miten suostutella mies 3.lapseen?
Täältä saa jotenkin sen käsityksen että useimmilla miehet lähtevät helposti mukaan uuden vauvan yritykseen. Meillä tilanne että minulla on kova vauvakuume, ollut jo muutaman vuoden ja vain yltyy. Meillä 4-v. ja 6-v. lapset, joiden kanssa toki jo suht helppoa. Aikasemmin oli syynä miehen mielestä, toki myös minulla järki mukana, mm. tilanpuute, mutta nyt päästiin isompaan taloon. Miehen opiskelut töiden (vakityö) ohella hyvällä mallilla jne. Sanoo että se vauva-aika on niin raskasta (hänellä 3.vuorotyö) ja että kaksi lasta riittää hänelle. Mutta kun minulla on niin voimakas tuo vauvakuume ja ikäkin jo kohta 35-v. Olisi niin ihanaa olla sitten kotona vauvan kans kun esikoinen menee reilun vuoden päästä kouluun. En tiedä mitä tässä tekee, jommankummanhan on joko myönnyttävä toisen kantaan tai muutettava omaa kantaansa. Tää on niin vaikeeta, kortsuja en tähän taloon ainakaan minä enää osta (yksi näkyy olevan jäljellä) ja muuta ehkäsyä meillä ei ole. Mies toki niin ärsyttävän tarkka ja kestävä että vahinkoakaan turha odottaa.
Kommentit (82)
Kiitos sinulle joka ymmärsit tilanteeni. Jotenkin tulee itelle tunne niinku ois joku rikollinen kun haluaa 3.lapsen. Hyvänen aika, näin kaunis asia kuin oma lapsi ja asia saa tällaiset mittasuhteet. Minä en muuten ole miestäni mielestäni vaatimalla vaatinut 3.lapsen tekemiseen, olen puhunut hänelle kaipuustani jne. Minun mielestä parisuhteessa kuuluukin puhua omista tunteistaan ja toiveistaan, eikä padota niitä sisäänsä. Ja tietysti molempien osapuolten.
kyllä ne on valitettavasti näitä lestadiolaisperheitä, joissa parhaimmillaan 12 lasta. Niissä tuskin lapsia tehty vaimon halusta.
Miehesi ei tahdo lasta. Yksinkertainen yhtälö.
Minusta on pöyristyttävää, että et näe kuinka itsekäs olet. Lasten hankinta tulee olla molempien valinta.
kummallekohan tämän valinnan seuraus hankalampi: jos teette 3. lapsen, on seurauksena paljon stressiä, taloudellista menetystä, oman ajan ja rauhan vähenemistä entisestään, älyttömästi lisää vastuuta jne jne, jos taas ette tee 3. lasta, on seurauksena naisen harmitus, josta pääsee ohi jos vain haluaa (voi sitä tietty mököttää lopun ikää ja lopulta erota). Eli paljon enemmän on haittaa siitä, että tehdään naisen pään mukaan. Tässä asiassa kun ei varsinaisesti ole puolitietä.
lapsen hankintaa. Tosin jos ap on tosi veemäine ni jätä ehkäsy käyttämättä eiköhä se siitä sitä en tiiä sit et mitä tulee olee loppuelämä.Toine ota ero ja menee naimaa jonkuu toise kans joka haluuaa lapsia.on se nyt helvetti ku mie haluun viel yhen lapsen ni tottakai miehen pitää tyytä sun tahtoos.aaarggggg!
niin kyllä sinä ap vain joudut nielemään pettymyksesi. Tosin, jos sinusta tuntuu, että miehesi on tässä asiassa esteenä unelmillesi ja se on sinulle täysin ylitsepääsemätön asia, niin sitten sinun täytyy laittaa vaakakuppiin liittonne/kolmas lapsi, kumpi painaa enemmän?
