Jos miehesi haluaisi jäädä kotiin hoitamaan 1-vuotiastanne..

kotiin heti, kun alkoi hoitovapaa. Ja olikin kotona oikein kunnolla, ei mitään parin kuukauden pyrähdystä, vaan siihen asti, kun tyttö täytti 3 vuotta. Sitten tyttö meni puoleksi vuodeksi perhepäivähoitoon ja tuli taas kotihoitoon pikkuveljen syntymän myötä, taas mun kanssani.



Tällä toisella kerralla isä ei kuitenkaan jäänyt hoitovapaalle, eikä tule varmaan jäämäänkään. Tuolloin eka kierroksella mulla oli parempipalkkainen työ, joten oli rahallisesti parempi mun palata töihin, etenkin kun ei ollut mitään imetys- sun muita syitä, miksen olisi voinut palata. No, sittemmin minun työpaikaltani vähennettiin väkeä ja minä olin lähtijöiden joukossa, ja uudessa työpaikassani määräaikaista sopimustani ei jatkettu raskauden myötä (minkä kyllä tiesin etukäteen, mutta ei harmita, työpaikka ei miellyttänyt muutenkaan), joten mulla ei ole työtä, johon palata juuri nyt. Miehellä on työnsä, joten hän huolehtii elättämisestä toistaiseksi. Lisäksi tietysti kuopus on edelleen imetyksellä, vaikka onkin jo vuoden ikäinen.

mutta se kieltäytyi ja vetosi siihen että saisi muka potkut jos rupeaisi sellaiseen. Yritin sanoa että se olisi laiton irtisanominen, mutta mies on sitä mieltä että kyllä hänen työpaikkansa keinot keksisi.

mutta luulenpa, ettei jäisi kovin helpolla. Ei taitaisi perheemme talouskaan sitä kestää(:

11 kuukautta vanhaa. Lapsi menee kodin ulkopuolelle hoitoon kun on 1,5 vuotta.



Ovat todella pitäneet tästä ajasta. Isästä on tullut lapselle nyt se "ykkösvanhempi", mutta kyllä äitikin on tärkeä.



Uskon, että moni mamma ei halua uskoa sitä, että isäkin voi hoitaa lasta ja se isä voi olla ihan yhtä tärkeä lapselle kuin äiti.

Meillä vain mies ei ainakaan esikoisen kohdalla voi sitä tehdä koska on työtön ja yrittää saada pysyvää työtä. Nyt harjoittelussa, kohta alkaa määräaikaisuus. Toisen lapsen kohdalla jos työtilanne on vakaa saa ilman muuta jäädä kotiin jos (ja kun) haluaa.



Mielestäni alkuperäinen kysymys on auttamattoman vanhanaikainen.

Meillä vain mies ei ainakaan esikoisen kohdalla voi sitä tehdä koska on työtön ja yrittää saada pysyvää työtä. Nyt harjoittelussa, kohta alkaa määräaikaisuus. Toisen lapsen kohdalla jos työtilanne on vakaa saa ilman muuta jäädä kotiin jos (ja kun) haluaa.

Mielestäni alkuperäinen kysymys on auttamattoman vanhanaikainen.

Itse olen törmännyt useastikin äidin kielteiseen asenteeseen miehen hoitovapaan suhteen. En tiedä, onko taustalla sitten sitä, että äidillä ei kiinnosta työelämään paluu tai mukavaa työpaikkaa ei ole odottamassa. Osa naisista haluaa myös varmistaa ykkösasemansa lapsen vanhempana?

Tässä keskustelussa konkretisoituu myös naisten ja miesten tuloerot. Yllättävän monella tuntuu olevan niin iso tuloero mieheensä ja niin tiukalle mitoitettu talous, ettei miehellä ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä töissä. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että meidän perheessä mies ja nainen ansaitsee samanverran ja miehen hoitovapaalle ei ole taloudellista estettä ja molemmilla on vakituiset työpaikat. "Päästän" mieheni mielellään hoitovapaalle vuodeksi.

Vaikka se ehkä tuntuisi pieneltä pettymykseltä, koska olen aina ajatellut itse olevani pitkään kotona. Mutta miehellä on siihen mielestäni yhtäläinen oikeus, eli jos haluaisi jäädä antaisin. Tästä on puhuttu meillä, mutta nyt meille tulee jo toinen lapsi niin miehen kotiin jääminen menee vähän pidemmälle. Todennäköisesti jää sitten kun kuopus on vuoden. Ehkä olen silloin jo itsekin kypsä lähtemään töihin.

niin kauan kuin nuorempi oli 3 v. Kumpikin pääsi käymään töissä ja näkemään aikuisia ihmisiä ja toisaalta sai taas olla lasten kanssa. Meillä tietty helpotti, kun palkat olivat suurin piirtein samansuuruiset ja myös verotus helpottui, kun molempien palkka puolittui. Mies itse ehdotti järjestelyä ja en todellakaan ollut sitä vastaan. Mies huomasi noiden vuosien aikana, ettei kotona lasten kanssa oleminen ole tosiaankaan mitään lomaa ja huolehtii nykyäänkin aivan loistavasti kodin asioista.

