Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää äidit, jotka elävät vain ja ainoastaan perhe-elämää
10.04.2010 |
Siis tarkoitan tällä esimerkiksi erästä ystävääni ja hänen perhettään. Heillä on pieniä lapsia (ei tosin enää mitään vauvaikäisiä) mutta he eivät tee IKINÄ miehensä kanssa mitään arjesta poikkeavaa. (ja ollaan paljon tekemisissä joten tiedän kyllä tämän satavarmasti)
Tarkoitan tällä sitä, että eivät esimerkiksi käy koskaan ulkona syömässä, eivät elokuvissa, eivät vuokraa elokuvia kotiin, eivät matkustele, edes laivalla saati ulkomailla, puhumattakaan että kävisivät baarissa (aikuiset siis) tms. Vanhemmillaan ja ystävillään kyläilevät silloin tällöin, mutta siinä kaikki.
Lapsenvahteja heillä kyllä olisi. Enkä usko että rahakaan on esteenä, edellä mainittuihin ei edes niin paljoa rahaa kulu etteikö voisi jotain tehdä, jos haluaisi.
Tämä nainen ei kyllä sitten ikinä puhukaan oikeasti mistään muusta kuin lapsistaan, hänen kanssa ei siis todellakaan saa keskustelua aikaiseksi mistään muusta, kaikkeen muuhun -paitsi lapsiin liittyviin asioihin- hän korkeintaan ynähtää jotain ja vaihtaa aiheen takaisin lapsiinsa. Työelämässäkään ei ole joten töistäänkään ei siis puhu.
Mullehan tämä asia ei varsinaisesti kuulu, kukin tavallaan, mutta OIKEASTI, mitähän tällaiset ihmiset tekevät sitten, kun lapsensa kasvavat isoiksi? Osaavatko enää elää omaa elämäänsä lainkaan...?
Kommentit (88)
Tähän avaukseeni on nyt tullut useitakin närkästyneitä vastauksia ihmisiltä, joita avaus ei ole koskenut ts. eivät ole avaukseni perheen kaltaisia ihmisiä.
Yksikin sanoi että on tällainen perhekeskeinen mutta luetteli sitten heti perään: "Me vain teemme kaiken yhdessä: käymme ravintoloissa -myös kalliissa ja hienommissa ravintoloissa, matkustelemme (seuraavaksi teemme reissun kolmeen maahan Euroopassa); osallistumme virallisiin tilaisuksiin esimerkiksi miehen työn kautta; shoppailemme ja teemme ikkunaostoksia ostoskeskuksissa;"
HALOO, tehän juuri teette kaikenlaista! Lukaisepa avaus uudelleen, niin huomaat ettette ole sellaisia kuin mistä kirjoitin.
Tämä kirjoittamani perhe ei siis tee keskenään eikä edes perheen kesken mitään arjesta poikkeavaa.
Ja yksi vastaaja taas kertoi esim. järjestäneensä juhlat ystävilleen ja olleensa monissa juhlissa. Tätäkään eivät kirjoittamani perhe tee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillähän on puhuttavaa ystävienne kanssa varmasti muustakin kuin lapsista, kun on niitä ulkomaanreissujakin jne.
ap
"aikuisten menot kaatuu siihen, ettei keksitä mihin mennä. Siis kumpikaan ei tykkää käydä baareissa. Jos mennään laivalle, niin lapset automaattisesti mukaan. Mitä muutakaan siellä tekis kuin peuhaa lasten kans? Leffassa ei voi (meidän mielestä) jutella... Ja lähin vuokraamo niin kaukana, ettei viitsi lähteä hakemaan ja seuraavana päivänä palauttamaan."
Uskomatonta, ettei joku keksi puolisonsa kanssa mitään tekemistä kotipihan ulkopuolella. Meillä on uuden asunnon iso remppa meneillään, joten kaikki kahdenkeskiset hetket ilman lapsia vietetään siellä. Mutta jos ois aikaa niin mentäis juoksulenkille, rullaluistelemaan, kävelylle merenrantaa, taidenäyttelyyn (nytkin on kolme näyttelyä,jotka haluaisin nähdä), jollekin keikalle, tapaamaan kavereita kaupungille, ostoksille, ihan vaan kävelemään Espalle, syömään jäätelöä ja nauttimaan keväästä.... Tekemistä riittäisi vaikka kuinka.
näkövinkeelistä. Se mikä sopii itselle pitäisi sitten sopia myös muille. Olen aian vierastanut sitä ajatusta, että muka tiedän mitä joilain puuttuu ja miät heidän pitäisi tehdä.
mutta saahan sitä ihmetellä ja kysellä. Kyselläänhän täällä välikausivaatteista ja hiustenleikkuustakin :)
Ja minä kyllä haluan että itselläni on muuutakin elämää kuin perhe ja lapset vaikka olenkin perhekeskeinen ihminen, myös maaailmanmeno kiinnostaa. en minä viihdy ravintoloissa/baareissa/ ruotsinlaivoilla, eli ei ne ole ainoita asioita joita on olemassa kodin ulkopuolella.
