Lue keskustelun säännöt.
Miten olette toimineet, kun anoppi mustasukkainen toisille isovanhemmille?
07.04.2010 |
Olen oudossa tilanteessa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, josta 3 naimisissa. Meillä on 2,5 -vuotias tytär. Sain eilen anopiltani ns. vihakirjeen (hate letter, tosin nimellä). Olemme tähän asti olleet suhteellisen hyvissä väleissä ja olen tehnyt parhaani, että lapsellamme olisi hyvät välit molempiin isovanhempiinsa. Kummatkaan isovanhemmat eivät asu aivan naapurissamme, vaan 1-2 tunnin matkan päässä. Puhumme lapsellemme molemmista isovanhemmista jatkuvasti, aina positiiviseen sävyyn. Olemme yrittäneet, minkä arjessa kaksi työssäkäyvää ihmistä ehtii, järjestää lapselle ja isovanhemmille tilaisuuksia olla yhdessä. Lapsi on ollut molemmilla sekä päivä- että yöhoidossa.
Vihakirjeen taustalla oli sähköposti, jonka pitkän harkinnan jälkeen laitoin anopilleni. Kerroin siinä, että mieheni perheen uskonnollisuus tuntuu minusta aika ajoin hankalalta, koska oma lapsuudenkotini on ateistinen. Mieheni oli eronnut kirkosta jo ennen kuin tapasimme. Lisäksi kerroin, että koen hankaliksi mieheni perheen hyvin perinteiset sukupuoliroolit, joihin minun näkökulmastani myös lapsia ohjataan. Kirjeen lopussa kerroin arvostavani heitä ja katsoneeni paremmaksi puhua kuin vaieta.
Vastaus oli raivokas. Hei eivät kuulemma ole koskaan kasvattaneet lapsiaan mihinkään rooleihin, ja heidän toinen poikansa vieroksuu minua, koska olen "niin korostetun akateeminen". Suosin kuulemma omia vanhempiani, joilla on "akateemiset urat, leikkimökit ja rahaa". En ole kuulemma ollut tarpeeksi kiinnostunut anoppini ja hänen tyttäärensä perheen ongelmista. Tiedän, että heillä on ollut vaikeaa viime vuosina joissakin asioissa, ja olemme siitä usein puhuneet mieheni kanssa. Samaan aikaan olemme itse saaneet lapsen, muuttaneet kahdesti, vaihtaaneet työpaikkaa (mieheni kertaalleen työpaikkakiusaamisen vuoksi), olleet kaikki kolem yhtä aikaa sairaina (mm. oksennustauti ja keuhkokuume) lapsen ollessa pieni ja infektioherkkä. Anoppini on toivonut, että olisimme mm. näissä tilanteissa lohduttaneet kälyni lapsia, kun heidän vanhempansa erosivat. Ihmettelemme molemmat puolisoni kanssa, millä ajalla ja voimavaroilla. Emme ole mitenkään tunteettomia, mutta voimamme ovat rajalliset ja olemme koettaneet priorisoida mm. oman perheemme keskinäistä aikaa. Omat vanhempani ovat appivanhempiani nuorempia, ja lapsemme on heidän ainoa lastenlapsensa. Hei eivät ole rikkaita, tosin nyt viimein velattomia ja asuvat itse rakentamassaan talossa. Isäni rakensi viime kesänä sinne takapihalle innoissaan leikkimökin voidessaan tarjota tyttärelleni jotakin sellaista, mihin ei minun lapsuudessani ollut mahdollisuuksia. Isäni on työläisperheen poika, joka on opintolainalle opiskellen voinut hankkia koulutuksen. Isoja perintöjä he eivät ole saaneet.
Olen koko seurustelumme ja avioliittomme ajan huolehtinut siitä, että mieheni sukulaiset kutsutaan kaikki ainakin lapsemme synttäreille ja joulun alla kylään porukalla. Mieheni on itse sanonut, ettei ole kovin kiinnostunut yhteydenpidosta sisaruksiinsa, ja kunnioitan sitä. Olen säännöllisesti kysellyt, pitäisikö heitä kutsua kylään, mutta usein mieheni kieltäytyy. Mieheni sisarukset ottavat useimmiten veljeensä yhteyttä silloin, kun tarvitsevat apua jossakin. Olen itse enemmän tekemisissa omien vanhempieni kanssa kuin appivanhempieni, mikä ei minusta ole mitenkään ihmeellistä.
