Olen vieläkin exään rakastunut

Lainaus meni pieleen: eka kappale on siis koottu AP:n omasta tilanteen kuvauksesta.

keskusteluapu olisi paikallaan.

Näin tänään exää. Kyllä mä uskon että hän on muuttunut. Hän esim. itse sanoi, että mun täytyy sitten olla varma, että haluan olla hänen kanssaan, jos haluan palata yhteen, koska kyse on kuitenkin myös mun lapsen elämänmuutoksesta. Jos haluaisi vaan panna mua "kostoksi" kerran tai jonkun aikaa, niin tuskin tuollaisia juttelisi. Sovittiin se kuvaushomma.

Kun lapseni oli vauva, niin itkin jonkun verran kun kävi mielessä että olisiko se aiempi vauva ollut samanlainen. Mulla oli vähän aikaa jonkinlainen pelko että hän kuolee, tarkastelin hengityksiä ym. Neuvolassa pidettiin normaalina varsinkin olen kokenut menetyksen. Ei ohjattu mihinkään ja se meni muutamassa kuussa ohi.

Lapseni oli aika helppo vauvana joten en joutunut valvomaan kohtuuttomasti tai muutenkaan joutunut mihinkään kurjimukseen.

Mä tänään mietin että on miehellänikin joku osuus tässä. Nimittäin kyllä hän tiesi, että olin ihan romuna silloin. Hän tuli itse mua jututtamaan tai lähinnä iskemään, kun olin kerran exän kaa riideltyäni kantabaarissa yksinäni.

Olin tosi surullinen silloin ja melkein siinä itkeskelin. Mieheni tuli siihen ja kysyi miksi olen surullinen ja että on nähnyt mut aiemminkin siellä ja tietää että mulla on kaunis hymy. Kerroin kaiken, keskenmenon, surun ja että ollaan nyt jossain umpikujassa.

Myöhemmin kun oltiin yhdessä sanoi että oli jo jonkun aikaa katsellut mua ja miettinyt että haluaisi olla mun kanssa, mutta olin aina exän kanssa.

Joten ei hän tietämättä kuviota ryhtynyt suhteeseen mun kanssa vaan tieten tahtoen, vaikka tiesi että asiat olivat ihan kesken. Hänkin ajatteli vaan itseään, ei edes mua eikä tietenkään exää.

Mä en oikeastaan näe tätä kuviona, jossa pakenen vaiikeuksia uuteen romanssiin. Vaan ajattelen, että jos palaan, palaan siksi että niin kuuluu olla, vaikka väliin tuli muu ihmissuhde. En voi sitäkään katua, koska siitä syntyi lapseni. Ei mulla nyt ole kotona niin ahdistavaa, että mun täytyisi täältä paeta exän luo tätä elämäntilannetta.

ap

mutta olen vasta ihan viime aikoina, jo ennen kun nyt välit lämpenivät eksän kanssa surrut sitä keskenmenoa. Ehkä tajunnut vasta lapseni myötä kunnollsa, mitä menetin. - - - Itkeneetkin sitä kerran yhdessä, mä aloin itkeä kun puhuttiin ja ex itki myös. - - -

Silloin kun keskenmeno tapahtui, en osannut surra, osittain olin helpottunutkin. - - - Koin siitä syyllisyyttä että koska en ollut ihan yksinomaan onnellinen että tulin raskaaksi, enkö hoitanut masuasukkia hyvin. - - - En voi oikein muiden kanssa puhua siitä, joidenkin ystävieni kyllä mutta en tietenkään mieheni.

Kuulosta siltä että sinulla on kuitenkin aika kova ja traumaattinen kokemus taustalla - myöhäinen keskenmeno raskaudessa, joka jo itsessään herätti ristiriitaisia tunteita; samaan syssyyn kriisi suhteessa lapsen isän kanssa, ero joka johtui sanomasi mukaan siitä, ettette osanneet kommunikoida ja tukea toisianne tilanteessa.

