Lue keskustelun säännöt.
Kielivalinnoista - mikä lapselle A1-kieleksi?
08.04.2010 |
Kotona menossa melkoinen kädenvääntö A1-kielestä, minä haluaisin ranskan, mies taas englannin. Etuajassa ollaan juu, mutta keväällä pitäisi päättää, minkä kielen meidän esikoinen syksyllä aloittaa. En itse näe yhtään syytä valita englanti ekaksi vieraaksi kieleksi: senhän oppii niin helposti muutenkin (tv, pelit, internet yms) enkä usko, että sen osaaminen toisi mitään "kilpailuetua" tulevaisuudessa. Noh, kädenvääntö meillä jatkuu, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko teillä muilla kielivalinnat olleet perheessä ihän selviä juttuja...?
Kommentit (50)
Voitte arvioida sitä oikeasti vasta lähellä ensi joulua kun koulua on takana. Kaikki ei ole einsteineja, valitettavasti. Meillä esikoistytölle valitiin englanti ja oli niin oikea valinta kun hänellä on matematiikan kanssa paljon haasteita. Ei olis resurssit riitänyt 4-luokalla kahteen kieleen ja matikan kanssa taisteluun.
Nuoremman poikamme kohdalla voi asian phtia ihan toisin kun on lukupäätä ja matikka sujuu kuin vettä vaan. Resuresseja riittää kieliinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitoselta voi aloittaa toisen kielen ja se voi olla vaikka ranska.
Lasteni koulussa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin englanti ja jos olisi ollut olisimme pitäytyneet enkussa.
Vitosella ei ottanut toista kieltä koska olisi ollut ainoastaan venäjä valittavana.
Nyt kutosella ja ensi vuonna tulee sitten ruotsi.
Sanoit että englantia oppii missä vain, ei kielioppia opi kuin koulun penkillä.
ranska taas rajoittuu ranskan ja belgian alueelle + tietyt osat kanadasta. t. kielten ope
myös Afrikassa, saksaa ei juurikaan Euroopan ulkopuolella.
Älkää unohtako Ranskalle kuuluvia Karibian saaria!
Muun kuin englannin valitsemista hankaloittaa pakkoruotsi. Jos lapsi ottaa jonkin muun kuin englannin A1-kieleksi, on hänen käytännössä pakko opiskella kolmea kieltä. Tietääkö 10-vuotiaasta jo sen, riittääkö kyvyt ja motivaatio kolmeen vieraaseen kieleen? Kyllä lakia pitäisi muuttaa niin, että kaksi kieltä (esim. ranska ja englanti) riittää.
ulkomailla (englanninkielisessa maassa) ja yha harmittelen etta aikoinaan luin saksaa silla en ole koskaan yhtaan missaan sita tarvinnut mutta pulassa olen ollut useammankin kerran ranskaa osaamattomana ihmisena, myos opiskeluaikoina silla oletettiin etta kaikki osasivat ranskaa (opiskelin myos englanninkielisessa maassa - en Kanadassa!) etta taalta kylla tulisi aani ranskalle varmaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaisin ranskan. Se on kova sana EU-piireissä ja diplomaattikieli.
sitä ranskaa. Haluaisin näin nuorena ja ulkomailla opiskelevana muistuttaa, että tulevat polvet matkustelevat ja muuttavat ulkomaille meitäkin enemmän. Englannin oppii (hyvin) kuitenkin, oli missä vain, mutta muut kielet siihen päälle ovat ehdotonta plussaa.
t. A1-ranskan aikoinaan valinnut, englanninkielistä tutkintoa hollannissa suorittava 23-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa, että peruskoulun jälkeen tehdään aivan uudet valinnat. Amiksessa luetaan yleensä vain englantia ja ruotsia ja lukiossa A1-kielen voi vaihtaa vaikka B3- kieleen eli aloittaa kielen lukiossa uudelleen alusta. Tosin ylioppilaskirjoituksissa olisi kirjoitettava yksi A-tason oppiaine. Omat lapseni lukevat peruskoulussa A-kielinä englantia ja ruotsia, muita vaihtoehtoja ei ollut.
P.S. komppaan ranskan aloittamista
...valitsisin englannin A1-kieleksi ja ranskan, espanjan tai venäjän A2-kieleksi. Mutta vaihtoehdot on tasan englanti A1-kieleksi ja ruotsi A2-kieleksi, joten niillä sitten mennään! Esikoiselle koulu on vielä ainakin aika helppoa, saa nähdä innostuuko sitten yläasteella aloittamaan ranskan tms B-kielenä? Toivottavasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vaan ole mahdollista meidän koulussamme: Ehkä muuttuu kun aika koittaa, lapsi vasta ekalla
ottaisin A1-kieleksi muun kuin englannin. Omat lapseni lukevat A1-kielenä saksaa ja englanti on ollut heillä A2-kielenä 4. luokalta lähtien. Käytännössä lapset ovat saavuttaneet yläasteelle mennessä englannin taidoissa ne, joiden A1-kielenä on englanti. Yläasteella he opiskelevat englantia samassa ryhmässä A1-englantia lukevien kanssa ja vaatimukset ovat täysin samat. Lapseni eivät siis menetä englannin taidoissa mitään, mutta englannin lisäksi heillä on toinenkin vahva vieras kieli.
