Mies "mököttänyt" kolme päivää, koska en saa laihdutettua itseäni.
Tämä on tätä minun jojoiluani, mutta en itsekään halua näitä läskejä kantaa: en ole näiden kanssa onnellinen. Laihtuminen vaatii kuitenkin aikamoista motivaatiota ja henkistä voimaa, jotta onnistuisi. Sitä tässä keräilen.
Eilen kysyin, että mikä nyt on, kun ei puhu ja on ihan tökstöks. Inttämisen jälkeen vastasi, että minun kilot. Olen ihan raivona sisäisesti!! Tiedän, että häpeää minua näiden kilojen kanssa, mutta en itsekään niitä ylpeästi kanna. Viime yönä sitten halasi ja sanoi rakastavansa. Halusin pois hänen läheltään. En voi unohtaa, tuntuu, että jokin on muuttunut ja pysyvästi meidän (ennen niin ihanassa) suhteessa. Sellaista henkistä painostusta...Ei tee mitään mieli puhua, kun tulee töistä!
Mitä mieltä olette, olenko reagoinut yli vai ali?
Kommentit (108)
Kaikki tuota miestä pinnalliseksi kommentoivat ovat ilmeisen ylipainoisia, jotka eivät edes aiokkaan pudottaa painoaan, vaan vaativat wttä heitä on pidettävä yhtä seksikkäinä ja hehkeinä, kuin 20-30 kiloa aiemmin.
Naiset kyllä saavat vaikka julkisesti morkata miehensä ulkonäköä ja ylipainoa, mutta auta armias, jos menet edes pienessä piirissä kommentoimaan rouvan ylipainoa, niin sotahan siitä syttyy.
Artikkelissa sanotaan, että miehen pitää olla kannustava jne. miten helkkarissa se tehdään? Minä en pizzoja kotiin kantele, yritän saada hänet kiinnostumaan terveydestään, aikaa on liikkua kun lapset ovat isoja, eivätkä vaadi jatkuvaa huomiota. Muutoin hän on ihan fiksu nainen, saisinpa hänen entisen seksikkään olemuksen takaisin, en voi mitään sille, että läskit inhottaa minua välillä.
Laihduttaminen on raakaa puuhaa, mutta ennen kaikkea päätös. On hyvä tiedostaa, että kaikenlaisten ihmediettien aikana laihduttamisessa on vain yksi totuus - Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Tuon pitää toteutua valtaosan ajasta. Tuon toteutuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että jossain vaiheessa pitää tuntea nälkää. Se pitää hyväksyä.
Loppu on sitten henkilökohtaisia valintoja, joilla helpottaa oloaan eri tavoin. Mitä syö, paljonko liikkuu jne.
anna ukon olla.mun mitat on 170cm ja 102kiloo ja mä yritän koko aika laihtuu. ukko kahtelee kaupois tyttöjen perseitä kun oma akka on nii läski,mut mä olen sanonu että herra voi ihan hyvin lähtee kiitään ja ettii uuden akan.mun ei tarvii lähtee kun mun asunnos me asutaan eli ukko on se joka asunnost lähtee.
mulle on ihan vitun sama mitä sekii mun kiloista aattelee.jos teiniperseet houkuttaa nii on hyvä ja menee. mul on elämäs paljo muuta ku joku seksi tms.
vittu.
no on tuo sun ukkos naurettava jos ei puhu sun kilojen takia.ohhoh. ei se sua oikeesti rakasta.
heitä helvettiin
ja että hän joutuu häpeämään sinua.
jos kerran olet 160cm,ja 95kg!!! järkyttävää. kyllä tuossa koossa alkaa rakkaus rapisemaan,ja kiinteämmät naiset kiinnostamaan.
t:MIES
kurkkaamaan jutan ja bullin dieettiä. gojuttago.com. mulla yksi päivä takana ja heti lähti 1,2 kiloa nesteitä. enkä ole edes ylipainoinen vaan tavoitteena kiinteä, upea kesäkroppa!
Sehän on luonteen heikkoutta, jos kerää 30 kiloa ylipainoa. Tai jos ajatellaan, ettei toista saa painostaa heikkouksistaan, niin miksi on ok meuhkata toisen tupakoinnista tai laiskottelusta tai yhtään mistään. Tahdostahan se paino on kiinni kuten röökikin!
Ja kyllä, olen ylipainoinen. Mies ei kuittaile, mutta tupakoi valitettavasti. En sano mitään, koska tottakai haluaisin hänen lopettavan terveyssyistä, mutta hän on heikko siinä asiassa. Itse olen heikko painoni kanssa. Ollaan kyllä päätetty vappuna, että nyt tehdään asialle yhdessä jotain eli kumpikin ottaa itseään niskasta kiinni, ettei toinen kuole keuhkosyöpään ja toinen ole nivelrikkoinen diabeetikko pian.
