Onko nykyään joku velvollisuus sisustaa?

Taiteellisimmat ja luovimmat ihmiset ovat kasvaneet värien ja jopa seka sotkun keskellä, luovasti ei nipottaen.

Millä lailla mielestäsi tyylittömästi sisustettu koti näkyy lapsessa aikuisiällä? Mihin pohjaat käsityksesi?

Moni yleisesti tyylikkäänä pidetty henkilö tulee sangen vaatimattomasta/ tyylitajuttomasta kodista, siis jos puhutaan puhtaasti kodin sisustuksesta. Yleinen arvomaailma ja sivistys ovat sitten asia erikseen, tyylikkyyttään korostavat ovat yleensä nousukkaita.

38 (myös 11)

40, ainakin olet jankkaava ja tyhmä. Älä jatka enää, ettet nolaa itseäsi lopullisesti.

Vanhempiani ei kiinnostanut sisustaminen yhtään siis.

Millä lailla tämä on nyt sitten ollut minulle haitaksi?

35, missä lukee, että kirjoitin että se on "tärkein". Paras tapa kehittää tyylitajua ja värisilmää on panna lapsi asumaan tyylikkäässä ja väreiltään harmonisessa kodissa. Aika kauan saa juosta taidenäyttelyissä että ajaa saman asian. Ylipäätään kotiin panostaminen on lapselle äärimmäisen tärkeää.

Ja todellakin kärsin siitä!!! Kyllä tuo tässä alemman lainatun kommentin kirjoittaja on asian ytimessä!

Lapsi nauttii viihtyisästä ympäristöstä siinä missä aikuinenkin, ja lapselle on hyvä opettaa että hänen elinympäristönsä on tärkeä ja että hän on viihtyisyyden arvoinen! Tiedän mistä puhun taustani (alkoholistiperheestä) takia.

Tilan hahmottaminen, harmonia, värisilmä, tapakulttuuri, tyylitaju, kaikki tärkeitä oppeja lapselle. Myöskin tyylisuunnista ja taiteesta sekä muotoilusta on hyvä saada oppia. Jos ei näistä ole mitään hajua, niin kyllä se on junttia. Lisäksi sisustaessa oppii usein myös kädentaitoja, kuten maalaamista, ompelua, pientä nikkarointia ym.

pikku sisustaminen aika tavalla rahaa vie, vaikka kaikki olisi käytettynä haalittukin. Eikä käytettynä välttämättä löydä juuri sopivan kokoista, tarkoituksenmukaista.



Meillä esimerkiksi keittiö ON standardikamaa, mutta se pitäisi remontoida ihan TOIMIVUUDEN kannalta ;) Puhumattakaan siitä, että se on hajoamassa käsiin, kalusteet on asennettu huonosti. Kaapistot ovat lisäksi rumat eivätkä käytännölliset alkuunkaan.



Keittiö ja olkkari ovat yhdessä. Haluaisin vaihtaa verhot. Mutta en halua uusia verhoja ennenkuin on uudet verhotangot. Kun haluaisin vaihtaa verhotangot, katson seinää. Seinässä on reikiä ja se on huolimattomasti maalattu. Pitäisi paklata ja maalata. Seinät ja katto. Listat ovat rumat ja kuluneet, ne pitäisi uusia kokonaan. Kynnykset on asennettu väärin. Laminaatti on leikattu huonosti ja se alkaa irtoilla. Seinälevyt on asennettu niin, ettei seinää ole saatu suoraksi vaan siellä on kummallinen ruma pystysuora lista keskellä.



Lisäksi verhoja on vaikea ostaa, koska olohuoneen sohvat ovat haastavan väriset. Verhoilun voisi vaihtaa (400€). Mutta kun on pikkulapsia talossa, kannattaisi odottaa, että he kasvavat...



Makkarimme sänkykin on huippuruma, lisäksi meillä ei ole kahta toisiinsa sopivaa yöpöytää. Meitä miellyttävä sänky maksaa 1300e + yöpöydät. Mutta ei ole ihan ykkössijalla ostoslistalla. Meilläkin on 5 makuuhuonetta, halli ja olkkari. Niiden sisustaminen "aistikkaasti" ei ole halpa juttu.

