Kyllähän minä lapseni kotona hoitaisin, jos siihen olisi rahallinen mahdollisuus!

Toiset haluaa olla kotona lastensa kanssa ja toiset käy mielummin töissä, se heille suotakoon. Munkin mielestä kotihoidontuki saisi olla yhtä iso kun työttömyyspäiväraha, mutta hyvin me on pärjätty vähemmälläkin.



Meillä on 6v,4v ja 3v lapset, mies saa palkkaa 1900e/kk käteen ja itse saan osa-aikatyöstä noin 400e/kk käteen, suunnilleen saman mitä sain kotihoidontukeakin. Kotiäitinä olen ollut esikoisen syntymästä lähtien, ensin pelkillä kelan rahoilla ja nyt kuopuksen täytettyä 3v tuon osa-aikatyön turvin. Ollaan tänä aikana rakennettu ok-talo, ostettu toinen auto ja vaihdettu vanha auto isompaan, ja miehen lomilla reissattu ristiin rastiin Suomea. En siis väittäisi että mistään on tingitty, paitsi ulkomaanmatkoista joita ei tehty ennen lapsiakaan. Asuntolainaa lyhennetään 1050e kuussa, muita lainoja meillä ei olekaan.



mutta tuohon mitä joku kirjoitti lasten kaverisuhteista, miten niitä ei ole muilla kun hoidossa olevilla. Ja pöh, sanon minä! Ainakin meillä lasten kavereita lappaa ovista ja välillä ikkunoistakin ja aina on puistossakin seuraa. Kaverit asuu lähellä ja useimpien vanhemmat ovat meidänkin kavereita, niin tavataan perheittäinkin. Tietysti kyläillään myös kauempana asuvien ystävien ja sukulaisten luona (tai he meillä) viikoittain, kun kerran aikaa on. Ja kerhoissa lapset käy 2X/vko, niin vierikkeitä ja kavereita tulee sieltäkin. Nyt kun esikoinen on eskarissa, hän on monesti sanonut että siellä on tylsää! Ei kotihoito tarkoita pelkkää kotona olemista ja tv:n katselua!

että tässähän ei nyt puhuta siitä haluaako vai eikö halua hoitaa lapsia kotona. Se on tietysti jokaisen oma valinta ja vapaus päättää, mutta se, ettei ole vara, on suurimmaksi osin turhaa rutinaa.



44

Kuinkas pysyviä kaverisuhteita sieltä päiväkodista oikein saa? Kotona hoidetut lapset tapaavat äidin ystävien lapsia jatkuvasti edelleenkin myös vanhimmat lapsemme ylä-asteella. Ei siis voi väittää että päiväkoti lapsilla olisi pitkäkestoisempia kaveri suhteita. Mitäs kotona hoidetut lapset saa ne saa todella läheiset, hyvät välit vanhempiin ja sisaruksiin eli siis paljon arvokkaampaa. Paljon enemmän aikaa yhdessä oloa ihan omilta vanhemmiltaan! Lapselle löytyy aina syli toisin kuin päiväkodin ylisuurissa ryhmissä valitettavasti.

Meillä ainakin kaveripiirissä ja tässä lähinaapurustossa (isohko pientaloalue) oli vain pari kolme perhettä, joissa äiti oli kotona kauemmin kuin 3 vuotta. Oikeastaan kaikki kaverini - niin ennen äitiyttä olleet kuin ns. perhekahvila ja puistotutut lähtivät töihin lapsen ollessa n. 2-vuotias. Jäljellä oli todellakin muutama ns. elämäntapakotiäiti.

Ja mitä päiväkodin kaverisuhteisiin tulee, niin ekaluokkalaiselleni ainakin on ollut todella helpottavaa mennä kouluun, jossa on paljon päiväkodista tuttuja lapsia (toki näitä kaverisuhteita voi alkaa muodostaa vasta eskarissa).

En ymmärrä ollenkaan etteikö päiväkodista hankitut kaverisuhteet olisi pysyviä ja tärkeitä, itselläni aikanaan 70-luvulla kaikki pihan kakarat kävivät samaa päiväkotia ja siirtyivät lähikouluun ja sieltä yläasteelle. Mulla oli lukioluokalla valtaosa porukasta sellaista joka oli ollut yhdessä seimestä saakka (70-luvulla vauvaosastot olivat nimeltään seimiä). Osittain samalla kaavalla se näkyy menevän nykyisinkin, lapsemme luokkakavereista 5 on tullut aikanaan viereisen päiväkodin pienimpien osastolle 2-vuotiaana ja siitä asti kulkeneet "yhtä matkaa" koulutielle.