Olet saanut tämän muiston kantaa yksinäsi, ja huomionarvoista on, että silloinen ratkaisusi oli paeta surua uuteen suhteeseen nykyisen miehesi kanssa. Nykytilanteen valossa alkaa vaikuttaa huolestuttavasti toistuvalta kuviolta: etsit jonkilaista eheytymistä romanttisista rakkaussuhteista.

Surutyö silloisen suhteenkin päättymisestä on saattanut jäädä kesken, kun heittäydyit suoran nykyisen puolisosi matkaan.

Nyt äityden kautta vanha trauma on näyttäytynyt uudessa valossa. Moni suree aiemmin keskenmenon (tai abortinkin) kautta menetettyjä raskauksia uudestaan kun saa vauvan. Se on sitä kasvua, ja se sattuu.

Ongelma tässä tilanteessa on se, että ex on uudestaan kuvioissa, ja on tilanteessasi ainoa henkilö, jonka kanssa voit jakaa tämän surun, ainoa joka tietää mitä olet käyyt läpi. Hän oli varmaan tuolloin kauan sitten aikamoinen pettymys sinulle, ja nyt hän voi "korjata" menneen olemalla sellainen, minä hänet nyt näet, sellainen millainen hänen olisi aieminkin pitänyt olla: aikuisempi, vastuuntuntoisempi, rakastavampi, ymmärtävämpi.

Ehkä hän on, tai ehkä vain kipeästi tarvitset sellaista ihmistä elämääsi juuri nyt. Mutta olisi itsellesi parempi, että kasvaisit löytämään nämä voimat itsestäsi.

Suosittelin jo aiemmin pariterapiaa, mutta yksilöterapiastakin voisi olla apua. Eräällä tuttavallani samantapaisessa tilanteessa (intohimoinen uusi suhde kun lapset olivat pieniä) diagnosoitiin loppujen lopksi viivästynyt synnytyksenjälkeinen masennus. Avioliitto pelastui ja kasvoi vahvemmaksikin.

en tiedä missä oli. Jonkun kaverinsa luona vai naisissa. En tiedä edes oliko töissä tänään, en kehdannut soittaa sinne. Soitin omaan kännykkäänsä (kiinni) ja työkännykkäänsä (hälytti, ei vastannut). Omaansa laitoin viestin että tulisi kumminkin kotiin juttelemaan.



Kävin aamulla lääkärissä ja sitten kuvauksessa exän luona. Juteltiin, ex kysyi mitä meinaan tehdä. Sanoin, että mun täytyy jutella miehen kanssa. Ja että en tahdo hätiköidä. Sanoin kyllä että rakastan häntä edelleen. Ex sanoi myös rakastavansa ja sanoi että ymmärtää että asiat täytyy selvittää.



Suudeltiin aika pitkään hänen sängyssään, mutta ei rakasteltu. Halusin kyllä hirveästi rakastella hänen kanssaan ja niin halusi exkin. Ajattelin että parempi kuitenkin etten ole vielä ylittänyt sitäkin rajaa. Vaikka mies onkin ehkä ollut jossain naisissa.



Tulin just kotiin, käyn suihkussa ja kohta haen lapsen, kun päiväunet loppuu.



ap

olette varmasti muut samaa mieltä. En edes tohtinut lukea paria ensimmäistä riviä pidemmälle.

Oletetaan että ap:n nykyinen mies kuolee traagisesti autokolarissa. Miltä ap:sta tuntuisi?





Sitten toinen:



Oletetaan että ap:n ex-mies kuolee traagisesti auto-onnettomuudessa. Miltä ap:sta tuntuisi?



Sitten kolmas:



Oletetaan että ap tukehtuu pullaan ja kuolee traagisesti. Miltä nyxästi ja exästä tuntuisi?

Sinä itse elät elämääsi, näitä mammoja harmittaa vain kun tuli hommattua mies, joka makaa pälvikaljunsa ja ison mahansa kanssa sohvalla, eivätkä itse enää kelpaa muille.



