Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää äidit, jotka elävät vain ja ainoastaan perhe-elämää
10.04.2010 |
Siis tarkoitan tällä esimerkiksi erästä ystävääni ja hänen perhettään. Heillä on pieniä lapsia (ei tosin enää mitään vauvaikäisiä) mutta he eivät tee IKINÄ miehensä kanssa mitään arjesta poikkeavaa. (ja ollaan paljon tekemisissä joten tiedän kyllä tämän satavarmasti)
Tarkoitan tällä sitä, että eivät esimerkiksi käy koskaan ulkona syömässä, eivät elokuvissa, eivät vuokraa elokuvia kotiin, eivät matkustele, edes laivalla saati ulkomailla, puhumattakaan että kävisivät baarissa (aikuiset siis) tms. Vanhemmillaan ja ystävillään kyläilevät silloin tällöin, mutta siinä kaikki.
Lapsenvahteja heillä kyllä olisi. Enkä usko että rahakaan on esteenä, edellä mainittuihin ei edes niin paljoa rahaa kulu etteikö voisi jotain tehdä, jos haluaisi.
Tämä nainen ei kyllä sitten ikinä puhukaan oikeasti mistään muusta kuin lapsistaan, hänen kanssa ei siis todellakaan saa keskustelua aikaiseksi mistään muusta, kaikkeen muuhun -paitsi lapsiin liittyviin asioihin- hän korkeintaan ynähtää jotain ja vaihtaa aiheen takaisin lapsiinsa. Työelämässäkään ei ole joten töistäänkään ei siis puhu.
Mullehan tämä asia ei varsinaisesti kuulu, kukin tavallaan, mutta OIKEASTI, mitähän tällaiset ihmiset tekevät sitten, kun lapsensa kasvavat isoiksi? Osaavatko enää elää omaa elämäänsä lainkaan...?
Kommentit (88)
ja juoruilla tuttujen kanssa samasta asiasta.
Kaikkein täysjärkisin taitaa olla tämä perheenäiti. Hän yrittää teidän juorukellojen kans puhua vaarattomista asioista, koska te nähtävästi haluaisitte juoruilla ja pelkästään puhua pahaa toisista selän takana.
Ehkä lapset ovat se neutraalein puheenaihe, koska ei halua puhua paskaa niin kuin te muut tunnutte tekevän.
Oikeastaan vaikutta, että tämä äiti onkin aika hieno nainen.
että eivät tee mitään muuta kuin ovat kotonaan ja AINA lasten kanssa.
Mulla on muutama ystävä, jotka kaveeraavat myös tämän ko. äidin ja perheensä kanssa ja miettivät myös välillä että miten tämä nainen ei osaa puhua mistään muusta kuin lapsista ja kotiaskareista, eikö tosiaan ole mitään muuta elämässä.
Ei nainen ikinä viritä keskustelua mistään muusta kuin lapsistaan. Puhuu vain joko heidän sairasteluistaan (ihan tavallisista nuhista ja korvatulehduksista tms) tai sitten lasten kerhosta (jossa käy heidän kanssaan) tai lasten leikeistä tai heidän leluistaan, tai lastensa vaatteista, tai mitä lapset syövät ja mitä eivät suostu syömään, siis todellakin koko ajan lapset lapset lapset lapset!
Nainen ei ole IKINÄ puhunut mitään esimerkiksi käsitöiden teosta, puutarhan hoidosta (ei kun hei, mainitsi se viime syksynä varmaan että haravoi LASTEN kanssa ja kuinka osti lapsille uudet haravat joilla nämä sitten innoissaan haravoivat ja kertoi miten se tapahtui!) eikä mistään muistakaan harrastuksista, ei siis edes niistä mitä voisi kotona tehdä. Kaikki on aina ja koko ajan vaan jotain lapsiin liittyvää.
Ei ole pakko uskoa, mutta totuus on joskus tarua ihmeellisempää.. Miksi luulette että teen tänne avauksen, jos perheessä ei mielestäni olisi mitään outoa? Ja tämä mielestäni ON outoa, että ei todellakaan osaa lasten synnyttyä puhua mistään muusta kuin lapsista ja on koko ajan vaan perheen kanssa kotona.
Ihmettelen sitäkin, että mielestäni tavallisesti ihmiset puhuvat esimerkiksi vähän toisista ihmisistä, EN tarkoita mitään pahansuopaa juoruilua, vaan yleensä että kerrotaan mitä vaikkapa sille ja sille kuuluu ja että "näin sitä ja tätä kaupassa ja se sanoi sille kuuluvan tätä ja tätä" tai että "se ja se on mennyt naimisiin/kihloihin/saanut lapsen" niin sellaistakaan tämä nainen ei puhu ollenkaan.
Puheenaiheet siis liikkuvat vain ja ainoastaan, ihan oikeasti, lapsissaan. Eikä mikään muu kiinnosta pätkän vertaa, siltä se ainakin vahvasti ulkopuolisten silmissä vaikuttaa, myös muiden kuin minun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten on aika luonnollista, että ap:n antama esimerkki saa myös kommentteja.
Sitten voi myös miettiä, millaista joustamattomuutta osoittaa, jos harrastuksestaan ei pysty pitämään taukoa edes paria vuotta. Riippuvuudeltahan tuollainen jo kuulostaa.
jos ainoa aktiviteetti mitä keksivät kodin ulkopuolella on BAARISSA ISTUMINEN...!!!
pistepistepistehuutomerkkihuutomerkkihuutomerkki? ja tällainen ihminen selittää jotain kulttuuririennoista? just.
