En usko turhiin huostaanottoihin,

Teillä ilmeisesti on kokemusta noista jutuista sitten, mä en tiedä mitään muuta espoon sossusta kuin että meidän tuttu on siellä töissä.



Jos se teitä jotenkin rassaa niin voivoi!

BLOGIT ETUSIVU | UUSI SUOMI ETUSIVU Tämä blogi Kaikki blogit Kirjaudu





Päivi Lipponen





> Vanhempia pakotetaan antamaan lapsensa huostaan

6.3.2009 7.45 | Päivi Lipponen | Yleinen

Lastensuojelulain mukaan jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.







Nuoruusikäisten huostaanotot ja sijoitukset ovat lisääntyneet maassamme voimakkaasti.



Vuonna 2007 oli kodin ulkopuolella sijoitettuna 16 059 lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta sijoitettujen määrä kasvoi 285 lapsella ja nuorella. Sijoitettujen kokonaismäärä on kasvanut viime vuosina kahdesta viiden prosentin vuosivauhtia.







Pääsääntöisenä sijoituspaikkana ovat olleet nuorten laitokset tai ammatilliset yksityiset perhekodit. Miksi perhehoitoa ei ole kehitetty vastaamaan tarvetta? Se antaisi lapselle kodin ja perheen. Huostaanotoista tehdyn selvityksen perusteella lapset saivat paremman avun sijaisperheeseen sijoittamisesta, mutta tutkimuksen otantaryhmän lapsista yli puolet sijoitettiin laitoksiin.







Huolestuttavaa on myös se, että Tampereen alueen ja Etelä-Pirkanmaan sosiaalityöntekijät arvioivat, että noin puolet lasten huostaanotoista tehdään liian myöhään.







Lapsen hätään on puututtava nopeasti.







Sosiaalityöntekijät arvioivat lapsen huostaanoton taustalla esiintyvän usein vanhempien jaksamattomuutta (95% tapauksista) sekä riittämätöntä vanhemmuutta (88%). Myös vanhempien mielenterveysongelmat olivat työntekijöiden arvioiden mukaan yleisiä (60%). Vanhempien päihteiden väärinkäyttöä arvioitiin esiintyvän noin puolessa tapauksista. Pelkästään vanhempien päihteidenkäyttö ei siis ole syy huostaanottoon.







Olen törmännyt huostaanottokeskustelussa varsin outoon käytäntöön. Mielenterveysongelmia sairastavat lapset siirretään herkästi terveyspuolelta sosiaalitoimen asiakkaiksi. Tällöin uupuneille vanhemmille tarjotaan ratkaisuksi lapsen huostaanottoa eikä avohuollon tukitoimia.







Parhaillaan olen tekemisissä äidin kanssa, jonka lapsi tarvitsee lastenpsykiatrista intensiiviterapiaa. Äitiä painostetaan antamaan lapsi huostaan. Mikäli äiti ei suostu huostaanottoon, lapselle ei anneta terapiaa. Äidin tukena olevat sosiaalityöntekijät todistavat, että kyseessä ei ole lastensuojeluntarpeet. Kyse on siis vakiintuneesta tavasta hoitaa lasten mielenterveysongelmia.







Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille. Miten näin voidaan toimia Suomessa 2000-luvulla? Mielenterveysongelmista kärsivien lasten tulee pysyä terveydenhuollon asiakkaina ja vanhempia pitää tukea vanhemmuudessa avohuollon keinoin. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen on tehtävä yhteistyötä. Lasta ja vanhempia ei saa pallotella.





Tapaamani isä kertoi, kuinka he olivat pyytäneet apua masentuneelle lapselleen. Lapsi oli otettu huostaan ja sijoitettu laitokseen. Lapsi ei saanut mitään terapiaa tuona aikana. Perheen piti taistella huostaanoton purkamiseksi. Isä totesi, että lapsen vuorokausimaksu oli ollut yhteiskunnalle n. 240 euroa ja sillä rahalla hän olisi voinut irtisanoa itsensä palkkatyöstään ja seurata lastaan vuorokaudet ympäriinsä. Mitään avohuollon toimia perhe ei saanut.







Jokainen voi miettiä kuinka ankara isku huostaanotto on vanhemmuudelle. Varmasti vanhemmat ovat uupuneita, kun perheen nuori sairastaa. Kysyn kuitenkin eikö huostaanotto ole turhan järeä ja yksilötasolla epäinhimillinen väline hoitaa lasten mielenterveysongelmia? Huostaanoton hinnalla voitaisiin perhettä tukea avohuollon kautta.











Voit tilata tämän artikkelin kommentit RSS 2.0 -syötteenä. Voit kirjoittaa kommentteja tai lähettää paluuviitteen omalta sivustoltasi.



Jaa Facebookissa8 56 kommenttia

1.aki lintunen kommentoi:

6.3.2009 8.13

Huostaanottejen määrän kasvu voi johtua siitä, että lakia noudatetaan tarkemmin, kuin ennen. Huostaan otossa alan ammattilaiset tekevät päätöksen lakiin nojaten.



Huostaanottoja tehdääan liian vähän juuri rahan vuoksi, itä-helsinki on tässä esimerkki. Epäilläänkö sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoa, kyllä usein epäillään ongelmmat johtuvat sosiaalitanttojen pahansuopuudesta.



Laitoshoito voi olla hyvää ja tukea lasta aikuisuuteen, ei perhehoito ole takuuvarmaa ja hyvää hoivaa lapselle. ymmärrän huostaan oton, jos vanhemmat ovat väsyneitä ja lapsi tarvitsee terapiaa, koska lapsi todennäköisesti on hoitanut vanhenpiaan. Tämän asian oikaisu vie vuosia.



2.Mie Itte kommentoi:

6.3.2009 8.27

Ennemminkin niin että väärästä huostaanotosta ei rangaista ja huostaanoton käytäntöön panemattomuudesta rangaistaan, jos haittoja syntyy. Lisäksi huostaanotto on vähemmän sosiaalityöntekijää työllistävä toimi verrattuna koko perhettävä tukevien toimien suunnittelu. Eli helpompi on kiertää vastuu ja heittää lapsi huostaanoton listalle, kuin miettiä koko perhettä tukevia toimia.



Ehkä pitäisikin tehdä niin että kolmesta väärästä huostaanotosta sosiaalityöntekijä irtisanotaan ja hänen kohdalleen merkitään tieto, että on soveltumaton sosiaalityöntekijäksi. Siihen ei voi vedota että rapatessa roiskuu. Rappaisi ennemmin koko perheelle avustustoimenpiteitä.



Nykyisten toimien oikaisu tulee viemään vuosikymmeniä.



3.Simo Mäkelä kommentoi:

6.3.2009 8.49

Huostaanotto ja sijoittaminen ei estä terveydenhuollon asiakkuutta. Psykiatrisen avohoidon ja sairaalahoidonkin pitäisi olla täysin mahdollista huostaanoton aikana. Siksi vaikea uskoa, että mielenterveysongelmia hoidetaan huostaanotolla. Silloin ei vain tuo yhteistyö niissä tapauksissa toimi terveydenhuollon ja sosiaalitoimen välillä.



”Tapaamani isä kertoi, kuinka he olivat pyytäneet apua masentuneelle lapselleen. Lapsi oli otettu huostaan ja sijoitettu laitokseen.”



Mahtoiko asia olla ihan noin yksinkertainen todellisuudessa (siis jos tuo oli tapahtumajärjestys, että ensin pyydetään apua masentuneelle lapselle ja siihen vastataan huostaanotolla?).



4.aki lintunen kommentoi:

6.3.2009 8.54

Mie ite monestako virheestä mie ite pitäisi erottaa ja mikä on väärä huostaanotto, tukitoimista huolimatta perhessä voi juopottelu jatkua. Sosiaalityöntekijöiden liikaviemärinä pitäminen näkyy usein kirjoituksissa.



5.näin on kommentoi:

6.3.2009 9.09

Itse läheltä seurattu on tällainen tapaus.

Nuorella erittäin vaikea psykiatrinen oireilu, sairaalahoitoa ei ollut tarjolla pitkäaikaisena, laitettiin suljettuun nuorisokotiin, jonne ei voitu laittaa, jos ei oltu tehty huostaanottoa. Se ei ollut vanhempien tahdon vastainen, koska vanhemmilla ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä vaikeasti oireilevan nuoren kanssa kotona, olisi pitänyt palkata vartija ja sulkea huoneeseen, mikä olisi ollut laitonta. Nuorisokoti ei ymmärtänyt kuinka vaikeasta tapauksesta oli kyse ja ”itsenäisti” nuorta, minkä seurauksena nuori koki lisää traumoja. Heti täytettyään 18 vuotta joutui psykiatriseen sairaalaan ja ollut siitä alkaen suljetulla osastolla ja on ainakin ollut turvassa.



6.kissa kommentoi:

6.3.2009 10.19

Onhan se hyvä puhua huostaanotosta, mutta se maksaa siinä missä vahusten laitoshoitokin. Yli 100 000 € laitoksesssa/per vuosi veronmaksajan rahoja.



Tuossakin lähellä olisi yksi tapaus. Huusholli on kuin läävä. Mitäs teet? Silloin skarpataan, kun tiedetään, että viranomainen tulee käymään. Muuna aikana voi vain kysellä. Sieltäkin lapset tulevat kouluun. Älkää sitten ihmetelkö jos kaikilla ei ole helppoa koulussa.



7.M.Heikka kommentoi:

6.3.2009 11.47

Onpa järkyttävä tieto tuo, että lapsi otetaan huostaan pelkästään siksi, että hän on sairastunut. Voihan joissain tapauksissa tietystikin masentumiseen olla syynä kotiolotkin, mutta ne tapauksethan tulisi selvittää erikseen.



Ei ole kumma, että ihmiset pelkäävät sosiaalitointa.



8.Markus Räsänen kommentoi:

6.3.2009 11.59

Sosiaalitoimesta puhuttaessa, mitä lahtelainen sossun virkamies tekee Brasiliassa?

Tällaiseen ”matkailuun” häviävätkin ne rahat, jotka on tarkoitettu köyhälistölle.

Näistä matkoista ja niiden tarkoituksesta ja tarpeesta tulisi viraston antaa yleisölle eli veronmaksajille selvitys.



Jättilasku johti kännykkäkieltoon virastossa

6. maaliskuuta 2009

Lähes 5 000 euron puhelinlasku Brasiliasta tiukentaa kännykän käyttöä Lahden sosiaali- ja terveysvirastossa.

Viraston keskijohtoon kuuluva hoiti kaksiviikkoisen lomansa aikana puhelimella työasioita kuten työvuorolistojen tekoa. Yhteydenotot kotimaahan eivät onnistuneet yhdellä kertaa ja laskua kertyi myös yhteydenottoyrityksistä.

Jättilaskun vuoksi viraston toimialajohtaja kielsi torstaina ulkomaanmatkoilla puhelimen ja internetin käytön virkapuhelimella. Vain vastuualuejohtajat voivat jatkossa käyttää kännykkää EU:n alueella. EU:n ulkopuolella tapahtuvaan käyttöön he tarvitsevat toimialajohtajalta erillisen luvan.

Lasku on maksettu viraston varoista. Asiaa harkitaan vielä korvauksen osalta.



9.Ilkka Partanen kommentoi:

6.3.2009 14.22

Näkyy taas Rva Lipponen keräilevän irtopisteitä kuin oksennus kärpäsiä.



Tällainen arvostelu ja aloitteiden tehtailu ministerille kuulopuheen perusteella ja ainoastaan toisen osapuolen kertomukseen nojaten on kaikkien ajan tuhlausta. Sosiaalitoimen työntekijät eivät yksittäisistä tapauksista puhuttaessa voi lipsua vaitiolovelvollisuudestaan, joten heidän arvostelunsa ja julkinen kyseenalaistamisensa on siksi erittäin raukkamaista. Toisekseen jos huostaanotossa on tapahtunut virhe tai perusteet eivät ole täyttyneet niin olisiko millään mahdollista että valitus hoidettaisiin virkatietä pitkin jotta lapsen kannalta tilanne ratkeaisi parhain päin mahdollisimman nopeasti ja alettaisiin sitten miettiä mikä meni vikaan ja vaatiiko tilanne sellaista toimenpiteiden uudistamista että ministeristasolta täytyy antaa ohjeistusta.