Tottakai naisellakin on unelmansa. Miksi hän ei saisi niitä toteuttaa? Esimerkiksi täällä olevassa äitienpäivä keskustelussa moititaan sitä, kun äidit toivoisivat huomiota äitienpäivänä, mutta sehän on aivan kohtuutonta - ethän sinä ole miehesi äiti. Itse ainakin mielelläni muistan miestäni hänen merkkipäivinään niin miksi en saisi itse toivoa samaa ominani? Sitten jos mies ei ole suostuvainen toteuttamaan sinu unelmiasi, vaihtoehtoina ovat tyytyminen tai ero. Jos miehesi haluaa olla kanssasi ei hänen kuuluisi tyrmätä sinun unelmiasi suoraan. Ja jos hän sinut unelmiesi takia ja niistä johtuvien pyytelyjen yms. takia sinut jättää, ei hän yritäkään ymmärtää sinua ja unelmiasi. Kerro miehellesi miksi 3. lapsi on sinulle tärkeä ja miten sinäkin haluat kannustaa häntä toteuttamaan hänen unelmaansa. Kuten sanoit ei se tarkoita etteikö pääsisi elämässään eteenpäin vaikka lapsi tulisikin. Tsemppiä! :)
Tottakai naisellakin on unelmansa. Miksi hän ei saisi niitä toteuttaa? Esimerkiksi täällä olevassa äitienpäivä keskustelussa moititaan sitä, kun äidit toivoisivat huomiota äitienpäivänä, mutta sehän on aivan kohtuutonta - ethän sinä ole miehesi äiti. Itse ainakin mielelläni muistan miestäni hänen merkkipäivinään niin miksi en saisi itse toivoa samaa ominani? Sitten taas jos mies ei ole suostuvainen toteuttamaan sinu unelmiasi, vaihtoehtoina ovat tyytyminen tai ero. Jos miehesi haluaa olla kanssasi ei hänen kuuluisi tyrmätä sinun unelmiasi suoraan. Ja jos hän sinut unelmiesi takia ja niistä johtuvien pyytelyjen yms. takia sinut jättää, ei hän yritäkään ymmärtää sinua ja unelmiasi. Kerro miehellesi miksi 3. lapsi on sinulle tärkeä ja miten sinäkin haluat kannustaa häntä toteuttamaan hänen unelmaansa. Kuten sanoit ei se tarkoita etteikö pääsisi elämässään eteenpäin vaikka lapsi tulisikin. Tsemppiä! :)
tuli vahingossa kaksi kertaa, mutta kuitenkin
Tottakai naisellakin on unelmansa. Miksi hän ei saisi niitä toteuttaa?
sinun miehesi haluaisi 10 lasta? Toteuttaisitko hänen unelmansa? Entä jos hänen unelmansa olisi muuttaminen Lapin korpeen vedettömään ja sähköttömään mökkiin, eikö sinun tulisi toteuttaa tämä? Tai jos mies haluaisi ostaa neljä dobermannia ja kouluttaa niistä taistelukoiria teidän kotonanne? Mikä sinä olet sanomaan miehelle, mitkä unelmat saa toteuttaa ja mitkä ei? On ihan eri asia toteuttaa oma unelma uuden kielen opiskelusta, kuin uuden LAPSEN hankkiminen, siinä muuttuu miehenkin elämä aika paljon. Vai meinasiko ap, ettei miehen tarvitse osallistua vauvan hoitoon, syömiseen, heräilyyn jne mitenkään, ei tarvitse osallistua lapsen kasvatukseen eikä lapsi saa puhua eikä metelöidä jos mies ei jaksa kuunnella, ja ap rahoittaa lapsen tavarat ja vaatteet ja kaiken ihan yksin?
joskus täytyy tosiaan tyytyä siihen mitä on, kaikkea ei voi saada.
ap voi tehdä sen kolmannen lapsen, ei kukaan kiellä, mutta jollekin toiselle miehelle. Et omista miestäsi tai hänen siittiöitään.
En nyt lukenut koko ketjua läpi, mutta kyllä jokainen joka on kärsinyt vauvakuumeesta tietää, ettei se ole järjellä selitettävissä, eikä tosiaan siihen voi vastata miksi kärsii sellaisesta ja miksi haluaa vielä kolmannen, neljännen jne.
Aplle sanoisin, että jos olet noin vahvasti sitä mieltä että haluat kolmannen lapsen, niin itse en näkisi tuossa mitään vaihtoehtoa. Mieti nyt itse miten sitten jo muutaman vuoden päästä AINA tulet harmittelemaan ja katkeroitumaan asiasta, olet kateellinen ystävillesi joilla on kolme lasta jne. Ja se vaan on aika raskas taakka kantaa koko loppuelämä, vai mitä. Tuskin miehesi edes tajuaa miten iso asia tämä sinulle on, joten ehkä kannattaa vääntää rautalangasta jotta ei jää epäselvyyksiä. Myös miehillä tuntuu tuo naisen ikä olevan vähän metsässä, sillä eihän sinulla todellakaan ihan kovin kauaa ole aikaa asiaa pähkäillä. Ja eikä edes ole varmaa kauanko lasta sitten pitää yrittää ennenkun tärppää.
