G Jos saisit yhden lapsen: Haluaisitko äidiksi A: 21 vuotiaana

vaan kinataan, niin kysyisin, mihin perustat väitteesi, ettei 35-vuotiaana äidiksi tuleva "todella pidä lapsista"?

statussymboli niin sitten B, ei sitten mene elämä hukkaan vaan voi elää sen ennen niitä statussymboleita. Sitten taas jos todella pitää lapsista niin mieluummin A, jotta lapsi voi sulostuttaa vanhempansa elämää jo aiemmin.

nuori äiti = sossupummi = yhteiskunnan elätti = alempaan sosiaaliluokkaan kuuluva hylkiö

Minusta tämä on vallan mahtavan nerokasta ja osoittaa, että harmaahapsiäideillä on aivosolut tehokkaassa käytössä... (kaikki 2).

Hymyilen tästä lähtien entistäkin leveämmin ruttuisille ja mytryisille äideille kun kävelen ohitse minihameen helma heilahtaen ja vaaleat pitkät hiukset hulmuten ;)

t. äiti 21v ja ylypeä siitä

7, miten niin 21 -vuotias ei pysty tarjoamaan lapselleen kotia ja ruokaa.....?

statussymboli niin sitten B, ei sitten mene elämä hukkaan vaan voi elää sen ennen niitä statussymboleita. Sitten taas jos todella pitää lapsista niin mieluummin A, jotta lapsi voi sulostuttaa vanhempansa elämää jo aiemmin.

Jos siis pitää lapsista? Eikös pidä ajatella muutakin kuin halua? Onko mahdollista hoitaa ja elättää lasta itse eikä yhteiskunnan tuella esimerkiksi. Ei se pelkkä halu raukka parka riitä!

ettei itse olisi kyennyt nuorena tarjoamaan lapselle kotia ja ruokaa. Tässähän kysytään, minkä iän henkilökohtaisesti valitsisi lapsen saantiin, ei sitä mikä olisi yleisesti ottaen paras ikä (mitä minusta ei edes ole, koska ihmiset ovat yksilöitä).

Pk - seudulla keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä on 30 vuotta, muualla Suomessa 28v.

Yli nelikymppisestä synnyttäjstä voi alkaa sanoa , että on jo vanha.

Kerron nyt kuitenkin kysymättä, että peruskoulun jälkeen opiskelin merkonomiksi ja sen jälkeen sain vakituisen toimistotyöpaikan. Miehelläni on myös töitä lamasta huolimatta. Asumme mukavasti vuokralla. Emme saa sellaisia tukia mitä te varttuneemmatkaan ette saisi, esim. sossu ei meitä avusta, eivätkä vanhemmatkaan. Omillamme asumme ja onnellisia olemme. Mieheni tapasin jo 15v. En kaipaa sitä kokemusta että olisin ollut monen kanssa sängyssä tai kännännyt auringonlaskuun. Haluamani asiat voin tehdä äitinäkin.



t. 21v onnellinen

kuopuksen noin kolmevitosena. Kumpikin ikä on ollut ihan hyvä ikä saada lapsi, mutta jos vain yksi lapsi pitäisi saada, niin ensin matkustelisin ja loisin uraa ja säästäisin sokerin eli lapsen viimeiseksi :).

65 vuotias seniili dementiakodissa.



Ja 35 vuotiaan synnyttäjän anoppi voi olla nuorekas 60 kymppinen jolle voi kärrät vauvansa hoitoon jos ei itse aina jaksa hoitaa vauvaansa.

kerron myös vaikka kukaan ei kysy:

saan miniäippärahan, joku 460 euroa kuussa. + joskus sossusta noin satasen. sitten lapsilisän.

ei oo rahaa:))))))



lapselle silti pystyny ostamaan ruokaa, meillä on kiva vuokrakoti, lapsella leluja, vaatteita ym.

mutta ei läheskään hei yhtä hienoja ja PALJON kuin vanhemmilla äideillä on varaa ostaa!!!!!! olen tämän itse nähnyt, iäkkäämmät vanhemmat pystyvät todella panostamaan lapsen tarvikkeisiin.



ehkä saankin seuraavan lapsen, kun olen vanhempi ja kerennyt olemaan myös työelämässä. tai sitten en:))))) Koulu on käymättä mutta sinne palaan pian takaisin.



välillä tosiaan tekis mieli olla vapaa ja juhlia ja kokeilla eri miehiä, mutta lapsi voittaa nämä kaikki jutut sata nolla.

helpompi se on nuorena pienen vauvan kanssa, kun sen vauvan voi aina viedä mummolaan, kun ei viitsi olla sen kanssa. Vanhalla äidillä on oma äiti vanhainkodissa, eikä se enää hoida ketään tai osta vaunuja tai vaippoja kuin itselleen.

Se on kyllä totta! Minäkin nuori äiti ja lapseni on harva se päivä mummolassaan ihan tuossa kulman takana, vain 920km matkaa! Ja toisessa mummolassa matkaa 450km on aivan yhtä usein!

Ja sossu toki maksaa meillä KAIKEN, on ostanut meille ihan oman talonkin ja kaksi autoa ynnä muuta! Ja ikää meillä vanhemmilla ei tosiaan ole kuin 20 ja 25, lapsella on ikää 2,5v. Sossu myös laittaa meille säästöön 800e/kk, eikös ole jännää?

Vai hetkinen, olisikos se sittenkin niin että ollaan ihan itse ansaittu talomme ja automme eikä edes tiedetä missä joku sossu on? No ei, eihän se nyt niin voi olla, kun ikämme estää moisen järkevän toiminnan!