Tyypillistä naisten puhetta. Miehen ajatukset hyvästä elämästä ja hyvästä aviopuolisosta ovat epäoikeudenmukaisia naisia alistavaa. Sen sijaan naiset voivat vaatia miehiltä osallistumista kotitöihin samalla prosentilla, rahan kantamista kotiin, mieluiten hyvää kuntoa, komeaa ulkomuotoa, tuuheaa tukkaa (kaljuuntuvat miehet YÄK!!!).
Miehesi on selvästi epätoivoinen. Olet syönyt itsesi todella pahaan kuntoon joten eipä ihme, että mököttää.
Oma vaimoni on pitänyt itsestään erittäin hyvin huolta ja potkinut muakin liikkumaan - suunnistamalla pysyn hoikkana. Vaimoni vielä joogaa, mutta se ei oo mun laji. En koe hommaa mitenkään painostavana, päinvastoin, vaimoni ansiosta elän todennäköisesti pidempään ja paremmin. Jaksankin duunissakin ja mikseipä sängyssäkin paremmin kun liikun.
Ja aivan mahtava äitienpäiväaamu - molemmat antoivat lahjan toisilleen: reipasta seksiä aamutuimaan. Naurua piisasi.
Itsekin avioliitossa lihoneena ja omiin mittoihini kyllästyneenä päätin tehdä jotain. Vähähiilihydraattinen passaa mulle paljon paremmin kuin vähärasvaiset dieetit. Painoa on lähtenyt. Kokeilepa sinäkin.
Mullekin mies on välillä sanonut, että tarttis tehdä jotain näille läskeille. Mutta ei ne sanomiset auta, päätös on tehtävä itse.
Kylla ruoka yhem miehen voittaa! jee!!!
raskaus, joka tuo monta kiloa tullessaan, kas kun joillain on esim. sellanen paha olo, että on pakko syödä sitä, mikä pysyy sisällä ja mikä maistuu, vaikkei olisi terveellistä... ja jos on useampi lapsi ja ei aikaa sitten enää paljon liikkua niin se ei ole vaan niin helppoa...
neljässä raskaudessa olen oksennellut paljon, ekassa jatkuva etova olo, jota lievitti kumma kyllä vain epäterveellinen ruoka: juustohampurilainen, meetvursti, kirpeät karkit ja salmiakki, sipsit ja lihapiirakka, sekä jugurtit/vanukkaat/rahkat. Sitä ennen olin ollut karkkia syömättä 12 vuotta, siis täysin syömättä, eikä noi muutkaan mitenkään ruokavalioon kuuluneet, juustohampurilaista varmaan ollut syönyt teinivuosien jälkeen. Kaikki vihannekset, hedelmät jne tuli heti ulos. Oksentelin siis pitkin päivää viikoille 36, vähintään parikymmentä kertaa päivässä --- siinä söi mitä pystyi ja lihoi sen lähe 30 kg 9 kuukaudessa. Sitten kun vielä painoa ei laitokselle jää yhtään vaan turvotukset iskee ja imettäessä ei laske, nousee vaan, vaikka heti aloinkin syödä normaalisti (liikuntaa harrastin koko raskauden sen minkä pystyin, vaikka kävelylenkillä pitikin aina pysähdellä oksentamaan) ja harrastaa enemmän taas liikuntaa, niin ei se päässyt laskemaan ennen uutta raskautta... viimeisessä raskaudessa onneksi olikin niin päin, että kaikki epäterveellinen tuli kaaressa ulos ja vain lähinnä vihannekset ja hedelmät pysyi sisällä... lähtö bmi oli 17,5, ja muissa raskauksissa ei tullut kuin 7-8 kg...
Ei kyllä ole todellakaan normaallia lihoa 30!!! kiloa raskauden aikana. Minkä ihmeen takia piti syödä sitä epäterveellistä ruokaa niin mahdottoman paljon? Olisin kyllä itsekin oksentanut noilla ruokamäärillä. Normaalisti syömällä (vaikka sitä epäterveellistä ruokaa) ei raskauden aikana tule yhtään ylimääräistä kiloa, vaan kaikki jää synnytyksessä laitokselle.