Ja tosiaan harva varmasti miehistäkään siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt katuu että tuli vielä hommaan ryhdyttyä, vaikka miten valvottaisi jne. On ne vauvat vaan niin ihania, vaikka niin tosi pienen hetken vauvoja ovatkin, kasvavat kun ihan liian nopeasti.
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon ap:n jutun. Meillä sama tilanne, paitsi olen vielä vuoden vanhempi. Vauva (jos sellainen taloon tulisi) syntyisi sopivasti kun esikoinen menee kouluun ja ehtisin olla hoitovapaalla viellä kakkosenkin kouluun mennessä. Ideaali ajoitus siis. Mutta mies hannaa vastaan. Tosin mietin omaakin jaksamistani, mutta kai sitä jo jaksaisi näin monen vuoden jälkeen, onhan nuo isommat jo sen verran vanhoja. Mulla on sellainen olo, että nyt tai si enää koskaan. Toisena päivänä mietin, että onhan tämä kaksikin jo ihan kiva ja nyt jaksan jo huolehtia itsestänikin, alkaa olla aikaa parisuhteelle jne. Toisena päivänä taas mietin, että kadun sitten lopun ikääni, jos ei olla edes yritetty ja kun sisaruksillakin on se kolme, lapsuuden perheissämme on kolme, kaverit tekee jo neljättä jne. Eli ymmärrän sua täydellisesti ap! Tsemppiä!
Kiitos positiivisesta viestistä. Joo tosiaan melko negatiivista kommenttia on tullut ja vielä äitienpäivänä, ei uskoisi!!! Olisi tosi mielenkiintoista tietää minkälainen elämäntilanne on teillä jotka kirjotatte noin negatiivisesti, onko itsellä raskasta, paskat miehet jne? Kun kuitenkin ajattelee niin näillä vauvapalstoilla pyöritte niin uskoisin että kaikki olette jonkunasteisen vauvakuumeen joskus kai kokeneet. Ja hyvänen aika enhän minä miestäni ole pakottamassa ja hah ehkäisyä en voi jättää pois koska sellaista ei edes ole minulla, siis mies käyttää kondomia (yleensä vain loppuvaiheessa, on muuten todella kestävä mies, ei varmasti "lipsu"). Eipä tuo ole vaatinut pillereitä syömään enkä tod.syökään. Kyllä se vain niin on että jatkan miehen suostuttelua (ei kiristystä/pakottamista/painostamista), vielä ei ole aika luovuttaa. Mulla myös mielessä, että olisin sopivasti kotona, kun esikoinen reilun vuoden päästä menee kouluun. Mulla itsellä vain jotenkin vahvistuu tämä tunne että lapsen vielä haluaisin, vahva on tämä vauvakuume.
Tälle mies vastaajalle kommenttia: ensinnäkin kiva että sain miehisen vastauksen myös, olen pahoillani että teillä tilanne meni noin pahaksi. No itsestäni on kyllä sanottava etten muutu "pahaksi akaksi" imetys-ja vauva-aikana, parisuhdekaan ei mene päin helvettiä vaikka raskashan se vauva-aika aina on. Ja en usko että minun mies lähtisi tuolla lailla lätkimään pikkulapsiaikana, mielestäni se aika on todella huono eron kannalta. Täytyy molempien ymmärtää että sillon ollaan jonku verran väsyneitä ja parisuhdekin yleensä (jo ei ole jo ennestään huono) taas parantuu sen jälk. Eräs kommentoi että minä olen miehen puolesta päättänyt 3.lapsen hankinnan. Myönnän kyllä että monissa asioissa olen päättäväisempi kuin mieheni, nuo kaksi lastakin olen sanonut miehelle milloin tehdään, mies toki näihin myös suostui. En tiedä onko se miehellä jonkunlaista pelkoa kun ei suostu 3.lapseen. Kiva että muutama vastaaja ymmärsi "vauvakuumeeni", en tiedä onko minun mies sitten vähän liian kiltti, kun ei minusta ole äkäisesti sanonut vastaan minulle asiasta. Minä olen sitten tässä parisen vuotta vieraillut vauvakuume-palstalla ja haaveillut itsekseni. Talohomma nyt ratkesi niin ajattelin mielessäni että nyt on hyvä aika, tahdon toki että mies saa opiskelut päätökseen. Aika ikäviä kommentteja osalta tuli, en kuitenkaan pidä itseäni niin huonona ihmisenä.
