Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin pahasta, että vanhemmat lomailevat ilman lapsia?
17.04.2010 |
Oon täällä viime päivinä lueskellut ainakin kahta ketjua, joissa vanhemmat ovat lähdössä tai harkitsevat lähtöä lomalle ilman lapsia.
Siellä on monet arvostelleet, ettei niin ja niin pieni saa olla erossa vanhemmistaan kun esim. yhden yön tai kaks yötä ja sit on ollut kommentteja, etten minä ainakaan vois jättää noin pientä noin pitkäks aikaa jne.
Tai sitten joku/jotkut on sanoneet, että kyllä sitä parisuhdetta pystyy hoitamaan arjessakin tmv.
Muistaakseni ainakin yhdet vanhemmat oli lähdössä lomalle vai oliko niin, että harkitsivat, koska äiti oli väsynyt ja mieskin.
Meillä "hoidetaan" parisuhdetta arjessa, mutta kyllä me silti käymme pari kertaa vuodessa miehen kanssa kaksin lomalla, lisäksi lomaillaan lasten kanssa. Yleensä loman pituus on 5-10päivää.
Meillä on nyt viisi lasta ja jokainen on ollut siinä 10kk-1,5v iässä ekan kerran meistä erossa useamman yön putkeen ja 5-6kk ikäisestä satunnaisesti yhden yön esim. mummolassa.
Kommentit (99)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoriassa parisuhde on ikuinen, lapset vain lainaa. Tetysti laina-ajasta pitää nauttia kaikin siemauksin, mutta vaikka pidän suklaasta, en halua syödä pelkästään sitä! Parisuhde ja sen säilyminen ei ole nykyaikana lainkaan itsestäänselvyys vaan se vaatii paljon huolenpitoa. Monet uhraavat parisuhteensa lasten alttarille lasten parhaaseen vedoten. Lapsi ilman toista vanhempaa ei ole onnellinen vaan eron tuloksena on aina rikkinäinen lapsi, jota ei voi korjata.
Lasten kanssa lomailu on ihanaa, mutta parisuhdetta pitää hoitaa, aikuisten oikeasti ja hyvin, arjessa tai lomalla, mieluummin sekä että. Elämäntilaa, luottamusta ja kunnioitusta täytyy osoittaa ja ne taidot opitaan lapsena parhaiten.
Kahdestaan lomailu muistuttaa kumpaakin perheen aikuista siitä, kuinka ihanan ihmisen kanssa saakaan jakaa kaikki elämänsä tärkeät asiat. Kahdestaan lomailu auttaa myös ylläpitämään suhdetta. Jossain vaiheessa lapset ovat poissa ja kas! Lasten lähdettyä moni on yllättynyt huomatessaan, että samassa talossa asuu joku muukalainen.
Minusta on huolestuttavaa, jos vanhemmat (= ikuinen parisuhde) eivät pysty nauttimaan toisistaan ja toistensa seurasta ilman lapsia. Se tarkoittaa väistämättä, että vanhemmat ovat vieraantuneet toisistaan ja silloin olisi tarpeellista alkaa tutkia, miten läheisyys saavutetaan uudelleen.
Lapsille on hyvästä oppia antamaan elintilaa muillekin ihmisille. Tuttavat, sukulaiset ovat lasten elämässä sosiaalinen verkko, jollaisia he oppivat luomaan myös omassa elämässään, kun oppivat sen edut jo lapsena.
Myös yleinen luottamus ihmissuhteisiin kasvaa, kun lapsi huomaa, ettei äiti ja isä katoa kokonaan, vaikka ovatkin poissa välillä. Samalla tavalla he oppivat luottamaan ystäviinsä ja omaan tulevaan kumppaniinsa. Vaikka läheiset ihmiset eivät ole näkyvissä koko ajan, he tulevat takaisin eikä ystävyys ja rakkaus ole kadonnut välimatkaan tai poissaoloon.
Hyvää kevättä kaikille!
Lasten hankkiminen on elinikäinen päätös huolehtia jälkikasvustaan. Yön tai kahden irtiotto silloin tällöin lie paikallaan oman mielenrauhan vuoksi. Mutta vielä lapsen ollessa murrosikäinenkin joutuvat vanhemmat painimaan saman ongelman kanssa. Eräät tuttavani poistuivat viikoksi etelään, kun eivät jaksaneet haastavaa murkkuaan. Mummi tuli hätiin ja vanhempien palatessa lapsukainen oli ehtinyt hankkia 4 jälki-istuntoa koulussa, mistä mummille ei ole mainittu...
Mielestäni jokainen perhe päättää itse omista lomista eikä naapuri tai kummin kaima ;)
Meidän lapset(8v. ja 13v.)ovat pienestä lähtien olleet mummolassa hoidossa 1-3vrk pari kertaa vuodessa ilman ongelmia. Pitempää lomaa ilman lapsia en halua viettää, koska tulisi liian ikävä ja haluan lastenkin näkevän maailmaa. Kesäkuussa lähdemme taas koko perhe etelään viikox. Ja aion jopa juoda alkoholia :) drinksu allasbaarissa ja viiniä päivällisellä..
jos ei niitä sitten jaksa?