Ihmisillä on jotain kummallisia käsityksiä siitä, että laihduttaminen on hirvittävää rääkkiä. Itsekuria se kyllä vaatii - totta, mutta niin vaatii moni asia elämässä. Mielestäni ei edes pitäisi puhua laihdutuksesta, vaan ruokavaliosta. Muuta ei oikeasti tarvitse, kuin jättää 6 päivää viikosta ylimääräiset hiilarit pois. Tämä tarkoittaa siis leipää, perunaa, riisiä, tuoremehuja, maitoa max 2dl päivä, pizzoja, olutta, siideriä jne. En mene tässä sen enempää yksityiskohtiin. Muutama ensimmäinen päivä on nihkeää, mutta sen jälkee elimistö tottuu siihen, että pääosa ravinnosta ei koostu sokerista. Nälkää ei todellakaan tarvitse nähdä. Hieman enemmän joutuu näkemään vaivaa kun ei voi syödäkään niitä saarioisten pizzoja ym. moskaa. Liikuntaa ei tarvitse välttämättä ollenkaan, vaikka toki se on suositeltavaa. Kyse ei ole siitä, etteikö pystyisi laihtumaan. Vaatii vain kykyä ottaa asioista selvää ja henkistä selkärankaa pysyä ruokavaliossa. Olo on sen jälkeen huomattavasti parempi ja kiloja tippuu tasaisesti ja kierre ruokkii itseään.
On aivan sama, millä laihdutusta perustellaan, oli se sitten ulkonäkö tai terveys tai seksi. Minulle riittää ihan yksinkertaisesti se asia, että en haluaisi olla ihmisen kanssa jolta ei sen vertaa itsekuria ja kiinnostusta omaan terveyteen löydy, että pysyisi edes normaaleissamitoissa.
Lyhyesti: GET A GRIP!
naisen kilot ovat intohimon este. Mies ei halua naista seksuaalisesti, jos nainen painaa yli 65kg. Naisen tulee olla hoikka ja isorintainen, jolloin mies kiihoittuu ja haluaa seksiä. Mies siis himoitsee kaunista, hoikkaa naista.
loukkais tosi pahasti jos mun mies arvostelis mua.. onko hän itte sit täydellinen?..
jos rakastaa niin pitäs hyväksyä toinen ihan sellasena kuin toinen on.. eikämitään et -10kg olisit ihana.. ja nyt lihavampana sitten et..
Laihdutus on maailman helpoin asia, syöt vähemmän ja liikut paljon. Ei mitään muuta ja se on siinä!
naisen kilot ovat intohimon este. Mies ei halua naista seksuaalisesti, jos nainen painaa yli 65kg. Naisen tulee olla hoikka ja isorintainen, jolloin mies kiihoittuu ja haluaa seksiä. Mies siis himoitsee kaunista, hoikkaa naista.
Jotkut tykkää isoista tisseistä, jotkut pienistä - hyvästä perseestä tykkää kaikki.
Mikä siinä laihduttamisessa on niin vaikeaa? Syö vähemmän. Siinä on kaiken ydin. Kukaan ei pakota menemään jääkaapille, ei kukaan.
Pientä nälkää pitää kestää kokoajan, siis KOKOAJAN!
Itse olen hoikka, kun olen tottunut olemaan aina nälässä, mutta se ei haittaa yhtään mitään. Elämässä on muutakin kuin syöminen, esim. seksi.
Pehmeästi sanottuna: Lapset kärryyn ja lenkille. Lasten kanssa voi yhdessäolon ohella jumppailla, nostella, temppuilla. Jos liikkuu ja syö vähemmän kuin kuluttaa, paino tippuu ja kroppa näyttää paremmalta. Jos ei liiku ja syö enemmän kuin kuluttaa, tulee plösöksi. Tämä on hyvin yksinkertaista ja pelkästään itsestä kiinni.
"mies mököttää kun en saa laihdutettua".. Jo tuo riittäisi minulle syyksi vaihtaa miestä. Kasvakaa aikuisiksi. huh huh!"
Kyllä jokaisen ihmisen pitää olla rehellinen ja hyväksyä se asia, että lihava ihminen on ruma ja lihavuus vanhentaa.Ja ennen kaikkea lihavuus on terveydelle vaarllista. Ei kukaan halua lihavaa puolisoa itselleen, eikä ole ihme että puoliso häpeää. Eikö tosiaan löydy niin paljoa itsekuria, että pystyy pääsemään läskeistä eroon? Kokeilkaapa jättää hiilarit vähäksi aikaa kokonaan pois. Pullat,karkit,kevyt limut, perunat ja varsinkin valmisruoat veks, todennäköisesti paino tippuu jo parin viikon aikana muutaman kilon, eikä ne tule takaisin. Ap. en yhtään ihmettele, vaikka miehesi häpeää sinua.
Se on totta, että suomalainen nuori äiti on todella lihava nykyään, eivätkä he ymmärrä edes hävetä.