Lue keskustelun säännöt.
Miten olette toimineet, kun anoppi mustasukkainen toisille isovanhemmille?
07.04.2010 |
Olen oudossa tilanteessa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, josta 3 naimisissa. Meillä on 2,5 -vuotias tytär. Sain eilen anopiltani ns. vihakirjeen (hate letter, tosin nimellä). Olemme tähän asti olleet suhteellisen hyvissä väleissä ja olen tehnyt parhaani, että lapsellamme olisi hyvät välit molempiin isovanhempiinsa. Kummatkaan isovanhemmat eivät asu aivan naapurissamme, vaan 1-2 tunnin matkan päässä. Puhumme lapsellemme molemmista isovanhemmista jatkuvasti, aina positiiviseen sävyyn. Olemme yrittäneet, minkä arjessa kaksi työssäkäyvää ihmistä ehtii, järjestää lapselle ja isovanhemmille tilaisuuksia olla yhdessä. Lapsi on ollut molemmilla sekä päivä- että yöhoidossa.
Vihakirjeen taustalla oli sähköposti, jonka pitkän harkinnan jälkeen laitoin anopilleni. Kerroin siinä, että mieheni perheen uskonnollisuus tuntuu minusta aika ajoin hankalalta, koska oma lapsuudenkotini on ateistinen. Mieheni oli eronnut kirkosta jo ennen kuin tapasimme. Lisäksi kerroin, että koen hankaliksi mieheni perheen hyvin perinteiset sukupuoliroolit, joihin minun näkökulmastani myös lapsia ohjataan. Kirjeen lopussa kerroin arvostavani heitä ja katsoneeni paremmaksi puhua kuin vaieta.
Vastaus oli raivokas. Hei eivät kuulemma ole koskaan kasvattaneet lapsiaan mihinkään rooleihin, ja heidän toinen poikansa vieroksuu minua, koska olen "niin korostetun akateeminen". Suosin kuulemma omia vanhempiani, joilla on "akateemiset urat, leikkimökit ja rahaa". En ole kuulemma ollut tarpeeksi kiinnostunut anoppini ja hänen tyttäärensä perheen ongelmista. Tiedän, että heillä on ollut vaikeaa viime vuosina joissakin asioissa, ja olemme siitä usein puhuneet mieheni kanssa. Samaan aikaan olemme itse saaneet lapsen, muuttaneet kahdesti, vaihtaaneet työpaikkaa (mieheni kertaalleen työpaikkakiusaamisen vuoksi), olleet kaikki kolem yhtä aikaa sairaina (mm. oksennustauti ja keuhkokuume) lapsen ollessa pieni ja infektioherkkä. Anoppini on toivonut, että olisimme mm. näissä tilanteissa lohduttaneet kälyni lapsia, kun heidän vanhempansa erosivat. Ihmettelemme molemmat puolisoni kanssa, millä ajalla ja voimavaroilla. Emme ole mitenkään tunteettomia, mutta voimamme ovat rajalliset ja olemme koettaneet priorisoida mm. oman perheemme keskinäistä aikaa. Omat vanhempani ovat appivanhempiani nuorempia, ja lapsemme on heidän ainoa lastenlapsensa. Hei eivät ole rikkaita, tosin nyt viimein velattomia ja asuvat itse rakentamassaan talossa. Isäni rakensi viime kesänä sinne takapihalle innoissaan leikkimökin voidessaan tarjota tyttärelleni jotakin sellaista, mihin ei minun lapsuudessani ollut mahdollisuuksia. Isäni on työläisperheen poika, joka on opintolainalle opiskellen voinut hankkia koulutuksen. Isoja perintöjä he eivät ole saaneet.
Olen koko seurustelumme ja avioliittomme ajan huolehtinut siitä, että mieheni sukulaiset kutsutaan kaikki ainakin lapsemme synttäreille ja joulun alla kylään porukalla. Mieheni on itse sanonut, ettei ole kovin kiinnostunut yhteydenpidosta sisaruksiinsa, ja kunnioitan sitä. Olen säännöllisesti kysellyt, pitäisikö heitä kutsua kylään, mutta usein mieheni kieltäytyy. Mieheni sisarukset ottavat useimmiten veljeensä yhteyttä silloin, kun tarvitsevat apua jossakin. Olen itse enemmän tekemisissa omien vanhempieni kanssa kuin appivanhempieni, mikä ei minusta ole mitenkään ihmeellistä.
Olen aika turat tämön asian kanssa ja luulen, etten enää halua tavata appivanhempiani.