Meillä menee lainaan vähemmän kuin vuokraan. Ostimme halvan kerrostalo asunnon, ja 78m2 ja 4 henkilöä. Hyvin mahdutaan. Lainanlyhennyt on alle 500e kuussa. Olisin halunnut omakotitalon, mutta kuussa olisi tullut maksettavaa 1450e. Halusin olla lapsieni kanssa kun he ovat pieniä. Kerrostalo loukko, vaatteet kirpputorilta, ei matkoja ulkomaille. Käytämme julkisia. Ja teen silloin tällöin iltaisin ja viikonloppuisin työtä mitä löydän. Olen oikeasti todella onnellinen. Kun lapset kasvaa, on tilanne toinen. Yritän jaksaa odottaa näiden kivojen ylellisyysjuttujen kanssa. Ehkä sit eläkkeellä pääsen reissuun. Tätä aikaa en kuitenkaan enää saa takaisin.

Siis JOS pitää tärkeämpänä sen, että saa olla lasten kanssa kotona, niin luopuu talohaaveesta yms.

Jos lapsilta kysyttäisiin, niin saattaisivat haluta mieluummin isomman, kauniimman kodin, ulkomaanmatkoja, kauniimmat vaatteet ja ennen kaikkea lapsiseuraa! Kotihoidettu ei koskaan voi saada yhtä tiiviitä kaverisuhteita kuin päiväkodissa oleville muodostuu ryhmäläistensä kanssa.

Harvinaisen urpo kommentti tuo että lapset haluaisivat ennemmin talon, matkoja, vaatteita tms... Kun kyse oli kuitenkin alle 3v lapsista!

Ja he kenellä ennestään isompia lapsia, niin onko se nyt sitten lapsellekaan hyväksi kun saa aina kaiken mitä haluaa eikä opi elämässä tärkeysjärjestystä??

Onko joillekin ihmisille tosiaan talo, vaatteet, matkat, sisustus yms. tärkeämpää kuin oma perhe???

Ja tuosta ystävä jutusta... No jaa, meillä on 6 ystäväperhettä joita tavataan ja heillä saman ikäisiä lapsia. 2 äitiä lapsineen tavataan viikottain useamman kerran. Toistemme kotona, leikkipuistoissa, luistinradoilla, hiihtämässä, rannalla jne. Lapsemme ovat tunteneet toisensa syntymästään saakka ja he ovat todella läheisiä.

kun saan olla lasten kanssa kotona. Lapset ovat 2 v. ja 1.v x 2. Eihän se kotihoidontuki suuri ole, mutta kaikki tarvittava ollaan saatu hankittua. Mies tienaa nettona kuukaudessa 2000 euroa ja lainan hyhennykseen menee 1100. Rahat riittävät ihan mukavasti perusruokaa, vaatteisiin, omakotitalon ylläpitoon ja harrastuksiin. On jouduttu luopumaan tietystä asioista, kuten lomamatkoista, mutta tämä on vaan hetkellinen elämäntilanne. Parin vuoden päästä on taas kahden henkilön palkka käytettävissä.



Ymmärrän kyllä hyvin, ettei kaikilla ole varaa jäädä kotihoidontuen varassa hoitamaan lapsia. Ja vielä paremmin ymmärrän niitä, joiden on pakko palata töihin, jotta työpaikka säilyy. Harmilllista, mutta totta.



Mä en vaan kaipaa yhtään töihin tällä hetkellä. On ihanaa, kun saa olla lasten kanssa kotona, kyläillä ja ulkoilla. Minulla on vielä noin 30 vuoden työura edessä ja kun valtion virassa olen, niin voinkin hyvällä mielellä olla monta vuotta pois työelämässä. Lasten kanssa kotona oleminen tuo ihanan katkon työelämään, jossa ehdin kyllä lasten kasvettua olla riittävästi.



Mä olen onnellinen, toivottavasti täällä on muitakin elämäntilanteeseensa onnellisia!

että millä esim. se talo maksetaan sen kolmen vuoden aikana, joka kotona oltaisiin. Suurin osa työssäkäyvistä äideistä kun ei kuitenkaan ole mitään uraohjuksia, vaan ihan tavallisia palkkatyöntekijöitä, joiden pakeilla te kotiäiditkin syystä tai toisesta joudutte käymään. Miettikääpä joskus mitkä jonot kaikkialle olisikin, jos kaikki muutkin jäisivät kotiin lapsiansa hoitamaan.



Erityisen käsittämätöntä mielestäni on se, että kotihoidon valinneiden on kautta linjan yritettävä puolustaa sitä kotihoidon paremmuutta päiväkotihoitoon verrattuna. Millainkohan lapsenne ovat parempia kuin päivähoidossa olleet?



