, niitä on ainaki helppo keinuttaa!



Mies ei tuu synnytyssaliin mutta muuten siis tulee mukaan. Synnytyssaliin tai paremminkin leikkaussaliin tulee mukaan mun täti, pitämään varmaankin kädestä kiinni ja jutteleen mukavia! Ei tarvitte ainakaan olla yksin kenenkään armoilla. :) Mies tulee sitten heräämöön ja vauvelia hoitamaan mutta leikkaukseen hän ei halua joten se hälle suotakoon sitten.



Taisin jo aikaisemminkin valitella, että ärsyttää, että miehen isyysloma ei ala heti! Synnytyspäivän ja seuraavan sai pekkasta mutta sitten joutuu meneen vielä viikoksi töihin! Mä oon sairaalassa varmaan vielä ma ja ehkä tiistainkin mutta tulee vähän käytännön ongelmia sitten kun jonkun pitäisi kuitenkin viedä vanhempaa lasta tarhaan ja hoitaa häntä! Juu ei, ei onnistu isyyslomat heti mutta onneksi sentäs sain veljen perheen apuun ja Wantsu menee heille hoitoon niin pitkäks aikaa ku on tarvis, eli kun mä oon sairaalassa, mies töissä.. Ja sitten kun kotiudun niin taas lisää ongelmia, että kuka vie Wantsun tarhaan jne ku mä en taida olla ihan parhaimmillani haavan kanssa.. Ärsyttää!! Lakkoo kyllä pukkaa lakon päälle miehen alalla mutta isyyslomaa ei tipu silloin ku pitäis! Murr!



Nyt meen kyllä taas laitteleen hieman vaatteita ja muuta tarvetta kaappiin niin olis edes vähän valmiimpaa vaavin tulla tähän maailmaan!



Jaksuja kaikille mammoille! Kohta meillä kaikilla on vaavelit sylissä!



adore ja wille 38+0

Minnaht09: Todella kurja tilanne sulla. Voimia vaan kamalasti!! Toivottavasti saatte asianne selvitettyä!!!!!



Onnelinenmamma: En oikeastaan tiedä millaisia arvoja mulla on ollut. Ei varmaankaan ihan kamalia kun kokoajan määrätään vaan uusiin kokeisiin ja saan uusia lääkärinaikoja.



ON: Adursalia nyt tosiaan olen reilun viikon ajan syönyt ja joku arvo olikin jo lasku suunnassa, mutta sitten taas joku toinen nousussa. Viimeisinpiä sappihappoja pitäisi vielä tänään iltapäivällä soitella ja kysyä kun eivät vielä eilen olleet tulleet. Sitten taas lauantaina äitipolille käyrälle, maanantaina labraa ja keskiviikkona taas äitipolille lääkäriin.



Alakerrassa oli jo vähän jotain tapahtunut: paikat pehmenneet, kohdun ulkosuu vähän avautunut, mutta sisäsuu tiukasti kiinni, kaulaa 2cm. Painoarvioksi lääkäri laittoi 3511g!!!! Viime viikkoinen lääkäri oli merkinnyt 2850g Voiko muka pieni kasvaa viikossa melken 700g?! Ei taida olla ihan paikkaansa pitäviä nuo mittaukset kuitenkaan?! No luotan eniten omaan tuntemukseeni: tuntuu huomattavasti pienenmältä kun meidän keskimmäinen joka syntyessää painoi 4290g ja 53cm Ei sinäänsä siis mikään jättiläinen, mutta ei mun vatsaan sen isompaa ipanaa olisi sopinut (ainakin niin tukalalta viime päivät/viikot tuntuivat!!!!!). Niin ja hän syntyi rv 38+6 eli nyt tämän hetkisistä viikoistani ei olisi enää kahta viikkoakaan.



Sairaalakassista: Joo vieläkään sen eteen en ole mitään tehnyt.. Mutta tuossa jo mietiskelin että voisin ostaa jo kassiin omat shampoot, hammastahna ja -harjan sun muut hygieniasysteemit. Niitä en sitten kuitenkaan enää lähdön hetkellä muista, enkä ole ihan varma osaako mieskään oikeita tuoda.. Niin tottahan siellä sairaalassakin pesuaineita on, mutta jotenkin tykkään kun on omat mukana!! Niin ja terveyssiteitä!! Imetysliivit ja liivinsuojuksia!!! Mulla ainakin on tullut sitä maitoa aluksi niin hurjasti että muutoin on paita kokoajan märkänä!!



