Lue keskustelun säännöt.
miten suostutella mies 3.lapseen?
03.05.2010 |
Täältä saa jotenkin sen käsityksen että useimmilla miehet lähtevät helposti mukaan uuden vauvan yritykseen. Meillä tilanne että minulla on kova vauvakuume, ollut jo muutaman vuoden ja vain yltyy. Meillä 4-v. ja 6-v. lapset, joiden kanssa toki jo suht helppoa. Aikasemmin oli syynä miehen mielestä, toki myös minulla järki mukana, mm. tilanpuute, mutta nyt päästiin isompaan taloon. Miehen opiskelut töiden (vakityö) ohella hyvällä mallilla jne. Sanoo että se vauva-aika on niin raskasta (hänellä 3.vuorotyö) ja että kaksi lasta riittää hänelle. Mutta kun minulla on niin voimakas tuo vauvakuume ja ikäkin jo kohta 35-v. Olisi niin ihanaa olla sitten kotona vauvan kans kun esikoinen menee reilun vuoden päästä kouluun. En tiedä mitä tässä tekee, jommankummanhan on joko myönnyttävä toisen kantaan tai muutettava omaa kantaansa. Tää on niin vaikeeta, kortsuja en tähän taloon ainakaan minä enää osta (yksi näkyy olevan jäljellä) ja muuta ehkäsyä meillä ei ole. Mies toki niin ärsyttävän tarkka ja kestävä että vahinkoakaan turha odottaa.
Kommentit (82)
Ap täällä vielä. Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka moni täällä olevista naisista on myöntynyt miehen päätökseen olla tekemättä enää lapsia. Oletteko hyväksyneet asian mukisematta/katkeroituneet vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just kun on lapset vähän kasvaneet ja masennus hellittänyt ja tulevaisuus näyttää taas valoisalta, niin vaimo painostaa tekemään uutta vauvaa. Ap, vaikka sinä jaksat sen vauva-ajan, niin se ei tarjoita että kaikki maailman ihmiset jaksavat. Lopeta se painostus. Voisit olla katkera, jos miehesi ei olisi suostunut tekemään yhtään lasta, mutta teillä on kaksi. Tiedän perheitä, jossa on tehty paljon lapsia ja sitten niitä ei ole jaksettu ja ongelmista seuraa todella rumaa jälkeä. Olet aika idiootti. Monet eivät saa edes yhtä lasta. Tunnut myös vähättelevän miehesi muisiikkijuttuja, vaikka se on selvästi hänelle tärkeää.
Mikä sinä olet kuule sanomaan että vähättelen muka mieheni musiikkijuttuja, hänellä on kuule omalla sisään käynnillä huone tätä harrastustaan varten.(5 viikkoa asuttu tätä taloa nyt) Niin katottiin talo, jossa tilaa miehen harrastukselle, kun minäkin jopa älyän että seon miehelle tärkeää. Ja sinähän hyvänen aika puhut niin negatiiviseen sävyyn yleensäki vauva-asiasta, että minusta kuule tuntuu että sulla itellä jotain ongelmia asian kans. Ois mielenkiintoista tietää montako lasta sulla itellä on. Joo et oo ainakaan feministi. Ja miten ihmeessä noin ihana asia kuin oma vauva/lapsi saa sinut puhumaan asiasta tuohon sävyyn, niinkuin elämä loppuis siihen jne.
minä olen kuule siitä 3.lapsesta puhunut jo muutaman vuoden ajan, ei se ole yhtäkkinen päähänpisto. Tässä ajassa on saatu hommattua isompi talo, ennen oli 2 h + k ja nyt 5 h + k. Mies saanut melkein opisk.käytyä, parisuhde hyvällä mallilla. Niin ja tässä samalla mulla tullut ikää lisää, ens kuussa 35-v.