Olen aika turat tämön asian kanssa ja luulen, etten enää halua tavata appivanhempiani.
Kommentit (119)
jos näkevät lasta max kerran kuussa. Ja silloinkin ap voi miehensä kanssa ihan sivistyneesti ja normaalisti pitää puheenaiheen säässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos näkevät lasta max kerran kuussa. Ja silloinkin ap voi miehensä kanssa ihan sivistyneesti ja normaalisti pitää puheenaiheen säässä.
Joten heidän vaikutuksellaan on merkitystä. Ja vaikka isovanhemmat ja ap:n lapsi näkisivät kerran vuodessa, on ap:lla oikeus säädellä sitä, mitä hänen lapselleen opetetaan.
voi pitää sen keskustelun neutraaleissa asioissa. Niinkuin sivistyneet ihmiset toimivat.
Jos kerran vuodessa tapaa, kirjallinen sääntely lienee sinustakin sentään jo ylimitoitettua?
voi pitää sen keskustelun neutraaleissa asioissa. Niinkuin sivistyneet ihmiset toimivat.
Jos kerran vuodessa tapaa, kirjallinen sääntely lienee sinustakin sentään jo ylimitoitettua?
Ja toisakseen, ap:n tapauksessa kirjeen kirjoittaminen on perusteltua. Hänhän kirjoitti kirjeen, jossa esitti ajatuksiaan eikä mitään säätelykirjettä.
Ja tietenkin se oli säätelykirje, kun hänhän pyrkii säätelemään mitä appivanhemmat tekevät.
Ja kaikki ihmiset eivät ole sivistyneitä, eivätkä sellaisiksi muutu vaikka kuinka säädeltäisiin.
Jos on kova tarve esittää ajatuksia, niin ostaa päiväkirjan tai rupeaa lähettelemään mielipidekirjotuksia. Miksi sitä pitää riidellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestänne on ihan oikein, että isovanhemmat kasvattavat lapsia miten sattuu? Olisiko teille ok, jos appiukkonne opettaisivat tyttärillenne heidän olevan huonompia kuin poikien? Jos naapurin setä opettaisi pojillenne, että islam on ainoa oikea uskonto ja sen puolesta kannattaa kuolla?
Ja tietenkin se oli säätelykirje, kun hänhän pyrkii säätelemään mitä appivanhemmat tekevät.
Ja kaikki ihmiset eivät ole sivistyneitä, eivätkä sellaisiksi muutu vaikka kuinka säädeltäisiin.
Jos on kova tarve esittää ajatuksia, niin ostaa päiväkirjan tai rupeaa lähettelemään mielipidekirjotuksia. Miksi sitä pitää riidellä?
Jos appivanhemmat tapaa kerran kuussa, sen vierailun ajan voi jutella neutraaleista asioista. Se on ihan normaalia käytöstä.
Ja jos tapaa kerran kuussa ja keskustelee säästä, eipä se appi kauheasti kasvata.
Sitäpaitsi ap:n reagointi poikaserkun parempaan kohteluun on sekin ihan ylireagointia. Tietenkin vauvasta horistaan. Aikuisen ihmisen pitäisi vähän suunnata katsetta sieltä omasta navasta ja pikkuprinsessasta laajemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n teksti voisi paikka paikoin olla ihan omasta kynästäni. Meillä tosin lapsi vasta vuoden vanha ja appivanhempien maailmankatsomus ei ihan noin jyrkkä mitä teillä. (Eli eivät nimittele tms., mutta asenteet paistaa kyllä + se, että heidän oma tapansa elää on se ainoa oikea maailmassa...) Meillä tilanteen tekee kimurammaksi vielä se, että mies suhtautuu todella kunnioittavasti vanhempiinsa, on kai niin konservatiivisesti ja autoritäärisesti kasvatettu, ettei uskalla poikkipuolista sanaa sanoa ja minä olen ihan kauheassa välikädessä tässä. Kauhulla vaan odotan, miten tilanne kärjistyy kun lapsi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kasvatamme lapsemme omien arvojemme mukaan, jos lapselle mummilassa sanotaan/opetetaan jotain mihin emme itse usko, keskustelemme lapsen kanssa asiasta. Kerromme lapselle selkeästi mitä vanhempina olemme mieltä ja kerromme, että isovanhemmilla on oikeus olla sitä mieltä mitä he ovat. Että maailmassa on oikeus erilaisiin mielipiteisiin ja myös niihin, mitkä vaikuttavat omista lähtökohdista vääriltä.
ei hyvää päivää, jos tuollainen hirviö on jonkun tuki, niin sääliks käy. Kuulostat ällötävälle lehmälle,yöks!