Pelkäät ilmeisesti itse kovasti nolatuksi tulemista? Vai miksi tuota noloa kirjoittelet? Kirjoita vaikka sata kertaa ihan vapaasti.

45 et sitten tajua lopettaa... Noloa, niin noloa.

Taiteellisimmat ja luovimmat ihmiset ovat kasvaneet värien ja jopa seka sotkun keskellä, luovasti ei nipottaen.

Sitäpaitsi millä ihmeen tavalla sisustaminen sulkee pois värien käytön ja luovuuden? Huomaa, että sinulla ei ole asiantutemusta lainkaan, koska yhdistät sisustamiseen värittömyyden ja nipottamisen.

vanhempien alkoholismi vai "tyylitön" koti?

Vanhempiani ei kiinnostanut sisustaminen yhtään siis. Millä lailla tämä on nyt sitten ollut minulle haitaksi?

35, missä lukee, että kirjoitin että se on "tärkein". Paras tapa kehittää tyylitajua ja värisilmää on panna lapsi asumaan tyylikkäässä ja väreiltään harmonisessa kodissa. Aika kauan saa juosta taidenäyttelyissä että ajaa saman asian. Ylipäätään kotiin panostaminen on lapselle äärimmäisen tärkeää.

Ja todellakin kärsin siitä!!! Kyllä tuo tässä alemman lainatun kommentin kirjoittaja on asian ytimessä! Lapsi nauttii viihtyisästä ympäristöstä siinä missä aikuinenkin, ja lapselle on hyvä opettaa että hänen elinympäristönsä on tärkeä ja että hän on viihtyisyyden arvoinen! Tiedän mistä puhun taustani (alkoholistiperheestä) takia. Tilan hahmottaminen, harmonia, värisilmä, tapakulttuuri, tyylitaju, kaikki tärkeitä oppeja lapselle. Myöskin tyylisuunnista ja taiteesta sekä muotoilusta on hyvä saada oppia. Jos ei näistä ole mitään hajua, niin kyllä se on junttia. Lisäksi sisustaessa oppii usein myös kädentaitoja, kuten maalaamista, ompelua, pientä nikkarointia ym.

Joskus pari-kolmekymmentä vuotta sitten meitä oltaisiin pidetty juntteina, mutta nykyään talomme on aivan yltiöhieno. Asumme nimittäin Keski-Euroopassa, 117 vuotta vanhassa maalaistalossa. Talo on peritty miehen isän puolelta ja kaikki tavarat on tulleet talon mukana. Uutta on vain entiseen sivueteiseen rakennettu keittiö (plus pesukoneet) - siellä ei siis syödä, vaan laitetaan ruoka ja syödään tuvassa (sielläkin hella toimii ja siinäkin toki laitetaan ruokaa ja leivotaan, mutta esim. kesäkuumalla ei viitsitä uuniin tulia laittaa. Talossa on kolmisen vuotta sitten (kun miehen isä vielä asui täällä vaimonsa kanssa) käynyt oikein sisustuslehti kuvaamassa.



Mutta siis todettakoon, että itseä ei sisustus kiinnosta tippaakaan (opiskeluaikana nukuin patjalla ja söin patjan reunalla, kirjat olivat pinoissa huoneen laidalla - ainut huonekalu oli iso kaappi) ja kaikki rahat matkustetaan. Eli, olen onnellisessa asemassa, kun asun valmiiksi sisustetussa ja pidän kyllä vanhojen esineiden kauneudesta, mutta ymmärrän hyvin, jos jollain on muitakin intressejä. Ei haittaa ainakaan minua!

missä yhdistellään eri tyylisiä tavaroita toisiinsa - tosin jotta se onnistuu tyylikkäästi, vaatii se tyylitajua ja "silmää".



Minusta sisustus liittyy ensisijaisesti tarkoituksenmukaisuuteen, sillä koti joka ei toimi arjen toiminnoissa ei ole laadukas, ei edes siedettävä. Estetiikallakin on minulle suuri merkitys, mutta ymmärrän, jos se ei kaikkia kiinnosta - tai että ihmisillä on erilaisia esteettisiä mieltymyksiä.



Jo turvallisuuden takia koti pitää olla tiettyyn määrään asti sisustettu, siis huonekaluja yms. on hankittu harkiten ja ne ovat sijoitettu järkevästi.



