Kyllähän minä lapseni kotona hoitaisin, jos siihen olisi rahallinen mahdollisuus!

Meillä menee lainaan vähemmän kuin vuokraan. Ostimme halvan kerrostalo asunnon, ja 78m2 ja 4 henkilöä. Hyvin mahdutaan. Lainanlyhennyt on alle 500e kuussa. Olisin halunnut omakotitalon, mutta kuussa olisi tullut maksettavaa 1450e. Halusin olla lapsieni kanssa kun he ovat pieniä. Kerrostalo loukko, vaatteet kirpputorilta, ei matkoja ulkomaille. Käytämme julkisia. Ja teen silloin tällöin iltaisin ja viikonloppuisin työtä mitä löydän. Olen oikeasti todella onnellinen. Kun lapset kasvaa, on tilanne toinen. Yritän jaksaa odottaa näiden kivojen ylellisyysjuttujen kanssa. Ehkä sit eläkkeellä pääsen reissuun. Tätä aikaa en kuitenkaan enää saa takaisin.

Kaikkea ei tosiaan voi saada... eikä kaikki halua tinkiä "elämän laadusta"!!

Mutta kun nyt olen saanut tämän parin sadan neliön omakotitalon, niin en kyllä siitä ala tinkimään, hulluahan tämä olisi... ensin niska limassa teet duunia, että voit hankkia talon ja sitten myyt sen, että voit olla lapsesi kanssa kotona vaikka kunnes lapsi on 1,5v!! Kyllä tuntuu niin ikävälle viedä vajaan vuoden ikäinen lapsi hoitoon, mutta olen niin itsekäs äiti, että en myy kotiamme lapsen takia!

Voisi se kodinhoidontuki mielestäni kyllä olla hieman korkeampi...

Meillä menee lainaan vähemmän kuin vuokraan. Ostimme halvan kerrostalo asunnon, ja 78m2 ja 4 henkilöä. Hyvin mahdutaan. Lainanlyhennyt on alle 500e kuussa. Olisin halunnut omakotitalon, mutta kuussa olisi tullut maksettavaa 1450e. Halusin olla lapsieni kanssa kun he ovat pieniä. Kerrostalo loukko, vaatteet kirpputorilta, ei matkoja ulkomaille. Käytämme julkisia. Ja teen silloin tällöin iltaisin ja viikonloppuisin työtä mitä löydän. Olen oikeasti todella onnellinen. Kun lapset kasvaa, on tilanne toinen. Yritän jaksaa odottaa näiden kivojen ylellisyysjuttujen kanssa. Ehkä sit eläkkeellä pääsen reissuun. Tätä aikaa en kuitenkaan enää saa takaisin.

Siis JOS pitää tärkeämpänä sen, että saa olla lasten kanssa kotona, niin luopuu talohaaveesta yms.

Siis tarkoitan tällä riitelyllä sitä ainaista kädenvääntöä että onko ihmisillä rahaa kotihoitoon vai ei (syitä sen kummemmin tuntematta)ja sitä valitusta siitä, kuinka vähän tukea sitä saa jos kotiin jää. Muualla maailmassa ei heru penniäkään siitä hyvästä! Monessa maassa ei edes äitiysrahaa. Pitäisin kyllä tämän perusteella suomalaisia äitejä erittäin etuoikeutettuina. Sitä eivät monet näytä ymmärtävän.

Itse hoitaessani lapsiani kotona ajattelen heidän parasta. En koi sen olevan elämäntapa. Lisäksi hyödymme tästä koska mieheni tekee matkatyötä niin lapsille tulisi ihan liian pitkät päivät olla päiväkodissa lähes 10h. Itse päiväkodissä työskennellessäni todellakin näin senkin puolen. Ehdottomasti kannatan kotihoitoa jos vaan rahallisesti mahdollista ja vanhempi jaksaa olla kotona. Kotihoito ei tarkoita eristäytymistä muusta maailmasta! Lapsille, vanhemmille on kerhoja , avoimia päiväkoteja ja puistoja. Lapset saavat noista paikoista niitä kavereita jolloin sos.taidot kehittyvät, oppivat olemaan ryhmässä jne. Kukin tyylillään! Kaikilla vaan pitäisi olla vapaus valita hoitomuoto vaihtoehto ei ole pelkkä päiväkoti!!!!