Parisuhde ja avioliitto on aina yhteispeliä. Nyt annat kuvan, että sinä määräät, kuinka suhteessa toimitaan. Aiemmat lapset on hankittu silloin, kun sinä päätit. Muutenkin asenteestasa saa marttyyrin luvan, mies pääsi opiskelemaan ja sinä teit osa-aikatyötä. Vauva-ja taaperoaika oli rankkoja korvatulehduksineen yms. Oletko ajatellut, että miestäsi ehkä harmittaa, että hän missasi lasten pikkulapsi-iän masennuksen ja opiskelun takia. Nyt hän haluaisi tutustua lapsiinsa ja saada kiinni menetettyä aikaa. Uusi vauva toisi taas uudet vastuut ja nykyisten lapsien kanssa vietetty aika vähenisi.
Entä sitten, kun vauva ei olekaan enää pieni? Alatko sitten vinkumaan uutta vauvaa, sillä vaikutat ihmiseltä, joka haluaa vauvoja, ei niinkään jälkeläisiä. Miehesi on harvinaisen fiksu, toivottavasti ei anne periksi sinulle. Ja kommenttina erään miehen mielipiteeseen, kuinka hänen vaimonsa raskaus- ja vauva-aikana muuttui hirviöksi, niin sinä et ole pätevä sitä arvioimaan, millaista käytöksesi on. Varsin moni todella pirullinen ihminen pitää itseään ihanana ja varsinkin kun hormonit jyllää. Äläkä todellakaan kuvittele, etteikö miehesi voisi hakea avioeroa, vaikka teillä olisi alle vuosikas.
Toivoisin voivani rohkaista sinua yrityksessäsi, mutta ikävä kyllä se on tuhoon tuomittu. Mikäli halusit ison perheen, olisi asiasta pitänyt jutella ennen naimisiinmenoa. Olisit kääntynyt vaikka lestadiolaiseksi, niin saisit ison perheen.
mutta ymmärrän todella hyvin,miltä tuntuu potea vauvakuumetta.Meillä on kolme poikaa,kaks yhteistä.Ensimmäisen yhteisen jälkeen ajattelin,että haluan ainakin kolme yhteistä,mutta nyt kun vauva-aika alkaa olee voiton puolella,eli poika on 11kk,niin olen kyllä muuttanut mieleni.On ollu tosi rankkaa,oli kyllä täysin yhteinen päätös,mutta silti.Olen jo 33v. enkä taida enää sitä neljättä jaksaa,mies samaa mieltä mutta eipä tarviis varmaan ku vihjasta niin se olis valmis tekee vielä yhden vauvan.Meillä on taloudellinen tilanne tosi surkee,nyt oon lähdössä töihin,mies opiskelee ja ollaan tosi tiukilla.Jos meillä menis taloudellisesti hyvin,niin ehkä vuoden päästä olis vielä sen yhden aika,mut ei nyt.Tää on rassannu meidän parisuhdetta tosi paljon,vauva on sairastellu hirveesti ja valvottuja öitä on takana todella runsaasti.Pelottaa et palan ihan loppuun kun työt ens viikolla alkaa..kun mies ei öissä auta,ei vaikka yhdessä ollaan lapset tehty.sitä on vaikee selittää miksei auta,siitä tulee vaan riitaa joka kuluttaa mua entistä enemmän,nyt tää menee jo vähän sivuraiteille,mutta tarkotan siis että jos et saa suostumaan vauvan hankintaan,niin jonkinlainen kompromissi pitäis löytää,menkää vaikka parisuhdeterapeutille juttelee.Mä oon sairastanu masennusta useaan otteeseen,joka synnytyksen jälkeen ja muutenki,se on varmaan myös yx syy mikä mietityttäis vauvan hankinnassa,se elämän muutos voi ahdistaa tosi paljon masennukseen taipuvaista ihmistä..
aikasemmassa vastauksessa ap mainitsit perhetyössäsi suuret perheet ja äidin väsymuyksen, Missä isät ja miksi äidit väsyneet? Ettei olisi lapsia "tehty" yli omien voimavarojen, kun äidit niin halunneet ja isät eivät ole sitoutuneet puuhaan?