Omassa tuttavapiirissäni ei ole ketään, jota ei sisustus kiinnostaisi. Kaikki ovat halunneet jollain tapaa rakentaa viihtyisää ja miellyttävää ympäristöä, oman maun ja rahatilanteen mukaan.

Ihminen, jota ei kiinnosta YHTÄÄN miltä kotona näyttää, herättää epäilyni - onko ihmisellä kaikki kunnossa? Moni teistäkin, jotka täällä väitätte, ettei sisustaminen kiinnosta, olette varmasti järjetelleet kotianne mieleiseksenne ettekä hyväksy mitä tahansa krääsää nurkkiinne.

ovat kyllä jotenkin sisustaneet kotinsa (käyttäneet harkintaa ja tehneet kodistaan mahdollisimman mieleisen), mutta harva heistä HARRASTAA sisustamista tai hankkii kynttilöitä ja pienesineitä asetelmiksi.



olinkohan 54?

että tyylitön kämppä viestii yleisemminkin vanhemmuuden ongelmista.

kuin se on mahdollista ;) Meilläkin siis keittiö ei ole mikään suunnittelutaidon mestarinäyte, mutta vuokralla kun ollaan, en voi lähteä seiniä kaatamaan ja vetoja muuttamaan. Sen sijaan valitsen muut kalusteet ja tavarat niin, että saan tilasta parhaan mahdollisen.



Ja itse pyrin toimimaan niin, että minun ei tarvitse vaihtaa rumia huonekaluja toisiin...en osta rumia alunperinkään. Ja koska minulla harvemmin on varaa mihinkään kovin kalliiseen, kyttään sellaisia tuotteita käytettyinä. Aikaa se kyllä vie, mutta niin vie huonekalukaupoissa ja sisustusliikkeissä kiertelykin!



Ja rahakysymykseen vielä...ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi ei ole helppoa saada kaunista ja toimivaa sisustusta tietenkään. Mutta kierrätyksellä, luovuudella, talkoohengellä ja silmällä voi sisustaa esim. makuuhuoneen vaikka 200 eurolla (tai halvemmallakin) tai sitten siihen voi käyttää 2000, jopa 20 000 euroa! Jokainen näistä lopputuloksista voi olla kaunis ja viihtyisä sekä tarkoituksenmukainen. Eikä kaikkea tarvitse ostaa/ tehdä kerralla. Sisustaminen on prosessi, jossa koti rakentuu vähitellen!



-olinkohan 41...

On meinaan niin samanlaista kuin mitä meillä, paitsi opiskelualan suhteen :)

voi ymmärtää monella tavalla. Joillekin se tuntuu tarkoittavan turhaa tavaranrohmuamista ja pätemistä. Että luuhataan sisustusliikkeissä hankkimassa krääsää asetelmia varten.

Itse ymmärrän sen aivan eri tavoin. Sisustaminen on todella paljon moniuloitteisempaa.

Minulla ensisijalla on toimivuus: tarkoituksenmukaisia kalusteita ja tavaroita tarkoituksenmukaisesti järjestettynä. Tarkoituksenmukaisuudella tarkoitan toimivia kulkureittejä, säilytystilaa, laadukkuutta ja kulutuksenkestoa, ergonomiaa sekä ekologiaa.

Hyvänä kakkosena (josta en tingi!) on estetiikka. Haluan, että tavarani sopivat yhteen ja ovat kauniita katsella väriensä, materiaaliensa ja muotoilunsa puolesta. Design, arkkitehtuuri ja sisustaminen ovat taidetta. Taide antaa iloa ja lisäarvoa elämään ja seuraan mm. muotoilumaailman tapahtumia mielenkiinnolla.

Yhdessä nämä ovat tärkeitä tekijöitä elämänlaadussa. Kaunis, toimiva ympäristö on mukava paikka elää, se vaikuttaa hyvinvointiin monella tasolla. Ja on myös kasvatuksellinen elementti. Kaunis arki on myös tärkeää!

