G Jos saisit yhden lapsen: Haluaisitko äidiksi A: 21 vuotiaana

Miten voidaan väittää et jos on nuori äiti,ei voi antaa lapselleen kaikkea ja blaablaa. Itse täytän 21 ja mulla on kaksi lasta ja kolmas mahassa ja olen ylpeä omasta päätöksestäni tulla äidiks nuorena ! Ei meillä lapsia mummoille hoitoon viedä,olen kotiäitinä, omalla äidilläni omat työt ja mun pienemmät sisarukset ja miehen vanhempien kanssa en ole tekemisissä,joten todella kovasti olen vienyt lapsia mummoilleen. Muutettiin juuri äskettäin uudelle kylälle,n.35km päähän isovanhemmista ja mulla ei ole ajokorttia joten täällä lasten kanssa ollaan eikä haittaa ollenkaan !



Jos ihmistä ei noi nuoruuden hullutukset kiinnosta,niin sit ei kiinnosta,ei jokaista voi leimata vahinkolapseksi. monilla mun ystävillä samanikäisillä ja vielä nuoremmilla on lapsia,eikä hekään ole katuneet päätöstään lapsen tekoon.



Ei ole meille mummot ja mammat mitään vaunuja ostellut,eikä mitään taloja sossusta ole kuulunut.

Samalla tavalla kaikki maksaa veroja oli ne sossun kanssa tekemisissä tai ei !



Mä en ymmärrä tota kuinka nostetaan noi vanhemmat ihmiset nuorten yläpuolelle. Kuinkas paljon paremmin 35-vuotias jaksaa yövalvomiset sun muut? ei varmaan yhtään sen paremmin.



Eikä ihmisen kypsyyttä katsota iässä,

olen itse ainakin ylpeä jokaisesta nuoresta ja ns. paskasta äidistä joka niitä lapsia haluaa.



Saatte ajatella musta ihan mitä haluatte,

mulle on ihan sama,

pointti on vaan se ettei nuori äiti ole sen huononmpi kuin 'vanhempikaan'.

Itse sillä rupesit leveilemään.

siis itselleni. En suosittelisi sitä kenelle vaan tai yleispäteväksi ohjeeksi. Itse olen tehnyt esikoiseni 21 vuotiaana ja nyt tuo ihanainen lapseni on jo 23 vuotias. Kun katsoo elämää taaksepäin olen ylpeä itsestäni äitinä ja ylpeä jälkipolvestani sekä onnellinen eletystä elämästäni, mikä vissiin monen ihmisen tavoite.

Olen tullut kertaalleen äidiksi 35-vuotiaanakin joten pohjaa vertailullekin on.

En minä ainakaan ole ketään 21 vuotiasta katsonut nenän vartta pitkin. Ainakin omalla kohdallani puhuin vain itsestäni. Veljeni on saanut lapsensa 20 ja 21 vuotiaana vaimonsa kanssa. Nyt kun minulla on pienet lapset he nauttivat toistensa seurasta ja matkustelusta kun lapset on jo muuttaneet pois kotoa. He ovat vasta täyttäneet 40 vuotta. Niin erilainen elämäntilanne meihin verrattuna. Mutta kuten sanoin minulle se ei olisi ollut vaihtoehto. Eihän minulla ollut miestäkään. Päivät kului koulun penkillä illat kavereiden kanssa ja paikalliset baarit ja yökerhot koluttiin useaan otteeseen läpi. Minulle se valmius lasten hankkimiseen tuli vain iän myötä. Ennen esikoisen syntymää kumppanini kanssa rauhoituimme selkeästi ja aloimme olla valmiit perheenlisäykseen. Lapsen tuoma erilainen elämä ei täten ollut shokki. Mutta myönnän ehdottomasti, että oma fyysinen jaksaminen varmasti olisi huomattavasti helpompaa valvomisten ja synnytyksestä palautumisen kohdalla jos olisin saanut lapsen 21v.

t. 25-vuotias, vauvan äiti.

Itse synnyin äitini ollessa 21 v ja se on ollut mainio ikäero ja olotila meille molemmille.

Itse asiassa sain ainokaiseni juurikin 21-vuotiaana ja nyt 7 vuotta myhemmin olemme mieheni kanssa sitä mieltä, ettemme tee enempää.