Meillä on yksi 5v lapsi ja toista olen toivonut jo yli neljä vuotta. Vuosia olen odottanut miehen pyynnöstä, että "miettii" asiaa ja usein keskusteltaessa toisesta lapsesta hän on myöntänyt ettei ole miettinyt asiaa ollenkaan (ei kuulemma jaksaisi sitä vauva-aikaa uudestaan..viimeksikin minä hoidin kaiken, kun oli ties missä). Näiden vuosien ajan olen tukenut häntä yrityksen perustamisessa yms ja "antanut" hänen harrastaa, matkustella usein työmatkoja toiselle puolen suomea ja muutenki olen antanut mennä menojaan. Itse olen odottanut ja odottanut, että hänkin auttaisi minua toteuttamaan unelmani toisesta lapsesta, mutta ei. Minun pitäisi kannustaa häntä toteuttamaan unelmiaan ja auttaa siinä, mutta mun unelmilla ei ole näköjään lainkaan väliä.
Pari vuotta ollaan käytetty keskeytettyä yhdyntää ja mies on sanonut, että "vahingon" sattuessa lapsi olisi tietenkin tervetullut. Nyt sitten otin ja hain ehkäisyreseptin lääkäriltä ja annoin miehelle ens menkkoihin asti aikaa päättää, että yritetäänkö toista lasta vai ei. Kun ehkäisyn aloitan niin siitä en sitten luovu ja alan suunnittelemaan elämääni sitä sen mukaan ja tämän tein miehelle selväksi. Tuon jälkeen hän oli ihan ihmeissään ja vaikutti siltä, että hän sen toisen lapsen sittenkin haluaisi. Nähtäväksi nyt jää miten käy. En jaksa enää jo nyt odotettujen vuosien jälkeen odottaa taas vuosi tolkulla miehen suostumusta asiaan. Katkera tulen varmasti olemaan..olen sitä jo nyt jonkin verran, kun toivoin lapset pienellä ikäerolla ja enää se ei ole mahdollista..saapahan sitten TAAS mies tahtonsa läpi :( Niin paljosta olen jo miehen takia tuon jälkeen luopunut, että en tiedä onko tässä suhteessa enää mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin alkais ahistaa, jos olisin naimisissa samanlaisen painostajan kanssa
Meidän pikkulapsiaikamme olivat yhtä helvettiä. Vaimoni oli koko raskauksien ja imetysten (vuoden imetykset) ajan todella vihamielinen, tasapainoton ja epämiellyttävä.
Mistään parisuhteeseen viittaavastakaan rauhallisista keskusteluista seksielämään ei ollut mitään tietoakaan.
Kun nuorin täytti kaksi, huokaisin helpotuksesta. Mutta mitäs vielä: nainen aloitti hellittämättömän pommituksen idealla kolmosesta. Kerroin etten tahdo, kauniisti ja pehmeästi, sitten rumasti ja suoraankin, eritellen ja rehellisesti. Kerroin, ettei parisuhteemme kestäisi enää kolmatta raskautta ja lasta.
Vaimo jatkoi painostusta; biologinen kello tikitti. Lopulta alkoi suorta uhkailu. Jos siemeniä ei saa minulta, sitten muualta. Erokortti lyötiin pöytään. Lisää lapsia tai ero.
Typeryyttäni suostuin.
Kävi kuten ennustin; erosin kun kolmas lapsi oli vajaan vuoden vanha. En yksinkertaisesti kestänyt enää sitä rienaamista, tasapainottomuutta, paskanpuhumista, pasrisuhteen puutetta.
Nyt olen onnellinen, ex-vaimo ei. Tarinan opetus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun pitäisi saada kolmas lapsi, jos mies on sitä vastaan?
kolmannen ja minä en halua enää yhtään.
Toisaalta ymmärrän miestäni hyvinkin, meillä on nimittäin vain yksi yhteinen lapsi, ja vanhin lapsista on minun edellisestä suhteestani. Toki miehelleni miltei kuin oma lapsi hänkin, mutta silti.
En vaan millään kestä ajatusta enää kolmannesta lapsesta, nytkin odotan vaan malttamattomana että lapset kasvavat ja päästään taas siihen "normaaliin elämään".
