Onko nykyään joku velvollisuus sisustaa?

Meilläkin on paljon vanhaa kamaa, mutta kaikki sopii sävy sävyyn.

Maalilla ja vaikka vanhoja kankaita värjäämällä saa todella hyvää jälkeä! Vanhoista vaatteista saa kivoja mattoja jne.

Paras kirppisbongaukseni on ilmainen puusepän käsin tekemä leikkimökki!

mutta kun meitä juuri ei kiinnosta, joten meidän sekalainen kokoelma ei todellakaan ole tehty tyylillä. Toki kun jotain hankitaan, hankitaan sellaista, josta pidetään ja meidän tyyli on sen verran "pysyvä", että aika hyvin toisiinsa sopivia tavaroita tulee hankittua. Eli jos tätä jatketaan, niin ehkä tää alkaa jo eläkepäivillä näyttämään sisustetulta.

t. 3

taloista joissa näkyy asukkaan elämä. Kaikkein ihanin koti jossa olen käynyt, oli käytännössä sisustettu pelkillä kirjahyllyillä, pianolla ja mummolta perityillä puukalusteilla. Siinä talossa oli sentään joku sielu, toisin kuin niissä loputtomissa laatikkosohvissa ja jättitelkkareissa.



Oma kotini on just sitä tyyliä, että sukulaisilta on saatu kaikki jämät ja loput ostettu kirppiksiltä. Kyllä mä joskus mietin miltä se vieraiden silmissä näyttää, mut toisaalta meillä saa elää paljon rennommin, kun ei tarvi vetää kilareita siitä että lapsi tai lemmikki sotkee ja naarmuttaa herkkiä materiaaleja. Mä olen itse elänyt lapsuuteni kodissa jossa meidän kaikkien pyhä tehtävä oli pitää parketti priimakunnossa ja kaikki muu oli suurin piirtein toisarvoista.Vanhempani jaksavat vieläkin ylpeillä sillä, että keittiönpöytä on naarmuton lähes kahdenkymmenen vuoden käytön jälkeen. Siksi mua ehkä kammoksuttaa jo alunperinkin ostaa kotiin mitään mistä mulle yksi kotiyö lisää kun vahtisin haukkana ettei siihen tule tahraakaan.

että opettaa lapsille tilannepukeutumisen ja kehittää värisilmää ja tyylitajua.

että opettaa lapsille tilannepukeutumisen ja kehittää värisilmää ja tyylitajua.

nyt me ei olla ainoastaan huonoja ihmisiä, vaan myös huonoja vanhempia ja tuhotaan lapsemme tulevaisuus, kun sisustaminen ei kiinnosta.

Tilannepukeutumista ja tyylitajua kyllä opetetaan, mutta sisustamaan en ala, kun ei huvita. Pitää varmaan pyytää kaverini sossutäti vierailulle, jotta osaa kertoa pitäisikö meille lähettää perhetyöntekijä juttelemaan asiasta vai joko kaupungilla on sisustussuunnittelijoita avuttomien lapsiperheiden avuksi.

t. 3

Värit ja omaa silmää miellyttävä sisustus on mulle ihan elinehto. En tunne oloani kotoisaksi paikassa, joka ei hivele lainkaan esteettistä silmääni. Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki ole samanlaisia. Jokaisella on omat elämänarvot, eikä sisustuksen tarvitse olla listan kärkipäässä. Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä. Toisen kodissa ollessani "huonokaan" sisustus ei mua yhtään vaivaa. Mulle on tärkeää, että oma koti on mieleiseni mukaan sisustettu, mutta toiset saavat puolestani tehdä omille kodeilleen aivan mitä tykkäävät. Tietty jotkut todella räikeät, riitelevät värit pistävät kyläpaikassakin silmään, mutta juuri sellainen perusneutraali perussuomalainen sisustus/sisustamattomuus riittää tekemään paikasta kuin paikasta viihtyisän.

Allekirjoitan niin tämän! Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, toinen tykkää sisustaa, toinen ei. Itse lukeudun ensimmäiseen kategoriaan.

Olen luonteeltani esteetikko ja rakastan sisustamista. Harrastan myös käsitöitä ja askartelua ja tuunausta, ja olen tehnyt näitä asioita koko pienen elämäni ajan. jo ala-asteikäisenä halusin muuttaa huoneeni järjestystä jne.

Vaikka käytän rahaa sisustamiseen, käytän sitä kohtuudella. Teen paljon itse, ostan kirppiksiltä ja huutokaupoista jne. Tämä on harrastus muiden joukossa.

Enkä minä ainakaan luokittele ja arvostele ihmisiä sen mukaan, sisustavatko he ja paljonko aikaa ja rahaa käyttävät sisustamiseen. Ihan sama mulle. Kotonani tee kuitenkin niin kuin minusta ja perheestämme tuntuu hyvältä.