Kommentit (119)
asenne, jossa ylenkatsotaan toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emmehän voi tietää, kuinka paljon anoppi on käännyttänyt ja kyllä siitä pitää voida sanoa. Kälyllä on tukena muu suku, erossaan, sen pitäisi riittää ja jos mies ei halua olla siskojensa kanssa tekemisissä, niin ei sinun ap tarvitse nähdä vaivaa. Pysy ap erossa tuollaisesta paskasakista niin säästyt monelta murheelta. t. yksi jonka anoppi on vuositolkulla aukonut päätään siitä, että isäni on oikein insinööri ja äitini mukamas hienopieru, vaikka ovat vain muiden etua ajattelevia, vaatimattomia ihmisiä.
asenne, jossa ylenkatsotaan toisia.
sinun kirjoituksestasi paistaa huono itsetunto.
"tulee joku vastaus takaisin, eikö? Voit joko vastata anopillesi pitkäsanaisen selittelevän vastauksen, johon hän vastaa taas oman yhtä pitkän, tai sitten voit kuitata hänen viestintä lyheysti, että olet pahoillasi että hän on sinusta ja"
Juu, vastaus oli ihan toivottu, tosin oletin jotain hieman asiassa pysyvämpää. Toisaalta, jos anoppini tosiaan on tuota mieltä, niin on parempi, että tiedän sen. Jos kertoisin anopilleni suoraan, mitä hänestä ajattelen, olisi se tuon kirjeen jälkeen jotakuinkin "katkera ja kateellinen kääpä, joka potee kroonista alemmuudentinnetta ja haluaa olla aina paikalla ollessaan keskipiste. Pakkonaimisiin nuorena joutunut katkeroinut eukko, joka ei kestä sitä, että ei saanut rikasta miestä, omakotitaloa ja mitä vielä". Moralisti, joka paheksuu kaikkea, joka ei istu hänen tekohyveelliseen maailmankatsomukseensa." Mut hei, ei tulisi mieleenikään tätä kaikkea sanoa, koska joku roti pitää olla. Onneksi on keskustelupalstat...
Musta lähinnä kuulostaa, että se anoppisi luki rivien välistä just nuo asiat, joita hänestä tänne kirjoitat, ja kirjoitti sinulle vain vastineen.
Ihan oikeasti, miten voit olla noin idiootti? Miltä susta tuntuisi, jos joku ulkopuolinen kirjoittaisi sulle, ja arvostelisi sun tapaasi olla ja elää? Millä oikeudella sinä teit sen anopillesi? Ja toden totta, mitä ihmettä oletit hänen vastaavan?
Mä en oikeasti tajua sun kaltaistasi ämmää ollenkaan. Jos joskus moisen saisin miniäkseni, niin tosiaan saisi tunkkinsa pitää. Maailma on mummittomia lapsia täynnä.
AP ei arvostellut heidän tapaansa olla ja elää vaan nimen omaan kertoi arvostavansa sitä! Hänellä on täysi oikeus puuttua siihen, kuinka hänen lapsensa kanssa menetellään! Toivottavasti sinun miniäsi on/tulee olemaan mielipiteetön pikkulikka joka huuli pyöreänä antaa sinun tyrännisoida perheensä elämää ja kasvattaa lapsensa. Ja jos hänellä on yksikin oma aate jonka mukaan haluaisi mennä, ei ilmeisesti haittaa, dumppaat oman lapsesi ja hänen lapsensa! ?? ne mummittomat lapsethan oikein odottaa sua! haluaisimpa nähdä äidin joka tuollasen ämmän ottaa lapsensa mummiksi ihan noin vaan lennosta
Ai sun mielestäsi se on arvostamista, että lähettää toiselle kirjeen, jossa arvostelee toisten elämäntapaa ja ja kertoo kuinka kokee sen ahdistavaksi ja vahingolliseksi? Mahtavaa, upea tyyli sulla, kuten ap:llakin.
Mä en tosiaan kaipaa lähelleni mitään mielipiteettömiä tolloja, mutta en myöskään mitään minäminä jaminunlapsi ja minä ja minä ja minätahdon ja meillänäin- tyyppejä. En varmasti tulisi puuttumaan kenenkään elämään, mutta oletan samaa kohtelua myös itselleni. Jos joku tollo miniä lähettäisi mulle kirjeen jossa kertoisi kuinka mun elämäntapani häntä niin närästää, niin todellakin saisi pitää tunkkinsa.
JA kyllä kuule tällaista ämmää kovin monet tahtoo lastensa elämään mukaan, kummilapsia on vaikka kuinka samoin tukiperheenä toimimme. Kuinkas sulla? Suostuiko maailma sun vaatimuksiisi, vai elelettekö tuikun valossa verhot alhaalla, ettei vaan kenenkään muiden tavat saastuta sun pilttejäsi?