Ahdistaa ihan helkkaristi miehen miltei päivittäiset, tai ainakin viikottaiset puheet kolmannesta lapsesta. Todella painostavaa.
Voisitko koittaa miettiä, että teillä on kuitenkin jo kaksi lasta, osalla ei ole ensimmäistäkään. Tyydyttyisikö hoivaviettisi vaikkapa koiranpennulla tms..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ja väitit että en ole feministi. Meillä on kaksi lasta, ja vaikka he ovat rakkaita, oli heidän vauva- ja pikkulapsiaikansa rankat ja jos meille tulisi kolmas, pelkäsin että perheemme voisi pahoin ja vanhemmat väsyisivät. Minullakin on masennukseen taipuvainen luonne, eikä mieskään ole niin riuska ja reipas kuin ilmeisesti ap.
Ymmärrän todella hyvin miestäsi. Miksi et ota todesta mitä hän sanoo? Eri ihmiset kokevat eri asiat eri tavoin, ja joillekin lapsi on myös taakka. Jos jo kahta lasta kasvattaa, niin luppoajan sopii hyvin käyttää musiikkiin tai vastaavaan. Näin siis yhtä lailla mies tai nainen.
on teillä vaikea tilanne. mies selvästi "toteuttaa itseään" ja näkee varmasti kolmannen lapsen uhkana tälle. siis niin, että aikaa jäisi sitten vähemmän.
sinä olet ollut hänen tukenaan tässä "toteuttamisessa" ja tehnyt myös kompromisseja sen suhteen. kyllä minun mielestäni hänkin voisi edes ajatella sinun toiveittesi täyttämistä.
tietysti lapsi on ihan eri asia kuin opiskelu tai harrastus, mutta jos se on sinulle todella tärkeää niin yritä saada miehesi se ymmärtämään. voimia ja toivottavasti onnistut!
t. kolmen lapsen äiti (ja kyllä sen kolmannen kanssa on jo paljon helpompaa: isommat leikkii keskenään ja auttaa vauvan hoidossa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja musajutut, niin eikö ap:ta sitten katkeroita aina, jos lasta pidettäisiin suurin piirtein hänen harrastuksenaan. Koska taatusti se yövalvominen ja vaippojenvaihto myös häntä välillä väsyttäisi ja hän kaipaisi siihen apua. Minusta lapsia ei kannata tehdä jos toinen vanhempi on jyrkästi vastaan, asia voi tulla muuten vähän liian ilkeästi eteen.
kun niin negatiivisesti vastaillaan ap:lle... ymmärrän hyvin sinua... meillä sellanen tilanne että nuorin on nyt kaksi ja tiedän vielä joskus haluavani neljännen lapsen, en ihan lähiaikoina, mut joskus... ja mies on ehdottomasti sitä mieltä ettei halua, ei kuulemma jaksa kun on niin rankkaa, vaikka minä pääasiassa olen lapset hoitanut. toivon että miehen mieli vielä muuttuu vaikka aika epätoivoselta se tuntuu. kun se tunne tulee että haluaa vielä kokea sen kaiken ihanuuden niin ei sitä pysty muuta ajattelemaan. en osaa sinua ap auttaa tilanteessa, mutta ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut suoltaa sontaa ihan suoltamisen ilosta, kun eivät muuhun pysty. Haukkuvat sinua mutta todellisuudessahan emme voi tietää, mitä heillä on taustalla.
En osaa sanoa miten pääset tilanteessa eteeenpäin mutta ihanasti olet omalta osaltasi joustanut, ja kantanut vastuuta taloudellisesti rankkoina aikoina.
Toisaalta uusi ihminen eli vauva on niin iso juttu, että se on kuitenkin eri sarjaa kuin esim. miehen musiikkihuone. Mutta miehesi taatusti rakastaisi uuttakin tulokasta, harva katuu tehtyjä lapsia vaikka olisikin rankkaa.
