Jos miehesi haluaisi jäädä kotiin hoitamaan 1-vuotiastanne..

"me ei olla materialistisia" yleensä



- työttömiä joilla ei olisi varaa olla materialistinen vaikka haluais

- naisia joilla miehet tienaa kahden aikuisen edestä

- mielenterveysongelmaisia tai muuten laiskoja etsimään töitä

- sellaisia joilla ei ole mieluisaa työpaikkaa mihin palata



En usko, että siellä taustalla oikeasti on joku halu olla mitään muuta kuin muutama vuosi pois töistä kotona lusmuamassa koska siihen on mahdollisuus - ainakin tämä on totta omalla kohdallani. Ei se lasten kanssa olo mitään herkkua ollut, mutta se oli , ettei tarvinnut mennä töihin! Eli mulla ei ollut mieluisaa työtä, se oli se pääasiallisin syy olla kotona, en halunnut mennä töihin. Vaikka en sitä kellekään kertonut, buaaahhhh!

pitää osata luopua asioista. Jeesuskin puhui siitä.

en tunne ainuttakaan lapsiperhettä joka olisi myynyt talonsa tai autojaan, jotta äiti voisi olla lasten kanssa kotona. Kotiin jää joko ne jotka saa jotain ihme vuokratukea kun tulot vähä nyt tippu, kun äitiä ei huvita tehdä töitä, tai niitä, joilla mies on hyvätuloinen. On lapsellista kuvitella, että tässä kotiinjäämisen taustalla olisi joku hieno ideologia tai hyveellinen äiti. Enemmänkin itsekäs äiti, joka ajattelee vain itseään.

ja näin tehtykin. Esikoinen oli 1 v. 3 kk, kun jäi isin kanssa kotiin 5 kk ajaksi, jonka jälkeen jäin taas äitiyslomalle. Keskimmäinen oli 9kk, kun isi jäi lasten kanssa kotiin. Nytkin haluaisi jäädä kuopuksen kanssa jäädä kotiin, mutta vaihtoi juuri työpaikkaa, niin ei viitsi heti jäädä kotiin (eikä vielä taida saadakaan, kun on ollut alle ½ vuotta uudessa). Minua tilanne ei haittaa yhtään. Kerrankin voi olla kotona... En vain voinut riistää isältä tuolloin aiemmin mahdollisuutta olla kotona. Meillä on ollut ihan yksi ja sama, kumpi on kotona. Molempien tuloilla on eletty.

pitää osata luopua asioista. Jeesuskin puhui siitä.

en tunne ainuttakaan lapsiperhettä joka olisi myynyt talonsa tai autojaan, jotta äiti voisi olla lasten kanssa kotona. Kotiin jää joko ne jotka saa jotain ihme vuokratukea kun tulot vähä nyt tippu, kun äitiä ei huvita tehdä töitä, tai niitä, joilla mies on hyvätuloinen. On lapsellista kuvitella, että tässä kotiinjäämisen taustalla olisi joku hieno ideologia tai hyveellinen äiti. Enemmänkin itsekäs äiti, joka ajattelee vain itseään.

Halusin ehdottomasti olla itse lapsen kanssa kotona. Nyt toisen lapsen kohdalla olen menossa töihin vanhempainvapaan jälkeen ja mies jää muutamaksi kuukaudeksi kotiin.

Joillekin on tärkeämpää antaa lapsilleen aikaa kuin rahaa. Mä olisin kauemmin kotona, jos se olis mun kouluni kannalta mahdollista. Tai mies vois olla myös, mutta siihen voin ihan rehellisesti sanoa, että ei ole taloudellisia mahdollisuuksia; siis että minä opiskelijana (kodinhoidontukea paljon pienemmällä tuella siis) ja mies sillä kodinhoidontuella.



Koska en taas aio enää kouluun palattuani töitä tehdä ohessa, kun lapsi on niin pieni, enhän näkisi häntä koskaan. Vakituinen osa-aikatyö siis löytyy, mutta sieltä jään hoitovapaalle, vaikka koulua jatkankin.



Jos olisin kokoaikatöissä, vaikka pienellä palkalla, niin totta kai mies voisi jäädä kotiin tai voisimme jakaa sen hoitovapaa-ajan. Ehkä sitten seuraavan kohdalla. Nyt on saatava ulkopuolinen hoitaja, ennen kuin lapsi on edes 1,5v. Kesällä voidaan tietty kattoo, jos mies jäisi hoitovapaalle ja mä menisin kesätöihin.



Ja niin: ei meidän lapselta mitään materiaakaan puutu, vaikka ollaan pienituloisia. Tai no, sitä omakotitaloa ei ole. Mutta ei kaikki edes halua. Hirveesti vaan hommaa ja haluan ennemmin asua keskustassa.

enemmän lapsia, joista osa jo kouluikäisiäkin.

Yhden 1-vuotiaan kanssa eläminen on ilmaista verrattuna siihen.

