Lue keskustelun säännöt.
miten suostutella mies 3.lapseen?
03.05.2010 |
Täältä saa jotenkin sen käsityksen että useimmilla miehet lähtevät helposti mukaan uuden vauvan yritykseen. Meillä tilanne että minulla on kova vauvakuume, ollut jo muutaman vuoden ja vain yltyy. Meillä 4-v. ja 6-v. lapset, joiden kanssa toki jo suht helppoa. Aikasemmin oli syynä miehen mielestä, toki myös minulla järki mukana, mm. tilanpuute, mutta nyt päästiin isompaan taloon. Miehen opiskelut töiden (vakityö) ohella hyvällä mallilla jne. Sanoo että se vauva-aika on niin raskasta (hänellä 3.vuorotyö) ja että kaksi lasta riittää hänelle. Mutta kun minulla on niin voimakas tuo vauvakuume ja ikäkin jo kohta 35-v. Olisi niin ihanaa olla sitten kotona vauvan kans kun esikoinen menee reilun vuoden päästä kouluun. En tiedä mitä tässä tekee, jommankummanhan on joko myönnyttävä toisen kantaan tai muutettava omaa kantaansa. Tää on niin vaikeeta, kortsuja en tähän taloon ainakaan minä enää osta (yksi näkyy olevan jäljellä) ja muuta ehkäsyä meillä ei ole. Mies toki niin ärsyttävän tarkka ja kestävä että vahinkoakaan turha odottaa.
Kommentit (82)
No, vaihtoehtoina lienee suostuttelu, painostus, uhkailu ja lahjonta. Jos mikään näistä ei mieheesi tehoa, niin ehkä sinun tai teidän kannattaisi käydä keskustelemassa tilanteestanne esim. parisuhdeneuvojan luona.
Täällä on uskomattomia vastauksia siitä, miten naisella tulee ehdottomasti olla vauvakuumeen iskiessä oikeus vielä yhteen lapseen, vaikkei mies sitä haluaisikaan. Sitten sanotaan vain, että ei se mies sitä lasta sitten enää kadu, kun lapsi on jo syntynyt. Oletteko oikeasti noin sinisilmäisiä? Enpä enää ihmettele hurjia erotilastoja, en..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui, että mies vaan vetkuttaa ja vanhenen kokoajan. Tämä ei ole neuvo vaan toteamus: Ajauduin tutustumaan toiseen, lapsirakkaaseen, mieheen. Nyt sitten vietin äitien päivää neljän lapsen kanssa..
Mielestäni lapsi, jonka tekemiseen jompi kumpi vanhemmista pitää suostutella, syntyy kohtuuttomaan tilanteeseen. Meillä on yksi lapsi ja itse haluaisin toisen. Mieheni ei halua, joten tilanne on selkeä. Meille ei tule toista lasta. Asiasta on keskusteltu, mutta ei riidelty, enkä mihinkään painostustoimiinkaan aio ryhtyä. Olisi äärettömän epäreilua kaikkia, niin miestäni, esikoistani kuin toista lastakin kohtaan, jos painostaisin miehen vasten hänen tahtoaan toisen lapsen tekemiseen. Pahimmassa tapauksessa tuloksena olisi onnellisen ja ehjän yksilapsisen perheen sijaan hajonnut perhe, isäänsä kaipaava esikoinen ja kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. En siis anna toisen lapsen muodostua itselleni pakkomielteeksi, vaan etsin elämälleni sisällön olemassa olevasta tilanteesta, eli ihanasta perheestäni.
kirjoituksia otsikolla "vittu miten idootti mies", jos hän on onnistunut esimerkiksi myöhästymään vartin, pesemään pyykin väärässä asteluvussa tai ostanut vääränlaisen lahjan, kun tämä ketju on täynnä äärimmäisen lapsellisia ja itsekkäitä naisia, jotka kokevat oikeudekseen ajella mennen tullen miestensä perustellun mielipiteen ja tahdon ylitse siksi, että haluavat pitää sylissään pientä nyyttiä.
Ottakaa kotieläin, se tyydyttää hoivaviettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui, että mies vaan vetkuttaa ja vanhenen kokoajan. Tämä ei ole neuvo vaan toteamus: Ajauduin tutustumaan toiseen, lapsirakkaaseen, mieheen. Nyt sitten vietin äitien päivää neljän lapsen kanssa.
Miten edellinen suhde muuttui kun kolmannen lapsen hankinnasta tuli ongelma? Oliko aiemmin riitoja tai muuten ahdistavaa? Vai toiko kolmannen lapsen kaipuu parisuhteeseen "möykyn"?
Minun mielestäni lasten hankinta on molempien vanhempien yhteispäätös. Kyseessä on niin iso asia, että sinä et voi päättää sitä yksin, ja se päättää tässä tilanteessa, joka ei halua lisää lapsia.
Miksi kysyä, jos et tahdo vastauksia?
