Lue keskustelun säännöt.
Olen itkenyt koko aamun. Mies lopettaa vauvan yrityksen. Tarvitsen tukea, auttakaa!!
22.01.2009 |
Olemme yrittaneet kolmatta lasta 1v 3kk. Tassa kuussa otin eka kertaa Clomit kayttoon ja olen muistuttanut miesta etta nyt meidan pitaa todellakin myos yrittaa kunnolla eli harrastaa seksiakin saannollisesti, mielellaan joka toinen paiva. En viitsisi turhaan syoda hormooneja/laakkeita jos ei ole edes yhdyntaa, raskaaksihan tassa on tarkoitus yrittaa tulla! Eika nyt koko kuukautta olisi tarkoitus tuolla joka toinen paiva systeemilla menna, vaan edes vaikka noin kp 8-16 eli mita 6 kertaa? Nyt on kp 14. Seksia on ollut kp 6 ja 10.
Tama on miehelle ihan liikaa. Ei jaksa. Pimahdin.
Itkin illalla sangyssa hiljaa. Mies ei sanonut mitaan. Tana aamuna oli kuin persuksiin ammuttu karhu. Kihahdin lasten kiukutteluista ja huusin. En puhunut miehelle.
Mies vei lapset ja kun tuli kotiin halusi jutella. Mina vain itkin ja sanoin etta mieluummin kirjoitan sulle vaikka sahkopostin, kun et kuuntele kuitenkaan, mutta sitten vahan sain juteltuakin.
Mies sanoo etta han tuntee seksin tulleen vain suorituksesti ja on hirvean vaikeaa tehda se vain etta yritetaan raskautta eika siksi etta todellakin HALUAISI sita ja nauttisi siita. Olen ihan samaa mielta. Mutta mina haluan sen tuloksen, eli vauvan. Haluan sita enemman kuin mitaan muuta talla hetkella.
Kysyin miehelta miten paljon han haluaa vauvaa ja haluaa kuulemma enaa vain 20%, kun mina haluan 200%. Mies ei voi ymmartaa miksi mina olen taysin pimahtanut tahan vauvan yritykseen enka ajattele mitaan muuta. Han oli yrityksen alussa 100% mukana ja oli innoissaan ajatuksesta tulevasta vauvasta.
En puhu tasta koko ajan. Ainut mita toivon miehelta on etta iltaisin peiton alla muutaman kerran kuussa voitaisiin edes yrittaa vauvaa...
Nyt tuntuu etta tasta karsivat kaikki. Mies ei halua enaa yrittaa. Lapset kuulevat riitojamme, mutteivat tieda miksi aiti on akainen ja kiukkuinen, ja minusta tuntuu etten nauti heista taysilla, vaikka rakastankin ihan kympilla. Ja koko ajan naina vuosina olen kuvitellut etta meille tulee viela se yksi pienokainen ja jotenkin en "osannut nauttia" niista kaikista pikkulapsi ajoista ja ikakausista niin kuin ne olisivat ne viimeiset mitka saisin kokoa. Ja nyt harmittaa ihan vietavasti!!! Ymmartaakohan kukaan mita tarkoitan?
Viela olisi 3kk Clomeja jaljella, ne taytyy kai sitten lopettaa. Heitan varmaan suoraan roskiin, vi....taa niin paljon. Taas itkettaa. Miten tama voi olla minulle niin vaikeaa?? Mies sanoo etta onhan meilla viela aikaa. Mutta olen 33v, jos se ei onnistu nyt, miksi se onnistuisi myohemmin? Enka olisi halunnut kauhean isoa ikaeroakin, mutta alkaa olla myohaista sekin.
Miten voi psyykata itseni nyt niin etten ajattele tata asiaa koko ajan. En voi pakottaa toista yrittamaan lasta, jos han haluaa sita vain 20%. Jarkyttavaa! Mika shokki! Tuntuu etta en tieda mita elamallani teen, toive kolmesta lapsesta on ollut minulla lapsuudestani saakka. Ja mies on ollut kanssani tassa jutussa ja yht'akkia sita ei tapahdukaan, olo tuntuu aika helkutin tyhjalta.
Arsyttaa myos ihan hitosti se etta kun kerroin miehelle etta tama on nyt sitten se eka Clomikuuri niin eiko jo SILLOIN voinut kertoa mita on mielta????!!!! Ihan turhaan olen ne syonyt, karsinyt sivuvaikutuksista jne.