Joillekin on tärkeämpää antaa lapsilleen aikaa kuin rahaa. Mä olisin kauemmin kotona, jos se olis mun kouluni kannalta mahdollista. Tai mies vois olla myös, mutta siihen voin ihan rehellisesti sanoa, että ei ole taloudellisia mahdollisuuksia; siis että minä opiskelijana (kodinhoidontukea paljon pienemmällä tuella siis) ja mies sillä kodinhoidontuella.

Koska en taas aio enää kouluun palattuani töitä tehdä ohessa, kun lapsi on niin pieni, enhän näkisi häntä koskaan. Vakituinen osa-aikatyö siis löytyy, mutta sieltä jään hoitovapaalle, vaikka koulua jatkankin.

Jos olisin kokoaikatöissä, vaikka pienellä palkalla, niin totta kai mies voisi jäädä kotiin tai voisimme jakaa sen hoitovapaa-ajan. Ehkä sitten seuraavan kohdalla. Nyt on saatava ulkopuolinen hoitaja, ennen kuin lapsi on edes 1,5v. Kesällä voidaan tietty kattoo, jos mies jäisi hoitovapaalle ja mä menisin kesätöihin.

Ja niin: ei meidän lapselta mitään materiaakaan puutu, vaikka ollaan pienituloisia. Tai no, sitä omakotitaloa ei ole. Mutta ei kaikki edes halua. Hirveesti vaan hommaa ja haluan ennemmin asua keskustassa.

t. ap, joka ihmettelee sitä, miten niin harvat miehet pitävät täisimittaiset isyyslomat ja aniharvat jäävät kotihoidontuelle hoitamaan lasta kotiin (ap:n mies aikoo jäädä 1-v hoitamaan ½-1 vuodeksi)

mies oli hoitovapaalla ensin kaksi vuotta isompien kanssa ja sitten vuoden pienempien kanssa. Ja tienaa enemmän kuin minä.

koska hänen palkkansa on lähes kaksinkertainen minun ansioihini nähden...

yhteenlasketut tulot vähän reilu 2000e kun toinen on kotona, on asuntovelkaa ja, 2 lasta. Toimeen tullaan.

Onko kova tarve palata asiaan? Olkaa hiljaa kaikki lapsettomat tai yhden lapsen vanhemmat! Olkaa hiljaa! Ette tiedä mistään mitään.

enemmän lapsia, joista osa jo kouluikäisiäkin.

Yhden 1-vuotiaan kanssa eläminen on ilmaista verrattuna siihen.

Joillekin on tärkeämpää antaa lapsilleen aikaa kuin rahaa. Mä olisin kauemmin kotona, jos se olis mun kouluni kannalta mahdollista. Tai mies vois olla myös, mutta siihen voin ihan rehellisesti sanoa, että ei ole taloudellisia mahdollisuuksia; siis että minä opiskelijana (kodinhoidontukea paljon pienemmällä tuella siis) ja mies sillä kodinhoidontuella.

Koska en taas aio enää kouluun palattuani töitä tehdä ohessa, kun lapsi on niin pieni, enhän näkisi häntä koskaan. Vakituinen osa-aikatyö siis löytyy, mutta sieltä jään hoitovapaalle, vaikka koulua jatkankin.

Jos olisin kokoaikatöissä, vaikka pienellä palkalla, niin totta kai mies voisi jäädä kotiin tai voisimme jakaa sen hoitovapaa-ajan. Ehkä sitten seuraavan kohdalla. Nyt on saatava ulkopuolinen hoitaja, ennen kuin lapsi on edes 1,5v. Kesällä voidaan tietty kattoo, jos mies jäisi hoitovapaalle ja mä menisin kesätöihin.

Ja niin: ei meidän lapselta mitään materiaakaan puutu, vaikka ollaan pienituloisia. Tai no, sitä omakotitaloa ei ole. Mutta ei kaikki edes halua. Hirveesti vaan hommaa ja haluan ennemmin asua keskustassa.

Itse ajattelen niin että HALUAN olla itse kotona ja melkein panikki iskisi jos mies ehdottaisi että hän jää kotiin. Minusta on ihana olla kotona koska tämä tuntuu siltä kuin lomalla olisi,käymme kahvilla kavereilla,puistoissa,kävelyillä,voi olla vaan kotona. Kotihommia ei ole niin paljoa että niistä ressaantuisin ja ne jaan yleensä useammalle päivälle. Ruokaa rakastan tehdä ja tykkään muutenkin touhuilla ja pitää kodin kunnossa. Ihanaa kun aamulla ei ole kiire minnekkään,en tosiaan halua töihin!!!!! meillä mies oli ensimmäiset 9kk kotona,siis oltiin kumpikin kotona,se oli mukavaa aikaa. Aika jännä että lähes kaikki ketkä tänne vastanneet haluaisivat töihin ja luovuttaisivat paikkansa kotona. hulluja olette :DD

Joillekin on tärkeämpää antaa lapsilleen aikaa kuin rahaa. Mä olisin kauemmin kotona, jos se olis mun kouluni kannalta mahdollista. Tai mies vois olla myös, mutta siihen voin ihan rehellisesti sanoa, että ei ole taloudellisia mahdollisuuksia; siis että minä opiskelijana (kodinhoidontukea paljon pienemmällä tuella siis) ja mies sillä kodinhoidontuella.