Kiitos positiivisesta viestistä. Joo tosiaan melko negatiivista kommenttia on tullut ja vielä äitienpäivänä, ei uskoisi!!! Olisi tosi mielenkiintoista tietää minkälainen elämäntilanne on teillä jotka kirjotatte noin negatiivisesti, onko itsellä raskasta, paskat miehet jne? Kun kuitenkin ajattelee niin näillä vauvapalstoilla pyöritte niin uskoisin että kaikki olette jonkunasteisen vauvakuumeen joskus kai kokeneet. Ja hyvänen aika enhän minä miestäni ole pakottamassa ja hah ehkäisyä en voi jättää pois koska sellaista ei edes ole minulla, siis mies käyttää kondomia (yleensä vain loppuvaiheessa, on muuten todella kestävä mies, ei varmasti "lipsu"). Eipä tuo ole vaatinut pillereitä syömään enkä tod.syökään. Kyllä se vain niin on että jatkan miehen suostuttelua (ei kiristystä/pakottamista/painostamista), vielä ei ole aika luovuttaa. Mulla myös mielessä, että olisin sopivasti kotona, kun esikoinen reilun vuoden päästä menee kouluun. Mulla itsellä vain jotenkin vahvistuu tämä tunne että lapsen vielä haluaisin, vahva on tämä vauvakuume.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä vastaava.. paitsi että itse olen jo 36 ja mies 43, eli mulla alkaa tulla ikä pian vastaan, ja mies vetoaakin omaan ikäänsä, eli on jo mielestään liian vanha. Meillä 6 ja 2 vuotiaat tytöt, ja kyllä haluisin vielä kolmannen lapsen. Vaikeeta on, tottakai ymmärrän miestäkin, mutta toisaalta "ymmärrän myös itseäni". Pikkasen hankala yhtälö.. Aika kylmää kyytiä olet ap täällä saanut, tsemppiä sinulle ja jaksamista :)
Ja tosiaan harva varmasti miehistäkään siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt katuu että tuli vielä hommaan ryhdyttyä, vaikka miten valvottaisi jne. On ne vauvat vaan niin ihania, vaikka niin tosi pienen hetken vauvoja ovatkin, kasvavat kun ihan liian nopeasti.
Nyt olet kyllä pahasti hakoteillä. Kyllä, niin karmealta kuin se kuulostaakin, MONET miehet katuvat että tuli hommaan ryhdyttyä, on paljon miehiä jotka eivät hoida lastaan ollenkaan vaikka asuvat saman katon alla, on myös paljon eronneita miehiä jotka eivät näe jälkeläisiään koskaan eivätkä halua heistä kuullakaan. Vauvat on ihania joo, mutta kun lapsen kasvattaminen on paljon muutakin kuin vauvan ihastelua. Kasvakaa aikuisiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkän jankkaamisen jälkeen sain miehen suostumaan yrittämään kolmatta lasta. Nyt kun yritys on käynnissä, niin mies jaksaa silloin tällöin vielä muistuttaa ettei todellakaan haluaisi kolmatta lasta ja pelkää aina kun menkat lähestyvät, jos olenkin raskaana :(
Ei kivaa, mutta olen sinun tavallasi venynyt ja paukkunut miehen kanssa joka on hyvin voimakastahtoinen - ihme että suostui tähän. Nyt siis mennään minun ehdoilla, mutta ei tämäkään tilanne kiva ole.
Pitkän jankkaamisen jälkeen sain miehen suostumaan yrittämään kolmatta lasta. Nyt kun yritys on käynnissä, niin mies jaksaa silloin tällöin vielä muistuttaa ettei todellakaan haluaisi kolmatta lasta ja pelkää aina kun menkat lähestyvät, jos olenkin raskaana :( Ei kivaa, mutta olen sinun tavallasi venynyt ja paukkunut miehen kanssa joka on hyvin voimakastahtoinen - ihme että suostui tähän. Nyt siis mennään minun ehdoilla, mutta ei tämäkään tilanne kiva ole.
Mieshän ei selvästi halua sitä kolmatta? Uskotko todella että tämä ei heijastu lapseen millään lailla? Miehet ei läheskään aina hurmaannu vauvaan kuten naiset joilla on hormonit ym. tukenaan. Ihan sairasta että painostetaan mies sanomaan se "joo" ja sitten on muka yhteisestä projektista kyse vaikkei toinen sitä haluaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapset 4v ja 6v. Mies ei ole kovin innostunut asiasta, mutta ei myöskään ole sanonut suoraan että ei halua kolmatta. Nyt on vuoden päivät oltu ilman ehkäisyä, ei vaan ole tärpännyt, tosin aika harvakseltaan on yritystäkin... En mainosta ovulaatiota, mutta jotenkin tuntuu että mies pihtaa just oviksen aikaan...
Tiedän, että jos kolmas tulee joskus, mies on kympillä mukana, mutta jos ei n. vuoden sisällä tärppää, on varmaan pakko luopua toivosta ja pistää ehkäisy kuntoon...
