Lue keskustelun säännöt.
Olen itkenyt koko aamun. Mies lopettaa vauvan yrityksen. Tarvitsen tukea, auttakaa!!
22.01.2009 |
Olemme yrittaneet kolmatta lasta 1v 3kk. Tassa kuussa otin eka kertaa Clomit kayttoon ja olen muistuttanut miesta etta nyt meidan pitaa todellakin myos yrittaa kunnolla eli harrastaa seksiakin saannollisesti, mielellaan joka toinen paiva. En viitsisi turhaan syoda hormooneja/laakkeita jos ei ole edes yhdyntaa, raskaaksihan tassa on tarkoitus yrittaa tulla! Eika nyt koko kuukautta olisi tarkoitus tuolla joka toinen paiva systeemilla menna, vaan edes vaikka noin kp 8-16 eli mita 6 kertaa? Nyt on kp 14. Seksia on ollut kp 6 ja 10.
Tama on miehelle ihan liikaa. Ei jaksa. Pimahdin.
Itkin illalla sangyssa hiljaa. Mies ei sanonut mitaan. Tana aamuna oli kuin persuksiin ammuttu karhu. Kihahdin lasten kiukutteluista ja huusin. En puhunut miehelle.
Mies vei lapset ja kun tuli kotiin halusi jutella. Mina vain itkin ja sanoin etta mieluummin kirjoitan sulle vaikka sahkopostin, kun et kuuntele kuitenkaan, mutta sitten vahan sain juteltuakin.
Mies sanoo etta han tuntee seksin tulleen vain suorituksesti ja on hirvean vaikeaa tehda se vain etta yritetaan raskautta eika siksi etta todellakin HALUAISI sita ja nauttisi siita. Olen ihan samaa mielta. Mutta mina haluan sen tuloksen, eli vauvan. Haluan sita enemman kuin mitaan muuta talla hetkella.
Kysyin miehelta miten paljon han haluaa vauvaa ja haluaa kuulemma enaa vain 20%, kun mina haluan 200%. Mies ei voi ymmartaa miksi mina olen taysin pimahtanut tahan vauvan yritykseen enka ajattele mitaan muuta. Han oli yrityksen alussa 100% mukana ja oli innoissaan ajatuksesta tulevasta vauvasta.
En puhu tasta koko ajan. Ainut mita toivon miehelta on etta iltaisin peiton alla muutaman kerran kuussa voitaisiin edes yrittaa vauvaa...
Nyt tuntuu etta tasta karsivat kaikki. Mies ei halua enaa yrittaa. Lapset kuulevat riitojamme, mutteivat tieda miksi aiti on akainen ja kiukkuinen, ja minusta tuntuu etten nauti heista taysilla, vaikka rakastankin ihan kympilla. Ja koko ajan naina vuosina olen kuvitellut etta meille tulee viela se yksi pienokainen ja jotenkin en "osannut nauttia" niista kaikista pikkulapsi ajoista ja ikakausista niin kuin ne olisivat ne viimeiset mitka saisin kokoa. Ja nyt harmittaa ihan vietavasti!!! Ymmartaakohan kukaan mita tarkoitan?
Viela olisi 3kk Clomeja jaljella, ne taytyy kai sitten lopettaa. Heitan varmaan suoraan roskiin, vi....taa niin paljon. Taas itkettaa. Miten tama voi olla minulle niin vaikeaa?? Mies sanoo etta onhan meilla viela aikaa. Mutta olen 33v, jos se ei onnistu nyt, miksi se onnistuisi myohemmin? Enka olisi halunnut kauhean isoa ikaeroakin, mutta alkaa olla myohaista sekin.
Miten voi psyykata itseni nyt niin etten ajattele tata asiaa koko ajan. En voi pakottaa toista yrittamaan lasta, jos han haluaa sita vain 20%. Jarkyttavaa! Mika shokki! Tuntuu etta en tieda mita elamallani teen, toive kolmesta lapsesta on ollut minulla lapsuudestani saakka. Ja mies on ollut kanssani tassa jutussa ja yht'akkia sita ei tapahdukaan, olo tuntuu aika helkutin tyhjalta.
Arsyttaa myos ihan hitosti se etta kun kerroin miehelle etta tama on nyt sitten se eka Clomikuuri niin eiko jo SILLOIN voinut kertoa mita on mielta????!!!! Ihan turhaan olen ne syonyt, karsinyt sivuvaikutuksista jne.