Meillä on kaksi lasta, eikä todellakaan lomailla ilman lapsia. Yökyläily alkoi vasta eskari-iässä, koska haluavat kavereilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on montakin syytä siihen, miksen matkusta ilman lapsia.
Ensinnäkin musta on OIKEASTI hauskaa olla lapsieni kanssa. He ovat elämäni valo eikä mikään rasite kuten monille vanhemmille tuntuvat olevan. Ja varsinkin lomilla on tavallistakin ihanampaa.
Toisekseen jouduin lapsena itse olemaan mummollani ajoittain, koska vanhempani reissasivat ulkomailla. Olisin paljon mieluummin ollut vanhempieni mukana, vaikkei mummolassakaan kamalaa ollut. Eikä auttanut sekään, että pääsin itsekin joskus mukaan. En halua tehdä samaa lapsilleni.
mummot , papat , ystävät ja kylänmiehet , ottakaa lapsemme vastaan ... meitä loma odottaa. kuka kehtaa sanoa suoraan ettei halua olla lastenhoitoautomaatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskaan pääsisi ilman lapsia reissuun - esim tänä vuonna lapset on 3 vkoa meidän kanssa Italiassa eli lähes koko loman. Me olimme juuri miehen kanssa 5vrk kaksin "hoitamassa parisuhdetta" ja toivottavasti mennään syksyllä uudellen 3-4 pväksi. Ihan ehdotonta! Meillä ainakin - pitkistä työpäivistä huolimatta - ollaan hyvin perhekeskeisiä ja ollaan lasten kanssa arjessakin, eivät varmaan jää paitsi mistään, päinvastoin jaksavat ja onnelliset vanhemmat tekee hyvää lapsellekin.
kyllä siinä kuule ehii lapsen kanssakin lomailla ihan hyvin.
mummot , papat , ystävät ja kylänmiehet , ottakaa lapsemme vastaan ... meitä loma odottaa. kuka kehtaa sanoa suoraan ettei halua olla lastenhoitoautomaatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hullu nyt reissuun lähtisi dokaamaan?? Meillä ainakin on ihan muuta mielessä kuin juominen, hyvä jos maltetaan lasi viiniä ruuan kanssa ottaa.
Eipä olla koskaan moisesta syystä reissattu:D Meille nuo lomat on ihan kahdenkeskistä kutulomaa, saa rakastella vaikka keskellä päivää jos haluaa, ei tarvitse herätä klo 07 eikä tarvitse juosta leikkipaikasta toiseen. Saa syödä hyvin pitkän kaavan mukaan, kävellä käsikkäin illan pimetessä jossain upeassa kaupungissa ja katsella rauhassa nähtävyyksiä.
76
... tulee kauhea ikävä lapsia (ja monesti myös lapsilla yhtä lailla ikävä vanhempia).
Muutenkin toivoisi, että voisi viettää enemmän lasten kanssa aikaa, leikkien ja kuunnellen. Ilman arjen kiireitä.
Lapset siis vaan mukaan lomailemaan. Tähän kun oppii, niin on oikein mukavaa oman perheen kanssa viettää yhteistä lomaa.
Me emme edes halua enää lähteä ilman lapsia lomalle. Muutaman kerran vuodessa tosin olemme kahdestaan hotellissa yhden yön, 24h jakso tiiviisti vain kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisensa jälkeen hämmästyttää se, että palstan yleisen mielipiteen mukaan alle 3-vuotiasta ei voi jättää edes 6 h/päivä päiväkotiin, mutta saman ikäisen lapsen voi jättää isovanhempien luo viikoksi...
Me ollaan aina lomailtu erilaisilla kokoonpanoilla - perheenä, pelkät vanhemmat ja nyt vanhemmiten myös niin että äiti vie osan lapsista vaikka Lontooseen ja isä osan lapsista Alpeille. Eli tilanteen ja tarpeen mukaan. Minusta on ihan ok, että vanhemmatkin käyvät joskus kaksin jossain. Jos lapsilla on tuttu turvallinen hoitaja, en näe siinä mitään ongelmaa. Jos jostain pitäisi narista, niin parin viikon loma on mielestäni turhan pitkä ja Thaimaa matkakohteena on buuuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on eri asia, onko lomalla ilman lapsia viikonlopun vai viikon.
Mihin te saatte edes lapset viikoksi? Viisikin lasta?
Meilläkin saattaisi ehkä olla viisi lasta, jos oltais tajuttu ja lähdetty edes joskus ihan kahdestaan pois kotoa, mutta kun aina vaan tulee raahattua juuri tuosta "viikot töissä"-syyllisyydestä kakru mukaan, vaikka se ei aina edes halua mukaan. Toinen syy ottaa lapsi mukaan on toisaalta se, että ei ole hoitopaikkaa pidemmäksi aikaa: liian pienenä ei uskaltanut olla yötä pois kotoa ilman äitiä ja toisaalta ei saatu ketään useammaksi yöksi kotiinkaan hoitamaan. Nyt se taas alkaa olla siinä iässä, että tajuaa ton lomailun ja matkustamisen päälle ja esittää jopa omia toivomuksiaan loman suhteen. Onhan sekin mukavaa, että voi tarjota lapsilleen loma/matkaelämyksiä, mutta joskus itseltä unohtuu, että kuka tätä paattia ohjaa.