Ai niin, mutta eihän tällaiset asiat kiinnosta Lipposkaa hevon paskaa.

Tärkeintä Lipposkalle on sen sijaan kauhistella suureen ääneen ja tehdä hienolta kuulostavia, mutta täysin tehottomia ajanhaaskauskysymyksiä ministereille.



10.Jooseppi kommentoi:

6.3.2009 14.51

Kansanedustaja Päivi Lipponen on osunut naulankantaan havainnoissaan.

Nykyisin Suomessa mitä epämääräisempien syiden nojalla lapsia huostaanotetaan. Sosiaalitoimi puhuu ”lapsen edusta”, jonka pitäisi olla ykkösasia. Valitettavasti sosiaalitoimen nykykriteereillä ei oikea lapsen etu toteudu.

Moni huostaanotettu lapsi on ajautunut sosiaalitoimen kasvatuksessa rikostenteille, josta sossut ja muut terapeutit eivät näytä huolta kantavan. Koska heidän ajatuksissaan syy on aina biologisten vanhempien. Minusta huonommatkin vanhemmat ovat lapselle parempia kasvattajia, kuin sosiaalitoimi. Tämän olen elämäni varrella havainnut.



Muodollisesti hallinto-oikeudet päättävät lapsen huostaanotosta. Käytännössä hallito-oikeuksista on tullut sosiaalitoimen jatke. Koska sosiaalitoimen ei tarvitse esittää tosiasioihin perustuvaa näyttöä lapsen tilanteesta, pelkkä epämääräinen ”huoli” lapsesta riittää huostaanottoon.

Myöskin hallinto-oikeuksien riippumattomuus on kovalla koetuksella. Sen asiantuntija jäseninä on samoja henkilöitä kuin pöydän toisella puolella, niitä jotka hakevat huostaanottoa.

Jos on lehtijuttuja uskominen niin uuden lastensuojelulain ”koulutuksen” merkeissä hallinto-oikeudet ja sosiaalitoimet tapailivat toisiaan.

Voiko tällainen tuomioistuin olla riippumaton, joka käsiteltävien asioiden toisen osapuolen kanssa ennakkoon veljeilee?

Ei näihin istuntoihin ainakaan perheitä oltu kutsuttu tekemään tuttavuutta tuomareiden kanssa.



11.Jooseppi kommentoi:

6.3.2009 16.44

Edellisen kommenttini jälkeen sain palautetta siitä että kunnissa on liian vähän lapsi työtä tekeviä sosiaalityöntekijöitä.



En tiedä mikä on oikea määrä, mutta katsotaan tilastoja.



Näyttää siltä, ettei Suomessa sodan jälkeen ole ollut ajanjaksoa, jolloin on ollut enemmän sosiaalityöntekijöitä, lapsipsykologeja, -psykiatreja, terapeutteja ja ym. kodinhoitajia, kuin heitä nykyisin on, heitä on kunnissa paljon.

Ja jos vielä huomioidaan lasten lukumäärien muutokset eri vuosikymmenillä, heitä on nyt suorastaan käsittämättömän paljon.



Lapsen tarpeet eivät ole muuttuneet vuosisatoihin, niin voidaan perustellusti kysyä: Tarvitsevatko lapsemme sosiaalityöntekijöitä, vain tarvitsevatko sosiaalityöntekijät lapsiamme?



Edelleen voidaan kysyä: Jos yhteiskunta palkkaa lisää sosiaalityöntekijöitä, niin onko se panostus lapsiemme hyvinvointiin?



12.Irma Marttila kommentoi:

6.3.2009 17.22

Hei Päivi, juttelin monikulttuuristen äitien kanssa ja he kertoivat, että heitä pelotellaan huostaanotolla. Syynä on se, että jos lapsia on paljon niin silloin ei äidillä ole aikaa hoitaa kaikkia hyvin. Selvitän tämän asian ja toivon, että se ei ole totta.



13.Simo Mäkelä kommentoi:

6.3.2009 19.46

Irma Mattila: Minkälainen on ”monikulttuurinen äiti”?



14.Ilkka Partanen kommentoi:

6.3.2009 21.03

Simo Mäkelä: Minkälainen on ”monikulttuurinen äiti”?



Katsoin muuten kerran ohjelmaa jossa eräs naisihminen kertoi liitostaan ulkomaalaisen kanssa ja koska hän ei ollut vielä sisäistänyt terminologiaa täysin, niin hän lipsautti välillä ”kun meilläkin on tämä kaksikulttu…siis monikulttuurinen perhe”.

Monikulttuuri on tuonut vastauksen siihen filosofiseen ongelmaan että kuinka paljon on monta. Monikultturisti tietää että kaksi on jo aika monta ja näin se edistys etenee



15.Harri Lehtimäki kommentoi:

6.3.2009 21.52

Tähän asti on jokaisessa kunnassa sosiaalilautakunnan johdossa ollut demari.Näistä vääristä päätöksistä on 99% ollut demarien tekemiä! Miksi sitten vasta demarien huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen demarit ovat kiinnittäneet huomiota näihin epäkohtiin?



16.Tissot kommentoi:

6.3.2009 22.38

No tässä eräs tarina: kunta oli tehnyt alaikäisen lapsen sijoituspäätöksen äidin kuoleman varalta, koska äiti oli yksinhuoltaja ja pantiin levinneen syövän takia julkisella polilla saattohoitoon.



Äiti tuli yksityiseen syöpähoitoon ja sai niin hyvän hoitotuloksen, että palasi töihin, mutta hänen oli pakko maksaa hoidot itse. Kela ei korvaa yksityisesti annettuja syöpähoitoja eikä lääkkeitä saa maksukattoon.



Äiti ahdistuneena kertoi minulle, ettei hänellä ole varaa maksaa kauaa uutta lääkitystä. Kuntaa siis ei velvoiteta maksamaan äidin syöpähoitoa, mutta velvoitetaan ottamaan lapsi huostaan, jos äiti kuolee. Huostaanotto maksaisi varmaan n. kolme kertaa enemmän kuin sen äidin syöpähoidot.



Tämä äiti ei ollut äiti omaisemme, joka itse sai juuri ja juuri jälkikasvun täysi-ikäiseksi sairastuessaan. Hänkin on jo 3,5 vuotta maksanut syöpähoidot itse. Rahaa on mennyt n. 65 000 euroa. Näitä hoitoja ei julkiselta saa. Kiitos ministeri Haataisen ( SDP), jonka aikana säädettiin laki, jolla suuri osa tärkeitä syöpälääkkeitä heitettiin ulos Kelasta ja maksukatosta. Nämä lähes kaikki ovat ns. käypähoitolääkkeitä ja aikaisemmin erityiskorvattavia mm. rinta- ja gynesyöpiin.



Sellaisia päätöksiä demarinaisilta.



17.Petri Partanen kommentoi:

6.3.2009 22.52

Montakohan tuhatta eroperheen lasta oltaisiin voitu pelastaa kysymällä isältäkin, että voisitko hoitaa lapsia?

Monesti tahtoo mennä niin, että lapset menevät erotessa äidille ja sitten äiti ei jaksakaan lapsia hoitaa ja lapset otetaan huostaan. Ammatilaiset osaavat kysellä lähisukulaisilta heidän haluaan hoitaa näitä lapsia, mutta ammattilaiset ovat harvassa…



18.Eeva Vasenius kommentoi:

6.3.2009 23.29

Komppaan Harria, kommentti 15.



Ihmettelin asiaa itsekin, kun Päivi Lipponen esitti koko asian ihan kuin olisi ollut jotenkin ”ulkopuolisena” itse (tai joku muu demari) koko asiassa?



19.Pauli Nieminen kommentoi:

7.3.2009 9.21

Minun käsitykseni mukaan Päivi Lipponen ainakin tässä asiassa on ihan oikean havainnon tehnyt. Minäkin luulin pitkään, että kun puhutaan ”avohuollon tukitoimista”, että sen käsitteen alle ei kuulusi lapsen sijoittaminen pois omasta perheestä. Kun näin tällaista tapahtuvan,niin kutusuin sitä ”huostaanotoksi”, mutta lastensuojeluviranomainen oikaisi ja sanoi, että ehei, kysessä on ”avohuollon tukitoimi”.



20.jasu kommentoi:

7.3.2009 14.34

Turhaa ruikutusta Päivi!



Tunnethan perheiden tilanteen alalla toimineena. Tukirahat perheelle menevät viinaan ja kavereiden kanssa ryypiskelyyn. Lasten koulu menee pieleen…koti ei jaksa tukea ja antaa lintsata. Katteettomia lupauksia annetaan koko ajan lapsille ja sossuille. Lapset kärsivät ja näkevät elämäntyylin jota on vaikea hyväksyä.. tupakointia… juomista… työ ei kelpaa..ku ne on aina paskaduuneja…epäsäännöllisyyttä…nälkää…. Parempi repäistä kasvuikäinen tuosta helvetistä irti ja antaa mahdollisuus kunnolliseen elämään…vaikka maksaisikin maltaita!



21.Nätti jussi kommentoi:

8.3.2009 18.51

Kysymys uudesta lastensuojelulaista.



Mistä instansista perhe voi hakea apua kun sosiaalityöntekijät yrittävät tuhota lapsen elämän?



22.Lastani ette saa kommentoi:

9.3.2009 18.27

Minä olen varmaan se isä joka kertoi Päivi Lipposelle oman tyttäremme tarinan. Tyttöä pidettiin säilössä laitoksessa 11kk johtuen koulusta lintsaamisesta ja yli-innokkaan koulukuraattorin ”syvästä huolesta” jolla saimme sossut niskaamme. Avohuollon tukitoimina saimme kuulla nuoren nutturapää-sossun (jolla ei edes omia lapsia) ohjeita miten lapselle pitää asettaa rajat. Aivan loistava ennenkuulumaton neuvo jota me tolvanat vanhemmat emme tietenkään osanneet noudattaa. Lastenpsykiatri tosin piti tytön itkuisuutta ja koulupinnaamista merkkinä masennuksesta, johon ei niin nuoren kohdalla ollut mitään kongreettista hoitomuotoa kuin kannustus ja läsnäolo.



Koska sossu tietää miten lapsen ongelmat ratkotaan paremmin kuin mikään psykiatri, hän totesi, että keskustelut perhekeskuksessa on päättyneet ja valmisteli kaikessa hiljaisuudessa huostaanottohakemuksen. Olisiko ollut nuoren sossun ensimmäinen työnäyte kuinka pannaan tuulemaan?



Tieto huostaanoton valmistelusta tuli vanhemmille täytenä sokkina ja tyttö vietiin satojen kilometrien päähän kodistaan. Alkoi pitkä ja kivulias taistelu sosiaalimafiaa vastaan. Ensimmäisinä viikkoina emme saaneet pitää mitään yhteyttä lapseemme ja sen jälkeenkin tytär joutui niin ankarien rajoitustoimenpiteiden kohteeksi, että olimme pakotettuja tekemään kaksi valitusta hallinto-oikeuteen. Ne valitukset on ilmeisesti hautautuneet jonnekin koska nyt on kulunut 9kk valitusten teosta eikä päätöstä!

Lapsemme huostaanottoasia käsiteltiin kahdeksan kuukautta siitä kun lapsi oli viety meiltä huostaan. Sossujen perustelut tuntuivat aivan uskomattoman pöyristyttäviltä ja aika laitoksessa oli todella raskas lapselle, ja tietysti vanhemmille, varsinkin kun masennukseen kieltäydyttiin antamasta terapiaa ”ennen kun selviää lapsen lopullinen sijoitus”. Kolme kuukautta suullisen käsittelyn jälkeen tuli kuitenkin poikkeuksellinen päätös hallinto-oikeudella: lapsemme pääsi pois laitoksesta!