Kommentit (72)
niin sun ei tarvi vietellä mies kuin kerran kuussa. Mies tosiaan haluaa nautintoa eikä konemaista suoritusta.
Relaa hiukan.
Kyllä se onnistuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on sinulle pelkkä siittäjä- mietihän omalta kohdaltasi.
Mitkä muut lapsuuden tai nuoruuden haaveesi ovat toteutuneet ja miten? Miksi sen pitää olla niin tarkkaa, että kolme lasta ja vielä jollain tietyllä välillä? Entä jos seuraavalla kerralla saatkin kaksoset, pieleenhän se sinun haaveesi menee silloinkin!
ainoastaan kolmesta lapsesta. Mutta toivoin siis useampaa lasta ja kolmea pidin ihanteena, neljakin sopisi... Ja tama haave on siis kulkenut mukanani lapi elaman, en nyt kolmea toivoisi vain sen vuoksi etta vaikka 5-vuotiaana niin paatin!
Minulla itsellani on yksi sisarus ja meilla on 8 vuotta ikaeroa, olisin halunnut omat lapseni pienemmilla ikaeroilla koska meilla ei ollut paljoakaan yhteista ja vielakin ollaan aika etaiset. Ja senkin vuoksi haluaisin lapsillani olevan useamman sisaruksen koska suku on pieni ja sekin suku on ympari maailmaa, olisi sitten edes ne kaksi sisarusta heilla kaikilla.
Onhan ihmisilla useinkin sellaisia haaveita ja toiveita jotka juontavat juurensa lapsuudesta tai nuoruudesta asti, eiko olekin, vai olenko ainoa? Joskus nama haaveet muuttuvat vuosien myota erilaisiksi, joskus taas niista vain halutaan unelmoida, tai sitten jaa vain unelmaksi, kun ei toteuttaminen onnistu, eika ole omasta tahdosta kiinni...
Minulla on useampi haaveeni toteutunut, kiitos siita. Jotkut eivat ja olen ne oppinut hyvaksymaan ja olen niista jo luovuttanut, mutta tasta en haluaisi viela luovuttaa kun siihen voisi viela olla mahdollisuus.
ap
Onko tullut mieleen että hormonien sivuvaikutuksiin kuuluu muös kärttyisyys, itkuisuus, mielialanvaihtelut..... Mieti oletko ollut aivan sietämätön ja moukkamainen miehellesi (=vie miehen seksihalut)?
Ehkä tuo liika yrittäminen ja vaatiminen on todellakin liikaa. Tärkeä asia kysymyksessä, mutta pitää sitä elämään muutakin mahtua.
Koita jaksaa, asioilla on tapana järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin olen haaveillut monista asioista lapsesta/ nuoresta asti ja jotkut haaveet ovat toteutuneet. Mutta eivät lapsuudenhaaveeni tietenkään ole pysyneet aivan samoina. Kokemuksen karttuminen, aikuistuminen, on muokannut niitä. Ydin on sama, mutta olisi outoa jos eivät unelmat muuttuisi kun ihminen muuttuu.
Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon ja luovuta. Älä nyt suutu, mutta kuulostat vähän itsesääliseltä ja sentimentaaliselta nyt.
Ikäero puolestaan ei takaa sisaruussuhteissa mitään. Minulla on kaksi vanhempaa siskoa 1,5 v ikäerolla, minä olen heitä 6-7 v nuorempi. He eivät ole olleet puheväleissä vuosiin, mutta minulla on tosi kivat ja lämpimät välit kumpaankin.
Ehdotan, että harrastat miehesi kanssa sopivan tilaisuuden tullen riemukasta huviseksiä. Seksin "hyöty" ei ole lapsi, vaan mielihyvä ja energia, jonka siitä saa.
---
Onhan ihmisilla useinkin sellaisia haaveita ja toiveita jotka juontavat juurensa lapsuudesta tai nuoruudesta asti, eiko olekin, vai olenko ainoa? Joskus nama haaveet muuttuvat vuosien myota erilaisiksi, joskus taas niista vain halutaan unelmoida, tai sitten jaa vain unelmaksi, kun ei toteuttaminen onnistu, eika ole omasta tahdosta kiinni...
Minulla on useampi haaveeni toteutunut, kiitos siita. Jotkut eivat ja olen ne oppinut hyvaksymaan ja olen niista jo luovuttanut, mutta tasta en haluaisi viela luovuttaa kun siihen voisi viela olla mahdollisuus.
