"Nuoria naisia kaatuu rivistä kuin heinää"

Eli ei ole mitään järkeä siinä, että yritetään ratkaista ongelma sillä, että seuraavasta sukupolvesta on kasvatettava sellainen, että he kestävät paremmin stressiä.



Eikö kuitenkin pitäisi myös kiinnittää huomiota siihen, että työelämä ja elämä muutenkin olisi sen verran inhimillistä, ettei siitä selviämiseen tarvita yli-ihmisen stressinsietokykyä.



Vai puhutaanko nyt kuitenkin vain tästä tasosta, ettei kestetä sitä, että kaupasta on lakon vuoksi lempileipä loppu, vaan syljetään kassan naamalle? Sen verran toki stressinsietoa on lapsille kasvatettavakin, että pystyy vaihtamaan lempileivän väliaikaisesti toiseen.

samoin muitakin sellaisten alojen ihmisiä, joita ainakaan minä en pidä minään "hurjina menestyjinä".



Olisihan se tavoiteltavaa, ettei työelämässä tarvitsisi yli-ihmisen stressinsietokykyä, mutta se taitaa olla utopiaa - ainakin nykyään. Työntekijöihin suunnatut paineet tuskin tästä ainakaan vähenevät lähitulevaisuudessa?



t. opettaja

159 no ne on tyypillisiä vekkihametyttöjen ammatteja.

Tai vekkihametytöissä? Suuri osa naisista työskentelee noissa ammateissa, ja ne ovat aivan ensiarvoisen tärkeitä yhteiskunnassamme ja luomassa hyvinvointia ihmisille.

Sisään otetaan aivan vääränlaista opiskelija-ainesta.

Itsekin olen taas ihan mieli maassa kun sain "ei kiitos emme ota sua meille" töihin-postia. Vaikka kuinka yrittää ja hakee ja hakee niin työpaikkaa ei irtoa. Ole siinä sitten iloinen ja tarmokas.

Ja tämä on vain yksi murhe, saattaa olla lisäksi lasten sairauksia , oma terveys horjuu, mies pettää jne.

Nykyaika on hirveän raskasta. Vaatimuksia on niin kauheasti ja kilpailu esim. työpaikoista on kauhean kovaa. Ja sitten jos saa töitä, sielläkin on raskasta.

Ei ole yhtään ihme jos ihmiset väsyvät ja masentuvat. Ihme olisi jos näin ei tapahtuisi.

ole pyrkimässä. Itse olen valmistunut kieltenopettajaksi, ja harva miespuolinen opiskelukaverini hankki opettajan pätevyyden. Näistäkin suurin osa on ihan muissa hommissa - eivät halua tehdä stressaavaa hommaa pienehköllä palkalla.

161 ei vaan se syy on siinä. Sisään otetaan aivan vääränlaista opiskelija-ainesta.

joutuivat katsomaan kun talot ja sukulaiset pommitettiin ja isät kuolivat rintamalle. Silti he selvisivät.

90-luvun nuoriso traumailee kun tuli lama ja mutsilla ei ollut varaa ostaa merkkifarkkuja.

huono stressinsietokyky aiheuttaa naisilla masennusta, miehillä väkivaltaista käyttäytymistä.

Monet näistä nuorista naisista (joksi itsenikin luen) joutuivat lapsuudessaan/varhaisnuoruudessaan todistamaan 1990-luvun laman vaikutukset ja seuraukset kaikkine sivuvaikutuksineen. Onkohan tutkittu millaiset pelot alitajuntaan tuollaisestakin ajanjaksosta saattaa kehittyvälle nuorelle muodostua? Aiheuttaa varmasti ainakin passiivisuutta ja korostaa tunnetta elämän kontrolloimattomuudesta... Ei auta vaikka kuinka perfektionistina toteutat kiltin ja tunnollisen tytön roolia, kaikki saattaa mennä alta itsestä riippumattomista syistä.

joutuivat katsomaan kun talot ja sukulaiset pommitettiin ja isät kuolivat rintamalle. Silti he selvisivät.

90-luvun nuoriso traumailee kun tuli lama ja mutsilla ei ollut varaa ostaa merkkifarkkuja.

huono stressinsietokyky aiheuttaa naisilla masennusta, miehillä väkivaltaista käyttäytymistä.

