Lue keskustelun säännöt.
Mä vähän säälin tupakkariippuvaisia
22.05.2010 |
Vanhempani ovat lukemattomia kertoja yrittäneet päästä irti addiktiostaan mutta ei onnistu. Äitin kerran oli muutaman viikon polttamatta ja söi itsensä muodottomaksi. Yhdessä sitten "lakkoiltiin" ja käytiin salaa toiselta kädet ja jalat vieroitusoireista täristen talon nurkalla tupakalla. Äitini kertoi että kerran oli melkein taju lähtenut ekojen henkosten jälkeen.
Kommentit (3)
Säälin siinä mielessä, että ovat tieten tahtoen ottaneet elämäänsä moisen harmin ja vieläpä tekevät itsestään vastenmielisiä sillä.
Tyhmyydestä saa kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sääli on vähän väärä sana kuvaamaan tunnettani. Olen kai jollain tavalla hieman katkera riippuvuuden vuoksi. Äitini poltti noin 20 vuotta ja sen jälkeen lopetti. Aloitti röökaamisen uudelleen 15 vuoden tauon jälkeen kun olin itse teini-iässä. Jonkin aikaa väitti kovasti, että ihan huvikseen polttaa vaan muutaman päivässä ja kerrallaan vain puoli tupakkia jne. kunnes retkahti polttamaan lähes askin päivässä. Nyt on taas polttanut 15 vuotta ja on jos jonkinmoista terveyshaittaa. Astmaa ja epäily keuhkoahtaumataudista jne. Mutta äitini mielestä nämä eivät johdu tietenkään tupakoinnista...
muhun kun en sellasta kaipaa. Tyytyväisenä tupruttelen, enkä aio lopettaa, koska se ei lähtis musta itsestäni vaan painostuksesta.