Toki kaksi pitkää vierasta kieltä merkitsevät myös selvää lisätyötä. En suosittelekaan tätä ratkaisua lapsille, joilla on koulunkäynnissä vaikeuksia.
Kannattaa huomata, että jos nyt valitsee A1-kieleksi englannin, niin ei ole mitenkään varmaa, että on mahdollisuus aloittaa A2-kielenä jokin muu vieras kieli (esim. ranska tai saksa). Monessa koulussa ryhmää ei synny oppilaiden vähäisyyden vuoksi, vaikka A2-kieli olisikin periaatteessa koulun kieliohjelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tästä keskustelusta on unohtunut olennaisin: mitä lapsi itse haluaa? Minä ainakin olin tuonikäisenä hyvin päämäärätietoinen sen suhteen, minkä kielen halusin aloittaa ja vanhempani antoivat minun tehdä niin. Omien lasteni kohdalla vaihtoehtoa ei ole ollut, koska englanti piti ottaa. Jos olisi ollut vaihtoehtoja, olisin kuunnellut tarkasti lapsen mielipidettä.
Motivaatio on erittäin tärkeä tekijä oppimisessa. Jos lapsi on pakotettu valitsemaan jokin kieli, ei hän välttämättä opi sitä kunnolla ikinä. Ranska on vaikea kieli, joten sen opiskeluun tarvitaan intoa.
Oikeasti vain hyvin harva meistä tarvitsee muuta kieltä töissään. Kuinka monta lääkäriä, juristia, insinööriä, pappia... tiedät, jotka olisivat tarvinneet ranskaa tai saksaa OIKEASTI työssään? Itse en tunne montakaan. Sen sijaan äidinkielenomisesta englanninkielen taidosta monellakin olisi oikeasti hyötyä. Em. koulutuksen saaneet joutuvat kaikki lukemaan/kirjoittamaan/keskustelemaan englanniksi lähes jokaisessa työssä. Koskaan ei yritysten raportteja kirjoiteta saksaksi/ranskaksi. Minusta on järkevää hankkia ensin täydellinen englanninkielen taito, ja jos intoa/älyä riittää, niin sitten voi panostaa muihinkin kieliin. Niistä on toki iloa ja hyötyä jossain marginaalisissa tilanteissa/ammateissa, mutta oikeasti työelämässä pärjää kun hallitsee englannin. Itse siis luin koulussa 14 vuotta ranskaa, ja olen käyttänyt sitä lähinnä turistimatkoilla. Enää en edes osaa tuota kieltä niin hyvin, että voisin sitä käyttää työssäni. Sen sijaan joka päivä teen muistioita, raportteja, keskustelen puhelimessa... englanniksi. Toki tilanne voisi olla eri, jos olisin ruvennut diplomaatiksi, mutta siinä tapauksessa olisin voinut opiskella tuon kielen vaikka yliopistossa.
ja hyvin olen sillä pärjännyt. Opiskellut ja työskennellyt englanniksi, asunutkin pitkään englanninkielisessä maassa. "Ammattikielenä" englanti on huomattavasti vahvempi kuin suomi.
Eli englannin kyllä oppii myöhemminkin (suosittelen kuitenkin A2-kieleksi...), jos vain halua riittää. Ja yleensä lapsi on helppo motivoida englannin kielen opiskeluun.
Itse luin A-saksan ja totta, en ole sitä paljoa työssäni tarvinnut. Mutta koska pohja on sen verran vankka, tiedän saavani kielitaidon aktivoitua helposti. Pari vuotta (korkeakoulussa) lukemani ranska sen sijaan on unohtunut lähes täysyn. Samoin espanja käytön puutteessa. Itse pitäisin jonkinlaista kielitaitoa ihan yleissivistyksen vaatimuksena. Lisäksi useamman kielen opiskelu helpottaa muiden kielten opiskelua jatkossa. Pelkkä englanti ehkä paras vaihtoehto niille, joilla ongelmia oppimisessa, mutta muille ehdottomasti useampi kieli.
Joku tuossa ylempana pelkäsi joutumista "kahden kielen loukkuun", mitä jos lapsi ei niistä myöhemmin selviäkään: Näitä asioitahan voi muuttaa myöhemminkin. Jos lapsi aloittanut esim A1 saksan ja A2 englannin voidaan esim saksa perustellusta syystä tiputtaa myöhemmin pois ja lapsi jatkaa A1 englannilla. Tai jos tulee muutto tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat voivat ohjata lapsen valintaa, mutta kyllä kielen opiskelun pitää lähteä lapsen omasta kiinnostuksesta!