Ja minä tiedän myös näitä perhekeskeisiä naisia joille ei ole muuta elämää kuin lapset ja kodinhoito, ja mieskin on kuulma vain taakka,silloin kun se ehtii töistä kotin. Täytyy myöntää etten minä sitä oikein ymmärrä sillä minulle ns. lapsentekoon liittyy myös rakkaus puolisoa kohtaan eikä vain se että saisin parin vuoden välein pumpattua häneltä siemenen siihen uuteen lapseen.
Sellaistaa ihmistä, jonka elämässä ei ole muuta kun perhe. Eli elämä pyörii kodin, lasten ja miehen ympärillä. Ollaan äiti ja vaimo, ei mitään muuta. Ei käydä koskaan missään, ollaan vaan kotona.
Monesti näillä ihmisillä on sekin, etteivät he koskaan ole saavuttaneet muuta kun sen että miehen ovat löytäneet ja lapsia saaneet. He eivät siis ole tehneet mielekästä ja hyvää työtä, he eivät ole koskaan harrastaneet mitään mikä soisi heille onnistumisen tunteita, ja he ovat niin mielukuvituksettomia että matka Ruotsiin tuntuu yhtä kaukaiselta kun matka kuuhun. He eivät osaa olla avoimia maailmalle, vaan kaikki "outo" pelottaa. Lasten kanssa ei voi mennä taidenäyttelyyn tai museoon kun ei niitä muksuja semmonen kiinnosta, vaikka moni lapsi viihtyy museoissa ja näyttelyissä hyvin (kun vähän katsoo mihin menee).
Mutta myönnettäköön että nuo ovat omassa "tyhmyydessään" usein myös onnellisia, kun eivät osaa kaivata mitään kun eivät käsitä että elämässä voisi olla niin paljon muutakin...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän ihmetellyt nimittäin samaa. Meillä kaksi lasta ja myös heillä. Olen mielestäni super-perhekeskeinen, mutta olen ehtinyt jumppaan, leffaan, baariin, hotelliin jne miehenkin kanssa sen jälkeen kun kohta 4 v esikoisemme syntyi. Tämä kaveri ei ole tehnyt mitään muuta ilman esikoistaan kuin käynyt synnyttämässä toisen lapsen.
En minä pysty ymmärtämään että 24/7 ollaan lapsen kanssa. Alkaa jo puheenaiheetkin loppumaan, kun ei edes Hesaria lueta, ollaan vaan lasten kanssa.... En tiedä, onko se sitten huonokaan homma, mutta minua ihmetyttää ja toisaalta ihminen ei oikeasti enää puhu muusta??!! Me olemme tavanneet siis perheiden kesken, siitä pysyn kärryillä heidän elämästä.
Ja yksi vastaaja taas kertoi esim. järjestäneensä juhlat ystävilleen ja olleensa monissa juhlissa. Tätäkään eivät kirjoittamani perhe tee.ap
sellainen kohta, jossa kerroin, että elimme vuosia, ettei mitään menoja ollut. ehkäpä tällä ystäväperheellänne ovat menossa juuri nämä vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta koita ymmärtää nro 30 että jää PALJOSTA paitsi, jos et koskaan mitään tee...!!! VARMASTI on asioita kovin ulkopuolellakin mistä nautit...!
31
Nämä 31:n kommentithan eivät periaatteessa liity siihen ap:n viestiin, mutta vastataanpa kuitenkin kun tuntuu niin uskomattomalta että jonkun mielestä "ei tee mitään" jos elää tavallista perhe-elämää.
Meilläkin siis tehdään vaikka mitä, mutta aina lasten kanssa. Tai tietenkin kahdenkeskistä aikaakin miehen kanssa on lasten nukkuessa. Me menemme mielummin koko perheen voimin mökkeilemään isovanhempien mökille (ja vaikka melotaan siellä) kuin että lähdetään sinne melontaretkelle kaksin. Toki sitten lasten kasvettua voimme mennä sinne mökille ihan kahdestaankin. Ei kuulosta yhtään pahalta.
Todella odotan sitä että tulee niitä vapaita iltoja jolloin voidaan nauttia miehen kanssa kahdenkeskisestä ajasta oikein rauhassa tai keskittyä omiin lempipuuhiimme. Onhan tuota yhteistä aikaa aina lasten nukkuessa ja oikein mukavasti tulevat nuo tunnit useinkin hyödynnettyä ;). Eli senkään puolesta en pelkää parisuhteemme olevan huonossa hapessa.
