"Nuoria naisia kaatuu rivistä kuin heinää"

aikuisen elämä ja työelämä varsinkin käytännössä ovat? Ei osata enää varautua elämän ikäviin puoliin, kun ei tiedetä ihmisen elämänkaaripsykologiasta muuta kuin mitä on naistenlehdistä tai tosi-tv:stä opittu?

Ei ihminen pysty itse päättämään sairastuuko vai ei. Ei sairastuminen ole kiinni televisiosarjoista. Herää nyt tähän päivään! Näistä kommenteista näkee että ihmiset on täysin vieraantuneet elämästä, ei pystytä edes sen vertaa empatiaan että kyettäisiin ymmärtämään toisen sairaus, ja se ettei sitä itse pysty itselleen hankkimaan.

teillä kellään tuomitsijoilla ole lapsia, joilla olisi jotain erityistarpeita, kuten allergioita (olette ne itse aiheuttaneet väärällä raskaudenaikaisella ruokavaliolla ja ylihygienisoinnilla) tai lukihäiriötä (ei talvisodassakaan semmosia ollu, joutivatkin kuolla), diabetestä (ootte vaan syöttäneet ne possuiksi)..mitä te meinaatte sanoa tyttärellenne, jos se joskus teini- iässä laihduttaa itsensä alle 30- kiloiseksi? Mitä jos teidän poika onkin herkänpuoleinen ja sitä kiusataan koulussa ja se masentuu? Teidän kaltaisten ihmisten takia tämä yhteiskunta on niin paska.

T:sosioekonomisten terveysaerojen kanssa töitä paiskiva hoitsu taustalta...

-nyt naiset barrikadeille, ei enää saa hoitaa työtään nopeasti ja hyvin KOSKA JOKU LUUSERI EI KESTÄ sitä. Työstä ei varsinkaan saa tuntea iloa, eikä siitä saa nauttia vaan sen pitää olla välttämätön paha. Lapsia ei saa kasvattaa eikä varsinkaan pitää kuria, saavat trauman.

mutta kuka sen lystin maksaa?

aikuisen elämä ja työelämä varsinkin käytännössä ovat? Ei osata enää varautua elämän ikäviin puoliin, kun ei tiedetä ihmisen elämänkaaripsykologiasta muuta kuin mitä on naistenlehdistä tai tosi-tv:stä opittu?

Ei ihminen pysty itse päättämään sairastuuko vai ei. Ei sairastuminen ole kiinni televisiosarjoista. Herää nyt tähän päivään! Näistä kommenteista näkee että ihmiset on täysin vieraantuneet elämästä, ei pystytä edes sen vertaa empatiaan että kyettäisiin ymmärtämään toisen sairaus, ja se ettei sitä itse pysty itselleen hankkimaan.

Ei työelämä sinällään voi ketään sairastuttaa, jos ihmiset osaisivat ja ymmärtäisivät pitää puoliaan eivätkä käyttäytyisi päättömien kanojen lailla. Kyllä siihen sairastumiseen voi vaikuttaa ihan omilla valinnoilla, ei kaikkea voi pistää työelämän ja olosuhteiden piikkiin, jos itse ei tajua omaa parastaan.

minä olen tehnyt freelancetöitä eli ns. pätkätöitä noin 25 vuotta.



Sinä aikana tässä paineessa on vierestä kaatunut todella moni, ihan fiksu ja tasapainoinen ihminen.



Et taida tietää mitään todellisista työelämän paineista? Tai sitten sinulla on rikkaat vanhemmat rahoittamassa puuhastelusi.

Ja nämä vauriot siirtyivät heidän lapsilleen ja joissain tapauksessa vielä siitäkin eteenpäin. Oletko ihan oikeasti tutustunut sodasta selvinneiden psyykeen ja siihen, miten se heidän omaan ja perheensä elämään + jälkipolviin on vaikuttanut?

Kumma vain, että vanhemmat sukupolvet joutuivat katsomaan kun talot ja sukulaiset pommitettiin ja isät kuolivat rintamalle. Silti he selvisivät. 90-luvun nuoriso traumailee kun tuli lama ja mutsilla ei ollut varaa ostaa merkkifarkkuja.

huono stressinsietokyky aiheuttaa naisilla masennusta, miehillä väkivaltaista käyttäytymistä.