Minusta tästä keskustelusta on unohtunut olennaisin: mitä lapsi itse haluaa? Minä ainakin olin tuonikäisenä hyvin päämäärätietoinen sen suhteen, minkä kielen halusin aloittaa ja vanhempani antoivat minun tehdä niin. Omien lasteni kohdalla vaihtoehtoa ei ole ollut, koska englanti piti ottaa. Jos olisi ollut vaihtoehtoja, olisin kuunnellut tarkasti lapsen mielipidettä. Motivaatio on erittäin tärkeä tekijä oppimisessa. Jos lapsi on pakotettu valitsemaan jokin kieli, ei hän välttämättä opi sitä kunnolla ikinä. Ranska on vaikea kieli, joten sen opiskeluun tarvitaan intoa.
Kannatan ehdottomasti ajatusta siitä, että A1-kieleksi valitaan jokin muu kuin englanti. Englanti on nykyään itsestäänselvyys, osa yleissivistystä. Englannin kielen oppii lyhyemmälläkin ajalla ja se on lähes tulkoon pakko oppia. Jos ensimmäisenä vieraana kielenä aloittaa muun kuin englannin, saa "iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla" ja lapselle alkaa kehittymään vahva pohja kahdessa vieraassa kielessä. Kielitaito ei rajoitu vain ja ainoastaan englantiin - nyky-yhteiskunta tarvitsee monipuolista kielitaitoa ja kielten osaajia. Toisaalta kielen opiskelu on muutakin kuin kielen opiskelua - se on kulttuuritiedon syventämistä ja täten se avaa ovia aivan eri tavalla uusiin kulttuureihin. Mm. blogi aiheesta: http://kielivaikieliatarjottimella.blogspot.com/
Oikeasti vain hyvin harva meistä tarvitsee muuta kieltä töissään. Kuinka monta lääkäriä, juristia, insinööriä, pappia... tiedät, jotka olisivat tarvinneet ranskaa tai saksaa OIKEASTI työssään? Itse en tunne montakaan. Sen sijaan äidinkielenomisesta englanninkielen taidosta monellakin olisi oikeasti hyötyä. Em. koulutuksen saaneet joutuvat kaikki lukemaan/kirjoittamaan/keskustelemaan englanniksi lähes jokaisessa työssä. Koskaan ei yritysten raportteja kirjoiteta saksaksi/ranskaksi. Minusta on järkevää hankkia ensin täydellinen englanninkielen taito, ja jos intoa/älyä riittää, niin sitten voi panostaa muihinkin kieliin. Niistä on toki iloa ja hyötyä jossain marginaalisissa tilanteissa/ammateissa, mutta oikeasti työelämässä pärjää kun hallitsee englannin. Itse siis luin koulussa 14 vuotta ranskaa, ja olen käyttänyt sitä lähinnä turistimatkoilla. Enää en edes osaa tuota kieltä niin hyvin, että voisin sitä käyttää työssäni. Sen sijaan joka päivä teen muistioita, raportteja, keskustelen puhelimessa... englanniksi. Toki tilanne voisi olla eri, jos olisin ruvennut diplomaatiksi, mutta siinä tapauksessa olisin voinut opiskella tuon kielen vaikka yliopistossa.
ranska taas rajoittuu ranskan ja belgian alueelle + tietyt osat kanadasta. t. kielten ope
myös Afrikassa, saksaa ei juurikaan Euroopan ulkopuolella.
Älkää unohtako Ranskalle kuuluvia Karibian saaria!
on myos maa missa osataan ranskaa, huomasin taman lomareissulla, moni paikallinen ei puhunut englantia, mutta osasi ranskaa (mita meikalainen sitten ei osaa ollenkaan...)
enkun oppii muutenkin tuosta vaan. En tiedä mitä ap:n lapsi valitsi, mutta muistan kyllä itse kouluajoiltani, että kyllä sitä oli eroa englanninkielen opiskelijoissakin. Toiset osasi, toiset ei ollenkaan. Ei se englantikaan mikään läpihuutojuttu ole kaikille. Panostaisin siihen ekana.
Se, että valitsette jonkun muun kuin englannin a1-kieleksi, tarkoittaa, että lapsenne on luettava kaksi pitkää kieltä. (englantia on vaan PAKKO osata). Mitä jos käykin ilmi, että lapsi ei ole mikään kielinero, tai kiinnostunut kielten opiskelusta, voiko englanti sitten jäädä oppimatta? ranskalla tai saksalla yksinään ei tee mitään, kyllä englanti on se ykkönen!