Värit ja omaa silmää miellyttävä sisustus on mulle ihan elinehto. En tunne oloani kotoisaksi paikassa, joka ei hivele lainkaan esteettistä silmääni. Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki ole samanlaisia. Jokaisella on omat elämänarvot, eikä sisustuksen tarvitse olla listan kärkipäässä. Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä. Toisen kodissa ollessani "huonokaan" sisustus ei mua yhtään vaivaa. Mulle on tärkeää, että oma koti on mieleiseni mukaan sisustettu, mutta toiset saavat puolestani tehdä omille kodeilleen aivan mitä tykkäävät. Tietty jotkut todella räikeät, riitelevät värit pistävät kyläpaikassakin silmään, mutta juuri sellainen perusneutraali perussuomalainen sisustus/sisustamattomuus riittää tekemään paikasta kuin paikasta viihtyisän.

Allekirjoitan niin tämän! Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, toinen tykkää sisustaa, toinen ei. Itse lukeudun ensimmäiseen kategoriaan. Olen luonteeltani esteetikko ja rakastan sisustamista. Harrastan myös käsitöitä ja askartelua ja tuunausta, ja olen tehnyt näitä asioita koko pienen elämäni ajan. jo ala-asteikäisenä halusin muuttaa huoneeni järjestystä jne. Vaikka käytän rahaa sisustamiseen, käytän sitä kohtuudella. Teen paljon itse, ostan kirppiksiltä ja huutokaupoista jne. Tämä on harrastus muiden joukossa. Enkä minä ainakaan luokittele ja arvostele ihmisiä sen mukaan, sisustavatko he ja paljonko aikaa ja rahaa käyttävät sisustamiseen. Ihan sama mulle. Kotonani tee kuitenkin niin kuin minusta ja perheestämme tuntuu hyvältä.

Pitää varmaan pyytää kaverini sossutäti vierailulle, jotta osaa kertoa pitäisikö meille lähettää perhetyöntekijä juttelemaan asiasta vai joko kaupungilla on sisustussuunnittelijoita avuttomien lapsiperheiden avuksi.

Älä viitsi, ei ole hauskaa eikä nokkelaa

Pitää varmaan pyytää kaverini sossutäti vierailulle, jotta osaa kertoa pitäisikö meille lähettää perhetyöntekijä juttelemaan asiasta vai joko kaupungilla on sisustussuunnittelijoita avuttomien lapsiperheiden avuksi.

että opettaa lapsille tilannepukeutumisen ja kehittää värisilmää ja tyylitajua.

nyt me ei olla ainoastaan huonoja ihmisiä, vaan myös huonoja vanhempia ja tuhotaan lapsemme tulevaisuus, kun sisustaminen ei kiinnosta. Tilannepukeutumista ja tyylitajua kyllä opetetaan, mutta sisustamaan en ala, kun ei huvita. Pitää varmaan pyytää kaverini sossutäti vierailulle, jotta osaa kertoa pitäisikö meille lähettää perhetyöntekijä juttelemaan asiasta vai joko kaupungilla on sisustussuunnittelijoita avuttomien lapsiperheiden avuksi. t. 3

meillä on aivan liian kirjavaa verrattuna sisustuslehtiin. On räsymattoja, on kirjoja, on kummallisia tauluja, on erivärisiä seiniä ja ovia.

Koska niin se vain menee. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa ja kehittää lasta.

sisustaa kestävästi: kerroksissa ja vanhaa tuunaten.

Tuollainen kertalaakista tilpehööriä oli muotia joskus 10 - 15 vuotta sitten...

ja edellyttää sitä, että siellä kämpässä tai talossa on "ihan sattumalta" joku mummon ihana vanha komuutti tai kaakeliuuni. Tai seinästä löytyy kuin varkaiten joku ihqu maalaus, jota ei tarvitse kuin entisöidä.

Jos koti on opiskelijabudjetilla kasaan kyhätty sotkasta, ikeasta ja kodin ykkösestä lastulevyä ja verhot jotain lakanaa, niin siinä ei kuule mitään arvokkaita kerroksia säilytetä. Niin monta kertaa meidänkin kämppää katsonut ja niitä Ikean halpakalusteita on turha lähteä tuunaamaan, kun ei ne koskaan ole tarkoitettu kuin muutamaksi vuodeksi käyttöön = hajonneet sieltä, täältä.

Värit ja omaa silmää miellyttävä sisustus on mulle ihan elinehto. En tunne oloani kotoisaksi paikassa, joka ei hivele lainkaan esteettistä silmääni.

että tässä lähdettäisiin silmiä hiveleväksi koko kämpän kalustus muuttamaan. Nimittäin siihen tarvittaisiin keittiöremppaa, ihan alkuun. Puhumattakaan, että seiniä pitäisi vähän repiä ja laitella, pelkkä ovien vaihtaminen ja maalaus ei riitä.

Koska niin se vain menee. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa ja kehittää lasta.

että juuri sisustaminen on se tärkein tapa kasvattaa ja kehittää lasta? Eiköhän niitä tapoja ole tusinoittain, jos ei satoja, enkä usko kenenkään kykenevän panostaa ihan niihin kaikkiin. Meillä toiset tavat ovat tärkeitä joilla kehitämme lasta. (Sitä värisilmää ja tyylitajua voi kehittää muutenkin kuin harrastamalla sisustamista.)

t. 3

tyylikoulutuksen ihan käytännössä?

