Lue keskustelun säännöt.
38 vuotias, 3 lapsen yh. Löydänkö vielä rakkauden?
04.04.2010 |
Välillä epäilen että mahtaako kukaan tänne meidän joukkoomme haluta, tai mahtua..
Olen tottunut tekemään asiat omalla tavallani, enkä kaipaa muita niihin "sekaantumaan", samalla toivoo että saisi apua ja toisenkin tähän jakamaan askareet kanssani.
Myös nämä kolma lasta rajoittavat varmasti uuden kumppanin halukkuutta...tässä kun on kyseessä kuitenkin jo varsin valmis paketti.
Entäs jos itse tai uusi kumppani haluaa lapsen. Ehkä ei aika riitä...?
Miten te muut yksinhuoltajat, onko rakkaus löytynyt ja miten on uusperheen arki onnistunut?
Onko minulla vielä mahdollisuuksia, vai asennoidunko tähän "yksinäiseen" elämään?
Kommentit (26)
Ei täällä ennustajia ole. Juu ja tarjokkaita riittää taatusti, onhan sulla(kin) reikä jalkojen välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin minulle on annettu ymmärtää että tältä palstalta löytyy tieto elämän takoitukseen ja sen hallintaan.
Olenko siis väärässä???
Ja hei, järjen käyttö sallittu...eikö tämä ole juuri paikka mistä voi kysyä miten muut on tehny ja heidän kokemuksistaan?? :)
vakiintumismielessä enää vähempää kiinnostaa.
Mä olin 27 kun jäin neljän lapsen kanssa yksinhuoltajaksi. Edelleen viiden vuoden jälkeen olen yh, ei oo miestä löytynyt. Enkä usko että löytyykään. Ei ole ulkonäöstä tai luonteesta kiinni: olen nätti, kuulema kauniskin, luonteeltani tasapainoinen, kiltti, mukava, huumorintajuinen ja luotettava. Mutta ei löydy ei. Olen tyytynyt kohtalooni, ehkä sunkin kannattais.
Parasta varmaan olisi jos löytäisit ikäisesi "valmiin paketin" omaavan sinkkuuntuneen herran, jonka kanssa voitte viettää laatuaikaa yhdessä mutta asuisitte silti eri talouksissa. Laitatte vain vuoroviikonloput samaan rytmiin ;) Paitsi jos lapsesi eivät ole etävanhemman kanssa tekemisissä, niin tuo kuvio ei onnistu.
Älä nyt kuitenkaan jämähdä ehdoin tahdoin yksinäisyyteen ja katkeruuteen. Kyllä eronnut vanhempi saa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin juuri 1,5 vuotta kestäneen suhteen lapsettomaan minua nuorempaan mieheen, ja nämä ajatukset tulvahti mieleeni. Siksi kysyin.
Syynä suhteen lopahtamiseen oli vaikeudet (kuitenkin) sopeutua perhe-elämään. Eikä asuttu yhdessä, vaan molemmilla oli omat kämpät. En koskaan ehdottanut yhteenmuuttoa, koska en kokenut miehen olevan valmis siihen.
Ehkä omalla lapsella varustettu mies ymmärtää paremmin lapsiperheen arkea.
Mutta, tuntuu vaan kovin vaikealta ylipäätään rakastua. En ole koskaan oikeasti oikein oikein paljon rakastanut ketään. En edes lasteni isää, jos oikein rehellisiä ollaan...näin jälkeenpäin :)
Ja edelliselle; vuoroviikot ei onnistu enää minun kohdallani, koska etä ei ole enää maisemissa...
onhan se mahdollista löytää mies, mutta harvapa ottaa vastuulleen ja varsinkin KANTAA vastuun naisen lapsista.
itse olen täysin kyllästynyt uusioperheen elämään ja hoitamaan miehen lapsia. kun miehen lapset ovat meillä joka toisen viikon, kannan vastuun sekä omistani, että miehen lapsista. blääh, mutta nyt alkaa riittämään. miehen ex vaihtaa kumppania jatkuvasti ja hoidattaa aina "meno-vaiheidensa" aikana lapset meillä(=minulla).
jos mahdollista niin kannattaa välttää uusioperhe-kuvioita ja vakavampia suhteita eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen miehet porskuttaa eteenpäin ja lasten äidille jää kaikki vastuu ja huoli + mahdoton tilanne saavuttaa uusi elämä.
Mun pappa jäi leskeksi 83vee:nä. Nyt viisi vuotta myöhemmin sillä on ollu uusi mummo kuvioissa jo pidemmän aikaa.
Matkustelevat yms. yhdessä. Ei tosin ole pienet lapset enää esteenä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin leskeytymisen jälkeen. Kuolleen kanssa on hankala kilpailla, jää aina toiseksi ja toisaalta ei ole etävanhempaa hoitamassa välillä. Tämä on tietenkin ikävää.
"tavaramarkkinoilla" sinä olet vielä nuori. Nou hätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan se mahdollista löytää mies, mutta harvapa ottaa vastuulleen ja varsinkin KANTAA vastuun naisen lapsista.
itse olen täysin kyllästynyt uusioperheen elämään ja hoitamaan miehen lapsia. kun miehen lapset ovat meillä joka toisen viikon, kannan vastuun sekä omistani, että miehen lapsista. blääh, mutta nyt alkaa riittämään. miehen ex vaihtaa kumppania jatkuvasti ja hoidattaa aina "meno-vaiheidensa" aikana lapset meillä(=minulla).
jos mahdollista niin kannattaa välttää uusioperhe-kuvioita ja vakavampia suhteita eron jälkeen.
Et kertonut kuinka vanhoja lapsesi ovat. Älä ala hevillä mihinkään uusperhesysteemiin. Ja uusien vauvojen kanssa tulisi jo turhan kiirus, sullahan on jo lapsiakin riittämiin. Elikkäs nyt keskityt elämästä ja perheestäsi nauttimiseen. Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, sulla on vielä "50 vuotta aikaa" nauttia elämästä jonkin herrasmiehen kera maailmaa kierrellen. Älä turhaan sekoita lastesi elämää, uusperhe elo on niin rankkaa kaikille osapuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42, eronnut/ jätetty, 2 lasta. olen ajatellut sen niin, että seurustella voin, mutta en odota että enää mitään yhteistä perhettä ja kotia perustettaisiin. eli omat kämpät ja omat rahat, kiitos.
nyt suhteessa ollut 3 v, yhteinen kämppä ja lapsi, ikä sama kin sinulla
...mä olen kolmen lapsen totaaliyhäri ja en kuvittelekaan seurustelevani ennen kuin lapset ovat isoja/melkein kotoa muuttaneita.
Mitäs sitä mukavaa elämää sotkemaan ylimääräisillä ihmisillä, vaikka kivoja olisivatkin!
jälkeen miehet proskuttavat. Pikemminkin päinvastoin. Miehen suurin terveys- ja syrjäytymisriski on ero lapsiperheessä.
Eron jälkeen miehet porskuttaa eteenpäin ja lasten äidille jää kaikki vastuu ja huoli + mahdoton tilanne saavuttaa uusi elämä.
kun isät masentuvat, alkavat ryypätä, laiminlyövät lapsia, masentuvat
miehille jää enemmän rahaa omaan käyttöön eron jälkeen, naiset köyhtyy.
se että miehet juo ne rahat on niiden meisten ongelma, ei anisten.
Tarjokkaita on jopa liikaa.
Tarkoitin kumppanuutta, ystävyyttä ja aitoa välittämistä.
Tai ehkä en vaan osaa rakastua.