En ainakaan naapuruston esimerkkien perusteella huomaa, että kotihoidetut lapset vaikuttaisivat vaikkapa nyt onnellisemmilta kuin päivähoidossa olevat. Kovasti vain odottelevat päivähoidossa olevia pihalle leikkimään, kun visiinkään eivät sitten ole tarpeeksi samanikäisten seurassa päivällä ollet, vaikka äidit kuinka kertovat kerho- yms. käynneistään. Yksikseenhän nuo näyttävät tuossa pihalla leikkivän päivisin...

tämäkin on nykypäivänä meille jokaiselle vain arvo/asenne kysymys.Jokainen nainen tietää, että jossain vaiheessa niitä lapsia tulee. Miksi ei ajoissa laitaa rahaa syrjään?



Niin itsekin olen tehnyt. En ole halunnut heti, kaikkea, nyt periaatteella kun lähdin opiskelujen jälkeen töihin, vaan laitoin pienestä 1000e palkastani vähintään 1/3 säästöön kuukausittain. En mistään ole mielestäni jäänyt paitsi. Ruokaa yms mainitsemiasi asioita on ollut aina käytössäni.



Asuntolainamme maskoimme 2kk ennen esikoisen laskettua aikaa pois, vain sen takia, että saamme asuntokustannukset pieniksi ja näin voin jäädä kotihoidontuelle jos aikanaan haluamme.



Miksi ihmiset aina haikailevat ja valittavat sellaisista asioista mitä ei ole - eivätkä keskity niihin asioihin mitä on ja mihin voi itse vaikuttaa:)



valinnoilla esim. ruokakaupassa on isomerkitys - niillä voi tuhlata tuhansia euroja vuodessa tai sitten säästää vähintään sama summa.



Jokaisella meillä on taudellinen mahdollisuus jäädä kotihoidontuelle - jos haluamme! Tarviiko omaa talouttaan ajaa lian tiukille matarian perässä juostessaan.



meillä on Espoossa, Leppävaarassa 80m2 velaton kerrostalo kolmio, johon varmasti hyvin sovitaan asumaan, useamman kanssa. kuukausi kustannukset tällä hetkellä vain 200e/kk. nekin vain sen takia, että olemme ennakoineet tulevaa talouttamme kotihoidontuen ajalla.



AP:lla taitaa mennä kaikki mitä tuleekin eli vaikka saisit miljoona euroa käteen kuukaudessa ei ne sinulle riittäisi taitaisit aina PA.

mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta maksaa asuntoa ennen lasten syntymistä.

Tässä keskustelussa ei ole nyt kyse siitä, että kotihoidetut lapset olisivat parempia kuin tarhatut lapset. Nyt väännetään siitä kellä on varaa ja kellä "ei". Siis raha-asioista, ei seurauksista.



44

mä en tunne yhtäkään aikuista, joilla ois ystäviä ajalta jolloin olivat tarhassa...]

Itse olen ollut 10kk ikäisestä päiväkodissa ja olen tuntenut parhaan ystäväni niin pienestä kuin ihminen voi toisen tuntea, sillä olimme samassa ryhmässä.

Itselläni on vaan mukavia muistoja pk-ajoilta. Siltikin omien lasten vieminen hoitoon tuntuu haikealta, kotona oleminen on yksi osa elämää joka on nyt meiltä loppumassa kesän jälkeen. Kotonaoloa tulee 3v3kk putkeen ja siinä ajassa on kaksi lasta tehty.

mennä töihin jolloin saan hoitaa lapsia kotona. Palkka 1000 e siitä hoitomaksut 450e, bensat 250 e, vaatteet yms. joita töissä tarvii niin menee enemmän rahaa kuin että olen kotihoidon tuella 300eurolla. mies tienaa 1600 e ja hienosti pärjätään. uudehko okt ja melkeen 200 000e lainaa, pari autoa, jne. mut ei ole rahasta tiukkaa. miksi joillain on NIIIIN vaikeeta?

Oletan että tarkoitat että miehesi saa nettona 1600e? Miten te olette voineet saada lainaa noin paljon? Paljon on lyhennys, korko/kk ja laina-aika?

Tuo kuulostaa niin vastuuttomalta toiminnalta pankin puolelta että en usko sinua.

Suurin osa kaksikymppisistä ei mieti koska jää äitiyslomalle ja ala säästää sitä varten. Jotensakin omituinen ajatus!