Mene ja elä!

nyxä on tehnyt itsarin?

ihanaa, ap!



Miehesi on nössö

hankkineet valokuvaajat ovat... xD

Sinä itse elät elämääsi, näitä mammoja harmittaa vain kun tuli hommattua mies, joka makaa pälvikaljunsa ja ison mahansa kanssa sohvalla, eivätkä itse enää kelpaa muille.

Mene ja elä!

Hän elää kaiken aikaa. Kun ollaan nuoria ollaan nuoria, kun ollaan keski-ikäisiä ollaan keski-ikäisiä. Kyse on luonnollisuudesta, siitä miten mukaudutaan ikään, aikaan.

On muotia olla nuorekas. Nuorten ja erittäin vanhojen silmissä se näyttää typerältä (rikkoo luonnollisuuden asettamia rajoja). Ap ei ole enää teini, joten teinimäinen käytös ei sovi hänelle.

Rakastuminen on vain kemiaa. Kun ymmärrämme tämän, niin ymmärrämme myös sen että ap:n ex voisi olla kuka tahansa meistä. Me voisimme olla ap:n tilanteessa myös.

On tärkeää noudattaa yleistä käytösetikettiä. Kun ollaan aviossa niin ylimääräiset suhteet eivät käy päinsä. Se rikkoo maailmankaikkeuden sääntöjä ja lakeja jotka me ihmiset olemme itse luoneet.

Vain typerä teini epävarmuudessaan rikkoisi niitä.

Myöhemmin hän ymmärtää tehneensä väärin ja painottaa käytösetiketin tärkeyttä ja maailmankaikkeuden sääntöjä elämässään itselleen ja muille.

ap

olette varmasti muut samaa mieltä. En edes tohtinut lukea paria ensimmäistä riviä pidemmälle.

surisin kyllä, en toivo kuolemaansa. Lapseni puolesta vielä enemmän, ei luultavasti muistaisi isäänsä jos hän nyt kuolisi.

Toista itkisin myös.

Kolmannesta vaikeaa sanoa, luultavasti kumpikin surisi. Toisella olisi myös se, että lapsen surukin pitäisi kestää.

ap

Oletetaan että ap:n nykyinen mies kuolee traagisesti autokolarissa. Miltä ap:sta tuntuisi?

Sitten toinen:

Oletetaan että ap:n ex-mies kuolee traagisesti auto-onnettomuudessa. Miltä ap:sta tuntuisi?

Sitten kolmas:

Oletetaan että ap tukehtuu pullaan ja kuolee traagisesti. Miltä nyxästi ja exästä tuntuisi?

kerta exä on elämäsi rakkaus kaikista kolmesta miljarista miehellä maapallolla, ja eihän sulla nyt oikeen mitään yhteistä ole nykyisen ja kanssa ja aloit olee sen kaa ja tekasit lapsen vaan siks kun olit niin hömpsö ja rikki, niin miksi et vaan jätä nykyistä miestäsi? Kenties siksi, että tajuat, että eksän kanssa ei olisikaan niin ihanaa kuin mitä kuvitelmissasi, ja oikeastaan haluaisit hänen kanssaan vaan salaisen seksisuhteen, mutta kuitenkin haluat pitää myös toisen miehen hyvät puolet. No tee sitten niin, oma sotkusihan se on.

niin en mä sen takia jäisi että se sotii jonkun käytösetikettiä vastaan. Vaan koska itse haluaisin, iso osa siinä varmaan olisi sillä, että haluaisin lapselleni ns. ehjän perheen.

Musta on vähättelemistä puhua rakastumisesta ihmiseen, jonka kanssa asuin 3 v ja jota en 5 v erosta ole kuitenkaan unohtanut.

ap

Sinä itse elät elämääsi, näitä mammoja harmittaa vain kun tuli hommattua mies, joka makaa pälvikaljunsa ja ison mahansa kanssa sohvalla, eivätkä itse enää kelpaa muille.