Monet näistä nuorista naisista (joksi itsenikin luen) joutuivat lapsuudessaan/varhaisnuoruudessaan todistamaan 1990-luvun laman vaikutukset ja seuraukset kaikkine sivuvaikutuksineen. Onkohan tutkittu millaiset pelot alitajuntaan tuollaisestakin ajanjaksosta saattaa kehittyvälle nuorelle muodostua? Aiheuttaa varmasti ainakin passiivisuutta ja korostaa tunnetta elämän kontrolloimattomuudesta... Ei auta vaikka kuinka perfektionistina toteutat kiltin ja tunnollisen tytön roolia, kaikki saattaa mennä alta itsestä riippumattomista syistä.

naiset ovat tehneet "hulluna" töitä ja jossain vaiheessa uupuvat. Yksi syy ongelmaan on varmaan se, että ei ainkaan meitä 70-luvulla syntyneitä ole kasvatettu pärjäämään tällaisessa työelmässä. Meidät kasvatettiin kilteiksi tytöiksi ja naisiksi, jotka eivät rähinöi ja rettelöi ja pidä itsestään ääntä ja tekevät kiltisti mitä käsketään. Ja huomioivat aina muut ihmiset.

Omien lasteni kohdalla (tyttö ja poika) olen kovasti miettinyt tätä: miten kasvattaa heille ns. paineensietokykyä ja kanttia sano ei, vetää ne rajat. Itselleni se on aina ollut vaikeaa.

minä olen tehnyt freelancetöitä eli ns. pät135, joo-o, no, kätöitä noin 25 vuotta. Sinä aikana tässä paineessa on vierestä kaatunut todella moni, ihan fiksu ja tasapainoinen ihminen. Et taida tietää mitään todellisista työelämän paineista? Tai sitten sinulla on rikkaat vanhemmat rahoittamassa puuhastelusi.

joka aina painotti että minun itse pitää kuunnella itseäni ja valvoa omia etujani, koska jos en minä sitä tee, sitä ei tee kukaan muukaan. Näin olen yrittänyt tehdä, enkä ole lähtenyt kaikkiin oravanpyöriin mitä on tarjottu. Eikä kyllä masennakaan, paitsi joka tammikuu, mutta onneksi Suomesta pääsee silloin pois. Aika itsekäs olen ollut monissa asioissa, mutta toisaalta en kaikissa. Ihmisellä pitäisi olla niin vahva omanarvontunto, tai laiskuus, tai miksi sitä nyt sanookin, että ei haukkaisi liian isoa palaa.

eikä se tee heistä yhtään sen huonompia.



Minä olen pärjännyt - ja tienannut sikana, tehnyt upeita töitä jne. - mutta ymmärrän vallan hyvin, että olen poikkeuksellisen kova pitämään puoliani.



136

jos sitä ei saa lapsuudessa rakennettua, on kovan työn takana oppia arvostamaan itseään ja todella vetämään ne rajat aikuisiällä.

Ehkä minun olisi syytä olla kiitollinen isälleni joka aina painotti että minun itse pitää kuunnella itseäni ja valvoa omia etujani, koska jos en minä sitä tee, sitä ei tee kukaan muukaan. Näin olen yrittänyt tehdä, enkä ole lähtenyt kaikkiin oravanpyöriin mitä on tarjottu. Eikä kyllä masennakaan, paitsi joka tammikuu, mutta onneksi Suomesta pääsee silloin pois. Aika itsekäs olen ollut monissa asioissa, mutta toisaalta en kaikissa. Ihmisellä pitäisi olla niin vahva omanarvontunto, tai laiskuus, tai miksi sitä nyt sanookin, että ei haukkaisi liian isoa palaa.

eikä se tee heistä yhtään sen huonompia.

Minä olen pärjännyt - ja tienannut sikana, tehnyt upeita töitä jne. - mutta ymmärrän vallan hyvin, että olen poikkeuksellisen kova pitämään puoliani.

136

Sanoinko että se tekee heistä huonompia? Toisaalta kyllä ihminen voi yrittää kehittää itseään vielä vanhempanakin ja jos syytä olisi kehittää kovapintaisuutta, sitäkin voi kehittää. Anoppini piti monta vuotta jämäkkyyskursseja nuorille naisille, jotka olivat aivan hukassa itsensä ja ympäristönsä kanssa, ja monet näistä hyötyivät ihan perusasioiden opettelemisesta. Eli tunnistamaan milloin eivät jaksa, ja montako tuntia vuorokaudessa onkaan.

Täällä siis yksi lievistä mtt ongelmista kärsivä (takana mm. synnytyksen jälkeistä masennusta, parisuhde väkivaltaa, paniikkihäiriö...)



