Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin pahasta, että vanhemmat lomailevat ilman lapsia?
17.04.2010 |
Oon täällä viime päivinä lueskellut ainakin kahta ketjua, joissa vanhemmat ovat lähdössä tai harkitsevat lähtöä lomalle ilman lapsia.
Siellä on monet arvostelleet, ettei niin ja niin pieni saa olla erossa vanhemmistaan kun esim. yhden yön tai kaks yötä ja sit on ollut kommentteja, etten minä ainakaan vois jättää noin pientä noin pitkäks aikaa jne.
Tai sitten joku/jotkut on sanoneet, että kyllä sitä parisuhdetta pystyy hoitamaan arjessakin tmv.
Muistaakseni ainakin yhdet vanhemmat oli lähdössä lomalle vai oliko niin, että harkitsivat, koska äiti oli väsynyt ja mieskin.
Meillä "hoidetaan" parisuhdetta arjessa, mutta kyllä me silti käymme pari kertaa vuodessa miehen kanssa kaksin lomalla, lisäksi lomaillaan lasten kanssa. Yleensä loman pituus on 5-10päivää.
Meillä on nyt viisi lasta ja jokainen on ollut siinä 10kk-1,5v iässä ekan kerran meistä erossa useamman yön putkeen ja 5-6kk ikäisestä satunnaisesti yhden yön esim. mummolassa.
Kommentit (99)
siksi toisekseen, psykologitkin ovat sitä mieltä että jos lapsen perusturvallisuus on kunnossa ja pidemmän (tiettyyn rajaan asti tietysti) eron jälkeen saa rauhassa taas olla venhempien kanssa ja rakentaa sitä luottamusta lisää niin pysyviä vaurioita ei jää vaikka lapsi olisikin kokenut eron traumaattiseksi.
mielestäsi psykologien ja alaa tutkineiden havainnot ja teoriat ovat soopaa? Se mitä ei silmillä pysty havaitsemaan, ei ole olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan jostain parin päivän tai korkeintaan viikon reissuista.
tavallinen yökyläily onkin mielestäni ihan ok, mutta tuskin ne sinunkaan lapsesi viikkokausia ovat putkeen siellä yökylässä näkemättä sinua välillä.
ei mulle tule ensimmäisenä mieleen että vanhemmat menee ryyppäämään jos lapset ei ole mukana :D Ennemminkin se että menevät paikkoihin joissa lapset ei viihdy tai että haluavat hetken aikaa olla vastuussa vain itsestään eikä huolehtia jatkuvasti muiden viihtyvyydestä, ruokailusta, nukkumaanmenosta, vessakäynneistä, vaipoista yms. Aika rajoittunut näkemys jos ensimmäinen ajatus on ryyppäys, ja niin rajoittuneiden ihmisten näkemykset ei kiinnosta.
että jätätte lapset kotimaahan, siksi että voitte vapaasti ryypätä! Ihan sama teettekö sitä, mutta tämä varmasti tulee mieleen muille, vaikka hekään ei itse sellaista tekisi. Ihminen on aina niin epäileväinen.
taas tyhmä kysymys. Miksi se ryyppääminen on sitten loppupeleissä yhtään tuomittavampaa, kuin tuo "menevät paikkoihin, joissa lapset ei viihdy tai haluavat hetken aikaa olla vastuussa vain itsestään, eikä huolehtia jatkuvasti muista". Ihan samalla tavalla se lapsi/lapset ovat siellä hoidossa poissa vanhempien luota.
Kaveripariskunta lähti viettämään häämatkaansa pidennetylle viikonlopulle Barcelonaa, kotiin jäivät 3v ja 5v lapset. Nyt äiti vannoo ettei ikinä enää lähde matkalle kahdestaan, aina lapset mukaan. Ovat tuhkapilven takia jumissa Barcelonassa eivätkä pääse pois. Lapset Suomessa ja niillä jo kova ikävä! Vuokra-autoja ei saa, junat täynnä ja matkaamiseen menisi ehkä 2-3 vuorokautta. Pähkäilevät mitä tekevät.
vaan jostain parin päivän tai korkeintaan viikon reissuista.
tavallinen yökyläily onkin mielestäni ihan ok, mutta tuskin ne sinunkaan lapsesi viikkokausia ovat putkeen siellä yökylässä näkemättä sinua välillä.
