Lestoilla on kuin onkin ehkäisykielto !!! Lukekaa ja ihmetelkää

Kyllä nämä monet "VL:sten" tai entisten sellaisten kirjoittamat viestit kertovat surullista tarinaa siitä, kuinka omakohtainen usko on vielä LÖYTYMÄTTÄ tai kadonnut. On ilmeisesti lapsesta asti uskottu perheen mukana ja pakotettuna. Tällaisia surullisia tapauksia löytyy meistä uskovaisista paljon. Joillekin vanhemmille on ilmeisesti ollut kunnia asia että kaikki kolmetoista ovat ja pysyvät uskovaisina. Minun kohdalla on ollut suuri siunaus, kun näin ei ole ollut. Vanhempani antoivat kokeilla ja löytää ja hakea omakohtaista uskoa. Ehkäisy on oma valinta! Kyse on uskosta. Löytyykö luottamusta ja uskoa siihen, että tulevalla lapsella on tarkoitus syntyä juuri nyt ja juuri meidän perheeseen. Löytyykö luottamusta että jaksan vielä. Jos terveys ei riitä, on tehtävä vaikea päätös. Ja siitä ei tarvitse kantaa syyllisyyttä!



Itse olen saanut onnekkaasti varttua ja kokeilla vapaasti vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Kokeilujen myötä löysin omakohtaisen uskon ja uskon vapauden. Kukaan ei ole koskaan pakottanut minua tekemään mitään. Tottakai pienenä opetettiin käymään seuroissa, samoin kuin opetellaan käymään koulussa tai treeneissä. Opeteltiin oikeaa ja väärää, mutta ei aivopesty! Äidilläni oli taito olla pakottamatta. Tätä taitoa toivon myös minulle ja miehelleni, sillä siitä on jäänyt kaunis muisto ja se on kantanut hedelmää! Nykyään suurenperheen äitinä, koen perheeni sekä myös uskon ja uskovaiset suurena lahjana elämässäni. Koen, että tämä kaikki on Jumalan minulle tarkoittamaa lahjaa ja elämän tarkoitusta. Jokainen lapseni on vahvistanut tätä tunnetta. Valitettavan usein huomaa että näin onnellisesti ei ole käynyt jokaisen VL:n kohdalla. On pakotettu ja kasvatettu väärin. Uskosta on tullut pakko ja suoritettava asia. Seuroihin on ollut pakko mennä, on ollut pakko pukeutua tietyllä tavalla, ei ole saanut leikkiä kaikkien lasten kanssa, kotiin ei ole päästetty kuin uskovaisia jne. Tämä on niin surullista ja totta. Ja mikä surullisinta juuri näistä "lessuista" puhutaan sitten ääneen ja kovaa. Ja yleistetään tapa koskemaan kaikkia uskovaisia.. Voimia kaikille suurperheille tämän vaikean ajan keskellä. Mielestäni uskostamme täytyisi kertoa enemmän niin olisi juttuja vähemmän. Mutta niin se kuitenkin on että tämä usko on Jumalan lahjaaei sitä kukaan ihminen voi toiselle lusikalla syöttää.

Ehkä kannattais ottaa Raamattu käteen ja alkaa lukea, jos asiat sinua oikeasti kiinnostavat.

Jumala ei ole AINA lempeä.

Muistat kai kertomuksen Nooan arkista, kun Jumala vihastui ihmisten syntisyyteen ja hukutti kaikki muut Nooan perhettä ja eläimiä lukuun ottamatta.



Ehkä voisit kysyä, millainen Jumala antaa uhrata ainoan poikansa? Se ei ole meidän järjen, eikä inhimillisten tunteiden määriteltävissä.



Uskomme ei todellakaan perustu tuohon ehkäisyyn. Se on vain yksi osa kokonaisuutta, jonka ymmärrämme oikeaksi.

Ja tiedätkö että meillä lapset hyppivät riemusta kun kerroin että meille on tulossa vauva (7. lapsi).

8v poika sanoi viimeksi, kun edellinen lapsi syntyi, että äiti minä toivon että meille tulee vielä ainakin 4 uutta vauvaa.