Meillä menee lainaan vähemmän kuin vuokraan. Ostimme halvan kerrostalo asunnon, ja 78m2 ja 4 henkilöä. Hyvin mahdutaan. Lainanlyhennyt on alle 500e kuussa. Olisin halunnut omakotitalon, mutta kuussa olisi tullut maksettavaa 1450e. Halusin olla lapsieni kanssa kun he ovat pieniä. Kerrostalo loukko, vaatteet kirpputorilta, ei matkoja ulkomaille. Käytämme julkisia. Ja teen silloin tällöin iltaisin ja viikonloppuisin työtä mitä löydän. Olen oikeasti todella onnellinen. Kun lapset kasvaa, on tilanne toinen. Yritän jaksaa odottaa näiden kivojen ylellisyysjuttujen kanssa. Ehkä sit eläkkeellä pääsen reissuun. Tätä aikaa en kuitenkaan enää saa takaisin.

Siis JOS pitää tärkeämpänä sen, että saa olla lasten kanssa kotona, niin luopuu talohaaveesta yms.

Jos lapsilta kysyttäisiin, niin saattaisivat haluta mieluummin isomman, kauniimman kodin, ulkomaanmatkoja, kauniimmat vaatteet ja ennen kaikkea lapsiseuraa! Kotihoidettu ei koskaan voi saada yhtä tiiviitä kaverisuhteita kuin päiväkodissa oleville muodostuu ryhmäläistensä kanssa.

sieltä kerrotalokolmiosta. Meilläkin on jo kaksi koululaista, joita aikanaan hoidin 5 vuotta kotona - siis siellä pienessä kolmiossa.



Myöhemmin muutimme omakotitaloon (ei luksus, ei huippukallis) ja saimme vielä yhden lapsen lisää. Venytimme senttiä kaikin tavoin (myös etukäteissäästöjä oli), mutta 3 vuotta kotona olisi ollut meille taloudellinen mahdottomuus isomman lainan kanssa. Kuopus meni hoitoon olleessan 2-vuotias.



Olisiko meidän jonkun mielestä pitänyt jäädä sinne pieneen kolmioon asumaan VAIN sen takia, että olisin voinut hoitaa kuopusta kotona vuoden pitempään?

Kuinkas pysyviä kaverisuhteita sieltä päiväkodista oikein saa? Kotona hoidetut lapset tapaavat äidin ystävien lapsia jatkuvasti edelleenkin myös vanhimmat lapsemme ylä-asteella. Ei siis voi väittää että päiväkoti lapsilla olisi pitkäkestoisempia kaveri suhteita. Mitäs kotona hoidetut lapset saa ne saa todella läheiset, hyvät välit vanhempiin ja sisaruksiin eli siis paljon arvokkaampaa. Paljon enemmän aikaa yhdessä oloa ihan omilta vanhemmiltaan! Lapselle löytyy aina syli toisin kuin päiväkodin ylisuurissa ryhmissä valitettavasti.

ettekö todellakaan haluaisi saada lapsenne hoitamisesta edes sitä samaa rahaa minkä saa työttömänä ollessa? Oletteko todellakin täysin tyytyväisiä saamanne rahamäärään?? Ymmärrättekö, että olette yksi syy siihen, että kyseinen tuki ei varmaan koskaan nouse.

Pienelläkin rahalla kykynee hoitamaan lapset kotona. Lähempänä 30v ja yli kun aloittaa lasten teon niin olet tottunut shoppailemaan, matkustelemaan ja olet luultavasti ottanut ison asuntolainan. Täytyyhän lapsella olla kunnon puitteet!!

Nuori äiti pystyy siis hoitamaan lapset kotona pidempään.