Tiedän jopa tuttavapiirissä näitä lapsia. Ja kovin ovat miehet mukana heidän elämässään kuten muidenkin lastensa elämässä. Tiedän ettei mieheni näytä lapselle sitä ettei hän halunnut tätä.
Tällaista elämä vaan on useammalla kuin varmaan tiedätkään!
t. se jolta kysyit
Mieshän ei selvästi halua sitä kolmatta? Uskotko todella että tämä ei heijastu lapseen millään lailla? Miehet ei läheskään aina hurmaannu vauvaan kuten naiset joilla on hormonit ym. tukenaan. Ihan sairasta että painostetaan mies sanomaan se "joo" ja sitten on muka yhteisestä projektista kyse vaikkei toinen sitä haluaisi!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pakottamisesta" 3 lapseen, mutt kukaan ei koskaan ihmettele kuinka mies/nainen pakottaa puolison tyytymään 2 lapseen, vie sen odotuksen ja lapsen tuoman ilon puolisolta?
mieti vähän. Miehes on sanonut, ettei enempää. Mikset kunnioita miehen kantaa? Teillä on jo 2 lasta. mä en halua enempää kuin yhdenja jos mies olis ahdistelemassa ja suostuttelemassa toiseen niin varmana ahdistuisin ja lähtisin lätkimään. Ketään ei voi pakottaa tekee lisää lapsia...
Fiksu kommentti. Niin sanopas se, vastaus tuohon. Kyllä minä ainakin koen että minulla jää kokematta 3.lapsen tuoma ilo, jos mies ei suostu. Kyllä se on minulle todella tärkeä asia. Ja uskon että mieheni sen ymmärtääkin, olen niin pitkään ja hartaasti siitä hänelle puhunut. Kun vielä ymmärtäisi että ei se elämässä eteen päin meneminen lopu vaikka siihen suostuisikin.
Luulis sinun perhetyöntekijänä osaavan ottaa kokonaisuus huomioon, eikä vain oma itsekäs näkökulmasi. Esimerkkejä lienet nähnyt, miten voi käydä...?
kyllä ne on kuule moniongelmaisia ne monet perheet ja pahoja ongelmia. Ja todella isoja perheitä, äidit väsyneitä. Et viitsis kärjistää ja liioitella tätä asiaa. Ja niin asiahan on niin, että saanhan minä miestäni suostutella, se lienee oma asiani, eikä mikään rikos. Minä en ole häntä pakottamassa enkä voikaan pakottaa. Pakolla en hältä siemeniä saa, raiskatahan mun siloin täytys. Kyllä aikuinen ihminen pystyy pitämään kantansa, jos ei lasta todella halua.
Kaksi lasta haluttiin ja saatiin aivan putkeen. Sairastuin toisen ollessa vuoden. Kun siitä aloin toipua, oli toinen lapsi 3v. Puhuin miehelle kolmannesta jo ennen paranemistani. Vuosia puhuin. Välillä painostin. Lopulta kerroin, että luultavasti katkeroidun, jos en saa sitä kolmatta. Mulla on todella valtava kaipuu kolmanteen lapseeen.
Sitten lopetin puhumisen, en maininnut asiaa reiluun puoleen vuoteen ollenkaan ja mies otti itse asian puheeksi, että voisihan sen kolmannenkin hankkia. Tuli yksi tuulimuna ja lopulta epäiltiin sikiöllä vammaisuutta ja mitään tukea en noissa asioissa mieheltäni saanut. Lopulta vauva syntyi, mies ei vielä siinäkään vaiheessa ollut täysillä mukana. Nyt kuopus on 3,5v ja koko perheelle todella tärkeä. Myös miehelle kuopus on enemmän kuin tärkeä :)
Mä olisin voinut haluta neljännenkin, mutta siihen mies tuskin olisi suostunut, ja mä tyydyin noihin kolmeen. Mulla oli aivan valtava tarve saada kolmas lapsi ja olisin varmasti katkera lopunikääni, jos en olisi saanut häntä.
Meillä siis asia ratkesi hyvin kaikkien kannalta, mutta vaikeaa oli vuosia asian tiimoilta. Ymmärrän tosiaan hyvin sun tuskasi. Suurin osa kirjoittajista ei ymmärrä mitä on, kun syli huutaa vielä yhtä lasta...
Älä lähde toisia syytelemään kärjistämisestä, kun itse teet sitä koko ajan. Perhe on kaikkien jäsenien yhteinen "firma", ei siellä parane lähteä sooloilemaan. Minäminäminäminä, joopa joo.
Voisitko ajatella keksiväsi elämääsi jotain muuta uutta sisältöä kuin vauvan? Aloittaa jonkun uuden harrastuksen? Esikoisen mennessä kouluun voi myös harkita pitävänsä vuorottelu- tai opintovapaata esim. ensimmäisen kesän ajan, on taloudellisestikin kevyempää kuin olla hoitovapaalla. Vauvakuumetta voi jonkin verran hoitaa myös tuttavien vauvoja hoitamalla.