Lue keskustelun säännöt.
Minusta pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on puolison menettäminen!
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain onnettomuuksissa voi olla, ettei näin käy.
Tätä en edes viitsi kommentoida tämän enempää,tulee muuten sanottua liiankin pahasti :(
että ensin on mies ja nainen jotka rakastaa toisiaan ja joille toinen on kaikki kaikessa...Lapsen syntymän jälkeen mies ei olekaan enää tärkeä vaikka ilman häntä lastakaan ei olis!Käsittämätöntä!
Mutta luulen että jos suhde puolisoon on erityisen läheinen kuten minulla, niin ajatus siitä että lähtisi koko loppuelämälle ajateltu elämänkumppani sekä aikuinen tuki ja turva, on musertava. Se tuntuu hirveän pelottavalta, jäädä yksin, menettää ihminen jonka kanssa jaat yhteisymmärryksessä arjen ja unelmat.
Lapsen menettämistä en pysty kunnolla sen sijaan edes ajattelemaan, sitä suojaa jotenkin ajatuksen tasolla ettei pääse edes analyysiin asti. Mutta toisaalta lapset itsenäistyvät ja jättävät tavallaan vanhempansa muutenkin. Mutta silloin suree ehkä enemmän lapsen vuoksi kuin itsensä, koska lapsen kuuluisi elää kauemmin kuin sinun. En tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on puolison menettäminen!
Ei lapsen...
"Puolison voi aina korvata, lasta ei koskaan"
Ei ko. lause käy kyllä minun järkeen.. Ei se puolisokaan olisi enää sama, jos uuden tapaisi rakkaan miehen/ vaimon kuoleman jälkeen. Ja miksi yleensäkin pitäisi KORVATA, kumpaakaan?!
Mielestäni ei voi edes verrata lapsen ja puolison kuolemaa. Molemmat on rankkoja asioita ja menetyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastan miestäni valtavasti, mutta kyllä hän on lasten takana
Joo mäkin luulin aikanani että aurinko nousee ja laskee miehen mukaan, mutta niin ne tunteet vain muuttui vuosien mittaan. Rakkaus lapseen on pysynyt ja on pyyteetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitte jos on kokenut kummatkin menetykset niin voi oikeasti sanoa kumpi oli kamalampaa. jos sitä nyt pitää vertailla kumpi kamalampaa. eiköhän ne on kumpiki, ja helppo se on nyt sanoa kun sitte kohdalle osuu.
Ei lapsen...
ap on siis näitä läheisriippuvaisia.
Kyllä lapsen menttäminen on kaikista kamalampaa mitä voi vaan ihmiselle tapahtua. Siitä ei toivu koskaan.
Monet lesketkin menevät jopa uudelleen naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa olen menettänyt sekä miehen että lapsen ja uskokaa tai älkää mutta pahempaa oli menettää mies!
Tai sit se jätti ja petti.
Ja aika paska äiti taisit olla kun et lapsestasi välitä, vai veikö mies senkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa olen menettänyt sekä miehen että lapsen ja uskokaa tai älkää mutta pahempaa oli menettää mies!
paitsi olen nähnyt kuinka vaikeaa entiselle anopilleni oli oman pojan menettäminen. Eli olen menettänyt puolison. Torjutuksi tuleminen on kyllä minulle ollut elämässäni suurempi suru kuin miehen kuolema. Mieheni ei kuitenkaa halunnut erota minusta, eikä halunnut kuolla, niin vaan sattui. Paljon pahemmin koski se että joku valitsi olla pitämättä minusta.
Voisiko kukaan paremmin narsismia kuvailla... Pahemmin kuin miehen kuolema koski se , että joku ei välittänytkään sinusta?
Herää nainen, on PALJON ihmisiä jotka eivät välitä sinusta, eivät välitä sinusta vaikka tuntevat, eivätkä halua edes tuntea sinua kuntajuavat millainen sisimmältäsi olet!
Minusta on ihan oikein ajatella noin. Tavallaan tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että tunnen päinvastoin, eli ajattelen, että lapsen menettämisestä en pääsisi mitenkään yli. Kyllä sen parisuhteen pitäisikin olla ykkönen, lapset ovat vain sen "sivutuote", noin niin kuin kärjistetysti... Mutta ehkä tuohon kuolemavertailussa pahalta tuntuu juuri se, että luonnollista olisi, että vanhemmat kuolisivat ennen lapsiaan, kun taas leskeksi jää yleensä jompikumpi.
Hän väittää, että puolison menettäminen tuntui paljon vaikeammalta ymmärtää tässä tilanteessa ja siitä on ollut huomattavasti vaikeampi selvitä. Mutta riippuu tilanteesta.
Ottaisitko mieluummin miehesi takaisin kuin lapsesi, jos saisit valita?
vasta sen jälkeen kun on saatellut haudan lepoon oman lapsensa, sittenpä tiedät paremmin..