Meillä minä olen "halunnut" kaikki lapset, toisaalta olen myös potkinut miestäni elämässä eteenpäin, hän kun on saanut sellaisen kotikasvatuksen että mitään mikä on itselle mieluista ei sovi yrittää ja riskejä ei saa missään nimessä ottaa. Eli kun mies on haaveillut opiskelusta yms. mutta omissa ajatuksissaan on tullut siihen tulokseen ettei sitä voi taloudellisista syistä tehdä vaan pitää jämähtää pienipalkkaiseen ,surkeaan työhön loppuiäksi, niin minun kannustamanani hän uskalsi opiskella eikä siitä mitään katastrofia seurannut.
Tsemppiä ap.sinulle mietinnöissäsi elämästäsi yleensä ja uudesta vauvasta.
haluta kolmannen ja sinä haluat että mies antaa periksi!. Itse olen myös 35-vuotias ja yhdessä olemme päättäneet lapsiluvun eli suosittelem samaa sinulle. Taidat olla niitä äitejä joilla on hillitön vauvakuume ja on vaan pakko saada vauva!.
Anna miehellesi tilaa omille ajatuksille ja mielipiteille ja suuntaa ajatuksesi nykyisiin lapsiisi ja anna heille huomiotasi. Mieti miten rankkaa vauva arki voi olla nyt 35-vuotiaana, kun lapselle saattaa olla koliikkia ym.. Minä itse nukun tällä hetkellä vaan muutaman tunnin katkonaisesti yössä ja sinulla on sentään useampi laosi joille pitäisi keksiä virikkeellistä ohjelmaa.
Tässä voi käydä niin, että miehesi lähtee kävelemään, kun ei jaksa sinun painostustasi ja jankutustasi. Keksikää yhdessä tekemistä, matkustelkaa ja nauttikaa elämästä, koska tuommoinen syö parisuhdetta. Teillä on nyt mahdollistuu avartaa lastenne maailmaa eli näyttäkää lapsillenne minkälainen on mielenkiintoinen maailma.
minä olen kuule siitä 3.lapsesta puhunut jo muutaman vuoden ajan, ei se ole yhtäkkinen päähänpisto. Tässä ajassa on saatu hommattua isompi talo, ennen oli 2 h + k ja nyt 5 h + k. Mies saanut melkein opisk.käytyä, parisuhde hyvällä mallilla. Niin ja tässä samalla mulla tullut ikää lisää, ens kuussa 35-v.
Ymmärrän nimenomaan sen pointin, että jos ei ole itse elämältä ja mieheltä paljoa vaatinut ja pyytänyt, niin tuntuu kurjalta, että toinen ei suostu toteuttamaan sinun suurta unelmaasi. Minä olen se joka sai miehen pään käänneettyä sillä, että lakkasin kinuamasta koko asiaa. Kokeile, saattaa tehotakin. Kun mies ei vähään aikaan kuule mitään kolmannesta lapsesta hän saattaa jopa hätääntyä, että miksi et halua sitä enää. Miehet tunnetusti ahdistuvat kaikesta painostuksesta tai edes houkuttelusta.
Minä halusin ison perheen NIIN paljon, että jos mieheni ei olisi minulle kolmatta tehnyt olisin sen sitten hankkinut muilla keinoin. En tiedä miten (koska siihen ei tämä soppa vielä mennyt) olisinko eronnut vai tehnyt sen kolmannen "hups" vahingossa. Mutta olisin tehnyt silti. Oma aviomieheni kuitenkin sopi kanssani lapsiluvuksi 3-kpl kun asiasta seurustelun alkaessa puhuimme. Se oli minulle tärkeä seikka, että montako lasta kumppanini haluaa. Olin siis loukkaantunut,e ttä lukumäärä muttui matkan varrella.
No nyt mies suostui minun tapauksessani siihen kolmaneteen ja tähän jää meidän lapsiluku. Haluaisin vielä yhden (4-olisi kiva määrä) mutta koska mieheni kunnitoitti minua ja teki kanssani sen kolmannen, niin nyt on minun uoroni kunnioittaa häntä ja tyytyä tähän kolmeen. Harmi vain, että emme koskaan saaneet tyttöä.