Monet näistä nuorista naisista (joksi itsenikin luen) joutuivat lapsuudessaan/varhaisnuoruudessaan todistamaan 1990-luvun laman vaikutukset ja seuraukset kaikkine sivuvaikutuksineen. Onkohan tutkittu millaiset pelot alitajuntaan tuollaisestakin ajanjaksosta saattaa kehittyvälle nuorelle muodostua? Aiheuttaa varmasti ainakin passiivisuutta ja korostaa tunnetta elämän kontrolloimattomuudesta... Ei auta vaikka kuinka perfektionistina toteutat kiltin ja tunnollisen tytön roolia, kaikki saattaa mennä alta itsestä riippumattomista syistä.

Tai selvisivät hengissä ne, jotka selvisivät mutta tosi moni sodan käynyt mies alkoholisoitui ja kärsi traumoista ja vanhempien pahoinvointi heijastui tietysti lapsiin ja sitä kautta taas seuraavaan sukupolveen.

Mutta ihmisinä ne mitään sen lujempia olleet. Sodan aikaansaama pahoinvointi vaan näkyy yhteiskunnassa yhä. Alkusyytä vaan ei enää tunnisteta.

vanhemmuudeksi riitti, että kakara säilyi suunnilleen hengissä. Nykyään on siihenkin vähän eri vaatimukset.



Lamassa monelta meni ihan samalla tavoin koti ja terveys kuin sodassakin. Ja nälkääkin voi Suomessa nähdä. Ja laman jälkeen moni makseli velkojaan vielä vuosikaudet.

"

vanhemmuudeksi riitti, että kakara säilyi suunnilleen hengissä. Nykyään on siihenkin vähän eri vaatimukset."

Äitiyslomalla ei voi olla rauhassa, jos opinnot kesken. Jatkuvasti kaikki kyselevät, miten edistyy. Noh, ei edisty ja se ahdistaa. Äitiysloman jälkeen odottavat työt ja siihen päälle opiskelut ja lapsenhoito. Töissä täytyy käydä, ettei olisi ihan luuseri, pelkkä opiskeluhan on laiskottelua.



Ulkonäöstä täytyy huolehtia, kyllähän sen tietää mitä ihmiset muuten puhuu: "jaajaa, heti kun lapsi tuli, niin annetaan itsensä repsahtaa. Voi mies parkaa...". Kodin täytyy olla kunnossa myös, siihen liittyy sama kyttääminen kun ulkonäköasioihin. Harrastuksiakin pitäisi olla.



Ja sosiaaliset verkostot, jotta vahingossa ehkä saattaisi työllistyä valmistumisen jälkeen. Harmi vain etten ehtinyt/ei kiinnostanut osallistua opiskelijajärjestöjen toimintaan. Todennäköisesti päädyn siis kortistoon ja yht.kun. elätiksi.



Ei minua itseäni niinkään haittaa kovan työn tekeminen, mutta joka suunnasta tulevat ristikkäispaineet ahdistavat. Usein tuntuu että olisi niin helppoa kuulua ns. "alempaan sosiaaliluokkaan" ja tehdä jotain fyysistä työtä paskapalkalla. Tuntemistani ihmisistä juuri tällaiset ovat niitä onnellisimpia. Heitä kohtaan ei tunnu olevan niin paljon odotuksia ja elävät rohkeasti elämäänsä valitsemallaan tyylillä. (Tämä on siis toki ihan mutua)

Sodan aikaansaama pahoinvointi vaan näkyy yhteiskunnassa yhä. Alkusyytä vaan ei enää tunnisteta.

ennenkuin laantuu. Ainakin itsessäni tunnistan joitain noilta ajoilta periytyneitä asioita, joita isäni on joutunut sietämään omassa lapsuudessaan -> siirtyivät minuun ja omaan käyttäytymiseeni. Tuolloin sodan jälkeen olisi varmaan terapian tarve ollut valtava, mutta sitä ei ollut, oli vaan se suo, kuokka ja jussi -meininki. Tätä on vaikea käsittää mikäli ei ole joutunut elämään sotatraumojen varjossa.

hieman vajaa puolet on alkoholin suurkuluttajia! Miehistä 15-20% noin ylipäätään on alkoholisteja. Miksi miehillä (ja enenevässä määrin naisilla) on näin hillitön tarve juoda kohtuuttomasti?