Masennusoireisen lapsemme aika laitoksessa maksoi kunnalle noin 80.000€ ja ei voi kuin kummastella mitä kivaa perhe olisi keksinyt sillä rahalla tyttäremme voinnin parantamiseksi. Sosiaaliviranomaiset ruokkivat ennemmin yksityistä laitosta sillä rahalla kun aiemmat ”avohuollon tukitoimenpiteet” (ts. käyntejä Läntisessä perhekeskuksessa vanhempien työajalla) ei johtaneet tulokseen.



Nyt tytär on saanut yksityistä keskusteluapua ja tulevaisuuden suunnitelmatkin alkavat hahmottua. Masennus vaatii edelleen seurantaa, mutta edellytykset elää normaalia elämää erilaisin järjestelyin on ollut mahdollisia vasta kun pääsimme sosiaaliviranomaisten hampaista.



En tule ikinä antamaan anteeksi niille jotka tekivät päätöksen varastaa tyttäremme nuoruudesta lähes vuoden ja muistutan itseäni siitä, että heidän mielestä tyttäremme paikka olisi tälläkin hetkellä laitoksessa!



23.Jaakoppi kommentoi:

10.3.2009 9.55

Nimimerkkin ”Lastani ette saa” kertomuksen tapaisia lapsien ja perheiden oikeuksien loukkauksia näyttää Suomi olevan täynnä.

Oikein saa joka kerta hämmästyä, miksi päättääjiltä tämä systeemi saa kritiikittömän tuen.

Tämä systeemi on saanut kaiken mitä se on halunnut, alkaen lääkärien vaitiolovelvollisuuden murtamisesta, päätyen varhaiseen puuttumiseen.

Kuinka taitavasti kaikki saadaan ulospäin näyttämään ammatitaidosta ja aidosta huolesta lasten puolesta. Mutta kun tarkemmin tapauksia tutkit niin kaikkialla toimintaa sävyttää osaamattomuus ja puoskarointi.



Todennäköistä on se, kun tämä systeemi tarvitsee pyöriäkseen satoja miljoonia euroja, jolle kulle on etua siitä, että annetaan entisen menon lasten kustannuksella jatkua.



24.Lastani ete saa kommentoi:

10.3.2009 11.34

Suomessa vallitsee täysin väärä yleinen käsitys huostaanottojen syistä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan vanhempien päihteiden käytön takia lapsia otetaan huostaan vain noin 10% tapauksista. Puhumme siis marginaaliryhmästä. Muutenkaan yli puolet huostaanottotapauksista ei ole huonoista kotioloista johtuvia. Näin meidänkin tapauksessa.



Yleisimmät syyt ovat kouluun liittyvä poikkeava käytös ja muu sosiaalinen kanssakäyminen, ei siis vanhemmat, joten olisi aika lopettaa huonoista kotioloista paasaaminen yleisenä syynä huostaanottoihin. Niiden perheiden asioihin kuuluukin puuttua, jossa vanhempien kyky huolehtia lapsesta on selkeä riski lapsen terveydelle ja kehitykselle.



Miksi meille on luotu systeemi joka antaa viranomaisille mahdollisuuden puuttua tälläisten ns. normaalien perheiden elämään hajottamalla perheen ja käyttämällä kunnan varoja yksityisten ostopalvelulaitosten elättämiseen? Miksi esimerkiksi meidän tyttären säilytykseen haaskattiin kuntalaisten varoja 80.000€ + oikeudenkäyntikulut ym. sivukulut? Lopputulos sossujen toiminnasta oli se, että käymme lapsemme kanssa nyt yksityisessä terapiassa kaksi kertaa kuukaudessa ja saamme siitä kela-korvauksen. Sosiaalitätien aiheuttamaa vauriota ei osaa kukaan vielä arvioida, mutta masentuneelle lapselle sossujen yrittämä pakko-adoptio oli traumaattinen kokemus!



Kuinka sitten tulisi menetellä? En ole niin pitkälle asiaa vielä pohtinut, että voisin antaa jonkin valmiin toimintamallin erilaisten käytöshäiriöisten lasten ja nuorten auttamiseksi yhteiskunnan taholta, mutta nykyinen malli on täysin epäonnistunut. Laki varhaisesta puuttumisesta johti siihen, että koulun opettajat, kuraattorit ja terveydenhoitajat tulkitsivat sen helpoksi tavaksi pestä kädet siirtämällä asia mahdollisimman nopeasti sossujen hoitoon. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sossujen ammattitaidossa on vakavia puutteuta ja silti heillä on oikeus puuttua joidenkin ihmisten perhe-elämään lähes mielivaltaisesti.



Ymmärrän, että asiaan on puututtava jos nuori esim. kieltäytyy menemästä kouluun, mutta millä tavoin? Meidän tapauksessa ratkaisuksi haettiin hoitaa masentunutta lasta adoptoimalla hänet kunnalle pois tärkeimpien ihmisten luota. Kuka tosissaan voi ymmärtää tälläistä?



Miksi meille ei annettu tukea perheenä ja haettu ratkaisua kaikin tavoin ilman sijoitusta laitokseen? Ne muutamat käynnit joita sossut kutsuvat ”avohuollon tukitoimiksi” olivat tilaisuuksia joissa he keräsivät aineistoa huostaanoton valmistelemiseksi ja huomasimme pian, että meidän kertomasta ajoittaisesta voimattomuuden tunteesta tehtiin sossujen papereissa kykenemättömiä vanhempia. Tulimme kunnolla petetyiksi.



Varoitan jokaista perhettä, jossa ilmenee nuoren kanssa jotain vanhemmista riippumatonta oireilua ottamasta yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja muutenkin välttämään sitä instanssia. Myös kunnallinen psykiatrinen poli on vaarallinen paikka, meiltä meni juuri sitä kautta diagnoosit sosiaaliviranomaisille, joita käytettiin lyömäaseena vanhempia vastaan huostaanottohakemuksessa. Masennus oli sossujen lausunnossa muunnettu sellaiseksi, että lapsemme tarvitsi ammatillista tukea ja hoitoa, jota ei sitten koko laitossäilytyksen aikana (11kk) saanutkaan ja tytön kunto oli lopulta niin huono, että jossain vaiheessa harkitsin jopa oman käden oikeutta tyttäreni pelastamiseksi pois laitoksesta!



Miksi muuten jouduimme odottamaan hallinto-oikeuden päätöstä 11 kuukautta? Siksi, että ne ovat täysin jumissa huostaanottohakemusten kanssa joita sossut tehtailevat sinne kuka milläkin perusteella. Eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi puuttua tähän kohtuuttomaan odotusaikaan jolloin lasta pidetään erillään vanhemmistaan jonkun ammattitutkinnon käyneen ihmisen viranomaispäätöksellä.



Nyt kokemuksesta viisastuneena emme käy enää kunnallisessa terveyskeskuksessa hoidattamassa tytön masennusta vaan pidämme sossut niin kaukana kuin se vain mahdollista. Yksityiseltä he eivät saa tietoja ilman lupaamme ja sitä ei tule herumaan missään olosuhteissa!



Päättäjiä tämä häpeällinen vaiettu puoli sivistysmaassa nimeltään Suomi ei ole juurikaan kiinnostanut. Hyvä jos Päivi Lipponen on aidosti kiinnostunut aiheesta, mutta siihenkään en jaksa uskoa ennen kun asiasta nostetaan todellinen meteli eduskunnassa.



25.Kaija Kalliola kommentoi:

10.3.2009 12.00

Yhteiskunnan tuki perheille on varsin yksipuolista: pienet lapset ollaan valmiita vierottamaan vanhemmistaan liian varhain haalimalla heitä päiväkoteihin jo 10 kk iässä. Ennemmin tulisi tukea kokopäivävanhemmuutta ja kotihoitoa, jolloin lapsille syntyisi vahva omanarvontunto ja tunne perheyhteydestä.

Nyt kuntatalouden tiukentuessa olisikin hyvä tutkia ja uudelleenarvioida päivähoitoa kokonaisuudessaan. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sopivan pienissä ryhmissä ammattitaitoisten hoitajien ohjaamana ei päästä enää kovin monessa päiväkodissa. Todellisuus on karuakin karumpi: suuret, meluisat lapsiryhmät ja jatkuva pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Tätä ei ole haluttu, mutta tähän on päädytty.

Ei siis ihme, että lapset oireilevat. Monet vanhemmat ovatkin tehneet johtopäätöksensä ja jääneet hinnalla millä hyvänsä hoitamaan itse lapsiaan.



26.Lastani ette saa kommentoi:

10.3.2009 12.30

Kaija kalliola!



Kuinka Sinä ajattelet varhaisen puuttumisen mallista ja uudesta lastensuojelulaista yleensä?



Entä kunnan tavasta kohdistaa lastensuojelurahat ostopalvelusopimuksilla toimiviin yksityisiin lastenkoteihin?



Millaisia avohuollon tukitoimia Sinä tiedät kunnissa käytettävän?



Onko hallinto-oikeuksien käsittely- ja päätösten odotusaika kohtuullinen vastentahtoisissa huostaanottotapauksissa?



27.Kaisa Ruokamo kommentoi:

10.3.2009 14.27

Huostaanotot ovat hämmästyttävän kuuma ongelma Suomessa, mutta niiden yhteiskunnallista ja inhimillistä merkitystä ei ole vielä täysin ymmärretty. Hienoa, että myös Päivi Lipponen tarttui tähän aiheeseen.



Olen joutunut itse äskettäin kokemaan pakkohuostaanoton. Poliisit marssivat kesken rauhallisen iltapäivän olohuoneeseemme, lukitsivat minut käsirautoihin ja kantoivat poliisiautoon. Jämsän sosiaalityöntekijät nappasivat viisivuotiaan poikani ja kuljettivat hänet Mattilan lastenkotiin Jyväskylään. Kului miltei viikko, ennen kuin sain selville, että minulla saattaa olla mahdollisuus - ja oikeuskin - tietää poikani olinpaikka, puhua hänen kanssaan puhelimessa ja jopa tavata häntä.



Se, mitä olen kuullut lastenkoti (eli perhetukikeskus) Mattilassa toisilta vanhemmilta, tukee Päivi Lipposen väitteitä.



Kirjoitan omassa blogissani tapauksestani:



http://kaisaruokamo.blogspot.com/



28.Lastani ette saa kommentoi:

10.3.2009 16.52

Kaisa Ruokamon blogia jos lukisin ilman omakohtaista kokemusta sossujen mielivallasta, saattaisin olla uskomatta koko juttua. Eihän tuollaista voi tapahtua SUOMESSA!



Suomessa on kuitenkin sellainen virkakoneisto jonka tekemiset ovat niin suojattuja, että parempaa hyvä_veli_järjestelmää saa hakea. Kukaan ei kerro oma-aloitteisesti vanhemmille heidän oikeuksia lapsen kiireellisessäkään huostaanotossa, mutta aktiivisena vanhempana aloin ottaa asioista selvää. Huomasin pian ettemme olleet saaneet lain määräämiä kirjallisia rajoituspäätöksiä joita lapseemme kohdistettiin härskisti laitoksessa. Vaadimme niitä ensin omalta sosiaalityöntekijältämme, mutta turhaan. Vasta palkattuamme asioitamme ajamaan varatuomari Leeni Ikosen, saimme painostettua sosiaaliviraston korkeimmalta taholta Raili Metsälältä lain määräämät kirjalliset rajoituspäätökset kaksi kuukautta myöhässä. Raili Metsälän vastine olikin kuin oman sosiaalityöntekijämme sanelema, mutta tuli kuin tulikin. Sen perusteella teimme valitukset hallinto-oikeuteen - joista ei ole sen koommin kuultukaan..



Perehdyttyäni lastensuojelullisiin asioihin, olen tajunnut, että nämä kymmenet ja sadat tarinat sosiaaliviranomaisten mielivallasta ovatkin vain jäävuoren huippu. Monet vanhemmista ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa enää edes valittaa. Tähänkin asiaan törmäsin kun tiedustelin vanhempia mukaan kertomaan tarinansa Iltasanomien toimittaja Milla Rautiaiselle, joka ainoana toimittajana on ollut edes vähän kiinnostunut kirjoittamaan aiheesta. Vanhemmat ovat usein antaneet periksi vaikka tietävät täysin, että heidän perheensä perusoikeuksia on loukattu törkeästi. Helpompi on valittaa vakuutusyhtiön väärästä päätöksestä kuin sosiaaliviranomaisen mielivallasta. Heillä on koko arsenaali takanaan: alempia sossuja suojelee ylemmät, koska ovat vastuussa alaisistaan, hallinto-oikeus on vain väsynyt ja turhautunut kumileimasin tälle ammatikseen huolissaan olevalle sossumafialle ja poliitikot ummistavat silmänsä eikä ketään kiinnosta.



