Riepotin lasta, kaduttaa.

tottakai tuollainen on lapselle vahingoittavaa. En minä sinulle suostu sanomaan, että ei lapselle mitään traumoja tuosta jää. Kyllä voi jäädä. Hae apua itsellesi. Tuo ei saa enää koskaan toistua.

siksi traumoja pelkäänkin. Mistä saisin apua?



ap

siksi traumoja pelkäänkin. Mistä saisin apua? ap

teidän kunnassa saisit apua. Perheneuvola ainakin on hyvä paikka. En tiedä miten teidän kunnassa tämä on järjestetty.

mainitsin neuvolassa huonoista öistä, reissutyössä olevasta miehestä ja väsymyksestäni, mutta apua en saanut. Pelkään, että vähättelevät asiaa, kun en lyö, ravistele tms. tarraan vaan käsivarresta liian kovaa ja saatan taluttaa vastentahtoisen lapsen esim. pukemaan. Jälkiä ei tule, ei mustelmia tai muutakaan. Osaan katua ja pyytää lapselta anteeksi. Voisikohan perheneuvolaan ottaa suoraan yhteyttä vai aina neuvolan kautta?



ap

mainitsin neuvolassa huonoista öistä, reissutyössä olevasta miehestä ja väsymyksestäni, mutta apua en saanut. Pelkään, että vähättelevät asiaa, kun en lyö, ravistele tms. tarraan vaan käsivarresta liian kovaa ja saatan taluttaa vastentahtoisen lapsen esim. pukemaan. Jälkiä ei tule, ei mustelmia tai muutakaan. Osaan katua ja pyytää lapselta anteeksi. Voisikohan perheneuvolaan ottaa suoraan yhteyttä vai aina neuvolan kautta? ap

ja neuvolassakin voit sanoa painokkaasti kaiken sen, mitä nyt täällä kirjoitit. kerro, että tarvitset apua.

jos näin on käynyt kaksi kertaa parin vuoden aikana, niin enpä nyt välttämättä lähtisi asiaa perheneuvolassa tms. puimaan. Toki jos ap:sta tuntuu, että näin tulee helposti tapahtumaan uudestaan ja uudestaan, niin siinä tapauksessa asiaan kannattaa puuttua jo nyt.

kun on mennyt överiksi ja itseasiassa mielestäni riepottaminen käsivarresta on vielä pieni asia verrattuna siihen, mitä monet tekevät lapsilleen mutta eivät koskaan kehtaa myöntää sitä.



Mutta mitä tehdä nyt:



1) PYYDÄ lapseltasi anteeksi. Kerro, että äiti teki täysin väärin ja vanhemmat eivät saa suuttua näin. Kerro, että et pystynyt hillitsemään vihaasi ja lupaat tästä lähtien sen hillitä. Pyydä uudelleen vielä illalla anteeksi kertaa tämä. Kerro, että lapsi ei toiminut oikein ja mutta äitikään ei olisi saanut suuttua näin paljon.

2) Ole ylpeä itsestäsi siinä mielessä, että myönnät tehneesi väärin ja tunnet siitä ilmeisesti mieletöntä syyllisyyttä. Tämänkin viestin lukee moni äiti, joka tehnyt näin useita kertoja mutta ei voi sitä itsellensä myöntää.

3) Myönnä itsellesi, että et ole täydellinen äiti, vaan olet väsynyt ja tarvitsisit hieman aikaa itsellesi -- tee se jo tänän.

4) Onko rimasi liian korkealla? Miksi teidän piti mennä ulos alunperin? Olisiko poika halunnut vasta sen jälkeen, kun olisit lukenut hänelle yhden kirjan tai leikkinyt hänen kanssaan?

4) Meillä välillä joutuu ottamaan tiukasti kädestä ja viemään -- se ei ole riepottelua.

mainitsin neuvolassa huonoista öistä, reissutyössä olevasta miehestä ja väsymyksestäni, mutta apua en saanut. Pelkään, että vähättelevät asiaa, kun en lyö, ravistele tms. tarraan vaan käsivarresta liian kovaa ja saatan taluttaa vastentahtoisen lapsen esim. pukemaan. Jälkiä ei tule, ei mustelmia tai muutakaan. Osaan katua ja pyytää lapselta anteeksi. Voisikohan perheneuvolaan ottaa suoraan yhteyttä vai aina neuvolan kautta? ap

Kukahan näin ei olisi joskus tehnyt? Harva vaan ymmärtää tehneensä mitään väärää. Se raja on niin häilyvä, mikä on jonkun mielestä on satuttamista jo mikä ei tällaisessa tapauksessa.

No voi hyvänen aika. eikö lasta saa pakottaa pukemaan? Tuleeko siitä traumoja? Alastiko pitäisi antaa ulos lähteä?

että kuopuksen ollessa vauva, tuota tapahtui muutaman kerran isomman kanssa, hänkin silloin vasta kahden vanha :( Ei siis ollut silloin kertaluontoinen tapahtuma. Isomman kanssa ei tuon jälkeen ole tarraamisia ja riepotuksia tapahtunut.

Nyt sitten kuopuksen uhmassa taas pari kertaa.