Kyllähän se on aika kamalaa, että tällainen ällöttävä lehmä auttaa lähimmäisiään, eikä sun kaltaisesi empaattinen älykkö! Minkä Äiti Teresan maailma sinussa menettääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kirjeen lopussa kerroin arvostavani heitä ja katsoneeni paremmaksi puhua kuin vaieta."Mitä kohtaa sinä et tuosta ymmärrä?
Tottakai lapsen tulee kohdata erilaisia arvoja ja näkemyksiä. AP:n lapsi on kuitenkin kovin pieni, ja jos hänen vanhempansa selittävät asioita ateistin näkökulmasta, ja sitten mummi tulee siihen päälle sönköttämään jeesusta niin sekaisinhan lapsen pää menee. Kumpi valehtelee, äiti vai mummi?
Minun lapseni elämässä tärkeimmät aikuiset ovat äiti ja isä, mutta isovanhemmilla ja kummeilla on myös tärkeä osa lapsen elämässä. Heidän tehtävänsä on tukea meidän kasvatustamme, eikä toimia minään oppositiona, varsinkaan kun lapsen maailmankuva on vasta kehittymässä.
Onneksi et ole minun lapseni mummi :D kaikenlaisia sitä löytyy, tukiperheenäkin, hah.
No jos haluaa lapselleen opettaa asiat mustavalkoisesti ja niin, että jos ihmiset ovat asioista eri mieltä, niin toinen valehtelee, eihän sille mitään voi. SIlloin vika on kyllä mielestäni enemmän teissä kuin missään muualla.
Ja muutenkin tämä on aika huvittavaa tämä keskustelun taso, kerrohan nyt mikä musta tekee huonon kummin tai tukiperheen jäsenen? Se, etten vedä hernettä nenään toisten maailmankatsomuksista ja lähettele toisia arvostelevia kirjeitä ympäriinsä? Se että annan muiden elää kuten haluavat - ja oletan, että mulla on siihen myös oikeus? Se, että koen lastenikin olevan älyllisiä olentoja, jotka kyllä ymmärtävät ja kehittävät maailmankatsomustaan nimenomaan kohtaamalla erilaisuutta - välillä ehkä negatiivistakin, mutta asioista voidaan aina keskustella?
JA kyllä kuule tällaista ämmää kovin monet tahtoo lastensa elämään mukaan, kummilapsia on vaikka kuinka samoin tukiperheenä toimimme. Kuinkas sulla? Suostuiko maailma sun vaatimuksiisi, vai elelettekö tuikun valossa verhot alhaalla, ettei vaan kenenkään muiden tavat saastuta sun pilttejäsi?
perhettä, jonka vanhempi käyttäytyy ja ilmaisee asiansa noin hyökkäävästi! Tukiperheinä toimivien perheiden täytyy olla tasapainoisia.
Kun tukiperheeksi ryhtyy, tutkii kaikki nettikeskustelut, ja jos siellä on joskus ollut jonkun yliherkän av-mamman kanssa eri mieltä, niin silloin on ehdottomasti kelvoton, eiks niin?
*LOL*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppini on piru. Häntä ei kiinnosta pätkääkään minun kuulumiset. Kun menemme kylään, hän ei sanallakaan kysy ns normaaleja kuulumisia. On myös ollut todella mustasukkainen ja kateellinen minun vanhemmilleni, jotka ovat nuorempia.. heidän kateus johtuu siitä katkeruudesta, joka sai aikanaan alkunsa kun he menettivät kaiken omaisuuden takauksen takia. Katkeruus on myös kova kun mieheni halusi ottaa minun nimeni avioliitossa.