Pahimpana aikana vaadin ostopalvelutoimista vastaavan sossun Anja Ahdon paikalle tarkastamaan paikan menetelmiä laitoksen ”kodinomaisessa ympäristössä” -kuten laitos nettisivuillaan naurattaa- missä lasta istutettiin jopa 14 tuntia päivässä määrätyssä asennossa puupenkillä, sain huomata mokoman valituksen kaikuvan kuuroille korville.

Sosiaalitoimi ilmoitti viikkoja aiemmin tulevasta tarkastuskäynnistä (tämän tiesi laitoksen ohjaajat siis etukäteen, eivätkä edes salailleet sitä) jolloin paikka laitettiin viimesen päälle edustuskuntoon, että olisi ollut monilla oppimista. Nuoret olivat ”sattumalta” sinä elokuisena päivänä jossain kokopäiväretkellä pois juoruamasta kokemistaan vääryyksistä ja muutama nuori (vrt. luottovanki) oli jäänyt paikalle silmänlumeeksi. Anja Ahdolle esiteltiin talon esiinkaivetut aktiviteetit, pulla tuoksui ja valtakunnassa kaikki hyvin! Tarkastaja poistui laitoksesta ja kiitteli tuoreesta pullasta.



Mitä tästä opimme? Jos tehdään eläinsuojelurikosilmoitus, lähtee välittömästi ja varoittamatta paikalle eläinlääkäri tarkastamaan vihjeen, mutta kun kyse on nuorista ihmislapsista niin ei aiheuta toimenpiteitä. Mennään kun keritään ja muistetaan myös sopia etukäteen aika audienssille. Saa ainakin tuoretta pullaa.



Mietin syytä tälläiseen toimintatapaan. En keksinyt mitään muuta kuin sen, että virkansa puolesta sopimuksia tehnyt sossu ei varmasti halua tuoda esiin arviointivirhettään sopimuksen saaneen lastenkodin kohdalla. Sossuthan ovat erehtymättömiä joka saralla!



29.Tonia kommentoi:

11.3.2009 19.51

Tänäpäivänä jos vanhempi epäilee lapsellaan jotain neurologista ongelmaa, on tuloksena huostaanotto.



Minulla on neljä alaikäistä lasta joista (vain) yksi otettiin huostaan ja syyksi kirjattiin koulunkäynnin vaikeudet. Olin yrittänyt saada lapselleni vuosia apua koska epäilin hänellä olevan Aspergerin oireyhtymä. Poikani koulunkäynti kärjistyi niin pahasti ettei hän ollut enään koulukuntoinen koska häntä ei osattu ”käsitellä” oikein ”jumien” ja ”hepuleiden” tullessa koulussa. Olin yrittänyt neuvoa miten lasta ei saa/saa käsitellä. Hänellä on mm. aistiyliherkkyyksiä kosketuksen, maun ja tuoksujen suhteen. Jouduin myös kirjallisesti kieltämään koulua etteivät kiedo lastani mattoon rauhoittumaan. Tästä kaikesta seurasi huostaanotto last.psykiatrisen osastojakson jälkeen. Lasta ei kuulema voi auttaa ennen kuin tilanne rauhoitetaan ja suositeltiin huostaa. Perhekoti ei myöskään välittänyt neuvoistani ja he eivät uskoneet neurologisiin ongelmiin, samoin ei last.psykiatrian lääkärikään ei uskonut minua. Kaikki laitettiin kasvatukseni syyksi ja pojalle kirjoitettiin monia eri diagnooseja vuoden aikana. Jälleen tilanne kärjistyi ja perhekoti sanoi sopimuksensa irti reilu vuoden jälkeen ja last.psykiatrinen sulki lähetteen. Myös stt vaihtui meillä tekemämme kantelun jälkeen eoa:lle. (päätöstä ei ole vielä tullut)



Tällä hetkellä poika on paikassa jossa jokainen sinne tuleva lapsi käytetään yksityisellä neuropsykiatrisissa testeissä ja tämä on ollut meille lottovoitto. Nyt pojalla on oikea dg F84.1. Lasten neurologi kirjoitti lausunnossaan: Aspergerin oireyhtymän sekä hyvätasoisen autismin kriteerit täyttyvät. Joten sain vihdoin varmistuksen ettei syynä ollutkaan kasvatukseni vaan lapsellani on assin lisäksi hyvätasoinen autismi.

(Poika on vieläkin huostassa koska paikkakunnaltamme ei löydy sopivaa koulupaikkaa.)



Olen monesti miettinyt onko tosissaan niin vaikea kuunella vanhempia jos he kertovat olevansa huolissaan lapsestaan? Miksi aina kaikki laitetaan kasvatuksen piikkiin? Miksi on aina mentävä last.psykiatrian puolelle koska he eivät edes tunnista autistista lasta???



Tarkennetaan vielä että yhdellä kotona asuvalla lapsella on ADHD dg+lääkitys koulupäivisin, eli neurologista ongelmaa löytyy perheestämme.



30.xxx kommentoi:

12.3.2009 7.16

1. kirjoittanut Aki Lintunen kommentoi että

- alan ammattilaiset tekevät huostaanottopäätöksiä

- että huostaanottopäätöksiä tehdään liian myöhään

- lakia noudatetaan kunnissa nykyään tarkemmin



Mihin tosiasiaan, tutkimukseen tms. esittämäsi mielipiteet perustuvat?



Ammattilaisia.

Monien tilastojen ja tutkimusten ja kaupunkien ja kuntien omien sosiaaliviranomaisten työstä vastaavien viranomaistenkin itsensä mukaan

noin 70 - 80 % kuntien lastensuojelun viranomaisista eivät omaa lain mukaista koulutusta eli ovat siis viranomaistehtäviinsä epäpäteviä.

Sis epäpäteviä viranomaistehtävissä, joissa tässä maassa viranomaisilla on eniten valtaa yhteenkään muuhun viranomaiseen verrattuna!

Osassa maamme kuntia ei ole edes sitä ensimmäistäkään lastensuojelun viranomaistakaan kunnassa töissä. Jne.

Ja mites sitten tämä melkein jokaiseen lastensuojelun asiakasperheeseen vs. vp, vt lähetettävän perhetyöntekijän pätevyys?

Stakesin professori Marjatta Bardy kehoitti näitä lapsiperheissä työskenteleviä pikkupsykologeja lei perhetyöntekijöitä tarttumaan tiskirättiin, siitä kun olisi hänen mielestään enemmän lastensuojelun asiakasperheessä apua, kuin tästä pikkupsykologina esiintyvän perhetyöntekijän ”kuuntelusta” …



Huostaanottopäätökset tehdään liian myöhään,

mihin tämä tietosi perustuu.

Näiden epäpätevien lastensuojeluviranomaisten lausumiin, edelleen valvomattoman ja seuraamattoman sijaistahon kommentteihin ja antamiin ”asiantuntija” arvioihin vai siis mihin? Tilastoihin, puolueettoman tahon tutkimuksiin vaiko yleiseen mielipiteeseen, joka ei tosiasiassa pohjaudu mihinkään eli siis ovat pelkästään näitä yleisiä musta tuntuu arvailuja?



Kuka lakia noudattaa tarkemmin?

Ei ainakaan tämän maan kuntien ja kaupunkien lastensuojeluviranomainen.

Etelä-Suomen lääninhallituksen tekemän, uuden lastensuojelulain voimaantulon jälkeen tehdyn tutkimuksen mukaan

noin puolelta lastensuojelussa olevilta asiakkailta oli jopa asiakassuunnitelmakin tekemättä!

Siis perustavaa laatua oleva asiakirja, dokumentti asiakkaalle; lapselle ja perheelle, esimerkiksi sijoituksen syistä ja miten niitä syitä ja seikkoja perheestä lastensuojeluviranomaisen ja mahdollisesti perheen yhdessä laatiman suunnitelman mukaan poistetaan ja millä aikataululla.

Lakia siis mielestäsi noudatetaan, jos aivan lastensuojeulun perusasiatkin jäävät viranomaiselta huomioimatta.



Perheille annettava lastensuojelulain määräämä avohuollon tuki?

Tiedätkö mitä se yleensä edes on ja mitä se kunnissa tälläkin hetkellä tarkoittaa lastensuojelussa oleville ja suurimmalle osalle asiakasperheistä.

Tai että minkä kaikkien muiden hallinnon alojen asioita laittomasti tänä päivänä lastensuojelussa hoidetaan kuten tästäkin blogista voit lukea.

Lasten ja nuorten terveydenhuoltoon kuuluvat asiat, opetustoimen asiat, vammaispalveluun kuuluvat asiat jne.



Sosiaalihuollon alaisuuteen kuuluvat lasten, nuorten ja perheiden asiathan ovat jo aikapäiviä sitten siirtyneet kovin ja hyvin sujuvasti lastensuojeluviranomaisten hoidettaviksi.

Kotipalvelua lapsiperheille, monessako kunnasssa tässä maassa sitä enää lapsiperhe saa ja samaan aikaan uupuneiden ja väsyneiden vanhempien lapsia otetaan huostaan ja vuorokausi hintaan 150 - 700 / euroa vuorokausi (sijaishuollon kustannukset noin 1,2 miljardia euroa ja joka vuosi!). Toimeentulotukiasiat lasten osalta käsitelläänkin kunnissa lastensuojeluviranomaisilla ja perheen vanhempien asiat sosiaalihuollossa…… lapsi on siis perheen taloudellisen tilanteen vuoksi asiakkaana lastensuojelussa ja vanhempi sosiaalihuollossa.

Eikä kenenkään mielestä se enää tässä maassa ole mitenkään edes ihmeellistä, vaikka lastensuojelulaissa nimenomaan mainitaan etteivät perheen taloudelliset asiat ole syy lastensuojelun asiakkuuteen.

Mutta kuten 1. kirjoittaja jo omassa kirjoituksessaan mainitsikin;

lakia noudatetaan lastensuojeluviranomaisissa (?) tarkemmin…. mutta mitähän lakia?



31.Nätti jussi kommentoi:

12.3.2009 9.45

Tässä yhteenvetoa edellisistä kirjoituksista.



Ohjeita perheille siitä, kuinka turvaat lapsesi hyvinvoinnin.



a. Vältä kaikenlaista asiointia sosiaalitoimessa.



b. Älä anna mitään ylimääräisiä tietoja lapsestasi ja perheestäsi päiväkotiin tai kouluun, pelkkä nimi, osoite ja kodin puh.numero riittää. Yksinhuoltaja, älä missään tapauksessa anna tietoa perhesuhteistasi. Muuten varhainen puuttuminen iskee.



c. Vältä julkisen terveydenhoitoa, kaikilla on ilmoitusvelvollisuus lapsestasi ja sinusta sosuille.



d. Pysyttele poissa perheneuvoloista, sama varhaisen puuttumisen tauti sielläkin piilee.



e. Älä pyydä apua lastensujelujärjestöiltä, sillä he näkevät mahdollisuuden tehdä lapsellasi bisnestä, siellä monet perhekodit kivoine täteineen ja setineen odottavat juuri sinun lastasi sinne.



f. Jos lapsesi tarvitseen lääkärinapua, harkitse tarkkaan minne hänet viet. Viime kädessä Tallinna on yksi vaihtoehto.



g. Jos kuitenkin asioit sosiaalitoimennsa, niin ota täysjärkinen ihminen mukaan. Kirjaa tarkkaan ylös mitä siellä puhutte. Tarpeen vaatiessa äänitä keskustelut. Pyydä välittömästi sosiaalitoimen kirjaukset tapaamisesta itsellesi. Myöskin niistä tiedoista, mitä muutoin sosiaalitoimi on kerännyt verkostollaan salaa sinulta, tietoja lapsestasi ja sinusta. Lapsesi huostaanottotilanteessa hallinto-oikeudessa kaiken saat sossuilta silmillesi.



h. Mistä voit saada pulmatilanteissa apua. Vielä on kaiken nähneitä, kokeneita ja tervejärkisiä ”pihtiputaan mummoja”, heitä ole onnistuneet pilaamaan korkeasti koulutetut ammattiauttajat. He ovat loistavia, jos sellaisen kiinni saa.