Kommentit (72)
Mä ymmärrän sua täysin!!
Tuo on juuri tota p*skaa mitä miehiltä saa kestää. Nainen on valmis syömään hormoneja ja kestämään niiden sivuvaikutukset ja muut ja mies ei ole valmis edes harrastamaan seksiä muutamaa kertaa kuussa!!! Varmasti miehesi haluaa sen kolmannen lapsen, muttei tarpeeksi että olisi oikeasti valmis tekemään jotain asian eteen. Onko se aina naisen tehtävä tehdä seksistä jotain muuta kuin mielekästä? Kyllä mieskin voisi vähän panostaa asiaan, kun kerran lapsen yrittämisestä on kyse.
Joku kirjoitti että ehkä miehesi ajattelee että haluat häneltä vain pelkät siemenet, haloo, jos jo 2 lasta tehty niin kai nyt mieskin tietää mikä on homman nimi, ja että "suoritusseksi" on väliaikaista.
Hohhoijaa. Miehet on just tollasia, otan osaa ap. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne ja eritoten varmasti sinulle. Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat, kun sanot ettet osannut nauttia kahden lapsesi pikkulapsivaiheesta. Mutta,toivottavasti osaan muotoilla tämän oikein; vaikuttaa siltä, ettet osannut nauttia todeksi tulleesta unelmastasi, vaan olet odottanut "vielä sitä yhtä", että elämäsi olisi jollain tapaa täydellistä.
Miehet ja naiset ovat näissä vauvahaaveissakin varmasti erilaisia. Miehellesi toive kolmannesta lapsesta ei ole niin voimakas kuin sinulle. Hän on mies, jolla on kaksi lasta ja siinä varmaankin ne suurimmat syyt. Naisen ja miehen vauvakuumeet vain ovat erilaisia. En epäile miehesi vilpittömyttä, hän on varmasti halunnut kolmatta lasta yhtä palavasti kuin sinä, mutta realiteetiti ovat hillinneet tätä toivetta.
Nyt kannattaa yrittää laittaa jäitä hattuun tässä asiassa ja miettiä mitä hyvää sinulla jo on. Perhe! Olisi paikallaan pohtia, millä tapaa perhe-elämänne laatu paranisi, mikäli saisitte vielä yhden lapsen. Millä tavoin se olisi täydempää tai onnellisempaa? Elämäsi on varmasti hyvää, on lapsia sitten kaksi tai ei yhtään, lapsuuden toiveelle elämän mielekkyyden saavuttamista ei kannata perustaa.
Faktahan on, ettei elämä aina solju suunnitelmiemme mukaisesti. Sinuna laskisin lahjoja joita olen saanut ja katsoisin mitä jännittävää vielä onkaan edessä.
Naiset voivat laittaa vaikka liukastetta peliin avittaakseen suoritusta mutta jos miestä ei huvita, se ei saa vehjettään seisomaan. Mites siinä sitten sekstailet?
Mä ymmärrän sua täysin!!
Tuo on juuri tota p*skaa mitä miehiltä saa kestää. Nainen on valmis syömään hormoneja ja kestämään niiden sivuvaikutukset ja muut ja mies ei ole valmis edes harrastamaan seksiä muutamaa kertaa kuussa!!! Varmasti miehesi haluaa sen kolmannen lapsen, muttei tarpeeksi että olisi oikeasti valmis tekemään jotain asian eteen. Onko se aina naisen tehtävä tehdä seksistä jotain muuta kuin mielekästä? Kyllä mieskin voisi vähän panostaa asiaan, kun kerran lapsen yrittämisestä on kyse.
Joku kirjoitti että ehkä miehesi ajattelee että haluat häneltä vain pelkät siemenet, haloo, jos jo 2 lasta tehty niin kai nyt mieskin tietää mikä on homman nimi, ja että "suoritusseksi" on väliaikaista.Hohhoijaa. Miehet on just tollasia, otan osaa ap. Voimia!
suosittelen myös aikalisää, ottaa asenteen tulee kun on tullakseen. jos ei tule, ei sekään maailmaa kaada. kyllä tuo reilu vuosi kuitenkin aika lyhyt aika.
Onnea myos teille jatkossa!
ap
edes vähän yritystä. Naisenko tulee sitten olla se kone joka napsii pillereitä ja käyttää liukastetta?? Minun mielestäni miehen pitäisi myös ottaa osaa touhuun, eli yrittää vaikka tehdä aloitetta seksiin silloin kun tietää olevan otollinen aika. Vai täytyykö seksiä aina harrastaa vain silloin kun MIES sitä sattuu haluamaan?