Tänään oli lähes täydellinen päivä. Oltiin perheen kanssa paljon pihalla. Paistettiin lättyjä ja saunottiin. Nyt lähden katsomaan leffaa kotiteatterihuoneeseemme ja luvassa on varmaan muutakin kivaa ainakin miehen katseista päätellen.
t.30
Eli siinä kaventaa omaa elämäänsä, jos ei hae sisältöä useammasta asiasta.
Samalla lailla ihmettelen sellaisia työnarkomaaneja, jotka käyttävät likipitäen kaiken valveillaoloaikansa työhön.
Entä, jos sairastuu ja menettää työnsä? Elämä romahtaa.
Tai kuten ap sanoi: mitä äärimmäisyyksiin asti perhe-elämään keskittynyt ihminen tekee, kun lapset aikuistuvat ja muuttavat kotoa? Tai entä, jos tulee avioero? Jää leskeksi?
Sitä putoaa aika tyhjän päälle henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisestikin.
En nyt sano, että ihmisen pitää ahnehtia kaikkea kaikesta ja aikatauluttaa elämänsä. Mutta minusta asioilla on hyvä olla edes jonkinlainen tasapaino.
minusta uudet jutut voi ottaa elämään sitten kun niitten aika on. Olin 11 vuotta vain kotona lasten kanssa. Nyt teen töitä 12-15 tuntia vuorokaudessa. Sitten kun tämä vaihe loppuu, nautin täysillä vapaudesta. Matkusteluun ei esimerkiksi ollut ennen rahaa, nyt ei ole aikaa, mutta aikanaan ehkä on! Sama juttu kulttuuririentojen yms. huvitusten kanssa. Ystävyyssuhteista en ole koskaan välittänyt, tuttuja kyllä saa aina uusia. Mies ei varmaan lähde kulumallakaan (uskonnollinen vakaumus kieltää lähtemisen, vaikka olisi välillä kuinka vaikeaa), ja jos lähtee, niin sitten etsitään uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olisi ihmisiä, jotka ei tee yhtään mitään eikä olisi kiinnostuneita yhtään mistään. Väkisin tulee mieleen, että ap ei tiedä koko totuutta tai liioittelee.
Sillä ei kaikki näy ulospäin. Jos toinen tykkää lukemisesta ja käsitöistä, niin ne voivat kyllä tuoda paljonkin sisältöä elämään, eivätkä vaadi juuri kodista lähtemistä. Ja jos ap:tä ei kiinnosta samat jutut, niin turha ap:n kanssa on viritellä keskustelua lapsen neuleliivin silmukkamäärästä tai puikon paksuudesta tai maton loimien laadusta, kun ei ap osaa niihin mitään kommentoida.
Ihmiset voivat ihan oikeasti saada iloa eri asioista. Jos ap tuulettuu shoppailemalla tai elokuvissa, niin ei se tarkoita, että nuo olisi kaikille rentouttavaa. Sen sijaan puutarhanhoito tai kuultokudoksen suunnittelu on mitä antoisinta ja rentouttavinta silloin, kun pitää tuollaisista asioista.
Mitä se hänelle kuuluu miten muut elävät.
Jokainen eläkäköön kuten itselle parhaiten sopii. Mitä sitä muiden ratkaisuja pohtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olisi ihmisiä, jotka ei tee yhtään mitään eikä olisi kiinnostuneita yhtään mistään. Väkisin tulee mieleen, että ap ei tiedä koko totuutta tai liioittelee.
Sillä ei kaikki näy ulospäin. Jos toinen tykkää lukemisesta ja käsitöistä, niin ne voivat kyllä tuoda paljonkin sisältöä elämään, eivätkä vaadi juuri kodista lähtemistä. Ja jos ap:tä ei kiinnosta samat jutut, niin turha ap:n kanssa on viritellä keskustelua lapsen neuleliivin silmukkamäärästä tai puikon paksuudesta tai maton loimien laadusta, kun ei ap osaa niihin mitään kommentoida.
Ihmiset voivat ihan oikeasti saada iloa eri asioista. Jos ap tuulettuu shoppailemalla tai elokuvissa, niin ei se tarkoita, että nuo olisi kaikille rentouttavaa. Sen sijaan puutarhanhoito tai kuultokudoksen suunnittelu on mitä antoisinta ja rentouttavinta silloin, kun pitää tuollaisista asioista.
Mullakin on tuttuja joille ei voi puhua puutarhan laittamisesta mitään, ei niitä kiinnosta. Mutta matkustelusta ne jaksaisivat puhua vaikka kuinka ja mua se taas ei kiinnosta yhtään.