Ap: lle vielä: mun omat mummi ja vaari oli sellaisia "vanhan kansan" ihmisiä, joilla sukupuoliroolit jylläsi. Mulle se aiheutti lähinnä sen, että entistä paremmin tiedostin oman arvoni ja pidin heitä lähinnä tyhminä. Ihmisillä on omat aivot, lapsillakin.
miks ap:n olis täytynyt olla tukemassa jotain sukulaisperhettä avioeron aikaan, jos ei mitkään läheiset välit tähän perheeseen ollut?
mun mielestä on hyvä, että nykyään naiset osaa seistä selkä suorana omien aatteidensa takana muiden mielipiteistä huolimatta. Inhottaa oikein ajatus siitä miten miesten äidit odottavat että miniä nöyristelee katse lattiassa heidän seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai mikä nyt noin pistää pinnan kireälle? Tais ukko vaihtaa nuorempaan ja fiksumpaan;) Hienoa, ettet puutu toisten elämiseen, valitettavasti ap.n anoppi ei ole niin tehnyt ja siitä ihan ymmärrettävä reaktio. Ei se uskonto nyt niin niuhottamista voi olla, ettei sen tuputtamisesta voi sanoa. Relaa nyt ja ota lääkkeesi!
miks ap:n olis täytynyt olla tukemassa jotain sukulaisperhettä avioeron aikaan, jos ei mitkään läheiset välit tähän perheeseen ollut? mun mielestä on hyvä, että nykyään naiset osaa seistä selkä suorana omien aatteidensa takana muiden mielipiteistä huolimatta. Inhottaa oikein ajatus siitä miten miesten äidit odottavat että miniä nöyristelee katse lattiassa heidän seurassa.
avioero on ihan tätä päivää, ei siihen mitään koko suvun pelastuspartiota tarvita. Ja ap ilmaisi varsin selkeästi, että MIEHENSÄ ei voi sietää siskojaan, se on riittävä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA kyllä kuule tällaista ämmää kovin monet tahtoo lastensa elämään mukaan, kummilapsia on vaikka kuinka samoin tukiperheenä toimimme. Kuinkas sulla? Suostuiko maailma sun vaatimuksiisi, vai elelettekö tuikun valossa verhot alhaalla, ettei vaan kenenkään muiden tavat saastuta sun pilttejäsi?
perhettä, jonka vanhempi käyttäytyy ja ilmaisee asiansa noin hyökkäävästi! Tukiperheinä toimivien perheiden täytyy olla tasapainoisia.
"Kirjeen lopussa kerroin arvostavani heitä ja katsoneeni paremmaksi puhua kuin vaieta."
Mitä kohtaa sinä et tuosta ymmärrä?
Tottakai lapsen tulee kohdata erilaisia arvoja ja näkemyksiä. AP:n lapsi on kuitenkin kovin pieni, ja jos hänen vanhempansa selittävät asioita ateistin näkökulmasta, ja sitten mummi tulee siihen päälle sönköttämään jeesusta niin sekaisinhan lapsen pää menee. Kumpi valehtelee, äiti vai mummi?
Minun lapseni elämässä tärkeimmät aikuiset ovat äiti ja isä, mutta isovanhemmilla ja kummeilla on myös tärkeä osa lapsen elämässä. Heidän tehtävänsä on tukea meidän kasvatustamme, eikä toimia minään oppositiona, varsinkaan kun lapsen maailmankuva on vasta kehittymässä.
Onneksi et ole minun lapseni mummi :D kaikenlaisia sitä löytyy, tukiperheenäkin, hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei hyvää päivää, jos tuollainen hirviö on jonkun tuki, niin sääliks käy. Kuulostat ällötävälle lehmälle,yöks!
Vastaan tähän, koska asia on herättänyt ketjussa keskustelua. Eräässä ketjun alkupuolen viestissä totesin hyvin jyrkin sanankääntein "mitä oikeasti ajattelen anopistani tuon kirjeen jälkeen". Paino sanoilla "tuon kirjeen jälkeen". Anoppini ei ole koskaan tuntunut minusta yhtä läheiseltä kuin omat vanhempani, ja se lienee aika luonnollista. Kuvaukseni "katkeroituneesta eukosta" on se, mitä voisin sanoa, jos haluaisin oikeasti olla ilkeä. Aivan kuin "akateeminen rikkaiden vanhempien lapsi" oli kaiketi tarkoitettu ilkeilyksi minulle. Kärjistyksellä koetin, ilmeisesti huonolla menestyksellä, ilmaista, että kaikista ihmisistä saa esille ikävän tulkinnan, jos haluaa. Anoppi voi olla elämänkokemusta omaava vanhempi rouva, tai sitten katkera vanhojen muistelija, näkökulmasta riippuen. Minä voin olla ammatistaan innostunut nykyaikainen nainen tai sitten akateeminen turhantärkeä pikkusielu, miten asian haluaa nähdä.