32.Ritva kommentoi:

12.3.2009 10.08

Kiitos, Päivi Lipponen! Ongelma on todellinen. Itse ihmettelen huostaanottokeskusteluissa sitä, että kun aivan muilla perusteilla kuin vanhempien juoppoudesta huostaanotettujen lasten perheet yrittävät raportoida sosiaalitoimen epäkohdista, niin sosiaalipuoli käyttää tapahtunutta huostaanottoa sen perusteena että se oli oikein ja sitten vetoaa vaitiolovelvollisuuteen.



Annettua tuomiota ei voi käyttää perusteena siihen, että se on annettu.



Vaikka vaitiolovelvoite on, niin tapaukset tilastoidaan. Mutta ulkopuoliset (kuten asianosaiset) eivät pääse tilastoihin käsiksi.



Miksei valtakunnassa tehtäisi kunnollinen akateeminen tutkimus siitä, miksi on huostaanotettu ja mitä sitten seurasi? Mukana saisi olla ainakin osaksi kvalitatiivistä otetta eli yksittäisten tapausten selvittelyä.



Olen nähnyt pari väitöskirjaa asian tiimoilta, mutta ne ovat yhden ihmisen opinnäytteitä ja asia vaatisi puolueettoman monitieteisen tutkimusryhmän, jossa ei ole sossuja ja psykoja vaan juristeja, sosiologeja ja kasvatustieteilijöitä.



33.Lastani ette saa kommentoi:

12.3.2009 14.40

Jaakoppi kirjoitti:

>> Todennäköistä on se, kun tämä systeemi tarvitsee pyöriäkseen satoja miljoonia euroja, jolle kulle on etua siitä, että annetaan entisen menon lasten kustannuksella jatkua. >>



Olen ehtinyt ajatella samaa.

Lastenkodin perustaminen on varmasti tuottoisaa hommaa. Kalkuloin kerran mitä esimerkiksi meidän lastamme säilönyt laitos nettoaa Helsingin kaupungilta kun laskuttaa vuorokaudesta 240€ / lapsi. Sijoituspaikkoja on kyhätty vanhaan metsätyömiesparakkiin n. 15. Jopa vintille on rakennettu pari pikkuruista huonetta hyödyn maksimoimiseksi.

Väitän, että kiinteät kulut laitoksella jäävät muutamaan sataseen päivässä, sisältäen 1-2 vuorossa olevan ohjaajan palkan.

Kulupuoli on nipistetty niin minimiin kuin se on mahdollista. Ruokatarpeet haetaan Lidlistä (ei siinä mitään että vertaa hintoja) mutta lapsille jaetaan ruokaa periaatteella ”jos otat juustosiivun leivälle niin et ota makkaraa”. Omavaraisuus on viety äärimmilleen, eli nuoret pakotetaan poimimaan marjoja ja sieniä koko syksyn niin että pakastimet pullistelee. Ja sitten niitä syödään eri muodoissa päivästä toiseen!

Nuoret (12-17v) myös huoltavat ja kunnostavat laitoksen kiinteistöä ilman eri korvausta. Laitos jossa oma tytär oli, sai kesällä uuden verannan ja maalin pintaan. Laitoksen autoja pestiin vuorossa, ohjaajien tarkastaessa työn jäljen. Tätä kutsutaan virallisella nimellä hyödyllisten taitojen opetteluksi ja yhteistoiminnaksi, mutta moni sanoisi sitä pakkotyöksi!



Hyvä bisnes siis, ei vaadi kuin sopivan parakin toiminnan aloittamiseksi, lääninhallituksen luvan ja sitten vaan sopimuksia sossujen kanssa. Ainakin tämän laitoksen pääomistajat tuntuivat pääasiassa lomailevan (en tavannut kertaakaan henk.koht koko aikana ja kerran olivat kaukoidässä kun sain langan päähän) ja nuoret kertoivat, että toimintaa pyörittävällä pariskunnalla oli kummallakin tuliterät autot.



Miksi tälläistä sitten pyöritetään yhteiskunnan varoin kun samat rahat voitaisiin kohdentaa oikeasti ennalta ehkäisevään ja perheitä tukevaan toimintaan? En sitä voi käsittää, mutta mieli tekisi tietää kaikki yhteydet akselilla sosiaalivirasto -> lääninhallitus -> poliitikot.

Kenellä on ja mitä omistuksia näissä yhtiöissä? Lastensuojelubisnes ei todellakaan ole nappikauppaa.



34.Lastani ette saa kommentoi:

12.3.2009 14.46

Tarkoitin tietysti, että pitäisi selvittää kytkennät ringissä lastensuojelulaitokset -> sosiaalivirasto -> lääninhallitus -> poliitikot.



35.jonna kommentoi:

13.3.2009 17.28

sosiaalityöntekijöitä painostetaan tekemään huostaanottoja yhä lisääntyvällä tahdilla, työvoimatoimistossa tarjotaan työpaikkoja lastensuojelun huostaanottajille(kun huomautin tästä sanamuoto vaihdettiin!) ja huostaanottoperusteiksi riittää huoli äidin jaksamisesta, kykenemättömyys huolehtia, sos tt n omana käsityksenään ilmaisemana; mitään todellisia syitä tai perusteluja ei hallinto oikeudelle tarvitse esittää.

kun huostaanotto on kerran tehty, on erittäin epätodennnäköistä että sosiaalitoimi tutkisi perheen tilannetta ja lain mukaisesti purkaisi huostaanoton kun perusteet ovat poistuneet (mikäli niitä oli ilmaistukaan ymmärrettävässä muodossa, vaikeahan sellaisen on poistua mitä ei ollutkaan!)



36.Olin minäkin kommentoi:

27.3.2009 12.16

Olin myöskin kuuntelemassa tilaisuudessa .

Nämä laitoksiin laitetut lapset eivät saa minkäänlaista hoitoa ,meillähän hoitoon vaateen tehnyt koulu! Minkäänlaista diagnoosia ei ole olemassakaan ja nyt lasta hoidetaan niin mitä en todellakaan tiedä!

Missään yhteydessä ei ole osattu kertoa kodista mikä vikana niin lakihan sanoo yhtä sun toista tästäkin .



37.Jotain positiivista kommentoi:

3.4.2009 10.55

Kuuden lapsen isä saa pikkutytöt kotiin



http://www.vartti.fi/artikkeli…def7a990f7



38.Palle Ramsten kommentoi:

3.4.2009 11.14

Eiköhän se ole koulun vastuulla opettaa tälläiset häirikkölapset ja pinnarit tavoille? Miksei opettajaa panna vastuuseen?



Alakoululaisten kanssa ainakin lienee näin, koska yhtään mitään huostaanottoja ja tukitoimia ei eräälle väkivaltaiselle ja yhteistyöhaluttomalle kakaralle vuosiin voitu tehdä. Tarhassa jo alkoi ja meno vain yltyi. Nk. Vapaan kasvatuksen tulos, ainoa lapsi.



Ja kun opettajat ja rehtori ei voi mitään, ei kukaan muukaan voi, ei vanhemmilta voida vaatia mitään nykyaikana jos niillä ei into tai resurssit riitä, ja tuollaiset huostaanotot ei liene mahdollisia alakoululaisille muutenkaan. Jos vihjaa jostain diagnoosista että pääsisi tutkimusten kautta erityiskouluun, sanotaan, että opettajan vastuulla tuollainen kurinpito on, vaikka kyse on selvästi häiriintyneestä lapsesta joka muiden vanhempien mielestä kuuluisi lähinnä sairaalaan..



Minkäs teet siinä sitten kun luokan muut lapset sietävät päivästä toiseen tällaista pikku terroristia, joka pitä lapsia ja opettajia kauhun ja pelon vallassa koko päivän. Onko ihme jos muut lapset alkavat oirehtia ja opettajat vaihtuvat tiuhaan sairaslomakierteineen kaikkineen?



Kuka tietää mitä tälläisissa tilanteissa oikein VOI ja saa tehdä?



39.Palle Ramsten kommentoi:

3.4.2009 11.18

Lastenkoti business tuntuu kommenttien perusteella olevansamanlainen rahasampo kuin maahanmuuttaja businesskin Typo-koulutuksesta nyt puhumattakaan..



Kummankohan perustaisin, vastaanottokeskuksen vai lastenkodin? Vaialkaisinko ”kouluttamaan” työttömiä..



$$$ €€€ £££



40.xxx kommentoi:

4.4.2009 12.05

Pallelle

voi ottaa yhteyttä kouluun ja yrittää sitä kautta saada yhteyttä esimerkiksi kyseisen lapsen vanhempiin. Jopa tavata heitä henkilökohtaisesti ja kysellä että mikä meno teidän lapsellanne oikein koulussa on ja onko siihen jokin, esimerkiksi sairaus tms, syy. Ja kysäistä että onko lapselle ajateltu koulun osalta hankkia esimerkiksi henkilökohtaista koulunkäyntiavustajaa tai muuta sellaista, että meno luokassa tulisi kaikkien oppilaiden osalta enemmän ns. normaaliksi.



Tai voi yrittää jättää asian koulun selvitettäväksi ja toivoa vain,

että tilanne luokan osalta ja varsinkin opetuksen osalta paranee

ja myös tämän villin ja vilkkaan lapsen oikeus opetukseen ja koulutukseen säilyisi ja asiallisesti koko hänenkin oppivelvollisuuden ajan.



41.Terttu Marin kommentoi:

13.4.2009 20.02

Päivi Lipponen on hienolla asialla! Sosiaalitoimen tavallinen puolustus lainvastaisille toimilleen on vedota mediassa vaitiolovelvollisuuteen. Tällä luodaan mielikuva, että perheen asioissa olisi todella jotain salattavaa ja huostaanottoon vaikuttaneita syitä, joita viranomaiset eivät voi paljastaa. Se ei pidä paikkaansa! Tuolla lausumalla suojellaan vain koko systeemin sisältämiä ihmisoikeuksia ja perustuslakia rikkovia väärinkäytöksiä.



En minäkään osannut pelätä kun syksyllä -05 vihdoin sain 9-vuotiaalleni paikan psykiatrian tutkimusosastolla. Iloisen luottavaisina uskoimme molemmat, että lapsi saa apua. Pyysin laajaa neurologian puolen arviota, mutta siitä kieltäydyttiin. Lapsi sai pikalähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa olisi joutunut odottamaan pitkästi toista vuotta, lähete ohjattiin intensiivihoitoa antavaan lastenkotiin, jonne otettiin vastaan vain huostaanotettuja lapsia. Asia siirtyi lastensuojelun huostaanottovalmisteluun. Viranomaiset eivät löytäneet lain mukaisia perusteita kotioloissa huostaanotolle, mutta ilmoittivat lähetteen takia tekevänsä ns. hoidollisen huostaanoton.



Paikka oli hirveä. Lapsi ei kolmeen kuukauteen saanut tavata lääkäriä, osastolla ei ollut psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa ollenkaan, edes intensiivihoidon periaatteita ei noudatettu. Lasta peloteltiin ja uhkailtiin kertomasta ulkopuolisille laitosoloistaan. Omahoitaja töni, läimäytteli ja eri tavoin satutti lasta, jos tämä ei heti tajunnut totella, mikä kaikki johti siihen, että lapsi alkoi pelätä hysteerisesti hoitajaa. Hän esim. piiloutui vaatekaappiin hoitajaa piiloon, josta hoitaja karjui hänet eteensä puhuteltavaksi. Kun rohkenin kysyä hoitajalta syytä suuttimiseen, kun lapsi haki turvaa jostakin, karjui hoitaja minullekin, että hänellä on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssaan, kun puhuttelee tätä.