Tämä osoittaa sen ettei lapset tunne jäävänsä ilman huomiota. Eivät he olisi noin riemuissaan uudesta vauvasta, jos tuntisivat ettei äidillä ole aikaa.

Päivittäin tulevat halailemaan mahaani ja miettivät kumpikohan siellä on yms.

Jumala sanoi, lisääntykäät ja täyttäkää maa.

Entä jos se on tarkoituskin että maapallo täytyy ja sitten tulee maailmanloppu. Tiedä häntä.

63. Harmittaa sen takia, että niin monessa muussa asiassa ovat oikeassa. Etsin omaa paikkaani... Mutta siis, jos olen tuosta asiasta eri mieltä, minun ei kannattane harkita tätä enää vaihtoehtona.

Minä lähden nukkumaan. Hyvää yötä!

Mutta paljonhan on nuoria, jotka uskovat perheensä mukana ja vasta myöhemmin uskosta tulee omakohtaista tai sitten ei ja eroavat.

Kyllä minäkin murrosiässä aloin pohtia asioita, mutta tämä usko lopulta tuntui oikealta ja muuttui omakohtaiseksi.

Vaikka usein siitä tuomitsemisesta meitä syytätte, niin nythän te tuomitsette meidän uskomme. Olemme mielestänne väärässä.

Mutta ei se mitään. Onhan teillä vapaus ajatella niin.

OPPI-ISÄMME LUTHER SANOO:

"TUO SANA JONKA JUMALA SANOO ELI LISÄÄNTYKÄÄT JA TÄYTTÄKÄÄT MAA, EI OLE KÄSKY VAAN ENEMMÄN KUIN KÄSKY NIMITTÄIN JUMALALLINEN TEKO, JONKA ESTÄMINEN JA LAIMINLYÖMINEN EI OLE MEIDÄN VALLASSAMME"



tottakai tuntuu ihmismielelle vaikealta ymmärtää miksi asia on noin, mutta turha sitä on kiistää kenenkään.. Jumala ei ole luvannutkaan että uskovaisen elämä ois aina niin helppoa ja yksinkertaista.. ihmiset on vaan niin mukavuudenhaluisia että ei niitä lapsia anneta tulla jumalan tarkoittamaa määrää... ei luoteta jumalaan!

Kuvitteletko todella ettei isomman perheen äidillä ole yhtään omia hetkiä? Sinulla mahtaa olla vaikeaa kunhan lapsesi tuosta kasvaa! Oletan että lapsesi on vielä aika pieni koska parvekkeella nukkuu. En jaksa enempää tähän sanoa, mutta voi että sain hyvät naurut viikonlopun päätteeksi!



Ps. Koeta nyt pärjäillä joten kuten ainokaisesi kanssa. T: kuuden lapsen äiti

yhtä aikaa vaipoissa ja nukutettavia tai peruskouluikäisiä?

Järki käteen, ystävä hyvä!

Aina jauhetaan tällaisilla palstoilla että lestadiolaiset hylkäävät lapsensa jos lapsi kieltää uskon. Onkohan asian laita todellakin aina niin, jos tällaisia välien katkeamisia tulee? Minä en tiedä ketään vanhempaa joka olisi hyljännyt lapsensa sen vuoksi että hän kielsi uskon. Mutta tiedän sen, että sitä eroa vanhempiin ja sisaruksiin ovat tehneet ne lapset, jotka uskonsa kielsivät. Sehän on täysin toinen eri juttu miten asioita on sitten haluttu puhua eteenpäin.

Mieheni veljen kohdalla taas kävi niin, että mieheni veljestä tuli alkoholin orja hyvin pian uskonsa kieltämisen jälkeen. (Tai sen jälkeen kun hän asian ääneen julkisti.) Ei mennyt kauaakaan kun mukaan tuli huumeet uuden ystäväpiirin myötä. Sen jälkeen saikin kotiväki elää jatkuvan pelon alla. Monta kertaa kävi mieheni veli huumehöyryissään riehumassa vanhemmilleen, uhkailemassa, hakkaamassa jne... Ei siinä ollut kahta vaihtoehtoa vanhemmilla kuin tehdä välimatkaa poikaansa. Voitte monet, ainakin vl:t kuvitella miten tämä sattui appivanhempiini? Silti tämä poika julisti muulle kansalle että isä ja äiti eivät huoli häntä enään kotiinsa jne... Tietenkin puhumatta jäi tosiasiat, MIKSI häntä ei voitu kotiin päästää. Tekisi mieli kysyä miehen veljeltä joskus, että paraniko elämä kun kielsi uskon? Ongelmia on ainakin saanut kerättyä kasapäin itselleen. (Pst.Eikä tämä miespuolinen henkilö ole edes SYNNYTTÄNYT yhtään kertaa!)