Ei mulla lapset olleet siinä vaiheessa kyllä edes mielessä. Jos säästin, säästin johonkin matkaan, tms. Ja suurin osa sen ikäisistä ei todellakaan vielä lapsia halua. Vrt synnyttäjän keski-ikä.



Koeta nyt taota paksuun kalloosi että ei se kaikille ole materian perässä juoksemista, vaan ihan elättämistä. Kaikki eivät ole muutamassa vuodessa voineet maksaa asuntolainaansa pois.



Että mua ottaa aivoon tuollaiset itsetyytyväiset, omahyväiset ääliöt. Prkl.



BTW, meidän lapset menee hoitoon 4.5v ja reilu 2veenä. Mutta en minä voinut jäädä kotiin vain askartelemaan, vaan teen osa-aikaista työtä samalla. Ja ihan siksi että saadaan kaikki laskut ja lainat maksettua

kotona, ilman mitään tuloja. Täällä puhutaan vain tilanteesta, että hoidetaan lapset kotihoidon tuen turvin. Tilanne on ihan toinen, kun lapsista sitä ei enää saa. Silloin voidaan vasta puhua kotiäitiydestä ja sen mahdollisuudesta. Ja silloin ei todelllakaan kaikilla ole vara.

Koeta nyt taota paksuun kalloosi että ei se kaikille ole materian perässä juoksemista, vaan ihan elättämistä. Kaikki eivät ole muutamassa vuodessa voineet maksaa asuntolainaansa pois.

Että mua ottaa aivoon tuollaiset itsetyytyväiset, omahyväiset ääliöt. Prkl.

BTW, meidän lapset menee hoitoon 4.5v ja reilu 2veenä. Mutta en minä voinut jäädä kotiin vain askartelemaan, vaan teen osa-aikaista työtä samalla. Ja ihan siksi että saadaan kaikki laskut ja lainat maksettua

Jos pitää kaikkein tärkeimpänä sitä, että tahtoo olla kotona lasten kanssa, niin kotihoidontuki riittää. Silloin asutaan halvemmassa kodissa ja hankitaan kalliimpi koti ja isommat lainat sitten kun kuopuskin on 3v. Siis JOS VANHEMMAT NIIN HALUAA. Silloin jätetään monia asioita ja palveluita ostamatta. Jos taas kotihoito vaihtoehto ei ole kaikkein tärkein, niin ostetaan se hienompi talo ja otetaan isompi laina, käydään kampaajalla hieman useammin ja ehkä vaatetukseenkin käytetään enemmän. Jokainen voi tehdä valinnan.

Varmasti jäisin minäkin silloin kolmeksi vuodeksi kotiin. Sen sijaan kun tulot tippuvat 2400 e:sta (netto) kodinhoidon tuelle, niin ei paljon naurata :( Pelottava ajatus sen sijaan on, että kodinhoidon tukea nostettaisiin kaikilta johonkin 1000 e tienoille, jo alkaisi lapsia tulla lisää vain siksi että sillä kouluttamaton ihminen tienaa lapsilla paremmin kuin töissä. Sellainen tilanne ei todellakaan ole lapsen etu!

Entä jos niitä lapsia ei vaan kuulu. Pitäskö sitä odottaa vaan että tuleeko vai ei, mutta asuntoa en osta.

Eli todellakaan ei olisi tullut mieleenkään ruveta sitä varten säästämään rahaa parikymppisenä (no eipä opiskelijan budjetilla olisi kyllä pystynytkään).

Entä jos niitä lapsia ei vaan kuulu. Pitäskö sitä odottaa vaan että tuleeko vai ei, mutta asuntoa en osta.

En kuitenkaan päätä kenenkään puolesta tuollaista asiaa. Jokainen tehköön oman tahtonsa mukaan!

että jokainen nainen tietää 20 vuotiaana, että niitä lapsia jossain vaiheessa tulee. Ehkäpä nykyisin tuon ikäiset tietävät myös, että ei niitä ensinnäkään kaikille edes tule. Kun et itse sitä tiedä. Ja olet kyllä ensimmäinen kenen kuulen mainitsevan alkaneen parikymppisenä säästämään mahdollista lasten kotihoitoa varten. Empä kyllä tuollaista olisi tullut ajatelleeksi, en rehellisesti ennen kuin äitiysloma konkreettisesti alkoi olla käsillä.

Entä jos niitä lapsia ei vaan kuulu. Pitäskö sitä odottaa vaan että tuleeko vai ei, mutta asuntoa en osta.

Mutta täytyykö ensiasunto olla iso ja tilava. Eikö sen isomman voi ostaa sitten kun on siihen varaa ja tarvetta. Niin ennen tehtiin. Ensin ostettiin pieni asunto, sitten vähän isompi jne.