Vaadin sosiaalitoimen tekemään tarkastuksen laitokseen, mutta peloteltu lapsi ei uskaltanut puhua sosiaalityöntekijälle oloistaan. Sijoituksen valmisteluaikana meille oli annettu perhetyöntekijät (että edes jotain asiassa tehtäisiin lain mukaan) lapsi tunsi heidät ja uskalsi itkien kertoa kaiken kohtelustaan. Niin tapahtui ensi kertaa sellainen ihme tuon laitoksen historiassa, että kaksi vuotiseksi suunniteltu ”hoito” päättyi vajaan neljän kuukauden kuluttua sen alkamisesta. Lapsi kotiutui paljon huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään. Lisäksi keskussairaala kieltäytyi ottamasta meitä vastaan, koska lapsella oli kuulema ollut olemassa oleva hyvä hoitopaikka, ja oli äidin virhe, että huostaanotto purettiin.



Vein lapsen lopulta yksityiselle lääkäriasemalle, josta muutamassa kuukaudessa varmistui diagnoosiksi Aspergerin oireyhtymä. Nyt Kelan kustantamaa kuntoutusta on takana vuosi, koko painajaisesta tulee jo kolme vuotta, mutta tuskin toivumme siitä kumpikaan koskaan täysin ennalleen. Oikean diagnoosin ja oikean kuntoutuksen avulla lapsi voi kuitenkin paremmin nyt kuin koskaan ennen.



On uskomatonta, miten viranomaisuskovaisia ihmiset ovat kun luin tämänkin ketjun alkupuolen kirjoituksia. Mutta niin itsekin olin vielä muutama vuosi sitten. Miksi ei uskota ja oteta vakavasti edes sen vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtajan kirjoituksia, joka on esim. Hesarin Vieraskynässä puuttunut psykiatristen lapsipotilaiden asiattomiin ja laittomiin huostaanottoihin, mikä yleensä johtaa täydelliseen hoidotta jäämiseen? Nämä käytännöt ovat todella uskomattomia tämän päivän Suomessa, mutta huostaanottovanhempana ei tietysti saa ääntään kuuluviin, koska on ihmisiä, jotka sokeasti kumartelevat viranomaisten ammattitaitoa ja vaitiolovelvollisuutta, vaikka silläkään ei peitellä mitään muuta kuin systeemin väärinkäytöksiä.



42.äiti kommentoi:

1.6.2009 20.20

lainaus:

Lastani ette saa kommentoi:

12.3.2009 14.46

Tarkoitin tietysti, että pitäisi selvittää kytkennät ringissä lastensuojelulaitokset -> sosiaalivirasto -> lääninhallitus -> poliitikot.



Yksi tällainen tapaus tulee toivon mukaan pian selvitykseen.

Esitutkinnan valmistumista odotellaan.



43.ansculi kommentoi:

1.6.2009 21.07

Tähän ollaan siis Suomessakin tultu. Nämä kertomukset kuulostavat jo aika lailla samalta mitä tapahtui Ruotsissa jo 80-luvulla. Onko kukaan lukenut ruotsinsuomalaisen Eva Aminoffin karmeaa kirjaa Lapsen parhaaksi? Suosittelen. Näyttää siltä että samaa tapahtuu nyt täällä.



Satun tuntemaan muutaman nuoren, yli-innokkaan psykologinaisen, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken ja näkevänsä sellaista mitä ei ole olemassakaan. Psykologiakaan ei ole edes tiedettä, vaan pelkästään ”musta-tuntuu -tiedettä”, jossa eniten vaikuttavat psykologin omat asenteet ja ominaisuudet, jotka saattavat vaihdella valtavasti henkilöstä toiseen. Erityisesti lapsettomat, nuoret koulupsykologit ovat niiiin tietävinään, miten lapsia kasvatetaan.



Serkkuni lapsella on Aspergerin syndrooma. AS-ihmisten on vaikea olla toisten joukossa kaiken päivää; he jännittävät koko ajan ja se on luonnollisesti erittäin stressaavaa. Ei siis ihme että serkkuni lapsi oli masentunut ja lintsasi sen vuoksi paljon. Keskiarvo hänellä oli siitä huolimatta yli 9, sillä lukupäätä häneltä ei puutu. Onneksi hän ehti taiteilla koulunkäyntinsä loppuun ennen tätä huostaanottobuumia! Nyt varmasti moni samanlainen tapaus joutuu pois kotoaan vieraaseen paikkaan, mikä on hirveintä mitä AS-ihminen voi joutua kokemaan, sillä vakaat, pysyvät olot ovat koko mielenterveyden perusta!



44.annamaija kommentoi:

29.6.2009 15.51

Tapahtuipa Tampereella… Vauvani syntyi keskosena. Olen yksinhuoltaja ja väsyin koska en saanut nukuttua tarpeeksi - lapsi söi kolmen tunnin välein, ja hänen hengityksensä vinkui ja rohisi kaiket yöt, mikä sekin piti minut hereillä (lääkärit unohtivat kertoa, että tuo on aika yleistä ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla). Sitten eräänä yönä olin niin väsynyt, että en jaksanut herätä vaikka unen läpi kuulin vauvan huutavan. Päätin ottaa heti aamulla yhteyttä neuvolaan ja kysyä neuvoa kuka voisi hoitaa lasta yhden tai kaksi yötä jotta saisin levätä.



Neuvolan täti ei heti osannut neuvoa mitään, mutta lupasi soittaa takaisin myöhemmin päivällä. Odotin ja odotin, mutta puhelin ei vain soinut. Kello kolmen aikoihin sen sijaan ovikelloa rimputettiin äänekkäästi. Ovella seisoi kaksi sosiaalitätiä lastensuojelusta. Katselivat siinä minua ja kotiani nenänvarttaan pitkin… Ja sitten tuli kuin sumun läpi se paha lause: ”Ei tässä nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin kiireellinen huostaanotto.” Olin kauhuissani, mutta oli jo iltapäivä ja pelkäsin lapseni turvallisuuden puolesta puolesta. Yritin sanoa, että jos nyt edes jollain muulla nimikkeellä, että tuosta ”huostaanotosta” tulee varmasti myöhemmin ongelmia. Mutta tädit olivat kovina: ota tai jätä. Itkien allekirjoitin paperin.



Huosta purettiin pian, mutta aavistukseni seurauksista osui oikeaan. Tapauksen jälkeen olemme olleet lastensuojelun asiakkaita, ja lapsen jokainen nenänkaivuu noteerataan ja niistä kokoustetaan. Tässä muutama esimerkki, mistä olen joutunut tilille inkvisition eteen:

-lapsi on herännyt uniltaan itkuun

-lapsi ei halua mennä istumaan vieraan henkilön syliin

-annan lapselle valmisruokaa

-olen korottanut ääneni puhuessani sosiaalityöntekijälle, ja lapsi on kuullut sen

-lapsi käyttää vaippaa (ikää tuolloin 1 v. 10 kk)

-en halua antaa lasta päiväkotiin, vaikka ”tuonikäinen lapsi jo kaipaa muutakin kuin aikuisen seuraa” (lapsella ikää tuolloin 1 v. 2 kk)

-perhetyöntekijä ilmaisi huolensa perheen päivärytmistä (olin sairaana ja oksensin rajusti, mutta sitä ei missään mainita - kuten ei sitäkään, ettei perhetyöntekijä pannut rikkaa ristiin auttaakseen kotitöissä!)



jne. jne.



Että tällaista todella tapahtuu! Elän lapseni kanssa tässä helvetissä kunnes hän on täysi-ikäinen, ellei käytäntöihin puututa.



45.Jaska kommentoi:

29.6.2009 23.03

Päivi puuttui sinänsä tärkeään asiaan. Mistä ne perheet löytyy jotka ottavat vastaan sellaisen nuoren aamuyöllä joka käyttäytyy agressiivisesti, karkailee tai on muuten hankala. Lisäksi Päivi varsin hyvin tiedät että pääkaupunkiseudulla on sopimukset mihin lapset/nuoret viedään kun ne kiireellisesti sijoitetaan. Sijoituspäätös tarkoittaa tilanteen kartoitusta, jolloin mietitään mikä paikka kenellekin on hyväksi, sen jälkeen voi tulla kyseeseen perhesijoitus. Monet näistä nuorista oireilee hyvin voimakkaasti, ja ihan mihin tahansa heitä ei voi sijoittaa. Vaikka voisikin niitä perheitä jotka näitä ottaisi vastaan, on auttamattomasti liian vähän. Linjanveto psykiatrisen hoidon tai sosiaalihoidon välillä ei aina ole helppo johtuen osittain myös lainsäädännöstä, tähän lainsäädäntöön sinulla Päivi olisi hyvät mahdollisuudet puuttua. Miksi muuten heität asioita ilmoille mut et kommentoi aloittamastas aiheesta synyvää keskustelua??????



46.mallakulta kommentoi:

30.6.2009 2.01

Antakaa välillä Päivi Lipposenkin kommentoida!



47.AS-lapsen äiti kommentoi:

2.7.2009 23.42

Päivi Lipposen teksti on 100-prosenttisesti totta: ”Parhaillaan olen tekemisissä äidin kanssa, jonka lapsi tarvitsee lastenpsykiatrista intensiiviterapiaa. Äitiä painostetaan antamaan lapsi huostaan. Mikäli äiti ei suostu huostaanottoon, lapselle ei anneta terapiaa. Äidin tukena olevat sosiaalityöntekijät todistavat, että kyseessä ei ole lastensuojeluntarpeet. Kyse on siis vakiintuneesta tavasta hoitaa lasten mielenterveysongelmia.”



Kyllä, tämä on vakiintunut tapa ainakin Helsingissä jo toistakymmenen vuoden ajalta. Tiedän sen, koska itse olen ollut lapseni kanssa samassa tilanteessa.

Erityisesti neurologisten lasten kohtalo on järkyttävä! Miksi ihmeessä pitää ylläpitää käytäntöä, että joka paikasta perhe ohjataan aina ensin psykiatrian yksikköön, vaikka vanhemmat pyytävät lähetettä neurologian puolelle? Niin sitten perhe menee luottavaisena psykiatrian yksikköön - niin mekin - koska en osannut pelätä, mitä edessä on; luulin asuvani oikeusvaltiossa, enkä ollut ikinä kuullut hoidollisista huostaanotoista.



On järkyttävää, että psykiatria ”peukaloi” Asperger-lapsia, koska he eivät ole psykiatrisia potilaita! Psykiatrien määräämäät analyyttiset psykoterapiat huonontavat näiden lasten vointia, koska paras apu heille saadaan kognitiivisten terapioiden puolelta. Poikkeuksetta lapsi leimataan sairaammaksi kuin hän on, minunkin lapselleni määrättiin psykoosi-lääkitys, vaikka kukaan muu hänet tunteva ei ole ikinä nähnyt hänessä viitteitä psykoosista. Ja lisäksi sairaalapaikkojen puutteen takia lähete lastenkodin intensiivihoitoon, jossa lapsi ei saanut kolmeen kuukauteen tavata lääkäriä ollenkaan, häntä pahoinpideltiin ja osaston henkilökunnalla oli pelkästään sosiaalipuolen tutkintoja.



Mitä lasten”suojelua” se on, että kotiloman lähetessä loppuaan alle 10-vuotias alkaa itkeä hysteerisesti jo tunteja ennen lähtöaikaa: ”Älä äiti rakas vie minua sinne, minä olen siellä niin yksin ja minua pelottaa ja minä pelkään X:ää kun se lyö minua, älä äiti rakas vie minua sinne!” Kävin itse välillä itkemässä toisessa huoneessa, mutta en uskaltanut olla palauttamatta lasta, koska huostaanoton takia pelkäsin poliisien ilmaantuvan ovelle. Se oli jotain hirveintä, mitä meille on ikinä tapahtunut.