Se että sinä olet parikymppisenä ollut aivoton sossun elätti, ei tarkoita sitä että kaikki olisivat.

Onnittelut! Toivottavasti kumpikaan puolisko ei iän myötä huomaa, että nuoruus jäi elämättä tai on kasvanut erilleen.



Luojan kiitos minä en tehnyt/saanut lapsia miehen kanssa, jonka kanssa aloitin pitkän seurustelun alaikäisenä. Onneksi käytännön asiat olivat esteenä ja nyt olen onnellisesti parisuhteessa ja on omia lapsia.

vaikka ehto ei edes olisi se että saan olla äitinä vain 50 vuotta vaikka saisin lapsen 21-vuotiaankin.

Mä olin 21-vuotiaana (ja siis huom: en ota kantaa kehenkään muuhun kuin itseeni) täysin epäkypsä enkä yhtään vielä tiennyt kuka olen ja mitä haluan, saati että millaisen miehen kanssa. Onneksi ei tullut vahinkoa silloin, se olisi pistänyt elämäni (ja lapseni elämän) ihan väärille raiteille. Olisin myös aika väistämättä eronnut tähän mennessä.

Ja oletetaan että saat olla äitinä hänelle seuraavat 50 vuotta?

Jos yksi ainoa lapsi niin ehkä silloin 21v. Silloin saisin siitä ainokaisesta nauttia mahdollisimman paljon. Yksi lapsi nyt menisi vaikka sitten esim. opiskelisi tai tulisi ero.



Jos taas tahtoisin useamman lapsen niin mielestä se sopisi paremmin 30v+ vakaassa elämäntilanteessa.

Jos olisin saanut lapseni 21 vuotiaana. Opiskelut olisivat edenneet aivan eri tahtiin. En olisi koskaan muuttanut ulkomaille ja tavannut elämäni miestä, tehnyt maailmanympärysmatkaa reppumatkaillen vuoden verran ja sitten asettunut aloilleni perhettä perustamaan kun oikeasti olin siihen valmis.



Jos olisin löytänyt sen unelmieni miehen vähän aiemmin, kieltämättä olisin varmaankin tehnyt sen yhden lapsen aiemminkin, mutta ikinä en 21 vuotiaana. Minulla oli aivan eri elämän rytmi silloin.

Tosin haluaisin mielellään 2 lasta, joten aloittelen nyt tässä vähän päälle kolmekymppisenä.



21-vuotiaana en ollut kakara ja olisin toki voinut lapsen hoitaa ja kasvattaa. Mutta miksi ihmeessä olisi pitänyt? En olisi silloin halunnut elää elämääni pikkulapsen äitinä, vaan tehdä kaikkea muuta, mitä nyt elämässään voi tehdä. Ei ole osoitus kypsymättömyydestä, jos ei ole heti parikymppisenä kiinnostunut lapsiperhe-elämästä.

ei vieläkään auta sinua ymmärtämään lukemaasi!



Jos sinulle vain raha, talo ja autot merkitsevät (nehän sinä luettelit, minä kirjoitin rakkaudesta) niin elä ihmeessä elämääsi juuri noin. Se sopii sinulle yhtä hyvin kuin tämä omani sopii minulle. Aikuisena äitinä lapsille, ilman kehuskelua omaisuudella

WT ja juntti ja muuta. En osaa arvostaa niitä asioita joita olisi pitänyt ennen lasta tehdä. Mulle riittää ihan vaan ihana oma mieheni, en tarvitse mitään Eiffeltornin alta löydettyä adonista tai maailmanympärysmatkoja itseään etsien.



Olen onnellinen ihan näin, omassa tavallisessa pikkuelämässäni, jossa rakkautta riittää ja kasvaa saa turvallisesti tutuissa maisemissa.

ei vieläkään auta sinua ymmärtämään lukemaasi! Jos sinulle vain raha, talo ja autot merkitsevät (nehän sinä luettelit, minä kirjoitin rakkaudesta) niin elä ihmeessä elämääsi juuri noin. Se sopii sinulle yhtä hyvin kuin tämä omani sopii minulle. Aikuisena äitinä lapsille, ilman kehuskelua omaisuudella

joka vastasin sille sossusta ja mummoista puhujalle luettelemalla maallisen itse hankkimamme omaisuuden, siis ihan vastineeksi sille joka väitti nuorten äitien elävän sossun tuella ja työntävän lapsensa mummoille hoitoon?

Nimittäin sen viestin kirjoittaja ei kysynyt mitään rakkaudesta, niinkun nyt ei yleensäkään he kysy jotka nuoria vanhempia epäilevät huonoiksi, kun syyksi sanotaan vain se ettei ole varaa edes ostaa lapselle ruokaa, niinkun täälläkin nyt joku jo alussa heti ehti mainitsemaan.

Jos olisit kysynyt jotakin rakkaudesta niin olisin toki kertonut sinulle että olen pikkutytöstä lähtien halunnut lapsia enemmän kuin mitään muuta koko elämässä. Ja että ihana tyttäreni on elämäni keskipiste, jolle haluan tarjota mahdollisimman hyvän lapsuuden rakastavassa kodissa maalla.

49

miks dissataan nuoria äitejä. mulla on lapsi, oon 20, so what? Voin silti elää hyvää ja mielenkiintoista elämää. En ole mikään wt -mamma jolla anketa pikkuympyrät eikä mitään tavoitteita.



eihän mun elämä ikuisesti tule olemaan tätä vauva-arkea! sain lapsen, kasvatan sitä, elän ja pidän hauskaa ja juhlin myös, so what.



monta rautaa tulessa pitää meitsin tiellä.

Opettele edes viestiketjujen käyttö!