Ne ajat ovat vaan meillä nyt takanapäin, joten enää ei voi surkutella. Mulla on myös ns. vanhanaikainen mies, eikä tullut kuuloonkaan, että olisi jäänyt kotiin. Mutta jos olisi jäänyt, yhden asian olisin edellyttänyt: minä olisin ollut meillä se, joka nukkuu öisin, kotona oleva heräilee pienen kanssa.



Meillä on heräilty nimittäin yöllä ihan reilusti, pitkään ja tosi useastikin eikä minusta ainakaan olisi ollut työhöni pikkulapsiaikana moisten öiden jälkeen.

jos minulle olisi sellainen työpaikka tarjolla, josta saisin vastaavaa palkkaa kuin mieheni nyt. Miehenikään ei ole erityisen isotuloinen, joten nyt jo "kituutellaan", mutta omalla alallani palkka olisi kuitenkin vielä huomattavasti pienempi. Meillä ei siis ole valinnan varaa.

isä hoitamassa esikoista vuoden ajan (1-2-v.). Hienosti sujui ja tuli oikein läheiset välit! Itselläkään ei ollut töihin paluu niin traagista, kun tiesi, että lapsi saa jatkaa kotihoidossa ja kaikki pysyy monilta osin ihan samana.

kun mä menin töihin. Miksi en olisi antanut?

Keskustelimme asiasta hyvissä ajoin. Jo ennen lasten "tekemistä" olimme sopineet että lapset hoidetaan kotona ainakin n. 2-vuotiaiksi. Oli selvää, että minä halusin kovasti olla kotona. Erityisesti kuitenkin puhuttiin että jos mies haluaa olla osan tuosta ajasta kotona, se on minulle erittäin ok koska toki hänellä on täysin sama oikeus olla kotona.



Mies ei kuitenkaan juuri mitään ylimääräisiä lomia pidellyt, koska hänen työnsä on tuotekehittelyssä nopeasti kehittyvällä alalla. Vuoden poissaolo toisi siis itselle (ei niinkään firmalle) suurta haittaa ja vuoden jälkeen olisi alasta aivan pihalla. Käytännössä töitä siis joka tapauksessa pitäisi tehdä sen hoitovapaan aikana.



Minun töissäni parin vuoden poissaolo ei ole mitenkään mullistavaa. Palkan suhteen ei olisi ollut ongelmia. Miehen palkka on alle 500 e/kk parempi kuin minulla.

Mies tienaa paljon paremmin kuin minä, meidän isoa perhettä ei voisi elättää mun palkalla.

välttelen sitä jA HANKIN HETI TOISEN LAPSEN ETTEI TARVITSE MENNÄ TÖIHIN.

Mies oli vuoden kotona kun poika oli 1-2 v. Mun palkka on niin paljon suurempi, että taloudellisesti ok. Miehen palkalla ei olisi eletty, mutta ei tuota viimeistä raaskinut ihan vauvanakaan viedä hoitoon.

Ensimmäistä lastamme mies hoiti kotona 1 v 4 kk. Hän aloitti hoitamisen lapsen ollessa 10 kk. Silloin hän oli hoitovapaalla. Toista lastamme mies hoiti vuoden ja siinä samalla tietysti myös vanhempaa sisarusta. Silloin mieheni oli vuorotteluvapaalla.

taidan olla aika outo. Olen aina haaveillut kotiäitiydestä ja mua oikeasti surettaisi nähdä pientä lasta vain pari tuntia illassa. Sen sijaan mies ei murehdi tällaista, vaikka lapsista pitääkin. Meillä totisesti on se talouspuolikin yksi rajoite, mutta rehellisesti sanoen tykkään hoitaa lapsiani itse :) (Eikä ole tarvetta olla jotenkin tärkeämpi ja pätevämpi ja perhepomoksi soveltuvampi kuin mies.)

Hänelle olisi kelvannut työjuhta.



T: 11cm mies

kun mies hoitaa lasta, hän tosiaan vaan hoitaa sitä lasta. Se on hänelle niiiiin iso ponnistus, ei paukut riitä mihinkään muuhun. Ei saa täytettyä / tyhjennettyä tiskikonetta, ei voi pestä pyykkejä eik ottaa kuivuneita narulta kaappeihin, ei voi käydä kaupassa, ei voi hakea postia, ei voi tehdä mitään. Se lapsenhoito ihan halvaannuttaa miehen.

Mutta jos lapsen hoitamisen lisäksi osaisi myös tehdä niitä tavallisia kotitöitä, ilomielin sitten saisi jäädä. Mutta kun ei osaa. Sitten mulla olisi työpäivän jälkeen kaksinverroin hommia, ne aamulla jo valmiiksi olleet hommat plus miehen ja lapsen sotkujen siivoaminen. Joten kiitos ei!