Lue keskustelun säännöt.
Eikö kohta 2-vuotiaan pitäisi jo ymmärtää?!
30.03.2010 |
Mulla on ihan kohta 2 v. täyttävä poika.
Hirveä "tihutyöläinen" kun selkäni käännän.
Olkkarin ikkunalaudalla on kukka, jonka olen siihen pari kuukautta sitten tuonut, ajatellen että lapsi on jo niin iso että pitäisi ymmärtää kun sanotaan ettei kukkaan saa koskea.
No mitä vielä! Viime viikolla lapsi oli ottanut kukan kukkalaudalta 3 kertaa, ekan kerran oli vaan viemässä sitä johonkin, kun ehdin hätiin. Otin kukan lapsen kädestä, katsoin lasta silmiin ja toruin vihaisella ja käskevällä äänellä "XXX (lapsen nimi) EI koske kukkaan! Ei saa koskea kukkaan!" ja vein kukan takaisin.
Seuraavalla kerralla seuraavana päivänä poika oli taas vienyt kukan, tällä kertaa oli jo ehtinyt levittää multaa ja irroittamaan kukasta suojaruukun. Toistin saman komennuksen, otin kädestä kiinni ja toruin kuten ekallakin kerralla.
Kolmannella kerralla sama juttu taas, samat torumiset.
Ja taas äsken poika oli kukka kädessä, tällä kertaa vaan oli jo onnistunut rikkomaan sen suojaruukun, ennenkuin ehdin hätiin. Toistin torumiset.
(ja nuo eivät olleet ainoat kerrat, parin kuukauden aikana on jo aiemminkin kukkaan käynyt käsiksi, samanlailla olen torunut silloinkin)
Ihmetyttää vaan, että eikö tuon ikäisen jo pitäisi ymmärtää (ymmärtää se kyllä puhetta jo muuten vaikkei itse juuri puhu!) kun kielletään? Onko tämä nyt jotain uppiniskaisuutta tai onko poikani tyhmä, vai unohtaako vaan kiellot? Vai onko minun torumistavassani jotain väärin?
Helpointahan olisi tietysti siirtää kukka taas takaisin korkeammalle, mutta oikeesti, kohta 2-vuotias jo, eikö pitäisi jo tajuta kiellot ja myös totella!?
Kommentit (25)
Haluan tuoda esille oman tapaukseni. Minulla on nyt vuoden ikäinen poika ja kaksi vanhempaa sisarusta. Poika on normaali utelias tutkimusmatkailija ja koskee mielellään kaikkeen. Toki aina kiellän ja otan pois(turvallisuudenkin vuoksi) ja yritän pojan saada kiinnostumaan muista asioista.
Eräs sukulaiseni seuraili touhujani pojan kanssa ja alkoi sitten kertoa omaa näkemystään. Hänen mielestään minun olisi jotenkin pitänyt rankaista lasta, laittamalla arestiin ym, koska hän on tottelematon! kerroin hänelle, että eihän poika lainkaan ymmärtäisi miksi on arestissa ja että ei tuon ikäinen vielä mitenkään voi sellaista ymmärtää, sillä hän ei ymmärrä vielä syy- seuraus suhteita. Lapsi oppii kehiyksensä myötä kyllä sosiaalisia taitoja, mutta niitä pitää osata vaatia ikätasolla. Vuoden ikäinen ei ole tahallaan tottelematon ja kielto pysyy muistissa tasan viisi sekuntia. Sukulaiseni mukaan hemmottelen lastani. Lapseni konttasi luokseni ja halusi syliin, otin hänet. Siihenkin sukulaiseni kommentoi, että niin ei pitäisi tehdä, koska poika vaan hakee liikaa huomiota. Minusta taas lasta ei koskaan voi pitää liiaksi sylissä ja liiaksi helliä ja kaikki mahdollinen huomio pitääkin antaa.