Haluaisin joskus myöhemmin sijaislapsen tai jonkun "viikonloppulapsen", mutta toinen biologinen lapsi on aika kaukainen ajatus.

kakskymppisenä olin kyllä täysin kakara hirveellä biletysvietillä varustettuna ;)

ei iällä ole merkitystä, kunhan kykenee olemaan vanhempi. Nuorista siihen harvoin on

Minusta noin 21v on nykyään sopivaksi katsotun vauvan saannin alaikäraja. Siis sellainen, jota ei joudu suuremmin perustelemaan yms.



noin 35 on sitten taas on toisessa päässä sopivaksi katsottu yläraja saada vielä vauva.



Myön minä henkilökohtaisesti ajattelen että 21-35v on se ok väli tehdä lapset. Joku voi olla ihan hyvä äiti jo 19v ja joku toinen 37v, mutta tuo 21-35v on sellainen turvallinen ja yleisesti sopiva väli.



Näin ollen molemmat mielestäni yhtä ok, riippuu ihmisestä, elämäntilanteesta jne.



Itse sain lähempänä 21v kuin 35v ja hyvä niin, toisinkin olisi tietysti voinut käydä. En aio tehdä lapsia enää yli 30v, vaikka se vielä minusta olisikin ok ikää tehdä lisää lapsia. Meillä lapsiluku jo täynnä.

21-vuotiaana olin vielä liian nuori. En ollut edes seurustellutkaan. Ei todellakaan ollut lapset mielessä. En edes tuntenut itseäni kunnolla.

Ei mitään parikymppisiä äitejä kohtaan, mutta itselleni sopii hienosti "vanhan" äidin rooli.

Rusinat pullasta. Isovanhemmatkin oli juuri päässeet varhaiseläkkeelle ja intoa täynnä lastenhoitoon =).

mieluummin 35-vuotiaana. Ei musta olisi ollut 21-vuotiaana vielä äidiksi, opiskelut ja kypsyminen ensin, sitten vasta lapsi.

Koska silloin olin saanut opiskelut loppuun. Asuimme vuokralla joten pystyin hoitamaan lasta kotona ilman velkapaineita.



Lapsen ollessa vähän alle 3.v aloin hakemaan töitä ja sainkin melko pian. Parin vuoden kuluttua minut vakinaistettiin ja aloimme katselemaan omaa asuntoa:)

Piti ensin opiskella, sitten valmistuin juuri sopivasti 90-luvun lamaan ja elin vuosia pätkätyössä. Kamalaa lapselle, jos olisi joutunut elämään kaikessa tuossa taloudellisessa kitkuttelussa. Sain esikoisen vasta 34v-ikäisenä ja tämä oli hyvä minulle.

Saa elää omaa nuoruuttaan ja kasvaa ensin itse aikuiseksi, opiskella, hankkia työpaikka jne. Perusasiat kuntoon, sitten on vasta lapsen vuoro.

sitten jo vanhana (eihän 35v vielä ole vanha mutta kun ikää on 50v ja lapsi teini-iässä niin se jo saattaisi tuntua jos olisi monta lasta) ja ryppyisenäkin.



Itse olen tehnyt useamman lapsen monessa eri iässä ja tämä on kyllä suuri rikkaus. Itse en kyllä jaksaisi montaa ihan pientä enää kovin vanhana, enkä toisaalta montaa pientä kovin nuorena. Yksi kyllä menee, oli ikä melkein mikä vaan! Eli tilanteesta riippuen kumpi vaan olisi käynyt. Ehkä A koska lapsia olen aina toivonut ja niin ei olisi tarvinnut niin pitkään odottaa.

Kun on äiti on aina äiti oli se lapsi sitten 5v tai 25v. Takoitan tällä sitä että uutta "täysin huoletonta ja vapaata" nuoruutta ei saa vietettyä enää sitten kun lapsi on jo iso ja poissa kotoa. Silloin on kuitenkin jonkun äiti ja ainakin itse haluan olla hyvä ja lapseni huomioiva äiti myös silloinkin kun lapseni on aikuinen.



Nuorena kaksikymppisenä maailma tuntui olevan vain ja ainoastaan omaa itseä varten. Oli haluissaan suunnattoman itsekäs ja niin minusta nuori aikuinen saa ollakin. Sen sijaan 40-50v ikäinen lapsensa kotoa pois saanut itsekäs äiti-ihminen joka ei ajattele muuta kuin itseään "koska on jo lapset tehnyt ja heidän hoitanut täysi-ikäiseksi" ei ole kovinkaan mukava näky.

ole nuoria haukuttu. Sanottu vain oma henkilökohtainen mielipide. Mutta jos noin herkästi ottaa itseensä taitaa olla vielä vähän lapsi itsekin.