Kyllä minä olen aivan rehellisesti sitä mieltä, että ketään ei voi eikä saa painostaa hankkimaan enemmän lapsia kuin he tahtovat.
Se on väärin.
Älä ap.välitä näistä nurjista kommenteista! Jotkut suoltaa sontaa ihan suoltamisen ilosta, kun eivät muuhun pysty. Haukkuvat sinua mutta todellisuudessahan emme voi tietää, mitä heillä on taustalla.
Mies vastaa. Meillä on lähes 2 vuotta painostettu kolmannen lapsen hankkimiseen. On käytetty kaikki kortit ja perustelut (mainittu aiemmin keskustelussa) miksi juuri NYT olisi hyvä aika hankkia kolmas. Tämä haluaminen on vaikuttanut parisuhteeseen negatiivisesti ja läheisyys on kadonnut pikkuhiljaa. Aiheesta on keskusteltu, riidelty ja sanottu suoraan 'Ei'.
Luulin jo aiheen jääneen taka-alalle. Eilen avasin keskustelun miksi vaimo on ollut niin vaitonainen. Kolmas lapsihan se sieltä syyksi löytyi. Välillä hän pystyy sopeutumaan tilanteeseen, mutta aika-ajoin kolmannen lapsen kaipuu pulpahtaa mieleen.
Johtopäätöksenä voi todeta, että jos sitä kolmatta ei hankita (mies anna periksi tai "kasva" kolmanteen) tai nainen hyväksy (anna periksi tai tyydy kahteen), niin parisuhteeseen tulee ikuinen katkeruuden leima.
Jommalta kummalta vaaditaan hyväksyntä tilanteeseen. Oli se sitten Joo tai Ei, mutta puolitie ei pidemmän päälle ole ratkaisu.
Itselläni ei koskaan ole ollut kaipuuta lapsen hankkimiseen, joten ensimmäisen kohdalla puhe tuli vaimon puolelta. Kun ensimmäinen oli n. 1-2 vuotias alettiin puhua toisesta. Tuolloin perustelut sisaruksesta ja sen tärkeydestä elämässä olivat hyviä perusteluita.
Nyt on kaksi tervettä lasta, heidän kanssa voi touhuta asioita ja yhdessä tekeminen saa kuukausi kuukaudelta parempia kokemuksia. He ovat maailman tärkeimpiä henkilöitä ja varmasti kolmaskin olisi. Tämä kuitenkin riittää ja tästä hetkestä nauttiminen kaikkineen on tärkeää.
kypsyttelin mielessäni asiaa itsekin. Sitten tuli ikä vastaan ja totesin, että jonkun kanssa mä sen kolmannen kuitenkin teen. Tilanne hankala, miehellä oikeus tyytyä kahteen, mulla oikeus yrittää kolmatta.
Kolmas tehtiin, tuli iihana, mutta työläs (lukuisia allergioita) kolmonen. En (ei kuulemma mieskään) kadu, mutta raskasta ajoittain ollut. Otattehan huomioon, jos pientäkään "kiristystä" käyttää, että se mahdollisesti vammainen, sairas tai muuten vaan erittäin hankala lapsi pitää sitten jaksaa myös? ei vain se ihana kolmas söpöliini.
Tätä ketjua ei ilmeisesti lue sellaiset joilla 3 lasta tai enemmän, kun tulee niin negatiivisia vastauksia. Jotenkin olisi luullut että naiset osaavat asettua naisen asemaan tässä asiassa. Minä haluaisin kolmannen lapsen monenkin asian takia. Sisaruus on rikkaus ja myös tuki ja turva aikuisenakin, haluaisin suoda lapsilleni vielä yhden sisaruksen. Haluaisin vielä kokea raskauden, synnytyksen, vauva-ajan mutta myös nähdä lapsen kehittyvän ja kasvavan. Ei nämä asiat ole minusta itsekkyyttä ja miksipä minun pitäisi kenellekään perustella tätä, tai no tietysti omalle miehelleni. :)