esim ap puhui 5-10 päivästä ja minä olen tuolla pariin kertaan kommentoinut, että pari päivää onkin ihan ok, mutta viikko on mielestäni jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja monin verroin typerämpää kuin esim. kiertely museoissa tai rinkkavaellus Nepalissa. Lopputulos on tietysti sama, mutta ainakin minusta motiivit ovat olennainen osa jos arvioin jonkun tekoja.
taas tyhmä kysymys. Miksi se ryyppääminen on sitten loppupeleissä yhtään tuomittavampaa, kuin tuo "menevät paikkoihin, joissa lapset ei viihdy tai haluavat hetken aikaa olla vastuussa vain itsestään, eikä huolehtia jatkuvasti muista". Ihan samalla tavalla se lapsi/lapset ovat siellä hoidossa poissa vanhempien luota.
Yksin vai kaksin vai ilman lapsia tai lapsien kanssa. Saman tekevää, koska mulle ei muiden asiat kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta esim. Eiffel-torni on vain Pariisissa.
taas tyhmä kysymys. Miksi se ryyppääminen on sitten loppupeleissä yhtään tuomittavampaa, kuin tuo "menevät paikkoihin, joissa lapset ei viihdy tai haluavat hetken aikaa olla vastuussa vain itsestään, eikä huolehtia jatkuvasti muista". Ihan samalla tavalla se lapsi/lapset ovat siellä hoidossa poissa vanhempien luota.
siksi toisekseen, psykologitkin ovat sitä mieltä että jos lapsen perusturvallisuus on kunnossa ja pidemmän (tiettyyn rajaan asti tietysti) eron jälkeen saa rauhassa taas olla venhempien kanssa ja rakentaa sitä luottamusta lisää niin pysyviä vaurioita ei jää vaikka lapsi olisikin kokenut eron traumaattiseksi.
mielestäsi psykologien ja alaa tutkineiden havainnot ja teoriat ovat soopaa? Se mitä ei silmillä pysty havaitsemaan, ei ole olemassa?
minä kommentoin tuolle vastaajalle, joka sanoi olleensa kaksi viikkoa missä lie Jamaikalla kun lapset olivat 2 ja 4-vuotiaita eikä lapsille ole tullut mitään traumoja. En tarkoittanut, että tuo vrk/ikävuosi olisi ehdoton totuus, mutta aika kaukana varmasti kaikkien psykologiaa tuntevien ihanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta esim. Eiffel-torni on vain Pariisissa.
taas tyhmä kysymys. Miksi se ryyppääminen on sitten loppupeleissä yhtään tuomittavampaa, kuin tuo "menevät paikkoihin, joissa lapset ei viihdy tai haluavat hetken aikaa olla vastuussa vain itsestään, eikä huolehtia jatkuvasti muista". Ihan samalla tavalla se lapsi/lapset ovat siellä hoidossa poissa vanhempien luota.
Pariisissa ei voi ryypätä?
Meillä lapset on jo 15v ja 12v. Pienestä pitäen ovat olleet mummojen luona yökylässä. Nauttivat suunnattomasti, sekä lapset että mummot. Näiden yökyläilyjen aikaan me miehen kanssa ollaan joko kotona ja töissä tai lomalla. Käydään me joka vuosi myös lomilla lasten kanssa.
tavallinen yökyläily onkin mielestäni ihan ok, mutta tuskin ne sinunkaan lapsesi viikkokausia ovat putkeen siellä yökylässä näkemättä sinua välillä.
5pv on ollut silloin, kun lapset on koulusta kesälomalla ja meillä ei vielä ole ollut lomaa. 8pv olivat kun käytiin miehen kanssa Atlantin takana, lapsilla koulua silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu olevan monenlaista asiantuntijaa liikenteessä, eikä kellään omakohtaisia kokemuksia vanhempien lomamatkojen aiheuttamista tunteista. Minullapa sitten on niitä.
Itse en jättäisi, vaikka miten päässä tuntuisi olevan painetta, lapsia ainakaan yli muutamaksi päiväksi hoitoon oman lomailuni ajaksi. Jos lapset olisivat isänsä kanssa, tilanne olisi varmasti toinen kuin pelkästään äidin matkan suhteen.
Ensinnäkin tässä on kyse aina siitä, että lapsilta ei kysytä. On eri asia, jos lapset haluavat mennä mummolaan 2 viikoksi tms. jolloin tilanne perustuu lasten omaan tahtoon, ja he pääsevät sieltä pois kun haluavat. Jos vanhemmat lähtevät kauas pois, ei lapsi voi sille yleensä mitään, joten ei auta kuin itkeskellä sitten.