"aikuisten menot kaatuu siihen, ettei keksitä mihin mennä. Siis kumpikaan ei tykkää käydä baareissa. Jos mennään laivalle, niin lapset automaattisesti mukaan. Mitä muutakaan siellä tekis kuin peuhaa lasten kans? Leffassa ei voi (meidän mielestä) jutella... Ja lähin vuokraamo niin kaukana, ettei viitsi lähteä hakemaan ja seuraavana päivänä palauttamaan." Uskomatonta, ettei joku keksi puolisonsa kanssa mitään tekemistä kotipihan ulkopuolella. Meillä on uuden asunnon iso remppa meneillään, joten kaikki kahdenkeskiset hetket ilman lapsia vietetään siellä. Mutta jos ois aikaa niin mentäis juoksulenkille, rullaluistelemaan, kävelylle merenrantaa, taidenäyttelyyn (nytkin on kolme näyttelyä,jotka haluaisin nähdä), jollekin keikalle, tapaamaan kavereita kaupungille, ostoksille, ihan vaan kävelemään Espalle, syömään jäätelöä ja nauttimaan keväästä.... Tekemistä riittäisi vaikka kuinka.
Jos asuu jossakin itä-suomessa pikkukylässä pitkän ja kiemuraisen hiekkatien varrella, ja lähimpään naapuriinkin on matkaa pari kilometriä. Niin silloin ei lähdetä rullaluistelemaan tai Espalle jätskille tuosta noin vain.
Eli ihan pikkuisen kannattaisi tuijottaa muuallekin kuin omaan napaan..
emme koskaan käy ulkona syömässä, emme elokuvissa, emme vuokraa elokuvia kotiin, emme koskaan käy baarissa. Matkustelemme kyllä joskus, mutta senkin perheellä. Ystävillä käymme silloin tällöin.
Meillä ei ole ylimääräistä rahaa, eikä lapsenvahteja. Ja sitä kaikki nuo edellämainitut tarvitsevat. Joten ei kai tuossa niin kummallista ole. Ihan kiva ihmetellä tuollaista, jos on mummolat, mihin lapset laittaa kun huvittaa, ja hyvä taloudellinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en käytä ollenkaan alkoholia,enkä myöskään viitsi baariin mennä mitään humalaisia ihmisiä katselemaan.Elokuvissa käynti on mielestäni liian kallista ja mieluummin teen itse hyvää ruokaa(olen kokki) kun maksan siitä toiselle joka ei sitten kuitenkaan välttämättä ole hyvä annos.Mitä ihmeen virikkeitä te tarviitte siihen elämäänne?ja miks?onko se muuten tyhjää?olen ollut saman miehen kanssa jo 15 vuotta ja vaikka enimmäkseen ollaan kotona niin ei meillä kyllä tylsää ole,ei tarvitse kuin katsoa toista niin tietää mitä toinen ajattelee.Yleensä nämä jotka menevät joka puolella kauheella kiireellä ovat ne todennäköiset eroavat ihmiset,ei osata elää arkea.
Mutta myös kertoo siitä kuinka kys. henkilö on menettänyt kosketuksensa ulkomaailmaan ja kenties katkeruuttaan ei enää tahdo palatakaan "muiden pariin" (= harrastaa, ajatella joskus itseään, hoitaa suhdettaan, laiskotella jne.). Itselläni on yksi lapsi, 2,5-vuotias, ja varmaan pää hajoaisi jos joutuisin hänet yksin kasvattamaan 100% ajasta! Onneksi lapsella on myös osallistuva isä ja ihana mummi joka ottaa tämän kerran-kahdesti kuukaudessa yöksi :).
kotielämää. Se oli sellaista silloin ja oli kyllä hienoa aikaa. Nyt kun lapset on isompia, on omaa aikaa enemmän ja nyt on harrastuksiakin kun lapset pärjää keskenäänkin kotona.
Miehenkin kanssa päästään elokuviin kun ovat keskenään sen aikaa. Baareissa ei ole jaksettu roikkua sen jälkeen kun alkoi tuntua, ettei siellä ole enää meille mitään. Ollaan muutenkin kotiinsuuntautuneita ihmisiä. Harrastukset aika paljon kotipiirissä.
Se aika meni kuitenkin tosi äkkiää näin jälkeen päin ajatellen. Hujaus vain ja lapset kasvoivat. En kokenut menettäväni mitään, vaikka elämä pyöri aika paljon kotipiirissä. Ei ollut lastenvahteja, joten ei käyty oikeastaan missään kahdestaan. Mutta eipä tuo haitannut. Nyt päästään.
Leffoja ei vuokrattu, koska kumpikin tykkää lukemisesta enemmän. Lapsista tuli vieraiden kanssa puhuttua, koska hekin olivat pienten lasten äitejä. Muiden vieraiden kanssa puhuttiin muista asioista.
Silmääni pisti myös tuo, että ap väittää, ettei tällä äidillä käy vieraita. Sitten kuitenkin mainitsee, että itse käy ja nainen puhuu kaikkien kanssa vain lapsista. Joten onhan hänellä seuraelämää.
Elämä on silloin parasta kun pitää huolen omista asioistaan, eikä käytä turhaa energiaa jessustelemalla muiden ratkaisuja. Silloin on omakin elämä tasapainossa.