30, todeta että se on totta. Koska niin se vain menee. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa ja kehittää lasta.

että kirjoitin että se on "tärkein".



Paras tapa kehittää tyylitajua ja värisilmää on panna lapsi asumaan tyylikkäässä ja väreiltään harmonisessa kodissa. Aika kauan saa juosta taidenäyttelyissä että ajaa saman asian.



Ylipäätään kotiin panostaminen on lapselle äärimmäisen tärkeää.

Vanhempiani ei kiinnostanut sisustaminen yhtään siis.

Millä lailla tämä on nyt sitten ollut minulle haitaksi?

35, missä lukee, että kirjoitin että se on "tärkein". Paras tapa kehittää tyylitajua ja värisilmää on panna lapsi asumaan tyylikkäässä ja väreiltään harmonisessa kodissa. Aika kauan saa juosta taidenäyttelyissä että ajaa saman asian. Ylipäätään kotiin panostaminen on lapselle äärimmäisen tärkeää.

Sinähän oikestaan voisit saman tien kertoa millainen minä olen? Mikä koulutus, miltä näytän jne.

t. 38

38 yleensä tuloksena on juntti ihminen.

voi ymmärtää monella tavalla. Joillekin se tuntuu tarkoittavan turhaa tavaranrohmuamista ja pätemistä. Että luuhataan sisustusliikkeissä hankkimassa krääsää asetelmia varten.



Itse ymmärrän sen aivan eri tavoin. Sisustaminen on todella paljon moniuloitteisempaa.



Minulla ensisijalla on toimivuus: tarkoituksenmukaisia kalusteita ja tavaroita tarkoituksenmukaisesti järjestettynä. Tarkoituksenmukaisuudella tarkoitan toimivia kulkureittejä, säilytystilaa, laadukkuutta ja kulutuksenkestoa, ergonomiaa sekä ekologiaa.



Hyvänä kakkosena (josta en tingi!) on estetiikka. Haluan, että tavarani sopivat yhteen ja ovat kauniita katsella väriensä, materiaaliensa ja muotoilunsa puolesta. Design, arkkitehtuuri ja sisustaminen ovat taidetta. Taide antaa iloa ja lisäarvoa elämään ja seuraan mm. muotoilumaailman tapahtumia mielenkiinnolla.



Yhdessä nämä ovat tärkeitä tekijöitä elämänlaadussa. Kaunis, toimiva ympäristö on mukava paikka elää, se vaikuttaa hyvinvointiin monella tasolla. Ja on myös kasvatuksellinen elementti. Kaunis arki on myös tärkeää!



Ymmärrän, että kaikille sisustus ei ole intohimo tai harrastus, mutta sitä en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua rumassa, epäviihtyisässä ympäristössä. Sellainen kuormittaa henkisesti. Tarkoitan tällä kotia, jossa on sekalainen kokoelma rähjäisiä yhteensopimattomia kalusteita, huonosti tehtyjä ja huonosti muotoiltuja, kuosit ja värit eivät sovi yhteen, kulkureitit ovat tukossa, tarpeetonta tavaraa on vaikka kuinka ja läjissä missä sattuu, ikkunoissa ties mitä riepuja verhojen sijaan ym. ym. niin että kokonaiskuva on se, että ihmistä ei yhtään kiinnosta se, millainen hänen elinympäristönsä on. Minusta se ei ole enää tervettä!



Kaunis, toimiva sisustus ei vaadi hirveästi rahaa. Vaivaa toki jonkin verran. Ei meilläkään ole kaikki viimeisen päälle, emmekä vuokralla asuvina kotivanhempi-opiskelijoina voi esimerkiksi teettää keittiö- tai kylppäriremontteja, ne ovat ihan standardikamaa. Huonekaluissa meillä on kaikkea Ikeasta Artekiin ja antiikista Askoon. Lähes kaikki on ostettu käytettyinä. Tekstiilit jne. ovat aleista tai käytettyjä. Kokonaisuus on toimiva, kaunis ja persoonallinen sekä viihtyisä :)



Niin ja tietysti sisustus on minulle myös tapa ilmaista itseäni. Sisustuksestamme huomaa, että olen kiinnostunut taiteesta ja muotoilusta, ja ehkä että opiskellut historiaa, taidehistoriaa ja sisustussuunnitteluakin ja että teen käsitöitä. Myös muut harrastukseni, kuten vintage ja viherkasvit, näkyy tietysti.

Älä jatka enää, ettet nolaa itseäsi lopullisesti.

meillä on aivan liian kirjavaa verrattuna sisustuslehtiin. On räsymattoja, on kirjoja, on kummallisia tauluja, on erivärisiä seiniä ja ovia.

et ole paljoa sisustuslehtiä lukenut :D