Itse koin pienestä pitäen vanhempien säännöllisiä lomamatkoja, ja vaikka käsittääkseni perusturva oli hyvinkin hyvä - tai ehkä juuri siksi? - tuollainen viikonkin loma oli minulle yhtä suuri painajainen joka kerta. Eli kyllä! Traumatisoiduin ja olen sitä mieltä, että minua kohdeltiin väärin. Viis aikuisten tarpeista, jos pieni lapsi kokee nuo tilanteet niin kauheiksi, vika EI ole lapsen.
Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, ettei vika ollut minussa, että olisin tuntenut väärin, vaan tilanteessa ja vanhempien ymmärtämättömyydessä. Minä en ollut valmis sellaiseen, ja matkat OLIVAT traumaattisia. Muutenkin kuin lähtöpäivänä.
Kyllä minäkin tiesin, että vanhemmat palaavat, mutta jostain kumman syystä se ei muuttanut asiaa miksikään.
mutta aika idiootti on jos Pariisiin-loman syy on ryyppääminen. Ja täällähän monet kertoi että epäilee lapsettoman loman syyksi ryyppäämistä.
Pariisissa ei voi ryypätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minä selvisin traumoitta, vaikka välillä lomat olivat viikon mittaisia.
Tuntuu olevan monenlaista asiantuntijaa liikenteessä, eikä kellään omakohtaisia kokemuksia vanhempien lomamatkojen aiheuttamista tunteista. Minullapa sitten on niitä.
Itse en jättäisi, vaikka miten päässä tuntuisi olevan painetta, lapsia ainakaan yli muutamaksi päiväksi hoitoon oman lomailuni ajaksi. Jos lapset olisivat isänsä kanssa, tilanne olisi varmasti toinen kuin pelkästään äidin matkan suhteen.
Ensinnäkin tässä on kyse aina siitä, että lapsilta ei kysytä. On eri asia, jos lapset haluavat mennä mummolaan 2 viikoksi tms. jolloin tilanne perustuu lasten omaan tahtoon, ja he pääsevät sieltä pois kun haluavat. Jos vanhemmat lähtevät kauas pois, ei lapsi voi sille yleensä mitään, joten ei auta kuin itkeskellä sitten.
Itse koin pienestä pitäen vanhempien säännöllisiä lomamatkoja, ja vaikka käsittääkseni perusturva oli hyvinkin hyvä - tai ehkä juuri siksi? - tuollainen viikonkin loma oli minulle yhtä suuri painajainen joka kerta. Eli kyllä! Traumatisoiduin ja olen sitä mieltä, että minua kohdeltiin väärin. Viis aikuisten tarpeista, jos pieni lapsi kokee nuo tilanteet niin kauheiksi, vika EI ole lapsen.
Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, ettei vika ollut minussa, että olisin tuntenut väärin, vaan tilanteessa ja vanhempien ymmärtämättömyydessä. Minä en ollut valmis sellaiseen, ja matkat OLIVAT traumaattisia. Muutenkin kuin lähtöpäivänä.
Kyllä minäkin tiesin, että vanhemmat palaavat, mutta jostain kumman syystä se ei muuttanut asiaa miksikään.
mutta aika idiootti on jos Pariisiin-loman syy on ryyppääminen. Ja täällähän monet kertoi että epäilee lapsettoman loman syyksi ryyppäämistä.
Pariisissa ei voi ryypätä?
ja edelleen mikä siinä on sitten idioottia, teki sen sitten missä vaan. Miksi voi löhötä kanarialla tekemättä mitään hienoa ja sivistynyttä, mutta ei voi ryypätä?
ja minä selvisin traumoitta, vaikka välillä lomat olivat viikon mittaisia.
Tuntuu olevan monenlaista asiantuntijaa liikenteessä, eikä kellään omakohtaisia kokemuksia vanhempien lomamatkojen aiheuttamista tunteista. Minullapa sitten on niitä.
Itse en jättäisi, vaikka miten päässä tuntuisi olevan painetta, lapsia ainakaan yli muutamaksi päiväksi hoitoon oman lomailuni ajaksi. Jos lapset olisivat isänsä kanssa, tilanne olisi varmasti toinen kuin pelkästään äidin matkan suhteen.