Anoppisi ei selvästikään osannut lukea sähköpostiasi kuten aikuinen. Sen sijaan että hän olisi pohtinut sitä mistä kirjoitit, hän alkoikin syytellä sinua..hyvin tyypillistä omalle anopilleni.
Voin kertoa että tuollainen ihminen ei koskaan muutu paremmaksi. Toisekseen eikö ole luonnollista että tytär on enemmän oman äitinsä kanssa tekemisissä kuin anopin? Ja kuten itse kirjoitit, todellakin teillä on rajallisuus eikä tarvitse lähteä toisia tukemaan jos itsellä on omia asioita..
Me laitoimme pitkiksi ajoiksi välit poikki ja edelleen tapaamme tosi harvoin - lasten takia käydään noin 3 kertaa vuodessa. Mutta ei sinne viitsi mennä. Mieskin on saanut tarpeekseen.
Anoppi on niin toisenlaista maata mitä esim. oma äitini tai omat tuttavani.. entinen anoppini oli myös aivan ihana ihminen, mutta tämä nykyinen on ..no on mikä on.
Sun ei kuitenkaan tarvitse niellä sitä että anoppi laittaa TOISEN suusta että olet akateeminen jne. Se ei liity asiaan mitä olet kirjoittanut. On ala-arvoista anopiltasi. Kuulostaa siltä että kateus ja katkeruus on veressä.
"Kirjeen lopussa kerroin arvostavani heitä ja katsoneeni paremmaksi puhua kuin vaieta."Mitä kohtaa sinä et tuosta ymmärrä?
Tottakai lapsen tulee kohdata erilaisia arvoja ja näkemyksiä. AP:n lapsi on kuitenkin kovin pieni, ja jos hänen vanhempansa selittävät asioita ateistin näkökulmasta, ja sitten mummi tulee siihen päälle sönköttämään jeesusta niin sekaisinhan lapsen pää menee. Kumpi valehtelee, äiti vai mummi?
Minun lapseni elämässä tärkeimmät aikuiset ovat äiti ja isä, mutta isovanhemmilla ja kummeilla on myös tärkeä osa lapsen elämässä. Heidän tehtävänsä on tukea meidän kasvatustamme, eikä toimia minään oppositiona, varsinkaan kun lapsen maailmankuva on vasta kehittymässä.
Onneksi et ole minun lapseni mummi :D kaikenlaisia sitä löytyy, tukiperheenäkin, hah.
No jos haluaa lapselleen opettaa asiat mustavalkoisesti ja niin, että jos ihmiset ovat asioista eri mieltä, niin toinen valehtelee, eihän sille mitään voi. SIlloin vika on kyllä mielestäni enemmän teissä kuin missään muualla.
Ja muutenkin tämä on aika huvittavaa tämä keskustelun taso, kerrohan nyt mikä musta tekee huonon kummin tai tukiperheen jäsenen? Se, etten vedä hernettä nenään toisten maailmankatsomuksista ja lähettele toisia arvostelevia kirjeitä ympäriinsä? Se että annan muiden elää kuten haluavat - ja oletan, että mulla on siihen myös oikeus? Se, että koen lastenikin olevan älyllisiä olentoja, jotka kyllä ymmärtävät ja kehittävät maailmankatsomustaan nimenomaan kohtaamalla erilaisuutta - välillä ehkä negatiivistakin, mutta asioista voidaan aina keskustella?
juu, et vedä hernettä nenään, miten se "mä en oikeasti tajua sun kaltaista ämmää" :D
aika erikoinen muutenkin 2,5v joka kehittää maailmankatsomusta kohtaamalla negatiivisuutta jne..
"Kirjeen lopussa kerroin arvostavani heitä ja katsoneeni paremmaksi puhua kuin vaieta."Mitä kohtaa sinä et tuosta ymmärrä?
Tottakai lapsen tulee kohdata erilaisia arvoja ja näkemyksiä. AP:n lapsi on kuitenkin kovin pieni, ja jos hänen vanhempansa selittävät asioita ateistin näkökulmasta, ja sitten mummi tulee siihen päälle sönköttämään jeesusta niin sekaisinhan lapsen pää menee. Kumpi valehtelee, äiti vai mummi?