Sodat ovat olleet kamala trauma, ei sitä kukaan varmaan kiellä. Niistä moni yritti selvitä ankaralla työnteolla ja tunteensa kieltämällä. SIitä oli seurauksensa seuraavankin sukupolven hyvinvoinnille, meidän ikäluokan vanhemmille. Noin 40% väestöstä on yhä edelleen turvaton kiintymyssuhde. Tällainen kiintymyssuhdetyyli korreloi selvästi masennuksen, ahdistuksen sekä uupumuksen kanssa, vaikka tietenkään kaikki turvattomasti kiintyneet eivät niihin sairastukkaan. On jotain muita vahvuuksia elämässä, ehkä suojaava temperamentti tai genetiikka noin muuten. Tai jotain positiivisia ympäristötekijöitä, jotka kompensoivat perusturvattomuutta.



Ehkä naiset uupuvat miehiä helpommin, koska heillä on usein heikompi työmarkkina-asema ja naiset yleensä kantavat enemmän vastuuta kodista ja lapsista - ja onhan ulkonäköpaineetkin naiselle paljon kovemmat.

"

vanhemmuudeksi riitti, että kakara säilyi suunnilleen hengissä. Nykyään on siihenkin vähän eri vaatimukset."

Lapsia tehtiin sitten lisää jos joku kuoli, mitäpä tuota märehtimään.

"Usein tuntuu että olisi niin helppoa kuulua ns. "alempaan sosiaaliluokkaan" ja tehdä jotain fyysistä työtä paskapalkalla."



Mua oikeasti loukkaa, että jotkut kuvittelevat toisten ihmisten olevan alempaa kastia ja niitä sopii jopa kadehtia niiden oletetun tyhmyyden (huolettomuuden) takia.



Olen vähän järkyttynyt, että nykyaikaisesta yhteiskunnasta vielä löytyy ihmisiä, jotka luulevat olevansa jotakin ylempää kastia. Ettei tasa-arvo ole todella vieläkään toteutunut. Itse olen saanut kasvatuksen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita tiedoista ja taidoista riippumatta. Että ihmisyys itsessään on arvo.

En oikeasti kehtaisi edes anonyymisti väittää olevani muita parempi.

Mä olen tietoisesti opetellut olemaan välittämättä ympäristön paineista. Kehittänyt sellaisen teflon-pinnoitteen, johon mikään ei tartu. Eikä muuten masenna.

Mulla on ystäviä, jotka eivät tätä ole tehneet ja he hyppivät työpaikasta toiseen kun aina viimeistään puolen vuoden päästä kaikki kiusaa ja "se ja se" ei osaa johtaa. Jep. Oman pään sisältä se ratkaisu löytyy, ei poukkoilevasta elämästä ja burnout-kierteestä, johon haetaan sit pilsut ja pari viikkoo saikkuu.

Mitäs jos joku terapeutti päättäisi purkaa sinun egosi? Sitten olisit itse sairas kun sinulla ei olisi enää mitään. Minulle kävi niin. Minut lyötiin terapiassa rikki, enkä enää koskaan kuntoudu. Että nauti vain sinä omasta suuruudestasi, mutta kaikilla ei vain ole mahdollisuuksia siihen. Egoismikin on sairaus.

Kyllä Suomessa(kin) on roskasakkia.

aikuisen elämä ja työelämä varsinkin käytännössä ovat? Ei osata enää varautua elämän ikäviin puoliin, kun ei tiedetä ihmisen elämänkaaripsykologiasta muuta kuin mitä on naistenlehdistä tai tosi-tv:stä opittu?

On palattu suoraan 1800-luvun henkeen ennen kommunismia.



Ja kaikki lapsiperheiden palvelut on huonontuneet samaan aikaan. Päivähoidossa, terveydenhuollossa, koulussa, joka paikassa saa tapella palveluista. Meilläkin homekouluparakkikaaos vallinnut jo 10 vuotta, neuvolasta riisuttiin loputkin palvelut ja päiväkoti toimii entisessä kaupassa ilman pihaa, ryhmä on 10 lasta liian iso.



Ja puhumattakaan nyt asuntojen hinnoista.