G: Pystyisitkö missään olosuhteissa aborttiin rv 20 jälkeen?

niin mieluummin viikolla 20 kuin vasta sen synnytettyäni. Tosi rankkaahan se tietysti olisi joka tapauksessa.

odottavani vammaista lasta, niin kyllä.

Oletko lapsena jäänyt ilman mitalia?

vaikea kuvitella tilannetta "missään mahdollisessa tilanteessa" etukäteen.



Jos et ole sitä itse kokenut, et pysty tietämään mitä tunnet ja miten asiaan reagoit.



Silti komppaan kakkosta.

Miten sä itse koet tämän asian? Oletko lapsena jäänyt ilman mitalia?

Mitä tarkoitat mitalilla?

En oikein itse tiedä miten suhtautua. En ole koskaan joutunut sen valinnan eteen. Mulla on yksi lapsi. Todennäköisesti en pystyisi aborttiin vain sillä perusteella, että lapsi olisi mahdollisesti vammainen. Jos oma henki olisi raskauden takia vaarassa. Hmm. Se onkin jo astetta vaikeampi kysymys...

ap

vammaisen lapsen hoitoon, edes sellaiseen poikkeustilanteeseen kuin down. Nämä kolmekin (ja kohta 4) vie mua vuodesta toiseen voimieni äärirajoilla, niin paljon kuin heitä rakastankin.

mutta miksi haluat lisää lapsia, vaikka voimat eivät riitä? Itsekin haluaisin 3 tai 4 lasta, mutta voimat (aika ja rahat) riittävät nykyiseen kahteen. Mieluummin yritän selviytyä kahdesta lapsesta niin, ettei heidän lapsuutensa ainoa muisto ole rättiväsynyt äiti kuin enemmän lapsia vain omien halujeni tähden.

Ei riittäisi voimat vammaisen lapsen hoitoon, edes sellaiseen poikkeustilanteeseen kuin down. Nämä kolmekin (ja kohta 4) vie mua vuodesta toiseen voimieni äärirajoilla, niin paljon kuin heitä rakastankin.

On helppoa olla ehdoton suuntaan tai toiseen, mutta niin turhaa. Todellisuus on toista kuin kuvitelmat siitä.

Olen nyt raskaana rv 20 ja rakenneultra on ensi viikolla. Jos ultrassa selviäisi esim. anenkefalia, keskeyttäisin raskauden ilman muuta. Asiaa ei tarvitsisi edes pohtia.



Päätös olisi helppo, mutta varmasti olisin todella, todella surullinen.

tiedän, ettei se olisi helppoa. Toinen vaihtoehto olisi vielä rankempi.

Olen joutunut miettimään asiaa ja tilanne oli todella vaikea. Onnekseni luonto teki kuitenkin oman ratkaisunsa...ei sekään ollut helppoa, mutta parempi niin

Tarkoitus oli tehdä 3 lasta noin 3 vuoden välein. No tokana tulikin kaksoset. Ja sitten petti ehkäisy. Aina ei mene niin kuin suunnitellaan.

mutta miksi haluat lisää lapsia, vaikka voimat eivät riitä? Itsekin haluaisin 3 tai 4 lasta, mutta voimat (aika ja rahat) riittävät nykyiseen kahteen. Mieluummin yritän selviytyä kahdesta lapsesta niin, ettei heidän lapsuutensa ainoa muisto ole rättiväsynyt äiti kuin enemmän lapsia vain omien halujeni tähden.

Ei riittäisi voimat vammaisen lapsen hoitoon, edes sellaiseen poikkeustilanteeseen kuin down. Nämä kolmekin (ja kohta 4) vie mua vuodesta toiseen voimieni äärirajoilla, niin paljon kuin heitä rakastankin.

jos vauvalla ei olisi elinmahdollisuuksia, esim. aivot tai keuhkot puuttuisivat. Down ei olisi riittävä syy aborttiin.

mutta kuten joku kirjoitti.. en ole koskaan ollut ko tilanteessa, enk ävoi tietää miten reagoisin, jos kävisi ilmi, että lapsell aei ole mitään mahdollisuuksia selvitä hengissä .Se o naina syy, miksi voisin edes kuvitella joutuvani valitsemaan..

odottavani vammaista lasta, niin kyllä.

Voimia uusien veronmaksajien kasvattamiseen!

Tarkoitus oli tehdä 3 lasta noin 3 vuoden välein. No tokana tulikin kaksoset. Ja sitten petti ehkäisy. Aina ei mene niin kuin suunnitellaan.

mutta miksi haluat lisää lapsia, vaikka voimat eivät riitä? Itsekin haluaisin 3 tai 4 lasta, mutta voimat (aika ja rahat) riittävät nykyiseen kahteen. Mieluummin yritän selviytyä kahdesta lapsesta niin, ettei heidän lapsuutensa ainoa muisto ole rättiväsynyt äiti kuin enemmän lapsia vain omien halujeni tähden.

Ei riittäisi voimat vammaisen lapsen hoitoon, edes sellaiseen poikkeustilanteeseen kuin down. Nämä kolmekin (ja kohta 4) vie mua vuodesta toiseen voimieni äärirajoilla, niin paljon kuin heitä rakastankin.

esim. jos tulokas olisi elinkelvoton.

En vaikka lapsi olisi vammainen, en vaikka oma henki olisi vaarassa, en pystyisi mistään syystä.

Abortin mahdollisuudesta kerrottiin, kun olin 22. viikolla raskaana. Oli mahdollista, että lapsemme vammautuisi vaikeasti. Monenlaisten vaikeuksien jälkeen saimme kuitenkin täysin terveen lapsen.

Voi olla ihan vihannes koko elämänsä, maata vain sängyssä laitoksessa tai sitten voi olla vain joku lievä vamma. Vammainen ei siis tarkoita aina lievää, suhteellisen normaalia elämää elävää ihmistä. Itse ainakin miettisin tarkkaan vamman asteesta riippuen, mikä on elämisen arvoista elämää ja mihin omat sekä perheen voimavarat riittävät.



Eipä näitä asioita voi edes kuvitella ennen kuin omalle kohdalle sattuu, silloin kaikenmaailman tehdyt spekulaatiot aiheella tuntuvat kyllä aika heppoisilta jutuilta.

tai vammaisuuden mahdollisuuden takia saa edes tehdä noin myöhään abortin. Se on eri asia, jos on tosiaan esim. aivottomuudesta, tms. elinkelvottomuudesta tai äidin hengenuhasta kysymys.



Itse voisin tehdä, jos lapsi ei tosiaan olisi elinkelpoinen. Jos olisi, mutta tiedettäisiin, että olisi täysin "vihannes" koko elämänsä, niin sitten en tiedä. Tai jos oma henki olisi vaarassa, niin sittenkään en tiedä. Sillä on jo yksi lapsi, joka tulee kuitenkin ensimmäisenä, enkä hänestä puoliorpoa haluaisi. Mutta en silti tiedä, voisinko tehdä abortin. Jos olis esikoinen kyseessä, niin kynnys olisi varmaan suurempi, sillä ei tarvitsisi ajatella sitä jo elävää lasta. Silloin en siis varmaan aborttia voisi tehdä, jos olisi elinkelpoinen vauva.