Minun lapseni elämässä tärkeimmät aikuiset ovat äiti ja isä, mutta isovanhemmilla ja kummeilla on myös tärkeä osa lapsen elämässä. Heidän tehtävänsä on tukea meidän kasvatustamme, eikä toimia minään oppositiona, varsinkaan kun lapsen maailmankuva on vasta kehittymässä.
Onneksi et ole minun lapseni mummi :D kaikenlaisia sitä löytyy, tukiperheenäkin, hah.
No jos haluaa lapselleen opettaa asiat mustavalkoisesti ja niin, että jos ihmiset ovat asioista eri mieltä, niin toinen valehtelee, eihän sille mitään voi. SIlloin vika on kyllä mielestäni enemmän teissä kuin missään muualla.
Ja muutenkin tämä on aika huvittavaa tämä keskustelun taso, kerrohan nyt mikä musta tekee huonon kummin tai tukiperheen jäsenen? Se, etten vedä hernettä nenään toisten maailmankatsomuksista ja lähettele toisia arvostelevia kirjeitä ympäriinsä? Se että annan muiden elää kuten haluavat - ja oletan, että mulla on siihen myös oikeus? Se, että koen lastenikin olevan älyllisiä olentoja, jotka kyllä ymmärtävät ja kehittävät maailmankatsomustaan nimenomaan kohtaamalla erilaisuutta - välillä ehkä negatiivistakin, mutta asioista voidaan aina keskustella?
juu, et vedä hernettä nenään, miten se "mä en oikeasti tajua sun kaltaista ämmää" :D
aika erikoinen muutenkin 2,5v joka kehittää maailmankatsomusta kohtaamalla negatiivisuutta jne..
Se saattaa kuitenkin olla liian vaikea tehtävä, joten otanpa metrisen rautalangan:
Mä sanoin, etten vedä hernettä nenään toisten maailmankatsomuksesta. Sen sijaan vetäisin todellakin herneen nenään, jos joku lähettäisi mulle jonkun kirjeen siitä, kuinka mun elämäntapani nyppii, ymmärretty?
Ja lapseni saavat nähdä ja kohdata elämää ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat. En yritä joka väliä siloittaa ja taputtaa. Kirjoitin että lapseni voivat kohdata välillä negatiivistakin erilaisuutta ( ymmärrän että lausemuoto yllä olevassa tekstissä saattoi olla liian vaativa). Se tarkoittaa sitä, että kun äitini minulle antamassa aapisessa on jo kolmannella sivulla teksti " neekeri pesee kasvojaan, vaan ei vaalene ollenkaan", äitini saattaa esim. käyttää neekeri sanaa. Vaikkei sen kummemmin rasisti olekaan. En sen takia estä lastani tapaamasta äitiäni, koska saattaisi kuulla neekeri-sanan. Mä pystyn hänelle kyllä kertomaan, miksi ME EMME KÄYTÄ SITÄ SANAA, ja kas, taas lapsen maailma avartui.
Oliko tarpeeksi simppeliä sulle?
Oma anoppini on piru. Häntä ei kiinnosta pätkääkään minun kuulumiset. Kun menemme kylään, hän ei sanallakaan kysy ns normaaleja kuulumisia. On myös ollut todella mustasukkainen ja kateellinen minun vanhemmilleni, jotka ovat nuorempia.. heidän kateus johtuu siitä katkeruudesta, joka sai aikanaan alkunsa kun he menettivät kaiken omaisuuden takauksen takia. Katkeruus on myös kova kun mieheni halusi ottaa minun nimeni avioliitossa.
Anoppisi ei selvästikään osannut lukea sähköpostiasi kuten aikuinen. Sen sijaan että hän olisi pohtinut sitä mistä kirjoitit, hän alkoikin syytellä sinua..hyvin tyypillistä omalle anopilleni.
Voin kertoa että tuollainen ihminen ei koskaan muutu paremmaksi. Toisekseen eikö ole luonnollista että tytär on enemmän oman äitinsä kanssa tekemisissä kuin anopin? Ja kuten itse kirjoitit, todellakin teillä on rajallisuus eikä tarvitse lähteä toisia tukemaan jos itsellä on omia asioita..
Me laitoimme pitkiksi ajoiksi välit poikki ja edelleen tapaamme tosi harvoin - lasten takia käydään noin 3 kertaa vuodessa. Mutta ei sinne viitsi mennä. Mieskin on saanut tarpeekseen.