Mene ja elä!

Hän elää kaiken aikaa. Kun ollaan nuoria ollaan nuoria, kun ollaan keski-ikäisiä ollaan keski-ikäisiä. Kyse on luonnollisuudesta, siitä miten mukaudutaan ikään, aikaan.

On muotia olla nuorekas. Nuorten ja erittäin vanhojen silmissä se näyttää typerältä (rikkoo luonnollisuuden asettamia rajoja). Ap ei ole enää teini, joten teinimäinen käytös ei sovi hänelle.

Rakastuminen on vain kemiaa. Kun ymmärrämme tämän, niin ymmärrämme myös sen että ap:n ex voisi olla kuka tahansa meistä. Me voisimme olla ap:n tilanteessa myös.

On tärkeää noudattaa yleistä käytösetikettiä. Kun ollaan aviossa niin ylimääräiset suhteet eivät käy päinsä. Se rikkoo maailmankaikkeuden sääntöjä ja lakeja jotka me ihmiset olemme itse luoneet.

Vain typerä teini epävarmuudessaan rikkoisi niitä.

Myöhemmin hän ymmärtää tehneensä väärin ja painottaa käytösetiketin tärkeyttä ja maailmankaikkeuden sääntöjä elämässään itselleen ja muille.

ex on luultavasti elämäni suurin rakkaus, mutta nykyisen miehen kanssa menin naimisiin ja rupesin lapsentekoon siinä uskossa, että ollaan yhdessä aina, en muuten vaan huvikseni.

Ehkä olisin jo jättänyt, mutta lapsen takia en kovin äkäisiä muutoksia voi tehdä.

ap

kerta exä on elämäsi rakkaus kaikista kolmesta miljarista miehellä maapallolla, ja eihän sulla nyt oikeen mitään yhteistä ole nykyisen ja kanssa ja aloit olee sen kaa ja tekasit lapsen vaan siks kun olit niin hömpsö ja rikki, niin miksi et vaan jätä nykyistä miestäsi? Kenties siksi, että tajuat, että eksän kanssa ei olisikaan niin ihanaa kuin mitä kuvitelmissasi, ja oikeastaan haluaisit hänen kanssaan vaan salaisen seksisuhteen, mutta kuitenkin haluat pitää myös toisen miehen hyvät puolet. No tee sitten niin, oma sotkusihan se on.

kun mä oon vieläkin kaukorakastunut yhteen heppuun, jonka kanssa sähläsin parin kuukauden ajan kuusi vuotta sitten ja jota en ole nähnyt sen jälkeen? Pitäiskö mun muuttaa Amerikkaan tältä istumalta, missä se asuu? Pakkohan tän on olla tosirakkautta kun en kerta ole unohtanut sitä.



AP: Tee ihan mitä lystäät mutta lopeta miehesi selän takana pelaaminen! Tajuatko miltä se tuntuu miehestäsi, kun hän saa selville? Ja vaikkei saisikaan, todellisuus olisi silti se että paneskelet yhden miehen kanssa ja seuraavana päivänä siirrät mahdolliset hivit ja satiaiset omaan mieheesi ja teet asioita, jotka ovat pahimpia mitä parisuhteessa voi tehdä? Miltä susta tuntuisi, jos tuo eksäsi paneskelisi tässä kaiken aikaa muita naisia ja myös teidän mahd. seksisuhteenne aikana tai sen jälkeen kun olet itse aloittanut suhteen hänen kanssaan?

asuisi tuhansien kilometrien päässä, niin munkin olisi kyllä helppoa olla uskollinen...

Tuota oon miettinyt, eli jos meille tulee seksisuhde, niin voinko olla mieheni kanssa... luultavasti en. Kun en nytkään voi, kun ajattelen eri miestä koko ajan :(. Oon nyt sanonut syyyksi että oon kuumeessa (olenkin vähän).