Olen erilaisissa vanhempain tukiryhmissä tutustunut lukemattomiin hoidollisen huostaanoton kokeneisiin perheisiin ja heistä kaikista me olemme ainot, jossa lapsi pelastui kaksi vuotiseksi sovitusta huostaanotosta intensiivihoidosta jo muutamassa kuukaudessa. Kiitos inhimillisten ja järkevien sosiaalityöntekijöiden! Mutta yleensä he eivät ilmeisesti uskalla vastustaa huostaanottoa suosittavien psykiatrien mielipidettä.



Lopulta vein kotiloman aikana lapsen sairaalan psykiatrian päivystykseen, josta meille kirjoitettiin pari päivää kotilomaa lastenkodista tilanteen selvittelyn ajaksi. Sosiaalitoimi lupasi heti, että lapsi saa jäädä kotiin, mutta lastenkoti vaati minut vielä pariin palaveriin, jotka olivat farsseja molemmat. Lastensuojelu oli sanonut alusta asti, että kotioloissa ei ollut laillisia huostaanottoperusteita ja myös lastenkodin oma lääkäri oli myöntänyt hoitovirheen tapahtuneen lapseni kohtelussa, edes intensiivihoidon periaatteita ei oltu noudatettu.



Silti intensiivihoidon johtaja totesi näin: ”Lastensuojelu ja äiti ottavat hirvittävän riskin, jos lapsi kotiutuu kesken kalliin hoitomme, koska tilanne tulee kotona joka tapauksessa kriisiytymään ja silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa meidän tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa.” Eihän siitä ollut kyse, että en olisi hyväksynyt, mutta mitään hoitoa ei annettu ja lapsen kohtelu oli lievästi sanottuna törkeää! Lastenkoti taisteli raivokkaasti lapsestani, josta yhteiskunta maksoi heille 450 euroa päivässä olemattomasta hoidosta.



Palaveriin oli kutsuttu myös huostalähetteen tekoon osallistunut osastonlääkäri sairaalasta, joka tyrmistyksekseni vapautti lasta pahoinpidelleen hoitajan kaikista syytteistä mahdollista myöhempää oikeuskäsittelyä silmällä pitäen toteamalla: ”Lapsen pelot lastenkotia kohtaan johtuvat siitä, että äiti ei hyväksynyt huostaanottoa. Ja pelot aiheuttivat psykoottista harhaa, koska lapsella on muutenkin taipumus ymmärtää väärin ympäristön tapahtumat.” Uskomatonta! Lapsi ei todella ollut psykoottinen ja olin lisäksi omin silmin nähnyt hoitajan satuttavan lasta!



Lapsi kotiutui siis pahoinpideltynä paljon huonokuntoisempana kuin oli sinne mennessään. Mutta lastenpsykiatrian ylilääkäri oli kieltänyt antamasta meille vastaanottoaikaa sairaalaan, koska ”lapsella oli hyvä jatkohoitopaikka, joka keskeytettiin”. Lastensuojelu oli sanalla sanoen järkyttynyt tilanteesta, mutta sairaalan kanta oli järkkymätön. Perheneuvolasta ja omalta ta:lta meitä kehotettiin menemään sairaalaan, jonne meitä ei huolittu. Näin jäin yksin lapsen kanssa, joka oli vammautettu lastenkodissa niin, että hän olisi ollut ehdottomasti avun tarpeessa. Lisäksi hänellä oli vielä muutama kuukausi aikaisemmin sairaalasta annettu psykoosi-lääkitys, joka olisi vaatinut säännöllisen sydän- ja maksakoeseurannan, eikä lääkitystä olisi missään tapauksessa saanut lopettaa ilman lääkärin valvontaa.



Lapsi kotiutui keväällä ja vielä syksyllä hän oli niin huonokuntoinen, että yksityiseltä lääkäriasemalta hänelle kirjoitettiin koulusta sairaslomaa pari kuukautta. Se kesä oli painajaismainen, lapsi ei uskaltanut juurikaan olla edes omalla kotipihalla, koska pelkäsi, että häntä tullaan väkisin hakemaan lastenkotiin. Hän pelkäsi mennä nukkumaan, koska näki paljon painajaisia, jotka kaikki liittyivät lastenkotiin. Jos hän nukahti, heräsi pian omaan huutoonsa. Meillä siis valvottiin runsaasti sinä kesänä. Kun liikuimme kaupungilla, lapsi saattoi äkkiä piiloutua johonkin, koska luuli nähneensä lastenkodin omahoitajan jne.



Yhteiskunta maksoi lapsen tuohon tilaan saattamisesta lastenkodille lähes 60.000 euroa ja samaan hintaan saimme kaikki ihmisoikeus- ja oikeusturvaloukkaukset, joita ei kukaan - paitsi samaa kokeneet - usko edes tässä maassa mahdollisiksi.



Tuo kyseinen lastenkoti pitäisi sulkea ainakin intensiiviosastojen osalta ja lisäksi tutkia tarkkaan joka ikisen lapsen tapaus, joita siellä säilytetään. En tiedä, mitä pitää tapahtua, että hoidollisista huostaanotoista voitaisiin puhua suoraan julkisuudessa, koska nyt ne ovat toimittajilta kuultuna liian arka aihe avoimeen julkiseen keskusteluun.



Kiitos Päivi Lipposelle, e

tuhansissa työpaikoissa päivittäin, mutta ihmiset pystyy silti yleisesti ottaen erottamaan itsensä siitä yhtälöstä. Lääkäri ei tyri tyräleikkausta siksi että on päättänyt että tuo potilas on perseestä eikä juuri tollasille haluta tässä laitoksessa mitään muuta kuin tehdä kiusaa ja pahaa. Mietin miksi sen erotuksen tekeminen on näissä sossuasioissa niin vaikeaa? Herkkä aihe? Vai valikoituuko sossun asiakaskuntaan erityisesti niitä joitten mielestä kaikki asiat kulminoituu juuri heihin henkilokohtaisesti?

tuhansissa työpaikoissa päivittäin, mutta ihmiset pystyy silti yleisesti ottaen erottamaan itsensä siitä yhtälöstä. Lääkäri ei tyri tyräleikkausta siksi että on päättänyt että tuo potilas on perseestä eikä juuri tollasille haluta tässä laitoksessa mitään muuta kuin tehdä kiusaa ja pahaa. Mietin miksi sen erotuksen tekeminen on näissä sossuasioissa niin vaikeaa? Herkkä aihe? Vai valikoituuko sossun asiakaskuntaan erityisesti niitä joitten mielestä kaikki asiat kulminoituu juuri heihin henkilokohtaisesti?

Oikein hävettää!

edes riitä että yksi sossu "päättää" kiusata asiakasta. Meidän pitäisi uskoa, että sossut ihan porukalla päättävät että tämän asiakkaan elämä pilataan hinnalla millä hyvänsä ja jollei heti onnistu, yritetään kunnes onnistuu.

edes riitä että yksi sossu "päättää" kiusata asiakasta. Meidän pitäisi uskoa, että sossut ihan porukalla päättävät että tämän asiakkaan elämä pilataan hinnalla millä hyvänsä ja jollei heti onnistu, yritetään kunnes onnistuu.

Pareina toimivat ja tekevät yhteistyötä keskenään. Sossut vaihtuvat alvariinsa. Se riittää että yksi pistää tuulemaan, toiset tukee sitä. Niin se vaan on.

HALUAN nähdä töissä lastensuojelulaitoksessa, vaan mitä todella näen käytännön arjessa. Harva voi edes kuvitella, kuinka kipeitä lapset, ihan pienetkin, puhumattakaan + 10 vuotiaista voivat olla ja millaisissa oloissa lapset pahimmissa tapauksissa kasvavat. Ja ihan täällä meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme! Perusteettomia huostaanottoja ei ole urallani koskaan ollut, vaikkakin syyt huostaanottoon voivat olla hyvinkin moninaisia, mutta silti aina perusteltuja. Laitoshoito maksaa paljon, n. 200-300 e/vrk/lapsi, joten ymmärtänette varmaan että kunnilla on paine pitää huostaanottojen mahdollisimman minimissä. Laitoksissa lapsia ei hoideta vain kunkin työntekijän subjektiivisen näkökulman pohjalta, vaan kyllä näillä lapsilla ja nuorilla on vino pino lasten-ja nuortenpsykiatrian ja oppilashuollon näkökulmaa, puhumattakaan psykologien testauksista ja monista muista asiantuntialausunnoista. Oman kokemukseni pohjalta kuitenkin on paljon hyvinkin yhteistyökykyisiä vanhempia, joille lapsen paras on se tärkein¨asia. Sitten taas on niitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja on toki heitäkin, jotka eivät voi nähdä omassa vanhemmuudessaan mitään vikaa, vaan ulkoistavat syyt muualle: lähinnä siis sos.työntekijöihin, taikka kasvatushenkilöstöön.

Sitä kun näkee vain sen mitä haluaa nähdä.

.....turhista huostaanotoista mutta laittomia huostaanottoja tehdään nykyään paljon. Syynä tähän on että VALTIO MAKSAA huostaanottojen kustannukset ja kunnat pystyvät täten paikkaamaan talouttaan huostaanotettuja lapsia hyväksi käyttäen. Nykyään harvemmin huostaanotetaan narkkari-alkoholistiperheiden lapsia mutta ns. kunnollisten perheiden kimppuun käydään entistä hanakammin. Tuon yllä olevan viestin kirjoittajan kuuluisi saada potkut toimestaan kun tulee tänne julkisesti valehtelemaan faktoista.

aivan jokaiselle. Kuka tahansa voi siis lukea sen läpi! Ei siis tarvitse täällä pohtia huostaanoton perusteita: 1. ovatko perusteet lainvoimaisia vai eivät, 2. minkälaisia perusteita ja asiakirjoja tarvitaan 3. miten huostaanottoprosessi etenee, 4.miksi toimitaan, niin kuin toimitaan, 5. ketä asiassa kuullaan, 6. kuka lopullisen päätöksen asiassa tekee, ja millä perustein? ym.

Lisäksi lastensuojelulaista voi tarkastaa lukemattomia muitakin asioita. Ei siis tarvitse tällä "luulla", perustella asioita kuulopuheen perusteella tai "mutu"-tuntumalla.



Alkuperäiseen viestiin vastaus: Ei! Tänä päivänä ei ole aiheettomia huostaanottoja. Toki niitä on voinut olla aikojen saatossa, mutta ei enää tämän päivän yhteiskunnassa. Huostaanotolla on aina perusteet ja perusteina ei käy "sossun" mielivaltaisuus tai halu ottaa lapsi huostaan. Siihen tarvitaan erilaisia asiakirjoja ja dokumennteja /lausuntoja eri viranomaisilta, avohuollon tukitoimien riittämättömyyden toteaminen, mahdollisesti lukemattomia aiheellisia lastensuojeluilmoituksia, ns. näyttöä "mustaa valkoisella", että huostaanoton kriteerit täyttyvät. Tämän jälkeen (karrikoidusti) päätetään tapahtuuko huostaanotto vai ei. On olemassa ns. suostumushuostaanottoja, jolloin huoltajan ja yli 12-vuotiaan lapsen suostumuksella asia voi tapahtua ilman hallinto-oikeuden käsittelyä, mutta mikäli jompi kumpi (huoltaja tai yli 12-vuotias) vastustaa, asia lähtee hallinto-oikeuden päätettäväksi. Joku siis tekee huostaanotosta päätöksen, perustellusti!



Kaikki te, joilla tutun lapsi on otettu huostaan, "ilman perusteita", totaalisella vääryydellä tms. miksi ette pyydä saada nähdä huostaanoton asiakirjoja ja perusteita? Vanhemmat saavat asiasta nivaskan, johon on listattu kaikki se, mihin päätös perustuu! Onko tullut mieleenne, että ihmisluonto usein kaunistelee asioita ja jättää kertomatta kaikkein ikävimmät asiat. Lisäksi ihmiset myös saattavat suoranaisesti valehdella tai sepittää tekaistuja asioita/tapahtumia/tilanteita, joita ei ole tapahtunutkaan.



Uusi lastensuojelulaki on astunut voimaan vuoden 2008 alussa ja tämän vuoden alkupuolella lakia on päivitetty/täydennetty.