Eli pointti: olen kateellinen niille vanhemmille, jotka pääsevät ihan kahdestaan lomille!!!! Toisaalta en voi kuin hattua nostaa, kun tajuavat näin hienosti asiansa hoitaa.
Ja nuo viikonloppumatkat keskittyvät johonkin Keski-Euroopan kaupunkiin, jossa ei lapselle hirveästi mitään kivaa edes olisi. Eli lomailua aikuiseen makuun: kahvilat, ravintolat, hyvä ruoka, viini, shoppailua... Pidemmille matkoille otamme lapsen mukaan, ja loma on lapsen ehdoilla, esim. rantakohteessa: aurinkoa, vesipuistoja, uima-altaita, jätskiä :)
Eli ollaan käyty viikonloppureissuja kaupunkikohteissa ilman lapsia. Lomamatkat on ilman muuta lasten kanssa ja lasten ehdoilla. Ja meillä olisi kyllä hoitajia eli siitä ei ole kiinni. Lapsia on kaksi, 5- ja 7-vuotiaat.
Tuntuisi kyllä aika hurjalta siitä viettää 10 päivää ulkomailla kahdestaan miehen kanssa. Jäisi aika vähän aikaa viettää lasten kanssa.
Mutta jokainen tavallaan. Ap on varmaan sellainen äiti, että vie lapset päiväkotiin loppukesäloman ajaksi.
vaan jostain parin päivän tai korkeintaan viikon reissuista.
tavallinen yökyläily onkin mielestäni ihan ok, mutta tuskin ne sinunkaan lapsesi viikkokausia ovat putkeen siellä yökylässä näkemättä sinua välillä.
esim ap puhui 5-10 päivästä ja minä olen tuolla pariin kertaan kommentoinut, että pari päivää onkin ihan ok, mutta viikko on mielestäni jo liikaa.
että en ottaisi kesälomallani tutun viittä lasta hoitoon vajaaksi kahdeksi viikoksi:)
Toivottavasti lapset ymmärtävät saman, eivätkä tuo lapsenlapsia (varsinkin jos niitä on 5 jokaisella) minun hoidettavaksi pariksi viikoksi. Aika raskas kesäloma olisi jos olisi ensin yhden lapset pari viikkoa ja sitten toisen lapset pari viikkoa ja sitten pitäisi jo lähteä töihin.
haluaa siellä vetää joka päivä perseet olalle- kännit. Ihan oikein, jos silloin jätätte lapset kotiin! Meillä ei tuota harrasteta, joten lapset saa tulla mukaan lomamatkoille.
ihan vain panna äänekkääsi ja rauhassa muutaman päivän. Löytää puolisosta ne piirteet, joihin joskus rakastui. SEllainen miniloma kantaa pitkään.
Minä ainakin nautin enemmän, kun taapero nukkuun päikkäreitä ulkona ja teini on muualla. Saa rakastella niin äänekkäästi kuin haluaa. Sen muistaa pitkään ja se kantaa pitkään.
Ei se kännääminen ole (ainoa) syy (( :
että on iso ero siinä, onko lapsi 7-vuotias vaiko 1- tai 2-vuotias.
Eikö tosiaan teidän lapset halua mennä mummolaan? Meillä hihkuu onnesta kun pääsee pari kertaa vuodessa olemaan ilman vanhempia "isona poikana", mummin ja papan seurassa. Poika 7v.
Kun mummia muuten näkee meidän seurassamme, usein kysyy mummilta, saisiko jäädä yöksi?
Mummin ja papan kanssa aika on puutöitä, veneilyä, kalastusta ja herkuttelua.
Me lähdemme hyvillä mielin miehen kanssa reissuun. Tiedetään et lapsi viihtyy.
Ensi syksyn reissuun thaimaaseen lapsi tulossa mukaan. Valitsemme kohteen, jossa voi pari kertaa viikossa osallistua bamse- kerhoon.
Me emme juo.
Tämä nyt vaan oli lapsen mielipideilmaisu näihin tuomitseviin ketjuihin. Mummilla ja papalla on kivaa!
kai lomalla tarvitsekaan miettiä mikä on hyödyllistä. En minäkään ihmettele, mitä järkeä on mennä laivalle tai puiston hilavitkuttimiin, vaikka niin aika monet lomillaan tekevät. Ja kukaan ei ole tuominnut sitä kanarialla makoilua, vaikkei siinäkään mitään hyötyä ole. Kysyin vain miksi se ryyppääminen on niin tuomittavaa ja hyödyttömyys tässä tapauksessa ei ole kovin hyvä syy.