Eli, näitä samankaltaisia ketjuja tällä palstalla riittää mutta pointti ei mene jakeluun.

Jokaisessa ketjussa on mainittu tämä asia että JOS ÄIDILLÄ ON JOKIN SAIRAUS NIIN ÄIDILLÄ ON OIKEUS PARANTUA SAIRAUDESTAAN. JOs äidillä on siis fyysinen tai henkinen sairaus niin ehkäisy voi olla osa sairauden hoitoa. Jos joku sairaudestaan huolimatta saa lapsia vuoden välein niin ei häntä siihen kukaan pakota vaan se on hänen omantunnon asia/henkilökohtainen asia. Joko ymmärrätte?

Olen itse sairastunut seitsemännen lapsen jälkeen ja ehkäisy on ollut osana muuta hoitoa ja lääkitystä. Ei minulle ole kukaan tullut sanomaan ettet ole uskovainen ja ei niistä asioista edes kaikille halua/tarvitsekaan puhua. Jos joku näkee että toimintani on väärin niin se on hänen käsityksensä mutta olen itse saanut tässä asiassa rauhan. Sanottakoon vielä se että ottaisin todellakin mielummin lapsia vuoden välein vastaan kun olisin tässä kunnossa missä olen.



Täällä on monella niin armottoman ankara ja vääristynyt kuva vl:sta. Kritisoidaan ja haukutaan ihan huvin vuoksi ja jos me (vl:t) yritetään tuoda esille miten esim tähän ehkäisyyn suhtaudutaan sairauden aikana niin sitä ei uskota (tiedän kyllä että yhteisössämme on niitä jotka eivät hyväksy ehkäisyä milloinkaan mutta se on heidän omantuntonsa asia). Halutaan vaan jankata ja jankata sitä että äitien täytyy tehdä ja synnyttää lapsia vaikka henkensä uhalla. Kukaan ei pakota, ei kukaan!

julkisesti (siis nämä SRK:n edustajat, joita lehtiin haastatellaan), että esim. yliväsyneelle tai sairaalle äidille ehkäisy ON sallittua? Kun se kerran on. Loppuisi ihmettely. Ja voisi myös olla helpotus niille, jotka taistelevat omantuntonsa kanssa ja miettivät, tekevätkö väärin. Olisi yksiselitteinen vastaus, että ei se ole syntiä.



Kunnioitan vl ja minusta uskossanne on voittopuolisesti vain hyvää. Ehkäisemättömyys ei varmasti ole ongelma suurimmalle osalle, mutta joillekin se on todella vaikea asia - juuri kun kamppaillaan uupumuksen ja "ehkäisy on syntiä" -omantunnontaistelujen kanssa.

että vl:ssä äidin täytyy käydä ensin lähellä kuolemaa, tai sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta, ennenkuin sitä ehkäisyä voi käyttää. Se on mun mielestä väärin. Ja masennuksen aikana vl:ssa pitää olla selibaatissa. Ehkäisy ei ole silloin sallittua.

miksi nämä tietyt uskovat saavat käydä lääkärissä ja hoitaa vakavat sairaudet, jotka johtaisivat kuolemaan ilman lääketieteen apua.



Nämä samat tyypit huutaa suu vaahdossa kuinka Jumala päättää elämästä ja kuolemasta. Miksi sitten jonkun elämään ja kuolemaan saa lääketiede puuttua ja jonkun toisen elämään ja kuolemaan ei.



Eikö joku syöpäkin ole Jumalan tahto ja se pitäisi vain hyväksyä.