Isommat lapseni ovat viisi ja kuusivuotiaita, He käyttäytyvät hyvin, niin kaupassa, kuin ravintolassakin, heitä tarvitsee harvoin kieltää ja silloinkin se on aina perusteltua.
On niin paljon puhetta rajattomista lapsista ja niistä, joita rajoitetaan liikaakin. Eiköhän maalaisjärki tässkin asiassa ole paikallaan ja lapset kuitenkin ovat yksilöitä ja kehittyvät omaa tahtiaan. Minusta lapselta voi kyllä vaatia, kunhan se vastaa lapsen kykyä ymmärtää ja käsitellä asioita. Mitä mieltä te olette? voiko vuoden ikäinen olla tahallaan tottelematon ja pitäisikö laittaa arestiin, kun ei tottele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä te olette? voiko vuoden ikäinen olla tahallaan tottelematon ja pitäisikö laittaa arestiin, kun ei tottele?
ei. Vuoden ikäinen ei vielä oikein ymmärrä arestia, mutta kahden vuoden ikäinen alkaa jo ymmärtää. Ainakin meidän 2v 3kk tyttö ymmärtää aivan hyvin kiellot yms. Myös esim sen että jos ei suostu esim. aamulla pukeutumaan niin ei saa katsoa lastenohjelmia tmv. Tai sen kun sanoo että jos ei suostu laittamaan kenkiä jalkaansa niin ei pääse ulkoilemaan.
Eli hän siis ymmärtää kiellot yms mutta sehän ei tietenkään tarkoita että aina tottelisi. Mielestäni ap:n pojan toiminta kuulostaa hyvinkin tavalliselta ja tutulta. Ainakin meidän tytöllä on selkeästi jo uhmaikä.
lapsi ajattelee, että tuo on leikki. Mielestäni 2 v ja kukkaruukku on sellainen yhdistelmä, joka ei voi toimia. Kyllä kai sen saisi tottelemaan, mutta siihen tarvittaisiin keinoja, jotka on laissakin kielletty.
on täyttä hulluutta, ja sillä ei tehdä mitään muuta kuin haittaa lapselle.
miehen eksä hermostu 2v,hen ja se otettu ny huostaan.e jaksanu akka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mä nostaisin sen kukan ihan vaan suosiolla ylös. Noita taisteluja ehditte käydä myöhemminkin. Ja tuosta rankaisusta; mä en ole vielä nähnyt sellaista parivuotiasta tai nuorempaa, joka tajuais siitä arestista yhtään mitään. Meillä kävi juuri ystäväperhe (meillä samanikäiset lapset) ja kun heidän parivuotiaansa melskasi, ilmoitti äiti että nyt lähdet arestipenkille, missäs täällä on sellainen? Mulle ei ole tullut pieneen mieleen mitkään arestipenkit näin pienen kanssa, enkä mä mitenkään ymmärrä, miten lapsi muka osais rauhoittaa itsensä yhtään paremmin rangaistuksen pelossa. Siinähän käy pikemminkin päin vastoin; aikuisten kiihtymys tarttuu lapseenkin.
Meidän juuri kaksi vuotta täyttänyt tyttö käyttäytyy samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut tulee oma poikani mieleen... nyt 5v ja tajuaa mitä sanotaan. Ihan tervepäinen lapsi mutta omapäinen...
sehän on 2-vuotias. Ei se niin paljon vielä tajua, ja sillä on uhmaikä. Se KOETTELEE rajojaan, ja se KOETTELEE sun HERMOJA. Ja vanhemmuudessa tärkein tehtäväsi on tuottaa lapselle pettymyksiä, eli asettaa niitä rajoja. Se on hiton rankkaa, väsyttävää ja turhauttavaa. jotkut lapset ovat hirmu kilttejä ja jotkut kovapäisempiä. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kukan. Siinä ne lapset kasvaa ja fiksuuntuu, jos ei ekasta ja tokasta tajua niin ei ole silloin vielä asialle kypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei tuota tekisi, olisin sinuna huolissani.... Valmistaudu toistamaan asioita ainakin 50 kerta.... Lapsen työtä on tutkia ja tutkia... Jos sua ärsyttää jatkuva kieltäminen niin yritä antaa sille tilalle jotain tosi mielenkiintoista. Meillä on esim tietyt keittön laatikot joista lapsi saa (ei olla erikseen sitä mainostettu, eihän se muuten olis niin jännää) ottaa juttuja, esim kauhoja yms joita on kiva tutkia.
