38 vuotias, 3 lapsen yh. Löydänkö vielä rakkauden?
Välillä epäilen että mahtaako kukaan tänne meidän joukkoomme haluta, tai mahtua..
Olen tottunut tekemään asiat omalla tavallani, enkä kaipaa muita niihin "sekaantumaan", samalla toivoo että saisi apua ja toisenkin tähän jakamaan askareet kanssani.
Myös nämä kolma lasta rajoittavat varmasti uuden kumppanin halukkuutta...tässä kun on kyseessä kuitenkin jo varsin valmis paketti.
Entäs jos itse tai uusi kumppani haluaa lapsen. Ehkä ei aika riitä...?
Miten te muut yksinhuoltajat, onko rakkaus löytynyt ja miten on uusperheen arki onnistunut?
Onko minulla vielä mahdollisuuksia, vai asennoidunko tähän "yksinäiseen" elämään?
Kommentit (26)
Onnistut paljastamaan luonteesi kahdessa lauseessa. Se on hyvin kiteytetty se.
miehille jää enemmän rahaa omaan käyttöön eron jälkeen, naiset köyhtyy.
se että miehet juo ne rahat on niiden meisten ongelma, ei anisten.
hyvän miehen jonka kanssa olen jo viidettä vuotta. Tarjokkaita olisi ollut vaikka kuinka -nimenomaan seurustelusuhteeseen. Yhden yön juttuja oli tasan yksi vuoden aikana. Sen jälkeen alkoikin tuo seurustelu joka johti naimisiinmenoon. Minullekin moni sanoi että ei kukaan halua toisen miehen lapsia ja blaa blaa. Olivat niiiiiiiiin väärässä, miehiä oli suunnilleen jonossa. En olisi ikinä uskonut.
meillä tilataan mm. UUSIOperhepitsaa etc...
tuollaista revohkaa itselleen riesaksi. Kuitenkin joutuu vain maksamaan vieraiden mukuloiden menoja.
Joku sossutapaus vois sulle löytyä
Jostain syystä naiset erityisesti toitottavat että eivät miehet huoli jne. mutta omani ainakin oli sitä mieltä että jos toiseen rakastuu ja rakastaa niin ne lapset ovat sivuseikka. Lisäksi mieheni arvosti sitä, että olen pärjännyt yksin ja heivannut kelvottoman ukon menemään ts.en ole suostunut olemaan kynnysmatto. Luota itseesi, se näkyy ulospäinkin.
t.28
Minä olen mies, ja hoidan lapsiani vuoroviikoin. Tämähän on kovaa vauhtia yleistymässä. Minulla on täysin sama tilanne kuin AP:lla.
Olen tehnyt aktiivisen päätöksen, että en enää tahdo uutta elämää, jossa muutan jonkun kanssa yhteen.
Haluaisin nimenomaan etäseurustelusuhteen. Minulla ei ole mitään tarvetta esitellä kasvaville lapsille vaihtuvia pirkkoja ja mirkoja. Lasten äiti kyllä hoitaa uusien aikuisten säännöllistä esittelyä kiitettävästi jo tällä hetkellä - on siis todennäköistä että naisilla on siellä parisuhdemarkkinoilla eron jälkeenkin helpompaa kuin miehillä.
Näin ainakin omani ja lähipiirini kokemuksen mukaan.
Kotielämä sujuu mainiosti, se mitä tietysti kaipaa on aikuiset keskustelut toisen ihmisen kanssa ja seksi. Olen nyt vain opetellut jo pari vuotta olemaan ilman niitäkin.
Kysymys on omalta kohdaltani myös moraalinen. En katso oikein voivani oikein toista ihmistä säännölliseen suhteeseen, jossa näemme vain joka toinen viikko, jossa en esittele häntä lapsilleni, ja jossa asumme erillään - eikä asiantilaan ole luvassa muutosta vuosiin, jos koskaan.