Kiitos puolestani kaikille kirjoittajille. Tämän ketjun perusteella tulin siihen tulokseen, että olisi ollut parempi tässä tapauksessa puhua asiasta mahdollisimman varovasti kasvotusten, ja yrittää siten hoitaa tilannetta. Kiitos myös niille kaikille kirjoittajille, jotka antoivat tukea siinä, että vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus päättää lastensa arvomaailmaan liittyvästä kasvatuksesta.
Olemme mieheni kanssa käsitelleen asiaa useaan kertaan viimeisen parin päivän aikana ja sopineet mm. seuraavista asioista:
- kutsumme jatkossa isovanhemmat aina meille erikseen kylään, jotta kaikille isovanhemmille syntyisi varmasti tunne, että he saavat olla omalla vierailullaan pääosassa ja riittävästi lapsemme kanssa. Emme tee tästä suurempaa numeroa, vaan hoidamme asian mahdollisimman luontevasti. Tämä ei ratkaise tietenkään kaikkea, mutta yritämme ainakin vähän tälläkin tavalla.
- Mieheni lupasi, että puhuu äitinsä kanssa suoraan ja kertoo, että vierailumme tai vierailemattomuutemme heillä on mieheni hallussa (niinkuin on ollut tähänkin asti), samoin pääasiallinen yhteydenpitovastuu miehen sukulaisiin on miehelläni, ja minä en ole tähänkään asti estänyt ketään vierailemasta tai tapaamasta.
- Puhuimme anopin kanssa puhelimessa ja kiivaan alun jälkeen pääsimme ihan rauhassa setvimään asiaa. Täysin "normaali" tilanne ei varmasti ole vähään aikaan, mutta molemmin puolin olemme nyt voineet valottaa tuntemuksiamme ja olemme molemmat pyytäneet toisiltamme anteeksi. Ei kai ollut helppoa kummallekaan. Olen vakuuttanut anopille, ettemme ole mieheni kanssa mitenkään tunteettomia hänen tai kälyni asioiden suhteen, mutta itsekin ruuhkavuosissa (lapsi, kotityöt, asunnon vaihdot, perheen perustaminen kokonaisuudessaan, kokopäivätyöt, pitkät ja aikaavievät työmatkat muun muassa) aika työllistettyjä. Anoppia tuntui helpottavan se, etttä kerroin meidän keskustelevan mieheni kanssa aika useinkin heidän jaksamisestaan jne. Anoppi puolestaan vakuutti minulle, että lapsemme kohdalla sukupuoli ei ole ongelma tai syrjintäperuste, joskin myös totesimme, että näkemyksemme sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja uskonnosta tulevat aina olemaan aika erilaiset.
Tilanteen kanssa on nyt, niinkuin moni kirjoittaja on todennutkin, koetettava elää, aika näyttää, muuttuuko käytäntö tämän episodin myötä muuksi kuin aikaisemmin. Mieheni kanssa yritämme ainakin entistä näkyvämmin tukea isovanhempien osallistuutta lapsemme elämässä mm. edellä mainitulla "omat vuorot lapsen kanssa" -systeemillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on uskonnollisuus ja vanhanaikaisuus, niin eipä Suomen maassa montaa mummia olisi...
Kerran kuussa voi kestää käytöstä ja arvoja, jotka ovat toisenlaisia kuin omat. Ei siihen kuole. Edes miniä.
varmasti voikin, mutta tuputtaminen on eri asia.
Minulla on appivanhemmat, jotka saarnaa uskontoa, rasismia, sukupuolirooleja, kaupunkilaisvihaa, luokkataistoa jne.
Otan osaa. Toivottavasti lapsesi ei saa liikaa huonoja vaikutteita.
Ei ne muutu yhtään mihinkään, vaikka räyhäisin maailman tappiin ja räjähtäisin lopuksi. Voin säännellä ainoastaan omaa käytöstäni. Kun tämä maailma ei pyöri kuitenkaan minun ympärilläni, vaikka kuinka polkisin jalkaa.