Huomaa kyllä, että monet, joille lapset ovat tulleet kuin Manulle illallinen, eivät voi ymmärtää ollenkaan mistä on kysymys.
Itsekin clomeja syöneenä tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Ymmärrän myös miestäsi. Lapsettomuus voi olla tosi rankkaa parisuhteelle. Suosittelisin, että laittaisit clomit tauolle ja yrittäisitte rakentaa suhdettanne uudelleen. Juttelet miehen kanssa ja kerrot miltä sinusta tuntuu. Uskon, että pienen aikalisän jälkeen hänkin on taas mukana hankkeessa, kun vain ymmärtää mistä on kyse. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava meni puolen vuoden yrittämisen jälkeen käymään lääkärissä, kun ei lasta kuulunut. Ei voinut käsittää, että lääkäri ei ymmärtänyt hänen lapsettomuuttaan. Vaikka hän oli joka kuukausi ollut yhdynnässä vain kerran, juuri silloin, kun tikku oli sanonut, että olisi paras hetki...
Hohhoijaa... Kertoi vielä, että oli miehelleen sanonut, että vain sillon kerran kuussa sopii olla sukupuoliyhteydessä, masturbaatiosta puhumattakaan. Kun (ilmeisesti lääkärin kehottamana) lopetti moisen hössötyksen, alkoi tuloksiakin näkymään. Täysin hysteeristä, mielestäni. Varsinkaan minkään puolen vuoden jälkeen (ts. 6 yhdynnän jälkeen...).
Minusta tämä on asenne kysymys. Kaikkea ei voi saada, ei vaan välttämättä saa vaikka kuinka haluaisi ja tekis kaikki mahdolliset temput.
Enkä ymmärrä sitäkään että koko parisuhde, perhe ja ilo ajetaan kuilun reunalle vain sen takia että tämä yksi asia ei nyt mene suunnitellusti.
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan
Huomaa kyllä, että monet, joille lapset ovat tulleet kuin Manulle illallinen, eivät voi ymmärtää ollenkaan mistä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähänkään löytyy empatiakykyä, aseta itsesi edes hetkeksi miehesi saappaisiin ja mieti miltä tilanne hänstä tuntuu.
jos hetkeksikin pystyisit unohtamaan itsesi ja itsekkäät toiveesi, voisit huomatakin että miehesi on täysin ymmärrettävistä syistä viheltänyt pelin poikki nyt.
Lapsi varmasti tulee jos niin on tarkoitettu ja ei tule jos niin on tarkoitettu. Mutta tuolla liiallisella yrittämisellä et saa Ap mitään muuta aikaiseksi kun avioliittonnen kuolemisen ja eron!!
Ymmärrän kyllä sun tuskasi, todellakin, been there done that. Mutta ymmärrän myös miestäsi. Edellisessä liitossani koin yli 5 vuotta kestäneen lapsettomuuden joka johti jo siihen että seksi oli täysin mekaaninen suoritus VAIN lapsen siittämiseksi ja joka kerta ainoana tavoitteena oli saada siittiöt perille asti. Ei ollut kovin himokasta touhua ei.. Erohan siinä lopulta tuli kun tunteet jäähtyivät ja kuolivatkin sitten lopulta. Toki eroon vaikuttivat muutkin asiat, mutta tuo oli ehdottomasti suurin syy.
Nykyisen mieheni kanssa meillä on yksi ihana lapsi ja toinen tuloillaan pikapuoliin. Eksällänikin on kaksi lasta.
Ja teillä on jo kaksi ihanaa lasta. Älä pilaa sitä mitä teillä on vaan iloitse siitä!! Olen ihan varma että kun lopetat stressaamisen vauvasta unohdat clomit ja koko siitostouhun ja vain nautit miehestäsi ja perheestäsi, teillä on vauva ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti sitä lasta ei tule varmaan hoidoillakaan jos siitä on liikaa stressiä...
Tsemppiä
vähänkään löytyy empatiakykyä, aseta itsesi edes hetkeksi miehesi saappaisiin ja mieti miltä tilanne hänstä tuntuu.
jos hetkeksikin pystyisit unohtamaan itsesi ja itsekkäät toiveesi, voisit huomatakin että miehesi on täysin ymmärrettävistä syistä viheltänyt pelin poikki nyt.