Ensinnäkin tässä on kyse aina siitä, että lapsilta ei kysytä. On eri asia, jos lapset haluavat mennä mummolaan 2 viikoksi tms. jolloin tilanne perustuu lasten omaan tahtoon, ja he pääsevät sieltä pois kun haluavat. Jos vanhemmat lähtevät kauas pois, ei lapsi voi sille yleensä mitään, joten ei auta kuin itkeskellä sitten.
Itse koin pienestä pitäen vanhempien säännöllisiä lomamatkoja, ja vaikka käsittääkseni perusturva oli hyvinkin hyvä - tai ehkä juuri siksi? - tuollainen viikonkin loma oli minulle yhtä suuri painajainen joka kerta. Eli kyllä! Traumatisoiduin ja olen sitä mieltä, että minua kohdeltiin väärin. Viis aikuisten tarpeista, jos pieni lapsi kokee nuo tilanteet niin kauheiksi, vika EI ole lapsen.
Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, ettei vika ollut minussa, että olisin tuntenut väärin, vaan tilanteessa ja vanhempien ymmärtämättömyydessä. Minä en ollut valmis sellaiseen, ja matkat OLIVAT traumaattisia. Muutenkin kuin lähtöpäivänä.
Kyllä minäkin tiesin, että vanhemmat palaavat, mutta jostain kumman syystä se ei muuttanut asiaa miksikään.
Mutta sinäkin ehkä tiedät, että lapset ovat yksilöitä, ja myös sen, että perheet ovat erilaisia.
Jos lapsi on ollut vauvaiästä saakka yöhoidossa ja päiväkodissa, tuskin kiintymyssuhde vanhempiinkaan on niin voimakas, että viikon poissaolo tuntuisi enää missään. Voi kuitenkin kysyä onko sellainen tilanne sitten toivottava muuten.
Minusta olennaisinta on se, että vanhemmat kunnioittavat ja tarkkailevat lapsen reaktioita erossaoloon ja varmistavat näin, ettei lapselta vaadita liikoja. Tai ettei erossaoloja järjestellä silloin, kun on meneillään vaihe, jolloin lapsi potee eroahdistusta millään tavalla.
No siksi, että lapsi on osa perhettäni ja haluan olla hänen kanssaan siinä missä miehenikin. Meidän perheemme on kokonaisuus ja haluan olla perheeni kanssa myös (tai etenkin) lomalla.
Isompien lasten kohdalla tajuan parilomailun, mutta alle vuoteisen kohdalla en mitenkään. Lapsi ei ymmärrä ajankulua, joten hänelle minuuttikin ilman läheisintä suhdetta = ykkösvanhempaa on kidutusta.
Siksi, minun mielestäni. Ajattelin kyllä muutamien vuosien kuluttua reissata miehenikinkanssa mielin määrin, mutta sen ehtii kyllä.
Mitä hyötyä on vetää niin kovat kännit ettei muista mitään ja kärsii seuraavan päivän kankkusesta? Tekee ehkä jotain mitä katuu myöhemmin?
Minusta Kanarialla löhöäminen kuulostaa tylsyyden maksimoinnilta, mutta kai siinä monet sitten lepäävät.
ja edelleen mikä siinä on sitten idioottia, teki sen sitten missä vaan. Miksi voi löhötä kanarialla tekemättä mitään hienoa ja sivistynyttä, mutta ei voi ryypätä?
Saatoin käydä jopa PUOLEN TUNNIN suihkuissa ilman vauvaa lapsen ollessa alle vuoden niin että tämä oli hereillä! Kävin kerran jopa lempibändini keikalla :´(
Menen nyt ruoskimaan itseäni ja ripottelemaan tuhkaa päälleni.
No siksi, että lapsi on osa perhettäni ja haluan olla hänen kanssaan siinä missä miehenikin. Meidän perheemme on kokonaisuus ja haluan olla perheeni kanssa myös (tai etenkin) lomalla.Isompien lasten kohdalla tajuan parilomailun, mutta alle vuoteisen kohdalla en mitenkään. Lapsi ei ymmärrä ajankulua, joten hänelle minuuttikin ilman läheisintä suhdetta = ykkösvanhempaa on kidutusta.
Siksi, minun mielestäni. Ajattelin kyllä muutamien vuosien kuluttua reissata miehenikinkanssa mielin määrin, mutta sen ehtii kyllä.
tavallinen yökyläily onkin mielestäni ihan ok, mutta tuskin ne sinunkaan lapsesi viikkokausia ovat putkeen siellä yökylässä näkemättä sinua välillä.