Ei varmasti muutu, jos räyhäätte. Asiallinen keskustelu kasvatusasioista voi auttaa. Keskustelussa voi aina kunnioittaa toista osapuolta, vaikka on eri mieltä asioista. Kaikkea ei silti kuulu niellä. Ennen vanhaan hyväksyttiin ruumiillinen kuritus, mutta nyt se on laitonta. Et varmastikaan haluaisi lapsesi sietävän väärinkohtelua, edes kerran kuussa.
Jeesus oli tod näk olemassa, jopa uskonnottomien mielestä. Eri asia on, että kävelikö hän vetten päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin uskonnollisuus. Ainakin minusta, vaikka ateisti olenkin.
Ja ymmärrät tahallasi väärin. Vai luuletko aikuistenoikeasti, että vanhan ihmisen pystyy muuttamaan? Siinähän paasaat itsesi "asiallisella keskustelulla" siniseksi, mutta voin kertoa, että ei ihminen niin helpolla muutu. Ja uskonnolliset asiat ja rotuennakkoluulot ja seksismi ovat kyllä niitä kaikkein tiukimmassa istuvia kysymyksiä.
Kuule, jos oikeasti yrität säästää lapsesi kaikilta puheilta, hommaa lasikupla.
Siinäkin on vain sitten se ongelma, että se oma pikkumaailmanne voi muodostua lapselle vankilaksi.
Lasikuplassa ei tarvitse kasvattaa, mutta lapselle opetaan arvoja ja parhaiten niitä opettavat ne läheisimmät ihmiset. Jos antaa ymmärtää, että on ok, että vaari vähän arvostelee suvun naisten ulkoasua ja setä huorittelee ja juttelee sopimattomia, niin kyllä on vika äidin korvien välissä, jos ei tajua vastedes valvotusti tavata tällaista sukulaista. Ja ehdottomasti pitää kertoa, että puhe on sopimatonta ja törkeää. Ei lapsen tarvitse kunnioittaa jokaista suvun puliukkoa. Kyllä seuran saa valita lähipiirissäkin. Se on elämää! Vai läheisriippuvia huonoitsetuntoisia marttyyreitako itse olette kasvattamassa?!
minä kirjoitin, että _omaa käytöstäsi_ voit säännellä, mutta et sinä sitä vaaria tai setää tms. puheitaan saa muuttumaan. Lapsesi voit karaista kestämään ja käyttäytymään.
Ja kai se seura on jo kertaalleen valittu, jos siellä apen luona kyläillään max kerran kuussa?
Itselläni on "eriväriset lapset" ja voin kertoa, että tasan menisi minultakin ikä ja terveys, jos jokaista rasistia pyrkisin kasvattamaan.
Meillä on myös ongelmia miehen suvun kanssa. On minun vikani, ettei mies pidä yhteyttä ja on minun vikani, kun omat sukulaiseni saavat paremmat lahjat vaikkapa jouluna kuin miehen jne.
on suojella lasta! Ei vanhaa, eikä nuortakaan ihmistä voi muuttaa. Mutta omat rajat pitää asettaa ja lapsen rajat. Niin kauan kuin on lapsen holhooja. Mitä pienempi lapsi, sen tiukemmat rajat. Lähtien fyysistä ja henkisistä rajoista lopulta päätyen lapsen täydelliseen vapauteen valita oma tiensä. En puhu sinun tavasta, enkä ap:n anopin tavasta puhua uskosta, koska en teitä tunne, mutta tiedän, että pahimmillaan uskontoakin voi käyttää mitä raaimman henkisen väkivallan välineenä, jolle läpsimiset ei vedä vertoja. Älä ota henkilökohtaisesti, puhun ilmiöistä ja asioista.
Vanhemmalla on suorastaan velvollisuus suojella lasta, vaikka omilta sukulaisiltaan, jos heidän käytöksensä on sopimatonta. Ensin voi yrittää keskustella, sitten on muut keinot. Ketään ei tosiaan voi pakottaa kunnioittamaan toisen rajoja, mutta sitten on väistyttävä.
muistan itse ne tilanteet todella ahdistavina, varsinkin siinä iässä kun murrosikä alkoi lähestyä. Itse olen päättänyt, että oman tyttöni (eikä myöskään poikani, tietenkään) kuullen ei sellaisia puhella, eli jos vaikkapa veljeni sellaista sanoisi, puuttuisin asiaan.
Tämä on varmaan ihan näppärä provo, mutta mennään nyt mukaan sen verran että sanon, että vaikka olen itse sekä uskonnoton että väitellyt, niin ap:n alkuperäinen kirje (jos hän sellaisen on todella anopilleen lähettänyt) kuulostaa todellakin äärimmäisen tahdittomalta ja pikkusieluiselta.