Exän toivoisin myös olevan sitten mulle uskollinen. Uskollisuus ei ollut ongelma aiemminkaan.

ap

kun mä oon vieläkin kaukorakastunut yhteen heppuun, jonka kanssa sähläsin parin kuukauden ajan kuusi vuotta sitten ja jota en ole nähnyt sen jälkeen? Pitäiskö mun muuttaa Amerikkaan tältä istumalta, missä se asuu? Pakkohan tän on olla tosirakkautta kun en kerta ole unohtanut sitä.

AP: Tee ihan mitä lystäät mutta lopeta miehesi selän takana pelaaminen! Tajuatko miltä se tuntuu miehestäsi, kun hän saa selville? Ja vaikkei saisikaan, todellisuus olisi silti se että paneskelet yhden miehen kanssa ja seuraavana päivänä siirrät mahdolliset hivit ja satiaiset omaan mieheesi ja teet asioita, jotka ovat pahimpia mitä parisuhteessa voi tehdä? Miltä susta tuntuisi, jos tuo eksäsi paneskelisi tässä kaiken aikaa muita naisia ja myös teidän mahd. seksisuhteenne aikana tai sen jälkeen kun olet itse aloittanut suhteen hänen kanssaan?

kauan meinasit pihdata mieheltäsi ilman että hän huomaa sen? Ja luuletko muka seksisuhteesi olevan sinulle "uskollinen", kun hän kuitenkin tietää, että joudut ennen pitkää paneskelemaan myös oman miehesi kanssa, tai lipsahdat sinne ihan vapaaehtoisesti joskus? Muutenkaan jollain fuckbuddylla ei ole mitään velvollisuuksia toista kohtaan, jos paneskelisitte eksän kanssa esim. kerran kahdessa viikossa niin eiköhän hän tyydyttäisi tarpeitaan muina aikoina. Onko hänellä nyt muita naisia? Ja siis tosiaan meinaat olla itsekäs ja ruveta pettämään miestäsi, great. Mikset eroa, lapselle on ehdottomasti parempi olla pelkän äidin tai isän kanssa kuin pettävien vanhempien kanssa. Ja kun miehesi saa selville seksisuhteesi (olet lopettanut seksin harrastamisen, olet aina poissaoleva, sulle tulee yllättäviä viestejä ja soittoja ja menoja, kavahdat miehesi kosketusta..) niin tulee kivat huoltajuus- ja erokiistat.

Nyt teille tuomitsijoille kysymys: jos tietäisitte, että puolisonne rakastaa jotakin muuta niin paljon että sattuu, ja että kyse ei ole hetken huumasta vaan se olisi ex, niin haluaisitteko tosiaan että hän jäisi siihen avioliittoon ja miksi? (esim. lapsen/lasten takia, koska sinä rakastat kumminkin, et haluaisi että nimenomaam ex saisi puolison "takaisin",koska sinuun sattuu se jättäminen?



Meinaan kun olen pyöritellyt tätä toisinpäin, niin jos mies olisi mun tilanteessa, en mä haluaisi että jää mun luo "säälistä". Olen ehkä sen verran ylpeä, että se korpeaisi. Lapsen takia, no sekin mietityttää että eihän se isyys / äitiys eroon pääty.



ap

Mua täällä leimataan joksikin hepsankeikaksi urakalla :).



Voin kertoa että täällä tämä hepsankeikka odottaa kuumeisen lapsen kanssa, että mies käväisee kaupassa ostamassa ruokaa ja juomaa tänne. Ja mies menee sitten töihin. Mulle tuli viime viikolla vielä viikkoa sairaslomaa, joten sairastupa tää on. Mulla on siis paha nivelsiteen repeämä.



Ex laittoi eilen mulle meiliä. En tiedä mitä vastaan vai vastaanko mitään. Vastaanko että olemme puhuneet asiasta miehen kanssa ja olen nyt päättänyt kuitenkin jatkaa mieheni kanssa vai en mitään. Jos en vastaa, hän soittaa tänään varmasti. Vaikka vastaisin, ei se silti siihen jää.



ap