Jos joku ajattelee että masennuksen aikana pitää olla selibaatissa ja että ehkäisy on hoidon ja toipumisen aikana väärin niin se on yksittäisen ihmisen omatunto joka niin sanoo. Kukaan ei voi sanoa että "masennuksen aikana vl:ssa pitää olla selibaatissa".. Yleistää ei voi. Pitää kuunnella omantunnon ääntä näissäkin kysymyksissä.



Näihin arkoihin asioihin on aika vaikea ottaa kantaa noin yleisesti. Ja toiseksi toisilla on herkempi omatunto näissäkin asioissa. Joku voi ajatella jopa että sterilisaatio tai kohdunpoisto on väärin koska Jumala on elämän ja kuoleman herra. On tärkeää että olisi läheisiä uskonsisaria ja veljiä joiden kanssa pystyy puhumaan näistä asioista. Ymmärrän toki että yhteisön sisällä pitäisi puhua näistäkin enemmän ja olen sitä mieltä itsekin. Ymmärrän kyllä myös sen että aihe on aika hankala nostaa yleisen keskustelun aiheeksi.



Itse kamppailin pitkään asian kanssa ja sain kuulla myös sitä että jopa pidättäytyminen äidin sairauden aikana on väärin. Mielipiteitä on yhteisössämmekin hyvin monenlaisia. On kuitenkin tärkeä että rukoilemme Jumalalalta johdatusta näissäkin asioissa, puhumme läheistemme kanssa jotka näkevät perhetilanteen ja ymmärtävät asian vakavuuden. Hengellä ei kenenkään tarvitse lähteä leikkimään. Tärkeintä vaikeuksienkin keskellä on säilyttää nöyrä ja uskovaisen mieli. t.80

ei ole helppo asia tämä ehkäisykielto/salliminen. äidit jotka saavat vuodesta toiseen synnyttää lapsia terveinä eivät tahdo/halua ymmärtää meitä joille jokainen raskaus on todellinen riski. meillä viides tulollaan ja raskausmyrkytys taas päällä. ollut jo kolmessa raskaudessa. nyt ovat jo neuvolassa pelotelleet verenpainetaudilla ja infarkteilla siihen malliin että nyt piisaa tämä terveydellä leikkiminen jos hengissä tastä vielä selvitään. sairauttahan on saatava hoitaa ilman uskon menetystä vai olenko ihan väärässä? minäkin vl-äiti

jos se ei salli sitä, että ihminen hoitaisi itseään vakavasti sairaana. Ja tähän pitäisi puuttua ja sanoa "johtajien" selvästi, että siinä ei ole väärää, jos ehkäisee esim. masentuneena. Turha syyttää yksittäisten ihmisten omaatuntoa, tai siis sälyttää vastuuta omalletunnolle. Eivät nämä ihmiset ehkäisyn syntisyyttä omasta päästään ole keksineet.

väittäessäsi, että vl voi ehkäistä, jos tilanne niin vaatii. Jos niin tekee, ei vain yksinkertaisesti ole VL. VL EI EHKÄISE.



Alla Erkki Reinikaisen vuonna 1988 antama lausuma ko. asiaan liittyen:

"Aviovaimon sairastaessa, ollessa toipilaana tai psyykkisesti tai fyysisesti uupuneena, rakkauden käsky opettaa, että tuona aikana pidättäydytään avioliitossa yhdyselämästä. Tämä merkitsee silloin yhteistä paastoa ja rukousta Jumalan sanan mukaisesti eikä ehkäisyä."

sekä äidin että lapsen elämän suojeleminen on tärkeää. lääkäri, jolla on korkea ammattietiikka, auttaa ihmisyyttä ja potilaan tahtoa kunnioittaen suojaamaan elämää ja ylläpitämään terveyttä. heidän lääketieteen näkökulmasta antamiinsa arviointeihin tuskin kukaan vanhempi suhtautuu väheksyvästi.



eli terveydellisistä syistä voi toimia niinkuin lääkäri neuvoo, ei tietenkään ole pakko jos äitin terveys ei merkitse perheelle mitään. kohdunpoisto ei aina ole järkevä keino koska saman asian ajaa myös sterilisaatio!