Vihaan ulkoilua muulloin kuin auringon paisteessa, vihaan leikkimistä (en itse asiassa edes osaa leikkiä enkä tod halua opetella!), vihaan pyllynpyyhkimistä, vihaan lautapelien pelaamista, eritoten VIHAAN askartelua ja kaikenlaisia lorutteluja ja lastenlauluja.

Rakastan lapsiani, mutta en halua olla heidän kanssaan koko ajan vaan halua että joku muu hoitaa nuo ym. hommat heidän kanssaan. Minä vien heitä matkoille, luen kirjoja, leivon ja tarjoan hyvää ruokaa ja kauniin kodin sekä kauniit vaatteet, eli siis esteettisyyyskasvatusta ja tapakasvatusta ja sivistystä. Muut virikkeet tulevat päiväkodista ja hyvä niin.

Uskon, ettet ole yksin näissä asioissa. Minäkin vihaan askartelua ja ulkoilua, paitsi auringonpaisteella. Leikkiminenkin kypsyttää ajoittain.

Mäkin hoidan kahta yli 3 vuotiasta kotona, töistä virkavapaalla. Kaupunki kyllä säästää siinä aika paljon kun ei tarvi järjestää päiväkotipaikkoja. Jospa saisi itse jokusen pennin siitäkin säästöstä...

Olet saanut virkavapaata, harvalla onnistuis jäädä kotiin yli 3-vuotiaiden kanssa ilman, että joutuis luopumaan työstään. Useimmilla (ainakin koulutetuilla) vuosikausien kotonaolo merkitsisi, että oman alan töihin ei pääsisi enää ikinä.

Oletko selvitellyt eläkeasioita? Minun äitini oli myös kotona kunnes kaikki 4 lasta olivat koulussa (yht. 15 v) ja katuu nyt, koska tuli avioero ja pitkän kotonaolon vuoksi eläke tulee olemaan mitätön. Nykyäänhän äitiyslomalla ja hoitovapaalla tosin kertyy jotain.

ettekö todellakaan haluaisi saada lapsenne hoitamisesta edes sitä samaa rahaa minkä saa työttömänä ollessa? Oletteko todellakin täysin tyytyväisiä saamanne rahamäärään?? Ymmärrättekö, että olette yksi syy siihen, että kyseinen tuki ei varmaan koskaan nouse.

Ei minulla jäänyt pienten lasten hoidolta energiaa ruveta vielä lobbaamaan poliitikkoja.

Kyllähän tästä aiheestda väännetään jatkuvasti. Päättäjät eivät halua nostaa kotihoidontukea, koska se "ei kannusta menemään töihin". Väite on aivan naurettava; harva kai sitä kotona lorvii pelkästään pakoillakseen töitä. Eivätköhän useimmat äidit nimenomaan vapaaehtoisesti uhraa työtulonsa voidakseen tehdä vielä arvokkaampaa työtä hoitamalla omia lapsiaan. Ja tätä ei valtio halua korvata.

Lapsethan näissä keskusteluissa unohtuvat ihan täysin.

tällainen pärjää-ei pärjää keskustelu on oikeasti turhaa, kaikkien kannattaisi mielummin keskittää energiansa siihen, että kotihoidontuki saataisiin nostettua hiukan paremmaksi. Nekin, jotka pärjäävät sillä nykyisellä kotihoidontuella tuskin kieltäytyisivät korotuksesta.

Esim. meidän kunta alkoi maksaa kyllä yksityisenhoidonlisää, meidän perheessä tuet tekee 1070e! Mutta eihän tuollaista summaa voi äidille maksaa vaan töihin on lähdettävä ja palkattava hoitaja tai vietävä hoitoon. On se helkkari miksei KAIKILLE äideille anneta mahdollisuutta olla lasten kanssa kotona koulun alkamiseen saakka :(!

mennä töihin jolloin saan hoitaa lapsia kotona. Palkka 1000 e siitä hoitomaksut 450e, bensat 250 e, vaatteet yms. joita töissä tarvii niin menee enemmän rahaa kuin että olen kotihoidon tuella 300eurolla. mies tienaa 1600 e ja hienosti pärjätään. uudehko okt ja melkeen 200 000e lainaa, pari autoa, jne. mut ei ole rahasta tiukkaa. miksi joillain on NIIIIN vaikeeta?