"En tiedä perusteettomista tai ....turhista huostaanotoista mutta laittomia huostaanottoja tehdään nykyään paljon. Syynä tähän on että VALTIO MAKSAA huostaanottojen kustannukset ja kunnat pystyvät täten paikkaamaan talouttaan huostaanotettuja lapsia hyväksi käyttäen. Nykyään harvemmin huostaanotetaan narkkari-alkoholistiperheiden lapsia mutta ns. kunnollisten perheiden kimppuun käydään entistä hanakammin. Tuon yllä olevan viestin kirjoittajan kuuluisi saada potkut toimestaan kun tulee tänne julkisesti valehtelemaan faktoista."



Ai niin joo, niinhän se menikin...valtiohan ne huostaanotot maksaa ja kunnat ahneissaan käärivät rahat taskuunsa :)...kyllä on naiivia kannanottoa ja vieläpä erittäin mautontakin!

"En tiedä perusteettomista tai ....turhista huostaanotoista mutta laittomia huostaanottoja tehdään nykyään paljon. Syynä tähän on että VALTIO MAKSAA huostaanottojen kustannukset ja kunnat pystyvät täten paikkaamaan talouttaan huostaanotettuja lapsia hyväksi käyttäen. Nykyään harvemmin huostaanotetaan narkkari-alkoholistiperheiden lapsia mutta ns. kunnollisten perheiden kimppuun käydään entistä hanakammin. Tuon yllä olevan viestin kirjoittajan kuuluisi saada potkut toimestaan kun tulee tänne julkisesti valehtelemaan faktoista." Ai niin joo, niinhän se menikin...valtiohan ne huostaanotot maksaa ja kunnat ahneissaan käärivät rahat taskuunsa :)...kyllä on naiivia kannanottoa ja vieläpä erittäin mautontakin!

.....sinne kalja/siideripullojesi pariin, kun olet aito juoppo, sinun lapsesi saavat rauhassa kasvaa ihan samanlaiseksi kuin mitä olet itsekin. Onnea elämään!

Yleensä nämä tapaukset ovat melkoisia ongelmavyyhtejä.



Kulttuuritausta ja esim. koulukiusaaminen voivat olla yksiä syitä, mutta niiden ohesssa on todennäköisesti muitakin syitä.



Ei se tilasto huostaanoton perusteista tarkoita sitä, että jos yksi syy siellä on mainittuna, että tämä syy olisi ainoa.

että aiheettomia huostaanottoja on, mutta erittäin marginaalinen määrä. Sen sijaan se mihin halusin tässä ottaa kantaa on tämän yhden sosiaalityöntekijän jutut täällä. Ottamatta kantaa tähän tapaukseen mistä joku täällä kertoi (vuoden kestänyt aiheeton selvitys), tuon sossun jutuista tuli kyllä paha olo.



Lukiessa tuntui kuin olisi katsellut koulukiusaamista vierestä toimettomana. Jotenkin ihan käsittämätöntä hyökkäämistä yksittäistä ihmistä kohtaan. Syytellään vainoharhaiseksi, käytetään "jadda jadda" tyyppisiä ilmaisuja, vedetään johtopäätös pari viestin perusteella, että kirjoittaja miehineen on todellakin yhteistyökyvytön ja kuorrutetaan koko komeus irroittamalla lauseita asiayhteksistään palvelemaan omia tarpeita.



Minä uskon ihan vilpittömästi, että sosiaalityöntekijät yleisesti tekevät arvokasta työtä, huonolla palkalla ja vailla kiitosta. Silti en tämän kirjoittajan asiakas tahtoisi olla. Vaikka viestien kirjoittajan tarkoitus oli (kai?) puolustaa sosiaalitointa, niin ainakin minun kohdallani vaikutus oli pikemminkin päinvastainen. Kirjoittajan juttujen lukemisen jälkeen on vain helpompi uskoa, että joukkoon mahtuu tosi hämäriä tapauksia.

sossu tyrii osaamattomuuttaan. Ja molemmissa ammattikunnissa asiakas, joka huomauttaa tyrimisestä joutuu ihan samanlaisen kollegiaalisen vainon kohteeksi. Ei korppi korpin silmää noki.

ne pitää mainita. Eikä mainita yhtä ja kehottaa sitten kaikkia käyttämään mielikuvitusta.

aiheettomiin huostaanottoihin. Mun mielestä niihin juttuihin kannattaa suhtautua varauksella.



Oma kokemukseni on pikemminkin se, että lapsia ei millään meinata ottaa huostaan. Olen ollut sossuun yhteydessä useasti, koska olen erään melko levottoman alueen pk:n työntekijä. Meillä on ollut esim. lapsi, joka tuotiin pk:iin rikkinäisessä pyjamassa ilman ulkovaatteita, keskellä talvea. Lapsi myös oireili eri tavoin sekä psyykkisesti että fyysisesti. Ls-ilmoituksia tehtiin, mutta huostaanottoa ei. Tällaisia tapauksia on ollut meillä useita.



Lisäksi mun naapurina asui vuosia sitten eräs perhe, jossa oli alkoholismia ja väkivaltaa ja monta alle kouluikäistä lasta. Äiti oli lasten kanssa turvakodissa harva se kuukausi, naapurissa ramppasi poliisiautoja ja ambulansseja ja hieman liian monesti myös ikkunat vaihdettiin, kun oli taas ikkunoita hajotettu. Perheen esikoinen kertoili pihalla "on kiva kun iskä hakkaa äidin päätä seinään ja mä saan soittaa hätänumeroon" "on kiva kun iskä hakkaa mua ja mä huudan ettei satu". Muiden naapurien kanssa teimme yhteistuumin useamman ls-ilmoituksen, mutta lapsia ei otettu huostaan. Vuosia myöhemmin tämä oikeus ja kohtuus oli sitten vihdoin tapahtunut ja tämä perheen isä oli telkkarissa jossain Karpossa tms kertomassa AIHEETTOMASTA huostaanotosta. Että näin aiheeton se oli.



Ettei aina kannata uskoa ihan kaikkea, vaikka joku miten selittäisi telkkarissa tai lehdessä noita juttuja. Monesti noihin juttuihin riittää se, että jollain on kerrottavana tuollainen mehukas tarina ja sitten vielä sossu ei suostu kommentoimaan asiaa tms.

muksu masennuksen ja siihen liittytvän ajoittaisen juomiseni takia. Eli ihan hyvästä syystä, en halua lapseni kärsivän päivääkään kauemmin kuin mitä on ns pakko.. alkuun kieltelin sossuun ja vähättelin omia ongelmiani , mutta nyt olen tullut uusiin ajatuksiin ja haluan muksuni takaisin sitten jos ja kun asiani ovat hänelle hyvin.. Kipeää tekee ja ikävä on, mutta en puolustele enkä kaunistele totuutta enkä tekojani. Lapseni ansitsee parasta, ja ellen kykene hänelle sitä tarjoamaan on ainoastaan hyvä että joku muu kykenee.



Toivottavasti joku muukin perhe tai äiti näkisi itsessään/perheessään myös ne heikot ja huonot puolet sen lapsen/lasten kannalta.. vaan sitä kautta on mahdollista saada asiat korjattua.

Näen nyt kauemmas tulevaisuuteen, olen raitistunut. En nenää mesentunut, mutta vielä riittää töitä. Sossut on itseä kotaan olleet ihan ok, kannustavia ja tukea antaviakin. Se on kyllä totta että monella varmaan kiehahtaa koska puututaan niihin omiin asioihin.. mutta entä ellei kukaan puutu???

koska olen itse ollut sellaisessa osallisena. Syynä oli vain peruskoulun 9. luokan kevätlukukauden suorittamattomuus. Lapsella olisi ollut vuosi aikaa tenttiä puuttuva osuus ja asiasta oli sovittu jo koulun kanssa. Kun suoritukset eivät edenneet, niin koulu teki lastensuojeluilmoituksen ja lapsi vietiin poliisisaattueessa pakolla psykiatrisiin tutkimuksiin. Psykiatri kirjoitti sitten sellaisen lausunnon, että lapsella on vaara masentua ym. keksittyä ja tällä perusteella huostaanotto saatiin toteutettua. Kotioloissa ei ollut todellakaan mitään vikaa eikä lapsella. Psykiatrinen hoito ei koskaan toteutunut, koska sitä ei tarvittu, mutta huostassa lasta pidettiin lähes kaksi vuotta. Tuloksena nuori, joka ei luota viranomaisiin ja syrjäytyy takuuvarmasti ainakin joksikin aikaa. Halveksin sydämeni pohjasta viranomaisia, jotka tekevät huostaanottoja ainoastaan taloudellisin perustein. Kunnille on hyötyä kayttää huostaanottoja, koska valtio maksaa kaikki kulut. Sen sijaan avohuolto olisi tullut maksamaan kunnalle. Hallinto-oikeudet eivät oikeasti tutki huostaanottojen perusteita, joten niissä ollaan todella heikoilla yksilön oikeusturvan kannalta. Nyt yritetään vähentää valtion kuluja hakemalla sijoitusperheitä. Perheeseen sijoittaminen kun tulee huomattavasti halvemmaksi kuin laitokseen. Toivon sydämestäni, että perheitä ei löydy. Lapsi saattaa joutua paljon huonompaan perheeseen ja jää vaille aitoa rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä. Vain omat vanhemmat rakastavat pyyteettömästi lastaan.

mitä jätät kertomatta. Tuossa iässä kyllä on jo myöhäistä tehdä mitään.

monilta päihdeongelmaisilta ei lapset lähde millään. Tunnen sekä narkkariäidin, jota ei koskaan edes uhattu huostaanotolla, piti vaan käydä sossussa tasaisin välein juttelemassa ja antamassa seuloja (näytteitä huumeista)ja vaikka seuloissa jäi jatkuvasti kiinni suonensisäisten huumeiden käytöstä, ei koskaan otettu lasta pois. Nykyään lapsi on täysin syrjäytynyt, yksinäinen nuori, makaa kotona narkkariäitinsä kanssa ilman mitään koulutusta ja ilman kavereita. Kotiin ei paljon huvittanut kavereita viedä, eikä äitiä kiinnostanut koulunkäynnin seuraaminen tai kannustaminen. Tiedän myös 2 alkoholistiperhettä, joissa lapsia ei koskaan otettu huostaan. Toisessa perheessä lapsi (joka katsoi jatkuvia ryyppyjuhlia ja Mervi Tapolan oloisia vanhempia) on itse nykyään narkomaani, toisessa lapsesta on hyvää vauhtia tulossa moniongelmainen. Molemmat lastensuojelun asiakkaita, ongelmat hyvin tiedossa, lastensuojelu on antanut touhun jatkua. Kahden perheen lapsia ei enää voi kukaan auttaa, tuskin tuota kolmattakaan koskaan otetaan huostaan.

minäkin. MIKSI LASTEN ANNETAAN OLLA PERHEISSÄ JOISSA NARKKARI/ALKOHOLISTIVANHEMPIA. Jokainen tietää, että lapsen elämä on tuomittu loppuelämksi tällaisessa kodissa. Sitten vasta otetaan kaikenmaaiman vastaanottokoteihin kun on jo liian myöhäistä. Murkkuikäinen on jo menetetty tapaus. Nämä lapset pitää ottaa pois heti pienenä ja mielellään adoptioon. Vain näin turvaamme heille mahdollisuuden hyvään ja turvalliseen lapsuuteen, joka heille kuuluu. Biologinen vanhempi on harvoin näissä tapauksissa se oikea ihminen kasvattamaan lasta..päivastoin hän yleensä tyhoaa lapsen psyyken siihen mkuntoon, että lapsesta tulee samanlainen syrjätynyt kuin vanhemmat itse. Sijoittamalla ja satsaamalla näihin lapsiin varhaisessa vaihessa myös yhteiskunta hyötyy koska heillä on mahdollisuus kasvaa terveiksi vastuuntunoisiksi aikuisiksi ja veronmaksajiksi. Tätä asiaa olen aina ihmetellyt miksi pitkitetään huostaanottoja murkkuikään asti. Se on väärin lasta kohtaa ja lyhytjänteistä yhteiskuntapolitiikkaa.