Anoppi on niin toisenlaista maata mitä esim. oma äitini tai omat tuttavani.. entinen anoppini oli myös aivan ihana ihminen, mutta tämä nykyinen on ..no on mikä on.
Sun ei kuitenkaan tarvitse niellä sitä että anoppi laittaa TOISEN suusta että olet akateeminen jne. Se ei liity asiaan mitä olet kirjoittanut. On ala-arvoista anopiltasi. Kuulostaa siltä että kateus ja katkeruus on veressä.
ap:n miehessä ja lapsissa...huu... pelottavaa...
Must aolisi kyllä hienoa nähdä miten ap ja kaltaisensa suhtautuisivat heille lähetettyyn vastaavaan kirjeeseen. Oli sitten sanamuodoiltaan kuinka upeaa tekstiä tahansa. Enpä usko että ihan purematta nielisivät.
Ja toivottavasti tämä kirjoittaja saa sitten aikanaan omien lastensa taholta sen 3krt/vuosi vierailut, kun lasten puolisoita ei oikein hotsita. Ehkä ne omatkaan ei niin ihmettele, onhan äiti opettanut jo tavoille.
JA kyllä kuule tällaista ämmää kovin monet tahtoo lastensa elämään mukaan, kummilapsia on vaikka kuinka samoin tukiperheenä toimimme. Kuinkas sulla? Suostuiko maailma sun vaatimuksiisi, vai elelettekö tuikun valossa verhot alhaalla, ettei vaan kenenkään muiden tavat saastuta sun pilttejäsi?
perhettä, jonka vanhempi käyttäytyy ja ilmaisee asiansa noin hyökkäävästi! Tukiperheinä toimivien perheiden täytyy olla tasapainoisia.Kun tukiperheeksi ryhtyy, tutkii kaikki nettikeskustelut, ja jos siellä on joskus ollut jonkun yliherkän av-mamman kanssa eri mieltä, niin silloin on ehdottomasti kelvoton, eiks niin?
*LOL*
ahdistunut ja vihamielinen asenne on varmasti muutakin maailmaa kohtaan kuin vain tätä tiettyä keskustelua.
Ilmeisesti täällä huonokäytöksistä anoppia puolustavat ne, jotka käyttäytyvät itsekin aggressiivisesti ,ap.n kuvaavan anopin lailla, muita kohtaan. aivan kuten siis tämä "tuki"perhehenkilö ja ap.ta ymmärtävät ne jotka ovat joutuneet tälläisen kaikkinielevän ihmisen vaikutuspiiriin syystä tai toisesta.
Miksi te vedätte ap:ta tilille siitä, ettei ole ollut pitelemässä kälyä kädestä? Kyllä ap:lla selvästi on ollut omassakin perheessä tekemistä. Mitä se mihinkään kuuluu, mitä ap on tehnyt sairastumisten jälkeen - kyllä hän itse tietää, jos aikaa ja voimavaroja ei riitä enää kälylle, joka ei selvästikään ole edes läheinen. Ja pähkäillähän voi missä välissä tahansa - siihenkö pitäisi oikein aikaa olla erikseen, olette kyllä hassuja!
Mutta tuo toinen asia, kirjeen lähettäminen anopille, ei kyllä varmasti ollut kovin fiksu veto. Toisaalta, jos tyttärelleni anoppilassa opetettaisiin miesten paremmuuttaa tai muuta sontaa, johon en usko, niin saattaisin kyllä itsekin vähän avautua. Ehkä kuitenkin kasvokkain. Anopinkin palaute olisi muuten kasvokkain voinut olla vähän vähemmän raivokasta.
Tässä keskustelessa kulminoituu av-mammojen tyhmyys. Kaikki takertuu pikkuasioihin, eikä näe kokonaisuutta. Jos anoppi (tai av-mamma) loukkaantuu siitä (verisesti), että lapsen vanhempi ilmaisee huolestumisen arvoista, joita tämä henkilö lapselle siirtää, on mielestäni kyseinen henkilö täysin lapsellinen. Eihän ap kritisoi appivanhempien elämää tai tapoja vaan nimenomaan sitä, miten he hänen lastaan kasvattavat!
huh, miten tyhmiä ihmiset voivatkaan olla!