Siinä vaiheessa kun ymmärrät tarvitsevasi apua (ja kykenisit kuitenkin vielä toimimaan töissä, kotona, koulussa...)et ole riittävän sairas saamaan apua. Ja niinpä vajoaa syvemmälle ongelmiinsa ja sairastuu pahemmin -> ennen pitkää joutuu jäämään sairaslomille ja lopulta sairaseläkkeelle.



Jos yhteiskunnassa panostettaisiin ongelmien ennaltaehkäisyyn, ongelmat eivät olisi näin mittavia. Takaisin tarvittaisiin esim. lapsiperheille tarkoitetut kodinhoitajat (joita oli vielä 80-luvulla)



Tällä hetkellä olen kotona äitiyslomalla. Viime syksyn olin kotona työttömänä. Jatkossa voisin ehkä harkita tekeväni osa-aikatyötä... Ehkä joskus isona sitten voi mennä oikeisiinkin töihin... Sillä kokopäivätyö on jo nähty, ja siellä ei ole tilaa perheelliselle naiselle, joka asettaa lasten (ja itsensä) hyvinvoinnin työnantajan edun edelle.

jotka ajattelevat että minä en koskaan sairastu, minä kestän kaiken ja heikot ne vaan kaatuu vierestä.



Jos heille joskus tapahtuukin jotain, niin se kynnys hakea apua on todella korkealla. Olen nähnyt näitä aivan tarpeeksi...

Nämä ovat tyyppejä, jotka sitten tippuvat korkealta ja lujaa (todella sairastauvat) tai tekevät jossain vaiheessa totaalisen käännöksen elämässään. Eivät kaikki, mutta niille, jotka eivät jaksa käy näin.

minusta yksi riskiryhmä tässä asiassa ovat ihmiset, jotka ajattelevat että minä en koskaan sairastu, minä kestän kaiken ja heikot ne vaan kaatuu vierestä. Jos heille joskus tapahtuukin jotain, niin se kynnys hakea apua on todella korkealla. Olen nähnyt näitä aivan tarpeeksi...

Kun tarpeeksi monet liittyvät yhteen ajamaan muutoksia, muutoksia myös syntyy. Ei kenenkään tarvitse jaksaa ja pärjätä yksin, tukea saa muista samassa tilanteessa olevista, jotka päättävät yhteistuumin tehdä omien olojensa eteen jotain, ei kukaan muu tee.

Joku muu on saattanut sanoa, mutta minä en. Mielenterveysongelma on myös se, että kuvittelee ihmisten tarkoittavan jotakin muuta kuin mitä he oikeasti sanovat.

että moni ei puhu ongelmistaankaan muuten kuin maksetulle virkamiehelle. Muualla maailmassa ihmisillä on ystäviä tätä tarkoitusta varten.

Suomessahan ei virallisesti ole luokkia, mutta kyllä jokainen joka elää silmät auki huomaa niiden olevan hyvin määrittävä tekijä yksilön elämässä. En oikein ymmärrä, miksi kuvittelet minun jotenkin halveksuvan fyysistä työtä tekeviä tai että kuvittelen olevani ketään parempi? Huom. puhuin paskapalkasta, en paskaduunista.

Ja btw, olen itse taustoiltani työväenluokkaa...Ja sanoinhan että oletukseni ovat ihan mutua, eli MUsta TUntuu että vanhempieni elämäntyyli oli huolettomampi (tai sinun sanoin "tyhmempi" :D)kuin se, mitä itse tavoittelen. Ei oo kato sosiaalisella kiipijällä heleppoa...

"Usein tuntuu että olisi niin helppoa kuulua ns. "alempaan sosiaaliluokkaan" ja tehdä jotain fyysistä työtä paskapalkalla."

Mua oikeasti loukkaa, että jotkut kuvittelevat toisten ihmisten olevan alempaa kastia ja niitä sopii jopa kadehtia niiden oletetun tyhmyyden (huolettomuuden) takia.

Olen vähän järkyttynyt, että nykyaikaisesta yhteiskunnasta vielä löytyy ihmisiä, jotka luulevat olevansa jotakin ylempää kastia. Ettei tasa-arvo ole todella vieläkään toteutunut. Itse olen saanut kasvatuksen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita tiedoista ja taidoista riippumatta. Että ihmisyys itsessään on arvo.

En oikeasti kehtaisi edes anonyymisti väittää olevani muita parempi.

että koko ajan heittelee vittuiluja rivien välistä ja sitten kiistää silko-otsana kaiken, kun joku ne sieltä lukee.



Ja sekin on aikas sairasta, että lähtee kilpailemaan sillä, että tekee fiksuimmat valinnat, se jolla on paras oma-arvontunto, se jolla on fiksuin isä jne.