Naiset voivat laittaa vaikka liukastetta peliin avittaakseen suoritusta mutta jos miestä ei huvita, se ei saa vehjettään seisomaan. Mites siinä sitten sekstailet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta viisainta voisi olla, että lakkaisit stressaamasta asialla! Voi olla, että oma stressisi estää sinua tulemasta raskaaksi. Jos seksistä tulee pelkkää "lastentekoa", niin ymmärrän hyvin, että miestäsi ei enää inspiroi. Minulla on kaksi lasta ja toivon, että joskus saan vielä kolmannen, mutta se ei ole tärkein asia maailmassa. Unohtakaa lasten tekeminen, nauttikaa toisistanne ja seksistä kelloa ja kalenteria katsomatta! Kun halut ja hellyys palaavat suhteeseen, voi olla, että miehesikin haluaa rakastella vaikka joka päivä ja lapsikin saattaisi haluta syntyä sellaiseen suhteeseen...
meillä oli vastaava tilanne, eli kolmatta lasta yritimme pitkään.
Liki 2,5 v yritimme, ja kävimme tutkimuksissakin (mitään vikaa ei kummastakaan löytynyt)
Sain Lugesteron kuurin, Clomifeenejakin söin, ja yksi inseminaatiokin tehtiin, kaikki vaille tulosta.
Tiedän siis miten turhauttavalta tuntuu toivoa ja pettyä kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen :(
Vaikeita nuo ajat olivat miehellenikin. Riitaa meille ei tullut, mutta painetta toki oli kummallakin.
Ja ne hormooneitten sivuvaikutukset, huh!
Vaikka rakastankin lapsiamme, tuntui silti, etten osannut nauttia heistä täysillä, kun vauvankaipuu oli niin kova :(
Ehkä kulunut kommentti, mutta kun käänsin ajatukseni toisaalle, ja luovutin haaveesta, meille tulikin luomutärppi ;)
Perhettämme sulostuttamaan syntyi 4 kk sitten kauan kaivattu vauva :)
Ymmärrän tuon, ettet huviksesi halua Clomeja popsia, jollei mahdollisuutta raskaudelle suoda tarpeeksi.
Mutta ymmärrän senkin, että "pakkoseksi" tuntuu pahalta.
Itse kyllä informoin miestäni missä kierroissa käytin Clomeja, ja kävinhän seurantaultrissakin, joten pakostakin tiesi missä mennään.
Eikä silti, yhteinen projektihan se oli.
Totaalisen uuvuttavalta tuntui, ja epätoivo iski, mutta yrittäminen palkittiin :)
Toivottavasti teilläkin! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää tikutella, harrastaa seksiä joka toinen päivä, syödä hormoneja jne...
Ja vaikka tikuttelisit ja syöt hormoneja, niin pidä ne mölyt mahassa ja viettele miehesi niihin petipuuhiin. Tiedän usean tapauksen, jossa onkin sitten tärpännyt kun (nainen) on lopettanut stressaamisen ja sen YRITTÄMISEN.
Kun et niin vouhota vauvan hankkimisesta (sanallisesti miehelle), ei se mies sun kierron perässä pysy ja harrastaa sitä seksiä ilosta ja tuloksena voi hyvinkin olla se vauva. Nyt vaan ahdistutte molemmat...
Tuntuu etta olen tehnyt jo kaikkeni, ja viela pitaisi olla kuin prinsessa ja kohdella miesta kuin jotain ritaria. Vietella ja tehda kaikki.
ap
ja itkut, naurut, pettymykset ja odotukset. sen kautta kai meillä mennyt. minulla ollut 2 keskemenoa ja kaikesta oppii. se seesteinen "tulee jos on tullakseen" löytyy erehdyksen epäonnistumisen ja uuden toivon kautta. tai kellä mitenkin...
toivotan onnea myös teille yritykseen, mutta muistakaa välillä olla vaan ihan lähellä ilman kummankaan puolista painostusta. vauvakuumeilut menee usein puolisoilla eri tahtia ja sitäkin pitäisi kunnioittaa. jos miehelläsi tällä hetkellä tuntuu kuumeilu hiipunut, se voi puolen vuoden kuluttua ihan toinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu etta olen tehnyt jo kaikkeni, ja viela pitaisi olla kuin prinsessa ja kohdella miesta kuin jotain ritaria. Vietella ja tehda kaikki.ap
Juuri tuota tarkoitin, että mielestäni näin isossa asiassa myös miehen pitää tulla vastaan ja yrittää kaikkensa, ei vain naisen!!!!