Ymmärrän, että kaikille sisustus ei ole intohimo tai harrastus, mutta sitä en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua rumassa, epäviihtyisässä ympäristössä. Sellainen kuormittaa henkisesti. Tarkoitan tällä kotia, jossa on sekalainen kokoelma rähjäisiä yhteensopimattomia kalusteita, huonosti tehtyjä ja huonosti muotoiltuja, kuosit ja värit eivät sovi yhteen, kulkureitit ovat tukossa, tarpeetonta tavaraa on vaikka kuinka ja läjissä missä sattuu, ikkunoissa ties mitä riepuja verhojen sijaan ym. ym. niin että kokonaiskuva on se, että ihmistä ei yhtään kiinnosta se, millainen hänen elinympäristönsä on. Minusta se ei ole enää tervettä!

Kaunis, toimiva sisustus ei vaadi hirveästi rahaa. Vaivaa toki jonkin verran. Ei meilläkään ole kaikki viimeisen päälle, emmekä vuokralla asuvina kotivanhempi-opiskelijoina voi esimerkiksi teettää keittiö- tai kylppäriremontteja, ne ovat ihan standardikamaa. Huonekaluissa meillä on kaikkea Ikeasta Artekiin ja antiikista Askoon. Lähes kaikki on ostettu käytettyinä. Tekstiilit jne. ovat aleista tai käytettyjä. Kokonaisuus on toimiva, kaunis ja persoonallinen sekä viihtyisä :)

Niin ja tietysti sisustus on minulle myös tapa ilmaista itseäni. Sisustuksestamme huomaa, että olen kiinnostunut taiteesta ja muotoilusta, ja ehkä että opiskellut historiaa, taidehistoriaa ja sisustussuunnitteluakin ja että teen käsitöitä. Myös muut harrastukseni, kuten vintage ja viherkasvit, näkyy tietysti.

vanhempien alkoholismi vai "tyylitön" koti?

Vanhempiani ei kiinnostanut sisustaminen yhtään siis. Millä lailla tämä on nyt sitten ollut minulle haitaksi?

35, missä lukee, että kirjoitin että se on "tärkein". Paras tapa kehittää tyylitajua ja värisilmää on panna lapsi asumaan tyylikkäässä ja väreiltään harmonisessa kodissa. Aika kauan saa juosta taidenäyttelyissä että ajaa saman asian. Ylipäätään kotiin panostaminen on lapselle äärimmäisen tärkeää.

Ja todellakin kärsin siitä!!! Kyllä tuo tässä alemman lainatun kommentin kirjoittaja on asian ytimessä! Lapsi nauttii viihtyisästä ympäristöstä siinä missä aikuinenkin, ja lapselle on hyvä opettaa että hänen elinympäristönsä on tärkeä ja että hän on viihtyisyyden arvoinen! Tiedän mistä puhun taustani (alkoholistiperheestä) takia. Tilan hahmottaminen, harmonia, värisilmä, tapakulttuuri, tyylitaju, kaikki tärkeitä oppeja lapselle. Myöskin tyylisuunnista ja taiteesta sekä muotoilusta on hyvä saada oppia. Jos ei näistä ole mitään hajua, niin kyllä se on junttia. Lisäksi sisustaessa oppii usein myös kädentaitoja, kuten maalaamista, ompelua, pientä nikkarointia ym.

voin hieman selventää! Totta kai vanhempieni alkoholismi oli ongelma. Mutta koska kyseisessä kodissa elin, tiedän tasan tarkkaan, että kärsin myös siitä, että meillä oli rumaa ja tyylitöntä! Tuntuu aika ikävältä että väität muuta.

Aina kun lapsena kävin kauniissa ja viihtyisässä kodissa, nautin suunnattomasti ja toivoin että meilläkin olisi sellaista. Yritin siivota ja järjestellä, ja myöhemmin myös sisustaa ainakin omaa huonettani. Kun muutin pois, huomasin miten paljon ympäristö todella vaikuttaa! Huomasin myös että olin aika juntti, ei kuvaamataidon opetuksessa paljon tyylisuuntia tai muotoiluasioita opetettu. Kotona en saanut niistä mitään oppia.

Kyllä ainakin visuaaliset ja ympäristölle herkän ihmiset kärsivät jos ympäristö on ruma. Ja niinkuin sanoin jo, se on lapselle ihan itsetuntokysymys että hän saa oppia olevansa viihtyisyyden arvoinen.