Ollaan kai liian "normaali" ja hyvinkoulutettu perhe normaalikäytöksisine lapsinemme, ettei neuvola ottanut asiakseen auttaa väsymyksen kanssa, kun muita ongelmia ei ole.



ap

mutta pakkohan sinun jotain oli tehdä, että lapselle saat vaatteet päälle.Enpä usko, että lapselle mitään traumoja jää.Nykyajan lapset on pumpulissa kasvatettu muutenkin.Pyydä anteeksi lapseltasi ja yritä välttää vastaavaa tilannetta.

Meillä ainakin harva se päivä jonkun uhmiksen kanssa saa tapella pukemisesta ja kyllä sitä vaan joutuu kovempaa pitämään kiinni että pysyy sylissä ja että saa vaatteet päälle.



Jos et pidä kiini ja pue puoliväkisin, ei koko päivänä pääse lähtemään minnekään.



Järki käteen, hoi!

Oma lapsuuteni ei ollut kurituksen suhteen ihan normaali, jos nyt muutenkaan. Varsinkaan henkisesti. Tämän vuoksi pyrin itse äitinä valitettavasti täydellisyyteen, enkä aina osaa suhteuttaa mikä on tavallaan normaalia ja mikä ei. Näiden riepottamisten jälkeen mietin ja märehdin asiaa vielä monta päivää ja menetän yöuneni.

Vastaaja nro 8 antoi paljon mietittävää. Kiitos sinullekin. Tiedostan, että fyysinen reagointi lapsen uhmailuun on väärin, en kai muuten sitä katuisi. Mutta en osaa suhteuttaa asiaa. Pyydän AINA anteeksi tekoani ja kuten 8 ehdotti, käydään yhdessä läpi se ideaalitilanne. Kotona kun ollaan, meillä ei pidetä tiukasti kiinni aikatauluista eli kirjan ehtii lukea tai legoauton rakentaa, mutta tietty rytmi on päivässä normaalisti.



En tiedä. Kohautellaanko perheneuvolassa vain olkia, jos kerron, että pelkään tekeväni näin taas kuukauden-kahden päästä uudelleen? Vai pidetäänkö tätä "normaalina"?



ap

Tarraaminen ei liittnyt siihen, että pukisin lasta. Sellaisissa tapauksissa on taaperon kanssa käytetty tiukkaa otetta, muttei tällaista. Tämä tapaus liittyi siihen, että 4-vuotiaan pitäisi mielestäni jo itse pukea ne mitä osaa. Tähän ei lapsi ollut halukas ja siinä sitten hermostuksissani ja pitkän aikaa maleksimista katsottuani riepotin. Pukea hän kyllä antaa, mutta vaadin häneltä jo hieman omatoimisuutta. Apuna olen tietenkin, mutta kaikkea en nelivuotiaalle suostu pukemaan.



ap

kyllä mä ainakin nostan tuon tuostakin kiukuttelevan vajaa 2v. tyttösen haalarin selkämyksistä pois pahan teosta. Yleensä neiti kyllä vaan nauraa (mikä muuten on ärsyttävää!!) ja hetken päästä on taas tunkemassa äidin tulppaaneita suuhun. Tiedä sitten onko tuo nyt niin traumatisoivaa.. ! joskus kun on meinannu mennä johonkin vaaralliseen paikkaan niin olen kyllä riuhtassu siitä mistä olen kiinni saanu,mutta ehkä se nyt on eri asia sellasessa tilanteessa.

Otitko siis ihan kunnolla vaatteista kiinni ja heittelit pitkin seiniä vai mitä?



Kyllä mäkin olen joutunut ottamaan uhmaikäistä puvun rinnuksista kiinni, kun ei muuten mene sanoma perille. Ja välillä otan kädestä kiinni ja talutan vasten lapsen tahtoa. Mutta en kuitenkaan "riepottele", mulla on siitä sellainen mielikuva että lasta heitellään ja ravistetaan...

esikoinen on osannut pukea reilu kaksivuotiaasta itse päällensä ja nyt 4-vuotiaana yhtäkkiä "unohtaa" miten puetaan päälle. Siinä kun keskimmäinen pitäisi pukea ja vauva huutaa niin menee hermo. Pari kertaa olen riuhtaissut esikolta housut pois jalasta, istuttanut kovakouraisemmin nurkkaan, pukenut nuoremmille päälle ja sen jälkeen kysynyt osaako jo pukea päälle. Jos ei osaa, niin ulkoilemme hetken ilman esikoista. Yleensä kun tulen toistamiseen kysymään niin on vaattet jo päällä. Sitten käydään tilanne läpi, kummatkin pyytää anteeksi ja jatketaan päivän touhut normaaliin tapaan.

Pidätkö itse toimintaasi normaalina ja hyväksyttävänä? Voimankäyttöä sopivana suhteutettuna tilanteeseen?



17: En missään nimessä mitenkään heiluttele tai ravistele lasta! Parempaakaan sanaa en tähän hätään keksi. Nappaan liian rajusti käsivarresta kiinni ja sitten raahaan.



ap

Jotain suhteellisuuden tajua jookos.



Lapselle on asetettava rajat, jos ei tottele puhetta niin voi siirtää ja joskus napakastikin.

Teen vastaavaa vähän väliä eikä edes kaduta. Uhmaikäinen on jotenkin hallittava, ja joskus se ikävä kyllä vähän sattuu.