t. se joka kirjoitti aikaisemmin että seksiä pitää harrastaa muulloinkin kuin silloin kun mies sitä sattuu haluamaan
Luulenpa melko varmasti, että aloite kolmanteen lapseen on tullut sinulta ja miehesi on alussa ollut mukana. Mutta hänelle se ei ole pakkomielle vaan olisi onnellinen sinun ja teidän kahden lapsen kanssa ilman sitä vauvaakin.
Siksi sun pitää tehdä kaikki, kun sinä stressaat ja haluat niin kovasti. Ja jos miehellä olisi todettu jotain häikkää, niin eiköhän hänkin voisi hormooja popsia, jos niitä miehille olisi. Aika mustavalkoista ajattelutapaa nyt harrastat...
Tuntuu etta olen tehnyt jo kaikkeni, ja viela pitaisi olla kuin prinsessa ja kohdella miesta kuin jotain ritaria. Vietella ja tehda kaikki.
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn muiden mielipiteeseen. Syö ne Clomit loppuun, mutta älä ajattele ja laske päiviä. Olet tullut kolme kertaa raskaaksi, joten etköhän tule nytkin, ennemmin tai myöhemmin. Miehillä suorituspaineet voivat oikeasti tulla koko seksin harrastamisen esteeksi. Oma mieheni ei kyennyt laukeamaan "oikeaan paikkaan", mikäli sanoin, et nyt ois hyvä aika. Ja lasta toivoimme molemmat...
että meillä auttoi kun kerroin miehelle etten tosiaan jaksa olla ainoa joka tekee jotain sen lapsenyrityksen eteen. Pari-kolme vakavaa keskustelua ja parin viikon "etsikkoaika" miehelle ja asiat parani meillä huomattavasti (=mieskin alkoin ymmärtää mitä se lapsen "yrittäminen" tarkoittaa). Toivottavasti sama toimisi teilläkin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtäkkiä en ollutkaan nro 19 vaan 21 tai 22... No enivei se jonka mielestä seksiä pitää harrastaa myös naisen haluamana aikana
ei ne siittiöt mihinkään kupsahda parissa vuorokaudessa. Mikä on sun perimmäinen syy haluta raskautta tollasella pakkomielteellä, kuulostaa jotenkin sairaalta. Oikeesti sulla on jotain muuta ongelmaa, ja nyt vaan selität itselles että tää juttu on se ongelma. Keskity niihin lapsiin mitä sulla jo on, ja tee avioliitostas parempi, kyllä ne lapset tulee siloin kun on tarkoitettu, hulluhan niitä kellokädessä vääntää.
Voi kunpa meillekin kavisi noin, tulisi onnellinen loppu...
Kuulostaa tuo kertomasi niin samalta, tunteet, ne paineet ja taidan minakin olla jossain hormoonihoyryissa nyt kun itkettaa niin paljon ja tunteet menee vuoristorataa.Saanko kysya kauanko yrititte kahta ensimmaista lastanne?
Voi kunpa meillekin kavisi noin, tulisi onnellinen loppu...
Kuulostaa tuo kertomasi niin samalta, tunteet, ne paineet ja taidan minakin olla jossain hormoonihoyryissa nyt kun itkettaa niin paljon ja tunteet menee vuoristorataa.
Saanko kysya kauanko yrititte kahta ensimmaista lastanne?
adoptioon, sijoituslasta hakemaan sossulta- saatte heti
Miksi pitää tikutella, harrastaa seksiä joka toinen päivä, syödä hormoneja jne...
Ja vaikka tikuttelisit ja syöt hormoneja, niin pidä ne mölyt mahassa ja viettele miehesi niihin petipuuhiin. Tiedän usean tapauksen, jossa onkin sitten tärpännyt kun (nainen) on lopettanut stressaamisen ja sen YRITTÄMISEN.
Kun et niin vouhota vauvan hankkimisesta (sanallisesti miehelle), ei se mies sun kierron perässä pysy ja harrastaa sitä seksiä ilosta ja tuloksena voi hyvinkin olla se vauva. Nyt vaan ahdistutte molemmat...