Teillähän olisi luonnollisesti sinun pitänyt lopettaa opiskelu ja mennä kokopäivätöihin. Mies olisi ollut hoitovapaalla. Valintoja, valintoja. ;)

mahdollista. Ja olisi toki saanut jäädä mun puolesta jos mulla olisi ollut kunnon liksa.

Aika jännä että lähes kaikki ketkä tänne vastanneet haluaisivat töihin ja luovuttaisivat paikkansa kotona. hulluja olette :DD

Minä ainakin vastasin että mies saisi jäädä kotiin. Toki olen mieluiten itse lomailemassa kotona (todellakin tämä on lomaa työelämään verrattuna), mutta minusta on oikeudenmukaista, että jos on jo itse ollut vuoden kotona, niin miehellä on tasapuolinen oikeus halutessaan jäädä vuodeksi kotiin.

Toka lapsista oli 7kk ja eka 2v7kk kun mnä palasin työöelämään.

Tässä tapauksessa oli vielä taloudellisesti kannattavaa kun minä olin minimi äitiyspäivärahalla ja mies sain kunnon korvauksen.

Mutta sen jälkeen niin kyllä olemme säästöillä eläneey ne pätkät kun mies on ollut lasten kanssa kotosalla.

Nyt mieheni jää osittaiselle hoitovapaalle ja taas tulot tippuu mutta kyllä se antaa niin paljon perheelle henkistä hyvinvointia että sitten tinkitään jostain muusta.

Eli taatusti antaisin sitä 1-vuotiastakin jäädä hoitamaan :-)

yhteiskunnan elättien on helppo paasata, että raha ei ratkaise.

Jos perhe elää opintotuella, kotihoidontuella, asumistuella ja ehkä toimeentulotuella niin on aivan sama miten lasten hoidon järjestätte, sillä rahaa tulee jostain luukusta joka tapauksessa.

Ja totta, tätä asiaa pohtiessa lapsiluvulla ja lasten iällä on merkittävä vaikutus perheen menoihin ja elintasovaatimuksiin. Yksi lapsi, varsinkin vasta 1-vuotias, ei kuluta mitään, ei tarvitse harrastuksia tai urheiluvälineitä tms. Perhe mahtuu asumaan pienessä HOAS: n kaksiossa jne. Kun lapsia on enemmän, on kohtuutonta vaatia, että koko perhe joutuu elämään köyhyysrajalla sen vuoksi, että isä saa toteuttaa itseään ja jäädä koti-isäksi. Siinä ei ole kyse enää mistän muusta kuin isän itsekkyydestä.

Onko kova tarve palata asiaan? Olkaa hiljaa kaikki lapsettomat tai yhden lapsen vanhemmat! Olkaa hiljaa! Ette tiedä mistään mitään.

enemmän lapsia, joista osa jo kouluikäisiäkin.

Yhden 1-vuotiaan kanssa eläminen on ilmaista verrattuna siihen.

Joillekin on tärkeämpää antaa lapsilleen aikaa kuin rahaa. Mä olisin kauemmin kotona, jos se olis mun kouluni kannalta mahdollista. Tai mies vois olla myös, mutta siihen voin ihan rehellisesti sanoa, että ei ole taloudellisia mahdollisuuksia; siis että minä opiskelijana (kodinhoidontukea paljon pienemmällä tuella siis) ja mies sillä kodinhoidontuella.

Koska en taas aio enää kouluun palattuani töitä tehdä ohessa, kun lapsi on niin pieni, enhän näkisi häntä koskaan. Vakituinen osa-aikatyö siis löytyy, mutta sieltä jään hoitovapaalle, vaikka koulua jatkankin.

Jos olisin kokoaikatöissä, vaikka pienellä palkalla, niin totta kai mies voisi jäädä kotiin tai voisimme jakaa sen hoitovapaa-ajan. Ehkä sitten seuraavan kohdalla. Nyt on saatava ulkopuolinen hoitaja, ennen kuin lapsi on edes 1,5v. Kesällä voidaan tietty kattoo, jos mies jäisi hoitovapaalle ja mä menisin kesätöihin.

Ja niin: ei meidän lapselta mitään materiaakaan puutu, vaikka ollaan pienituloisia. Tai no, sitä omakotitaloa ei ole. Mutta ei kaikki edes halua. Hirveesti vaan hommaa ja haluan ennemmin asua keskustassa.