päivittäin puolen vuoden ajan, ettei keittiönpöydälle saa kiivetä.
Kyllä se lopulta tehosi, mutta vaati äidiltä aika montaa EI-sanaa ja nostoa pöydältä alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päällä niin kokeilee rajoja. Toisaalta voit käydä ostamassa jonkin myrkyttömän oman kasvin yhdessä lapsen kanssa ja hoivata sitä. Voi olla tuleva puutarhuri! : )
mutta tuota tottelevaisuutta nyt ei välttämättä noudateta vielä kouluiässäkään:)
Voi ap, pahin on vasta edessä. Puolen vuoden päästä lapsi on uhmassa ja tekee tuhojaan minkä ehtii.
Ja ei, kaksivuotias ei vielä tajua syy-seuraussuhteita edes nimeksi. Kaksivuotiaalle voi sanoa tuhat kertaa, että hella polttaa hella poltta hella polttaa, ja silti se menee sitä joku kaunis päivä kokeilemaan!
Ja sitten kun lapsi oppii ymmärtämään että kukkaan ei saa koskea, onkin jo aika tehdä äidille vähän kiusaa...
Mitähän se äiti tekee, jos kuitenkin kosken... =D
Ja entäs sitten, kun ei heti näe? Mitä sitten tapahtuu...
Lapsi jäsentää maailmaansa kokeilemalla.
omalla lapsellani on oikeastaan vaan ihan muutama sääntö, joista yksi on, että koiran kuivamuonaa ei saa tiputella koiran vesikuppiin. Arvatkaapa kuinka monta SATAA kertaa olen kieltänyt? Ja silti tänään taas yllätin muksun samasta touhusta. Mä avasin suun taas että kiellän, mut en ehtinyt sanoa mitään kun lapsi katsoi mua aja alkoi noukkia ruokanappuloita takaisin koirakuppiin sieltä vedestä! :D Eli jonkinlainen yhteys siellä pienissä aivoissa on, mut hyvin heikko...
Joten ap, huoli pois ja valmistaudu kieltämään vielä noin miljoona kertaa...
Esikoinen siis! Olin niin äärimmäisen hyvä kasvattaja vielä tuohon aikaan, lapsi kuunteli puheet ja totteli kuin unelma.
Seuraavan kohdalla en sitten ollut enää niin hyvä, vaikka melko hyvä kuitenkin, hän olisi parista kerrasta jo uskonut.
TÄllä hetkellä olen kasvattajan suorastaan syvältä. Meidän 2-vuotias ei usko mitään. Levittää cd:t ja DVD:t juoksee niiden kanssa karkuun, repii kuorista ja heittää lattialle. Tuhoaa veljiensä leikit. Nipistelee ja puree. Vie kaikki tavarat jemmaan, erityisesti puhelimet ja autojen avaimet ( kiipeää minkä tahansa avulla hakemaan niitä pöydiltä). Irrottaa pistokkeet pistorasioista. Kiipeää lavuaariin heti kun silmä välttää. POmppii sohvilla. Syö ulkona tupakantumppeja jos löytää.
Miksi puhut lapselle kuin se olisi vauva tai koira??? Puhu ihan normaalikieltä,onhan se jo 2!
Lapsia ärsyttää jos niitä pitää ihan tyhmänä,
kyllä 2 vuotias tajuu jo ihan kaiken!