Olikohan 56 kommentti myös tähän samaan asiaan, olen ihan samaa mieltä. Jos ei välitä kodistaan yhtään niin se kielii kyllä muistakin ongelmista. Esim. että ei usko ansaitsevansa kaunista ja viihtyisää kotia.

että tyylitön kämppä viestii yleisemminkin vanhemmuuden ongelmista.

mutta siis tarkoitin edellisessä että olen samaa mieltä tästä.

-se alkoholistiperheessä kasvanut

ja kuka viime kädessä määrittää onko esim. koti tyylikäs vai ei?

ja kuka viime kädessä määrittää onko esim. koti tyylikäs vai ei?

Onhan se niinkin että iso osa "sisustetuista" kodeista ei ole tyylikkäitä tai viihtyisiä tai kumpaakaan. Mutta täysin sisustamatonkaan ei voi olla kumpaakaan. Tyylikäs siksi, koska se vaatisi jonkin verrana asiantuntemusta ja vaivaa, ja viihtyisä siksi, että sisustamattomassa kodissa ei ole mietitty myöskään mukavuutta ja toimivuutta ja asioita jotka tuottavat asukkaille iloa.

Mutta eihän tässä ketjussa mietitty sitä, miksi kaikki kodit eivät ole tyylipuhtaita tai viihtyisiä. Mielestäni tässä on pointtina se, että 1.) ihmiset puhuvat ristiin koska käsittävät sisustamisen eri tavoin

2.) sisustavat ihmiset eivät ymmärrä miksi jotkut eivät välitä asuinympäristöstään YHTÄÄN

tullessaan ensimmäistä kertaa meillä käymään: "Sä olet sisustanut täällä". En mä sen kummemmin mieti sisustavani, mutta totta ihmeessä mietin minkälaiset verhot haluan ikkunoihin (enkä voisi elää väärän pituisten kanssa:)). Olenko "sisustaja" jos asettelen lipaston päälle kukkia, haluan seinälle kauniin taulusommitelman, mietin mitkä värit sopivat yhteen jne. Minulle tuo on itsestäänselvyys, lapsuudenkodista opittu malli. Se, että sisustus on noussut "muotiin" viime vuosina, tuo toki jakamisen iloa toisten samanhenkisten kanssa. Minulle sisustus ei ole sitä, että hankin tähtikuvioiset sohvatyynyt, koska ne ovat juuri nyt kuuminta hottia. Meillä sisustuksen määrittelee van oma kauneudentajuni ja -tarpeeni.

Ne jotka eivät sisusta: on kuin söisi pelkkiä eineksiä ja mäkissä periaatteella kunhan nyt nälkä lähtee.



Ne jotka sisustavat "tilpehöörillä" ja pitävät sisustamista pelkkänä muodikkaiden asetelmien tekona: syövät sitä mitä milloinkin on naistenlehden mukaan trendikästä syödä.



Ne jotka sisustavat "kokonaisvaltaisesti": syövät monipuolista ruokaa, ja joskus eineksiä ja välillä muodikkaita juttuja. Ovat kiinostuneita ruoasta ylipäätään, valmistustavoista, ruokakulttuureista.



Tällälailla ymmärtäisin kärjistetysti nämä näkemyserot. Ei tarvitse vetää hernettä nenään, ei ole tarkoitus arvostella vaan hahmottaa näitä ajattelutapoja.

Meillä on juuri tuollaista... Sekalaisia appivanhempien opiskelubokseista perittyjä kamoja, laadukkaita kyllä, Lundiaa ja muuta. Verhot on sentään tehty tähän taloon.



Periaate on, että huonoa ei osteta toimivan tilalle, joten näillä mennään ja tarkoitus on pikkuhiljaa uusia sieltä päästä, mikä eniten pistää silmään. Vaikka ei tässä nyt hirveästi mikään pistäkään silmään - itse asiassa meillä näyttää ainakin yhteisissä tiloissa mukavasti oman näköiseltä. Silppuisuus näkyy eniten makuuhuoneissa.



Ihailen kyllä kauniita "laitettuja" koteja, mutta meidän olisi vaikea perustella itsellemme, että joku kunnossa oleva huonekalu pitäisi vaihtaa uuteen vain esteettisyyden vuoksi.