Onko mielestäsi kulttuuri asia joka ei kuulu kaikille? Vain tietyt ihmiset (esim. ne jotka kirjoittavat tyylipuhdasta suomea?)saavat nauttia kultturista, vai mitä tarkoitat?
Kouluttamaton kotiäitikin voi kirjoittaa hienoja runoja, maalata kauniita tauluja tai omata absoluuttisen sävelkorvan.
Ja vaikka ei em. osaisikaan, niin jokaisella on oikeus omaksi ilokseen tehdä em. jos niistä nauttii!
Ja vielä enemmän kuka tahansa voi nauttia kulttuurista, oli se sitten konsertti, taidennäyttely, tai vaikka naivistien näyttely. Elämyksiä voi kuka tahansa saada, ne eivät vaadi täydellistä kielen hallintaa eivätkä akateemista koulutusta tai kuulumista "perinteikkäiseen sivistyssukuun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hänen elämänsä on sellaista, mitä kenenkään ei tarvitse ihmetellä.
että hänen elämänsä on sellaista, mitä kenenkään ei tarvitse ihmetellä.
Ei minulle tullut ap.n aloituksesta sellaista mielikuvaa
että hänen elämänsä on sellaista, mitä kenenkään ei tarvitse ihmetellä.
En nyt sano, että ihmisen pitää ahnehtia kaikkea kaikesta ja aikatauluttaa elämänsä. Mutta minusta asioilla on hyvä olla edes jonkinlainen tasapaino.
Tai kuten edesmennyt isoäitini sanoi: Ihmissuhteiden (joihin hän luki myös suhteen omiin lapsiin) tulee olla yhdessä avartumista, ei kapeutumista.
He ovat perhekeskeisiä ihmisiä, ja ainakin heidän lapsensa saavat paljon huomiota ja läsnäoloa. Hyvä niin. Jos he ovat onnellisia noin, niin älä sinä mene tekemään mitään tuhotaksesi heidän onnellisuuttaan.
En tiennytkään, että se niin vaarallista on...
mut joo, mä olenkin naulittuna kiinni lapsissa melkein 24/7 ja iskä vähän auttelee. Miestä ei saa raahattua mihinkään kuin joskus ja jouluna, vaikka lapsenvahtejakin järkkäilisi. Jos meen yksin tulee heti mutinoita, kun pitää siellä kylillä luuhata.
Kyllä, olen kotini vanki ja ihan helvetin kiukkuinen siitä. Harrastuksia ei ole, eikä niihin kyllä olis kauheesti varaakaan (siis mitä haluaisin harrastaa) tai nekin mitä vielä vois tehdä on semmosia, mihin ei ole aikaa eikä paikkaa (askartelu, nikkarointi, käsityöt) Mihin mäkin muka ne levittelisin, en ehkä keittiön pöydälle kuitenkaan. En tee ikinä mitään yksin, enkä ikinä mitään ilman keskeytyksiä. Joku ipanoista auttelee aina tehokkaasti. Tai ehkä kaikki. Kuuteen vuoteen en ole ollut yksin kotona. En käy edes paskalla ilman, että jollain on jotain asiaa. Koiran kanssa painun metsään kun alkaa liikaa hatuttaa. Kaupoilla käyn yksin ehkä kerran kuussa.
Ai mut joo. Vuokrataan me leffoja välillä...
Ei yhtään vituta ei... Työpaikka haussa. Hitto mä haluun töihin!!!! Nää kotiäitivuodet alkaa jo riittää.
Oli kotirouvana, koska isä oli reissutöissä. Meni töihin vasta kun minä nuorimpana menin 4.lle luokalle. Vakituista paikkaa ei ottanut enää, heitti keikkaa.
Pääsi työttömyyseläkkeelle 55 vuotiaana samaan aikaan kuin isä 57 vuotiaana. Sen jälkeen matkustivat ja nauttivat elämästään 22 vuotta, kunnes isä kuoli. Oli meille lapsille läheinen, koska oli ollut kotona ja solmi myös läheiset suhteet lapsenlapsiin.
Elää tällä hetkellä leskenä 80 vuotiaana. Veljeni vaimoineen asuu naapurissa. Lapsenlapset lapsineen käyvät isomummin luona paljon ja me muutkin lapset mahdollisimman usein.
Edelleen kulkee naiskavereidensa kanssa ulkomailla pari kertaa vuodessa. Isä oli hyvätuloinen ja leskeneläke on oikein hyvä. Talo on maksettu ja velat pois, koska isä oli hyvätuloinen ja ehtivät maksaa kaiken ja kerryttää omaisuutta.
On kuulemma saanut viettää juuri sellaisen elämän kuin halusi. Olla lasten kanssa ja tehdä vähän töitä ja viettää isän kanssa hyviä vuosia vielä eläkkeellä.