Olisihan sitä voinut kituuttaa pienillä tuloilla kotona, JOS olisi halunnut. Minä en halunnut, koska kotonaolo olisi ollut täyttä tuskaa. Samoin kuin joku tuolla aikaisemmin sanoi, niin en sietää askartelua, ulkoilua säässä kuin säässä ja lasten kanssa leikkimistä. Lapsillani on aivan taatusti päivisin hauskempaa hoidossa kuin olisi ollut kanssani kotona.

tiedän toki montakin jotka ovat jo ala-asteella tutustuneet ja vieläkin ovat hyviä ystäviä. ja jos meidän lapsilta kysytään, niin heille on ihan sama maksetaanko lainaa vai vuokraa.. ja vaatteet kiinnostaa tässä perheessä lähinnä vain äitiä =)

(eli haluisin lapsille joskus jotain ihania merkkivaatteita, mut joudutaan tyytyyn halppiksiin..) kaikki varmaan jo arvas, et olen kotiäiti, joka ihan mielellään lapsensa kotona hoitaa! hoidan myös yhtä hoitolasta arkisin, et ymmärrän kyllä ihan hienosti lasten hoitoonviemisen myös.



Jos lapsilta kysyttäisiin, niin saattaisivat haluta mieluummin isomman, kauniimman kodin, ulkomaanmatkoja, kauniimmat vaatteet ja ennen kaikkea lapsiseuraa! Kotihoidettu ei koskaan voi saada yhtä tiiviitä kaverisuhteita kuin päiväkodissa oleville muodostuu ryhmäläistensä kanssa.

[/quote]

39 ja se, joka ei siedä lautapelejä ja ulkoilua, olen ihan samoilla linjoilla. En edelleenkään voi käsittää, miksi lapsella olisi parempi äidin ja sisaruksen kanssa esim. kolmisin kotona????



Uskon, että lapsella on nyky maailmassa parempi tulevaisuus, ku asuu paremmalla asuinalueella, on matkustellut ja pukeutuu hyvin. Ikävä kyllä, tämäkin maa on luokkayhteiskunta.

Kenenkään on turha väittää, ettei rahallisesti PÄRJÄISI kotihoidontuella (joka pienituloisilla ei ole ainoa tuki, vaan voi saada myös asumistukea tai vaikkapa sossusta toimeentulotukea). Tämä kotihoitoasia on ensisijaisesti VALINTA! Varmasti aika monessa "ei ole varaa kotihoitoon" -perheessä on vara vähemtää reilustikin menoja, enkä nyt tarkoita mitään kaurapuuro-kirpputori-linjaa edes.



Me eletään aika leveästi mielestämme miehen tuloilla, 1800 brutto ja mun kotihoidontuella. Vuokraan menee 800 sis. veden (ei saada asumistukea). Syödään laadukkaasti ja monipuolisesti, ostetaan laadukkaat ulkovaatteet, sisävaatteet marketeista, H&M:ltä jne., mulla yks maksullinen harrastus, miehellä kaksi, isommalla lapsella kaksi ja pienemmällä yksi, vakuutuksia on joka lähtöön, tosin autoa ei (muutimme keskustaan, koska laskimme, että hiukan kalliimpi vuokra tulee halvemmaksi kuin auton pito), matkailemme Suomessa, ei ulkomaanreissuja Vanhemmat eivät kustanna mitään, paitsi jouluna ja synttärinä saamme jonkun lahjan, sukulaisilta ei ole saatu tarvikkeita lapsille, vaan itse on ostettu.



En OIKEASTI USKO, että kaikki ne "ei ole varaa" ovat edes _laskeneet_ kustannuksia lasten kotihoitoon, vaan oletus on se, että kun tulot laskevat, ei ole varaa. Turhaa rutinaa, jos taloudenhoitasiat ovat retuperällä, eikä tuloja ja menoja osata suhteuttaa.