Tulipa taas kamalan omanapaista tekstiä…



Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!!!!



Pönttis rv 37+1

Adorelle vielä: Olen aina pitänyt jotenkin itsestään selvyytenä että isyyslomasta vaan ilmoitetaan työnantajalle.. (tyhmä minä..). Mutta meillä ei ainakaan olisi sitä vaihtoehtoa että minä olisin sairaalassa ja ohops.. missäs lapset jos mies olisi töissä?! Minä kun olen pph niin ei meillä kuopuksella edes ole mitään tarhapaikkaa eikä isommilla iltapäiviksi mitään.. Taitaa vaan olla niin että meillä miehellä on siis siinä suhteessa hyvä ja reilu työnantaja kun ei tuollaista ole tarvinnut edes miettiä!!!



pönttis

Jaksamista minnath:lle: Onko kunnallasi mahdollista tarjota sinulle apua yllättäen muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Kodinhoitoapua ym. vauva synnyttyä tai ylipäänsä vaikka vain keskusteluseuraa, jolle voi puolueettomasti purkaa mieltänsä.



Samaistun täysin turvotuksesta kärsiviin raskaussisariin. En ole aiemmin kärsinyt turvotuksesta, mutta nämä lämpimät ilmat ovat saaneet sormukset napsahtamaan poikki ja vaatteiden saumat uppoamaan syvälle ihoon. Paino ei ole noussut (koko raskausaikana 5,5 kiloa), ja pissa on ollut puhdasta. Kaipa tämä tosiaan johtuu vain tästä lämmöstä.



Meillä mies vaihtoi toukokuun alussa työnantajaa ja saa pitää isyysvapaata heti vauvan synnyttyä vain muutaman hassun päivän. Työnantajalla on oikeus evätä isyysvapaa, ellei sen tarpeesta ole ilmoitettu kahta kuukautta aiemmin. Koska työnantaja muuttui viime metreillä, ja mies astui suuriin saappaisiin, ei työnantaja pysty antamaan hänelle isyysvapaata heti vauvan synnyttyä.



Tilanteena tämä on hieman ikävä, koska ellei synnytys käynnisty spontaanisti alkuviikkoon mennessä, ensi viikolla on suunniteltu sektio edessä. Tämä siis siksi, että vauva on lantion sijasta kiinnittänyt päänsä kylkiluideni alle (käännösyritys ei onnistunut, koska kohtuni on niin pieni ja vauva täyttää sen jo kokonaan). Kuopushan on seuranani kotona päivät, joten kai sitä pitäisi miettiä jonkinlaista kotiapua niille päiville, kun mies on töissä ja leikkaushaavan puolesta tulee ottaa rauhallisesti. Pelvimetrian mukaan siro vauva mahtuu kyllä syntymään peppu edellä, ja päädyimme siihen, että jos synnytys käynnistyy ennen sovittua leikkauspäivää ja vauva on sopivassa asennossa, yritän ensin alatiesynnytystä. Mutta viikon 39 tultua täyteen vauva leikataan (pelkään, että kasvaa liian isoksi ja jää jumiin) jokatapauksessa. Vauvan painoarvio on tällä hetkellä noin 2,8 kiloa. Viime viikolla 2,6 kiloa. Kaksi aiempaa lasta ovat syntyneet kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ja toinen painoi juuri kolme kiloa ja toinen jäi senkin alle, että samaa kaliiberia taitaa tuleva sisarus olla.



Moni alkukuun odottaja näyttää olevan jo malttamattomana. Itsekin alan olemaan valmis vauvan saapumiseen. Havahduin siihen samaan tunteeseen kuin aiemmassa ketjussa moni muukin, että en ollut henkisesti ollenkaan valmistautunut siihen, että kohta meitä on jo viisi, ja mitä kaikkea se tuokaan tullessaan.



Viikosta 30 asti kohdunkaula on ollut poissa ja pehmeä, ja nyt viimeisen viikon ajan jo parille sormelle aukikin. Parina viime päivänä on vaivannut kuukautismainen jomotus, mutta mitään konkreettista ei ole vielä tuntunut. Sairaalakassikin on pakkaamatta, mutta vauvan tavarat ovat sentään valmiina, ja tulevista isosiskoista vanhempi ei meinaa uskaltaa lähteä kouluun, jos koulupäivän jälkeen äiti ei enää olekaan kotona. Ja kyllä sitä itsekin illalla nukkumaan mennessä miettii, josko tänä yönä tulisi lähtö laitokselle.



mimmie ja Perätila-Bertta 38+0